Sisältää valitusta pienistä asioista..
Meillä menee mieheni kanssa hyvin, on kaks lasta, mies töissä ja minä opiskelen ja arki rullaa. Ok, mies ottaa oikiasti osaa kotitöihin, jos ei ite tajua, nii sitten pyytämällä. Mutta, kun hän on niin helvetin suurpiirteinen. Esimerkiksi, pesee pyykit ihan miten sattuu: sinne tänne värillistä ja valkosta, pyyhkeet hienopesulla 30, eri parisukkia missä sattuu, puhumattakaan kuivausrummusta, sinnehän pitää tunkea uudet farkut oikein päin...Sitten pyykkien " viikkaaminen" : ne rutataan kuivausrummusta kahen päivänjälkeen kaapeihin, jos ne ikinä sinne asti päätyvät edes. Sitten kaikki lasten paidat ym. on ihan rutussa että ne melkeinpä joutuu silittämään, lisää työtä siis minulle. Entäpä ruuanlaitto: jauhoja ja grillimönjää keittiö täynnä, sitä pikkusen nihkiällä luutulla levitellään ja siinäpä se siivous sitten olikin. Sitten esimerkki: pyysin häntä viemään pari mattoa pois varastoon: niitä ei rullattu, ne nakattiin keskelle varastoa roskinen päivineen, pojan kurasen mopon ja puupinon päälle, vaikka vieressä pari metriä tyhjää hyllyä...Hänen oma huoneensa on täynnä papria, laskuja, metreittäin sähköjohtoja, vaatepinoja: puhtaita ja likisia sikin sokin...Lasten kanssa hän tulee toimeen hyvin, mutta siinäkin silleen, että lautaset jää olohuoneeseen, likaset bodit ym. lattialle, vaippamytyt lattialle, koti onku iso roskakasa...Miksei voi samantien viedä lautasta tiskiin tai vaippaa roskiin..? Varovasti kyselen tai nalkuttajahan musta on kovaa kyytiä tulossa jo.
Kommentit (3)
Koin myös saman järkytyksen kun astuin ensimmäistä kertaa hänen asuntoonssa, jossa asui kämppiksensä kanssa. Ei siellä koskaan siivottu ja siellä lojui kaikkea kamaa ja ennen kaikkea pinttynyttä likaa joka paikassa. Levinnyt sohvakasa haisi, jääkaappi ruskeassa mönjässä, matot ihan paskassa, lattialla hiekkaa, länttejä, röökiä vedettiin ikkunasta...Lakanat taisin vaihtaa aina ite ja sandaaleja pidin jalassa. Ihan kamalaa. Nykyisen en sänkyä pettaa, kun on yläkerrassa, vedän vain oven kiinni, ei meillä ole edes päiväpeittoa... :)
Meilläkin on käynyt siivooja nytten puolen vuoden ajan tekemässä nuo suursiivoukset, sen jälki ei vain kovin kauaa pysy.
Itse mies selittää " taipumuksiaan" lapsuuden kokemuksillaan: isä on ollut ja on himosiivooja, pyyhkii pölyjä ja lasipintoja vieraidenkin läsnäollessa + rikkaimuroi pöydänalustaa, kun vieraat istuvat kahvipöydässä...! :) Tällä kertaa omena on tippunut todella kauas puusta.
Jos miehesi perustelee epäsiisteyttään lapsuuden traumalla, niin voisitko varovasti esittää, että eikö nyt aikuisena perheellisenä miehenä olisi aika kasvaa aikuiseksi ja lopettaa kapinointi isän auktoriteettia vastaan. Eipä se hänen isänsä ole teillä kotona (ainakaan koko aikaa) katselemassa, kuinka siistiä tai sotkuista teillä on.
Eli joo, näin teoriassa. Käytännössä meillä minä yhä pimahdan vähintään kerran kuussa (kiitos PMS:n) siitä, että paikat kaaostuvat puolessa päivässä siivoamisen jälkeen. Joskus jätän ihan kiusallani siivoamatta. Miestä sotku ei haittaa, mutta kerran hän havahtui siihen, että asunnossa todella asuu muitakin, kun kolmevuotiaamme alkoi valittamaan, kun on niin sotkuista ja alkoi oma-aloitteisesti siivoamaan lelujaan paikoilleen! Jotain hyötyä siitäkin, että lapsi on hoidossa oppinut siisteyden jalon aatteen.
Tunteekohan kukaan muuten yhtään ns. normaalisiistiä miestä? Se mitä olen kavereiden kanssa jutellut, niin joko mies on sottapytty tai sitten tuollainen miehesi isän tapainen yltiösiivooja.
Tunnistan tyypin. Meillä ei tilanne ole ihan yhtä kamala, mutta tiedän tunteesi. Meillä esim. mies laittaa sangen usein ruokaa, mutta en ole vielä ikinä nähnyt hänen pesevän yhtään kattilaa. Jos astianpesukone on täynnä, niin sitä ei voi tyhjätä, vaan astiat jäävät tiskipöydälle.
Aikanaan kun tutustuimme, oli ensimmäinen visiitti hänen silloiseen poikamiesboksiinsa aikas järkyttävä. Onneksi hän oli vaihtanut sänkyyn puhtaat lakanat. Se olikin sitten ainoa paikka asunnossa, jossa ei lojunut jotain: sanomalehtiä, tyhjiä pulloja (Onneksi vain limsapulloja!), erinäisiä aloitettuja projekteja (=kasa piuhoja yms.) sekä tietenkin vaatteita.
Meillä ratkaisu oli se, että hankimme siivoojan. Minä ilmoitin, että minä en ala siivoamaan hänen sotkujaan, jos yhteen muutamme, vaan hän joko palkkaa siivoojan tai sitten siivoaa itse. Hyvätuloinen yrittäjä kun oli, niin siivooja ilmaantui. Siivoojaa varten tuo mies sitten kyllä alkoi siivoamaan, eli laittoi tavaransa paikalleen, ettei kukaan vieras ihminen pääse " sotkemaan" niitä. Ja ehkä hän jotenkin siinä alkurakkauden huumassa halusi tehdä vielä jotain minuakin miellyttääkseen.
Minun neuvoni siis on, että vakava, mutta ei syyttelevä, keskustelu aiheesta. Laittakaa vaikka ihan paperille, että mitä sinä haluat kodilta ja mitä hän haluaa kodilta. Koita antaa periksi joissain kohdin, jotka tuntuva siedettäviltä. Minä annoin periksi sängyn petaamisessa. Sen sijaan nykyään suljen makuuhuoneen oven päiväksi. Sovi vaikka, että hän saa pitää oman huoneensa missä kunnossa haluaa.