Onko teillä sisarkateutta?

meilläpäin... yksi syy on kai se, että esikoisella oli hyvin aikaa totutella ajatukseen ja häntä siihen aktiivisesti totutettiin. hänelle näytettiin omia vauvakuvia, juteltiin vauvan kasvamisesta masussa, hoidettiin yhdessä nukkevauvaa, katseltiin vauvan vaatteita ja tavaroita, ym. eihän se aina jaksanu kiinnostaa (loppuakohti vähän enemmän), mutta tottui siis ajatukseen kun sitä pidettiin esillä.



tärkeäksi hän koki itse sen, että olisi sitten isoveli ja auttaisi vauvan hoidossa. ja niin on ollutkin. hän vei vaipat roskiin, toi pyyhkeen, ojensi vaatteet ja siivosi lattiaa. ja aina tietty pitää muistaa kiittää ja kannustaa! tein hänelle lippiksen, jossa lukee ' ISOVELI' ja se on ollu hirmu tärkeä! :)



meillä on myös hyvä kun on useampia hoitajia lähellä ja sosiaalista turvaverkkoa kaikkiin tarpeisiin. eihän sitä siis osaa toisten tilanteeseen niin samaistua, mutta ehkä hiukan vinkkiä antaa :) toivottavasti teillä sujuu hyvin sittenkin!



Tiinatäti ja " lainalapset" (4v ja 1.5v)

Lapsilla on ikäeroa kaksi vuotta, esikoinen on tyttö ja kuopus poika.

Puhuimme tytölle tulevasta vauvasta paljon, katselimme hänen vauvakuviaan, laitoimme yhdessä vauvan vaatteita valmiiksi, ostimme kaupasta vaippoja varastoon, jne. Kun vauva syntyi, tyttö sai " isosisko" -paidan (joka muuten oli uskomattoman huonolaatuinen, Vauva-lehden verkkokaupasta ostin).



Esikoinen oli alusta asti mukana vauvanhoidossa. Haki vaippoja ja vei pissavaipat roskikseen, haki sideharsoa kun vauva pulautti, auttoi valitsemaan kaapista vauvalle vaatteet päiväksi....Vauvan nukkuessa annoin jakamattoman huomioni esikoiselle, kotityöt yms sai odottaa. Kerroin joka päivä, miten hyvä isosisko hän on, ja miten onnellinen pikkuveli on kun sai niin kivan isosiskon, miten kovasti veli tykkääkään siskosta, jne.



Mustasukkaisuutta ei ollut lainkaan kuopuksen ollessa pieni vauva. Vasta nyt, kun kuopus on yksivuotias (täytti tänään yksi!) ja liikkuu, on mustasukkaisuutta ilmassa jonkin verran. Halutaan sama lelu, halutaan samaan aikaan syliin, jne. Mutta suurempia konflikteja ei ole vieläkään ollut. Niitä odotellessa... ;)

Meillä on kaksi lasta, esikoispoika kohta 4 v sekä tyttövauva 5 kk. Raskausaikana poika ei osoittanut pienintäkään kiinnostusta kasvavaa mahaani kohtaan eikä häntä kiinnostanut asiasta keskustellakaan. Alkuaikoina poika oli varsin välinpitämätön siskoaan kohtaan, eikä häntä ole koskaan kiinnostanut osallistua vauvanhoitoon yms.



Minusta poika ei juurikaan ole mustasukkainen, mutta isänsä seurasta jonkin verran. Usein ne kiukkukohtaukset tulevatkin silloin, kun isä on ollut koko päivän poissa kotoa, poika on väsynyt ja isä sattuu huomioimaan vauvaa jotenkin. Kiukut menevät kuitenkin yleensä yhtä nopeasti ohi, kuin mitä alkoivatkin.



Poika ei ole KOSKAAN satuttanut vauvaa, vaikka joskus puheissaan saattaa sellaista uhota. Tämä uhoaminen saattaa liittyä jotenkin ikäänkin, sillä pojasta on tullut viime aikoina aivan mahdoton macho. Koskaan minun ei ole tarvinnut pelätä, etteikö vauva olisi turvassa lattialla. Tilanne tietenkin saattaa muuttua, kun vauva lähtee liikkumaan. Minusta tuntuu, että meilläkin mustasukkaisuutta saattaa esiintyä sitten enemmän, kun vauva lähtee liikkeelle. Poika nimittäin kokee jo nyt asian jotenkin uhkana: " en halua, että sisko oppii kävelemään" , tyyppisiä kommentteja meillä kuullaan usein.



Ihan viime aikoina poika on alkanut viihtyä siskonsa kanssa enemmän ja saattaa jopa jonkin verran leikittää siskoaan vauvaleluilla. Vauva on aivan haltoissaan veljensä seurasta ja veli saa osakseen ne kaikista maireimmat hymyt ja herskyvimmät naurut. Esikoinen onkin välillä tosi ylpeä siitä, kun vauva nauraa käkättää hänen höpsötyksilleen. Ja esikoinen on myös alkanut pitämään siskonsa puolia. Jos vauvalla on esim. nälkä, saattaa esikoinen komennella minua, että " tule nyt jo antamaan siskolle ruokaa, ei minun siskoani saa nälässä pitää" .

Vauvamme on kohta 2kk ja nyt voisi sanoa että on helpottanut. Alku oli kyllä todella hirveää, mutta näin jälkeenpäin voi sanoa että eihän pari kuukautta ole mikään mahdoton aika...Ikäeroa lapsille tuli 2v7kk ja esikoinen on ollut aina räväkkä ja ilmaissut raivonsa voimalla tähänkin saakka, joten osasin odottaa kyllä.



Valmisteltiin tyttöä kaikin tavoin pikkusisaruksen tuloon. Hän sai myös paljon lahjoja vauvaa katsomaan tulleilta vierailta(kaikilla taisi olla jotain siskolle)ja paljon huomiota(isä oli kotona 3vkoa ja sen jälkeen äitini oli lomalla 2vkoa), mutta eipä siihen mikään auta kuin aika kai. Tänään oli eka aamu, kun sain puettua ulkovaatteet päälle ihan kivasti, ilman että täytyy väkisin pukea huutavaa ja ja vastaantappelevaa lasta. Aluksi oli pissailua, pissattiin tahalleen sänkyyn ja lattialle, äidin eteen, ja pyyhittiin vielä peppu housuihin...Vauvan kimppuun käytiin kynsin ja hampain, huusi korvaan ja aina yritti herättää vauvan.



Itselläni oli kamalan paha olo(ja vielä se synnytyksen jälkeinen herkistyminen tuplasi sen). Näin että esikoisella oli paha olla. Väkivaltaiseen käytökseen puutuin tietysti, mutta katsoin läpi käsien sellaista kun joskus raivokohtauksessa huusi äiti on tyhmä, vauva on tyhmä jne. olen sitä mieltä että jotenkin sitä on purettava sitä pahaa oloa. Lapsen kehon kieli ja kasvojen ilmeet olivat täysin vieraat, oli ihan " maansa myynyt" . Sitten kun siitä pahimmasta sokista selvisi, alkoi sellainen jatkuva kiukuttelu ja pahanteko, jolloin minä en enää jaksanut " ymmärtää" lasta vaan välillä tunsin että inhoan koko kiusankappaletta. Ymmärsin tietysti syyn ja vauvan tulo oli aika tuore juttu, mutta aloin sitten vähän reippaammin komentamaan ja jakelemaan rangaistuksia(ei pikkukakkosta tms.). En usko että tämä oli avainasia, mutta aika taisi auttaa samalla, ja nyt tosiaan on tilanne mielestäni hyvä.



Lisäksi vaikuttaa myös se, että vauva on ihan ihastunut siskoonsa. Kun vaihdan vaippaa niin naureskelee vaan siskolleen, minusta ei niin piittaa...Sitten mielellään auttelee ja valitsee mitkä vaatteet laitetaan päälle tms. Viikonloput tuntuvat olevan jostain syystä rankempia. Meille taitaa sopia arkipäivän sama, tylsä ja ennustettava kuvio, silloin mustasukkaisuuden puuskia tulee harvemmin(vaikka kuvittelisi että viikonloppuisin olisi parempi kun isäkin on kotona). Ehkä lapselle on tärkeää se että kaikki ei ole muuttunut vaan nähdään edelleen samoja kavereita ja käydään tutuissa harrastuksissa, vaikka vauva onkin mukana.Voimia!!!