KOululaisen kaverit ja nuoremmat siarukset

Mielestäni ihan normaalia, jos asetat rajaksi pari kolme kertaa viikossa kavereiden tuomiselle. Vaikka ajattelen itse että mieluummin lapsi tuo kotiin kavereita kuin menee muualle... varsinkin jos itse olet kotona, niin teillähän on tosi turvallista ja mukavaa leikkiä. Mutta tosiaan sopivassa määrin kaikkea. :) Mutta voisko tyttöjä ohjata johonkin tekemiseen ainakin osaksi aikaa, että pojat voisivat olla mukana? Tai säännöksi se, että suurimman osan aikaa pojilla on myös vapaus olla kotona ja heidätkin pitää vaan hyväksyä, vaikka käyvät välillä katsomassa mitä isommat tekee tai huuhaileevat lähellä. Jotenkin se kuuluu asiaan mun mielestä, että pienempiä sisaruksia ei voi sulkea koko ajaksi pois, vaikka oliskin erilaiset mielenkiinnonkohteet jne. (Se varmaan lisää eniten sun stressiä kaverin tuomisessa, että joudut enemmän vahtimaan pienempiä. Niin ainakin ymmärsin!?)

Meillä nyt poika tokalla ja lisäksi tytöt 6v eskarilainen ja pian 3v. Oikeastaan sääntöjä kavereiden kotiin tulemiseen ei ole. Lapset voivat itse päättää miten haluavat kavereita kutsua kotiin. Mitään päivä/tuntirajoituksia meillä ei ole ollut. Tosin lapset kysyvät kyllä myös lupaa, paitsi esikoinen ei silloin kun meillä ei ole muita kotona.



-Jos meillä joku nukkuisi päiväunet, niin silloin toteaisin ettei voi tulla ja saisivat tulla päiväunien jälkeen. Nukkumisrauha siis pitäisi olla.



- Iltaisin (tai joskus meidän ruoka-aikaan) laitan kavereita tarpeen mukaan kotiinsa. Välipalaa/ruokaa usein tarjoan jos kyseessä on vain yksi kaveri, mutta jos on useampia kavereita tai molempien lasten kaverit, niin ei enää onnistu kun ruokaa ei ole riittävästi.



-Jos meno on riehumista/meteli kova, niin laitan lapset ulos (mutta tämä on ongelmana vain kun tietyt pojat ovat meillä). Yleensä ulos ei tarvitse usein laittaa, koska ne kaverit jotka pääsääntöisesti meillä käyvät eivät riehu ja jaksan katsoa riehumista tiettyyn pisteeseen.



-Vaikka jokaisella lapsellamme on omat huoneet, niin tilannekohtaisesti pyydän ottamaan sisarukset mukaan leikkeihin vaikka leikkisivätkin omassa huoneessaan. Muualla talossa on sääntönä että toisia ei voi käskeä poiskaan. Tarvittaessa sovitellaan ja joskus leikeistä riippuen totean toisille lapsille etteivät pääse mukaan ja keksin muuta puuhaa. Tässä ei ole aina ongelmia vain että pienemmät haluaisivat isoimman mukaan, vaan tuo meidän poika (usein kavereineen) haluaisivat myös tuon 6v tytön ja kavereiden leikkeihin ja tytöt eivät välttämättä halua poikia. Ja tietenkin vanhin ei kavereiden kanssa välttämättä halua leikkeihin tuota keskimmäistä lasta. Pienin meillä usein huolitaankin molempien leikkeihin, kun sopeutuu vielä toisten leikkeihin, eikä ole niin vaativa (tosin ei sentään kaikkeen suostu). Varsinkin keskimmäisen tyttökaverit suhtautuvat meidän pienimpään todella kivasti ja pojankin jokunen kaveri ottaa mielellään mukaan (sitä vastoin muistan yhden kaverin kun aikanaan aina totesi pojallemme " nostaisitko tuon pois" kun silloin alle 2v meni mukaan). Joskus sitten totean toisille lapsillemme että nyt antavat toisten leikkiä rauhassa, mutta silloin leikkijät pysyvät kyllä sen lapsen huoneessa. Eikä tästäkään hirveästi ole ollut ongelmaa.



Meillä siis tilanteen mukaan joustavat säännöt. Eikä ongelmia ole pahemmin ollut. Tässä tosin auttaa se että jos sanon, niin lapset kyllä yleensä uskovat. Ja meidän lapsille on hyvin mennyt perille se että ei ole kiva jäädä ulkopuolelle, mutta toisaalta myös sisarukset eivät aina hingukaan mukaan, vaan voivat puuhata tyytyväisenä omiaan. Ja ovat oppineet jo toistensa kavereista ja tietävät keiden sisarusten kavereiden seuraan hakeutuvat ja keiden eivät. Eli käytäntö on pikkuhiljaa opettanut ja kun lapset ovat tuttuja ja toimintatavat, niin vaikeuksia ei ole enää ollut. Ehkä meilläkin on alkuun jonkun uuden kaverin kanssa ollut hakemista näissä yhteisleikeissä sisarusten kanssa, mutta alun jälkeen homma kyllä pyörii.



Teillä voisin ajatella että sopisit tyttösi kanssa että ketään ei tule suoraan koulusta teille, vaan ensin rauhoitutaan koulupäivän jälkeen ja syödään välipalaa ja annetaan pikkuveljen nukkua rauhassa ja sitten on kaveriaika. Näin ainakin meillä oli aikanaan ekaluokkalaisen kanssa, kun lapsi itse tuntui tarvitsevan rauhoittumishetken koulun jälkeen- ja olin itse silloin vielä kotona vastaanottamassa koululaista. Mutta tässä teillä taitaa olla ongelmana matkan pituus kavereille vai? Jos on pidempi matka, niin ei ehkä toimi noin. Meillä kun kaikki kaverit asuvat nurkilla, joten se ei aiheuttanut ongelmia.



Tuo asettamasi rajoitus kahtena päivänä viikossa on selkeä ja koko perheen kannalta varmaan hyvä. Tosin se voi hieman rajoittaa kaverisuhteita (ei välttämättä tietenkään haitaksi) tai sitten tyttösi voi siirtyä muualle leikkimään. Mitä itse luulet, miten se vaikuttaa tyttösi elämään vai vaikuttaako se mitenkään?

Ja tietty muillekin;). Mukava lukea ajatuksia muiden käytännöistä. Se kyllä on totta, että on mukava, kun oma tyttö leikkii siinä omien silmien alla eikä " liehu pitkin maailmaa" .



Kiva saada vahvistusta siihen, että pojatkin asuvat meillä, hehe. eli olen itsekin kallistumassa siihen, että pojat saavat olla leikeissä mukana. Tämä tosin tuntuu olevan kovasti kaverikohtainen juttu eli jos kaveri antaa pikkuisten olla, hyvä niin, muuten esikko huutaa:(



Minäkin olen huomaavinani väsymystä tytöstä, jos koulupäivä on alkanut ysiltä ja kaveri lähtee meiltä joskus seiskalta, niin kiukkua piisaa -yleensä sanonkin, että viideltä meiltä on lähdettävä.



Toivon kovasti, ettei tämä tee hallaa tytön kaverisuhteille. Onneksi ns. pihakavereitakin löytyy läheltä, he vain kuuluvat eri koulupiiriin, harmi

Missä vaiheessa lapsenne tekevät läksyt, jos kaveri tulee suoraan koulusta kylään? Meillä on yhtenä sääntönä, että ensin tehdään läksyt, sitten välipala ja sitten kaverit. Usein läksyjen teossa tosin menee aika paljon aikaa, ja usein miten 8-vuotias tyttö ehtii niiden jälkeen vain omaan pihaan leikkimään lähipiirin kavereiden kanssa. Kolmena päivänä viikossa ei ehdi ollenkaan ulos, koska on harrastuksia.



Myöskin on sovittu, että jos meillä on päiväuniaika, niin silloin ei voi kaveri olla kylässä.

Silloin, kun kaveria ei tule, tyttö huilaa koulun jälkeen hieman, syö välipalan ja sitten tekee läksyt, jotka minä sitten katson. Kun kaveri tulee,tekevät läksyt usein yhdessä, jolloin homma on hieman " vasemmalla kädellä tehty" . On sitäkin koitettu, että läksyt tehdään vasta illalla, mutta silloin tyttö on jo (tietysti on) niin väsynyt, ettei hommasta mitään tule.



Minustakin olisi ihanteellista, ja niin minun lapsuudessani oli, että koulusta tulteisiin kotiin ja läksyt yms. tehtäisiin ja sitten iltaruuan jälkeen ulos. Mutta tosiaankin, koulun oppilaat ovat sen verran hajallaan, ettei (vielä) voi antaa pimeässä illassa lapsien kulkea niin pitkiä matkoja yksin. Onhan se tietyllä tavalla selvää, että ilta rauhoitutaan sitten kotona, mutta kuten sanottu, alkuperäisen viestin tarkoitus oli ihan vain puhua tuosta vierailutiheydestä ja nuorempien lapsien käytöksestä(nyt ne nukkuvat ja minunkin kirjoitusvirheeni vähentyvät selvästi;)) vierailujen aikana.

aina tulla. Meillä on aina ollut sääntönä että kaikki leikkii kaikkien kanssa eikä huoneiden ovia laiteta kiinni joten aika harvoin tulee ongelmaa että tulee riitaa ja riehmista kun on kaveri käymässä. Päinvastoin minusta on paljon helpompaa olla kun on kavereita sillä muuten meillä kaksi vanhinta tappelevat koko ajan. Kun on kaveri niin tyttö käyttäytyy kauniimmin. Jos meno sitten yltyy niin olen sanonut että kaverin on lähdettävä jos leikit ei suju. Läksyt meillä tyttö tekee heti koulusta tultuaan joko kaverin kanssa tai sitten kaveri leikkii itsekseen kun tyttö tekee läksyjä. Ekaluokkalaisen päivät ovat niin lyhyitä että ihan hyvä vaan kun on kavereita niin ei tarvitse minun viihdyttää lapsia. Meillä lapset ovat myös hyvällä säällä ulkona vaikka kaveri olisi tullut koulusta meille.

Meillä taas ongelmana se että iltasin kavereille ei aikaa ole kun kaikilla on eri päivinä jokin harrastus iltasin. Meillä siis eka luokkalainen tyttö ja pian 5 v ja 2 v täyttävät pojat. Kuopus nukkuu päikkäreitä n 12-14 joten silloin en mielellään ota kavereita meille. Näin oon sopinut myös vakikaveriporukan äitien kanssa ja kaikilla on sääntönä että ensin kotiin yksin, sitten läksyt, välipala ja sitten vasta kaverit. joskus oon tehny poikkeuksen että jos joku tulee meille koulusta suoraan niin joko ovat ensin ulkona sen ajan mitä kuopuksemme nukkuu, sen jälkeen tekevät yhdessä läksyt joita minä valvon parhaani mukaan ja tarkistan ne lopuski että on tehty. Tai sitten erittäin harvoin kaveri (1 korkeintaan) on sisällä vaikka kuopus nukkuu, mutta se on vaikeaa sillä tyttöjä on vaikea saada pysymään niin hiljaa että nuorimmainen saa rauhassa nukkua. Joten kun läksyt on tehty ja välipala syöty niin kello on usein jo niin paljon ettei kavereita ehdi kauaa nähdä sillä harrasteet alkavat milloin kenelläkin jo klo 17.

Useimmiten siis meille kaveri tulee noin klo 14 ja ehtii olla sen mitä on. Tarjoan yhdelle kaverille ruuan jos on meillä siihen aikaan kun syömme vielä eli klo 17 noin. Meillä käy kaveri 2-3 kertaa viikossa ja sitten tyttömme käy 1-3 kertaa viikossa jonkun luona leikkimässä useimmiten läksyjen teon jälkeen. Minä onneksi tunnen kaikkien kavereiden vanhemmat ja sovin myös heidän kanssaan joka kerta puhelimitse kun lapsemme leikkivät keskenään kellonajoista, ruokailusta tms.

Tähän saattanee tulla muutosta kun palaan syksyllä töihin enkä pysty samalla tavalla valvomaan ja kontrolloimaan tyttöämme koulun jälkeen mitä hän tekee, mutta soitella aion hänelle heti koulupäivän jälkeen ja vaatia häntä tekemään läksynsä ensin. iltaan niitä ei voi jättää.

Mitä sisaruksiin tulee niin välillä annan esikoisen leikkiä keskenään kavereidensa kanssa omassa huoneessaan. Silloin yritän keksiä pienemmille sisaruksille muuta tekemistä. Joskus siitä ei tule mitään vaan pienmmät hyökkivät koko ajan esikon huoneeseen ja jos mulla on joku tärkeä homma kesken niin sitten " pakotan" esikon olemaan myös pienempien sisarten kanssa, kun en pysty koko ajan olemaan ovivahtina.

Minäkään en tykkää päästää lastani kulkemaan yksin pimeässä ainakaan juuri nyt sillä meilläpäin liikkuu kuulemma namusetä joten jos lapseni on jollakin leikkimässä niin haen hänet kotiin sieltä. Muuten hän kulkee valoisalla ajalla itsenäisesti sillä suurin osa kavereista asuu alle kilometrin säteellä.

Välillä siis vaikeaa, mutta onnistuu kunhan ei jokapäivä ole kaverit meillä.