vajaa 2-vuotiaan hoitoon meno
Kohta 2-v täyttävä esikoistyttömme aloitti viime syksynä harvakseltaan päivähoidon pph:ssa (muutama päivä viikossa). Ongelmana on se, ettei hän ole vieläkään tottunut hoitoon vaan itkee aina jätettäessä ja usein kiukuttelee hakiessa ja on tosi väsynyt ja uhmakas iltaisin hoidon jälkeen. Hoitajan mukaan päivisin menee ihan ok, itku loppuu pian äidin lähdettyä ja usein hakiesasni näyttää tulevan ihan hyvin toimeen muiden (suht samanikäisten) kanssa, kunnes näkee minut. Sydämeni kuitenkin särkyy tästä jatkuvasta itkevän lapsen hylkäämisestä. Olenkin miettinyt pitäisikö vaihtaa hoitopaikkaa (jos nimenomaan tuosas paikassa on jotakin mistä lapsi ei pidä), yrittää järjestellä työt niin, ettei lapsen tarvitsisi mennä hoitoon vai jatkaa hammasta purren. Ehkä on niin, että 2-v on vielä liian pieni hoitoon? Toisaalta ongelmana on se, että asumme taajaman ulkopuolella eikä meillä ole juurikaan lapsikontakteja ja pelkään ettei lapsemme opi olemaan muiden lasten kanssa jos nyt luovutamme. MEille tulee toinen lapsi muutaman kuukauden kuluttua jolloin periaatteessa voisin ottaa tytön kotiin, mutta en tiedä riistänkö häneltä sitten ne ainoatkin leikkikaverit. Ja jos uusi vauva valvottaa, saattaa kotona olla seurana umpiväsynyt ja kiukkuinen äiti. Tyttö on luonteeltaan reipas ja rohkea eikä yleensä kovinkaan arka. Kokemuksia?
Kommentit (2)
Voisiko auttaa jos veisit hänet joka päivä niin hoitoon menosta ja siellä olosta tulisi rutiini. Saattaisi päästä nopeammin itkusta eroon kun näkee kaverit päivittäin ja huomaa kuinka kivaa siellä on. Meillä meni reilu kk kun itkuttelu loppui ja nyt jo menee hymyssä suin,hyvä jos muistaa antaa hei hei -halin kun kaverit jo odottaa.Aloitti hoidon 1v3kk ikäisenä. Kysele hoidossa vielä että onko joku asia sellainen mikä siellä ehkä mättää,pikkuinenkin asia. Onko teillä kotona sama rytmi tehdä asioita kuin hoidossa?Ethän jää kauaksi aikaa hyssyttelemään lastasi pois lähtiessäsi.Tsemppiä!!
SurinaS
Ihan samanlaista kokemusta omista lapsistani minulla ei ole sillä esikoisemme meni tarhaan jo 11 kuukautisena mutta nyt kun meillä on pikkuvelikin niin näen paljon tarhalapsia sellaisena aikana jolloin heidän omat äitinsä ovat vielä töissä (sillä haemme esikoisen aikaisemmin + hän on tarhassa vain 3 kertaa viikossa). Aamuisin siellä monet itkevät ja kyselevät äidin perään mutta heti kun äiti poissa ja vikan kerran vilkutettu ikkunasta niin rauhoittuvat. Heti mennään etsimään leluja ja touhuamaan ja tekemistä ja hommaahan tarhassa riittää. Todella kivoja puuhia siellä tehdään ja ainakin meidän tarhassa kiva fiilis sinne voisi välilä itsekin jäädä rauhoittumaan. Kun haen poikaamme moni lapsi saattaa sanoa että hänekin äitinsä tulee ja hakee ja katselvat kaihoisti ulko-ovelle mutta sitten taas hommiin. Muistan myös että esikoinen oli ekan tarhavuoden väsynyt ja kiukkuinen kotona mutta onhan se stressaavaa kun on koko ajan hälinää ja pitää huolehtia siitä että saa leluja ja ettei kukaan vie leluja joilla leikkii. mutta kyllä minusta jo 2 v tarvitsee ikätovereita. Miedän esikoinen nyt 2,5 v ja tosiaan lyhyempiä päivä ja vähemmän kertoja viikossa kun silloin kun olin töissä mutta tarhassa kumminkin ja se on ollut äärettömän hyvä ratkaisu hänelle sekä minulle ja pikkuveljelle. niin meillä kaikilla on vähän omaa aikaa ja omia juttuja ja pikkuveljellekin jää paremmin mahdollisuus tutkia omin päin ilman että isompi on heti vieressä. Olen myös tarhassa keskustellut siitä miten hyvin pienet lapset sopeutuvat tarhaan ja vastaus on ollu kahdessa tarhassa sama mitä pienempi sitä paremmin menee. ainakin minä henkilökohtaisesti uskon että jos nyt pitäisin myös isompaa kotona koko ajan kun jo tottui tarhaan + haluan antaa myös omaa laatuaikaa pikkuveljelle olisi paljon hankalampaa hänen ollessaan isompi. Oma pikkuveljeni meni tarhaan vasta myöhään ja äitini aina kertoo siitä, että ei koskaan enää kunnnolla sieltä saanut kavereita sillä kaverisuhteet sidottu jo vuosia sitten, kaikki muut olivat olleet tarhassa jo iät ja ajat.
Tiedän että tuntuu kurjalta jättää itkevä lapsi ja hakea sama kiukkuisena kotiin mutta voin vakuuttaa että voi hyvin. Sitä paitsi minusta olisi aika epänormaalia jos ei kaipaisi äitiä tai osoittaisi surullisuutta kyllä me kaikki aikuisestkin itkisimme jos pystyisimme kun pitää mennä töihin ja jättää lapset.
Onnea odotukseen ja kivoja tarhapäiviä. Sitä paitsi minusta isommalle on lepoa välillä olla pois kotoa jossa pieni kitisevä vauva vie äidin kaiken huomion näin välillä valitettavasti käy.