Lue keskustelun säännöt.
Perhe-elämässä pienten lasten kanssa on hyvin paljon ikävyyttä
13.10.2022 |
Pienten lasten isänä (2 ja 5 vuotiaat) olen edelleen sitä mieltä, että nykyinen perhe-elämä on valtavan paljon ikävämpää kuin ennen lapsia. Uskon rakastavani lapsia, mutta en oikeastaan niitä juurikaan halunut. Pidin asiaa aika neutraalina ja tein lapsia vain puolisoni pyynnöstä, koska näin hänen kärsivän ilman lapsia. Lasten tekeminenkin oli vaikeaa ja jouduimme käyttämään lapsettomuushoitoja puolisoni vuoksi. Nykyisen elämämme täyttää vain valtava ikävä työmäärä ja omille mielenkiintoisille asioille on aivan äärettömän vähän aikaa. Minua kiinnostaa hyvin vähän lapsellisen elämän tuomat asiat, olen enemmänkin introvertti ja paljon mieluummin kehittäisin itseäni, tutkisin maailmaa, matkustelisin, urheilisin, opiskelisin aina vaan lisää, tekisin vaan lisää uraa, harrastaisin ja tekisin paljon mielenkiintoisia asioita. Hyväpalkkainen työni mahdollistaisi loistavan elämän, josta ei voi kuitenkaan koskaan nauttia, koska lapset työllistävät niin paljon ja kaikella muulle normaalille arjen pyörittämiselle menee loppuaika. Järjestäen kaikki lapsiin liittyvät asiat ovat mielestäni aivan äärettömän tylsiä ja lapset vain kuormittavat ja vievät energiaa. Lapset vain ottavat, mutta eivät juuri anna. Hyöty-/haittasuhde on ainakin toistaiseksi ollut todella kehno. Korostan vielä, että en oikeastaan juurikaan halunut lapsia, pidin asiaa aika neutraalina ja tein lapsia ne puolisoni pyynnöstä, koska näin hänen kärsivän ilman lapsia. Tätä helvettiä joutuu kestämään vielä monta vuotta, ennen kuin lapset voivat tehdä liki kaiken itse ja voimme palata takaisin hyvään elämään.
Kommentit (14)
Kyllä sinä vielä matkustelemaan pääset. Lapset ovat juuri nyt hankalassa iässä, mutta ne kasvavat. Muutaman vuoden kun jaksat odottaa niin sen jälkeen ehdit toteuttamaan itseäsi. Ja sitten sinulla onkin koko loppuelämä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä että olet kasvanut siihen että ihminen ei voi olla itsessään arvokas ja ihana ja mielenkiintoinen, ilman suoritustasoasi.
Silloin helposti ajattelee muistakin ihmisistä niin, eikä edes hoksaa vääristynyttä ihmiskuvaansa.
Sinun kannattaa mennä juttelemaan tästä ongelmastasi joka on ilmeinen, silloin saattaa avautua ja nimenomanaa itsekehittymisen kautta portti lasten ihmelliseen maailmaan itsessäsi ja lapsissasi. Käy kuule ottamassa aikaa nyt ensin tähän itsekehittämiseen, se on kuule huikea matka! Tsemppiä kaikille teille.
Mustakin tuntui tolta silloin kun olin täysin uupunut. Sitten kun löysi keinoja vähän höllätä, parani mieli ja perhe-elämä lasten kanssa tuntuu taas ihanalta. Toki helpommalla pääsisi yksin, en sitä sano mutta kuitenkin on ihana olla lasten kanssa nyt kun on paremmat voimavarat.
Säälittää sinun lapsesi niin että melkein sattuu
No kyllähän se pikkulapsi aika on yhtä helv... ä, turha lässyttää mistään "itsekehittymisestä ja lasten ihmeellisestä maailmasta", kun vaivoin jaksaa sadannen kerran pyyhkiä maidot lattialta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä sama teksti oli viime viikolla mutta muka naisen tekemänä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikista ole vanhemmiksi, kuten aloituksesta huomaamme.
En jaksa näitä oman elämänsä marttyyreja, jotka ovat jatkuvasti sitä mieltä, että "jos vain saisin asian A, niin olisin onnellinen". Se ei ole realistista, vaan johtuu uupumuksesta johonkin nykyisessä elämäntilanteessa. Tämä on ihan perus "ruoho on aika vihreämpää aidan toisella puolella" -tilanne. Tämmöiset ihmiset ovat läheisilleen tosi raskasta seuraa.
Tämä tosin on sen verran selvä prrrrovo, että en usko sekuntiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteilleen ei mitään voi. Tämähän ei tarkoita että ap olisi huono isä. Arvostan rehellisyyttä! Minustakin pikkulapsiaika on raskasta ja kaikki (ruokailut, nukuttamiset, päiväkotiaamut, varsinkin nämä sairastelut, kihomadot, ainainen väsymys jne.) on todella tylsää. Muuten en samaistu tekstiin, koska kuitenkin jään ns.plussalle.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa näitä oman elämänsä marttyyreja, jotka ovat jatkuvasti sitä mieltä, että "jos vain saisin asian A, niin olisin onnellinen". Se ei ole realistista, vaan johtuu uupumuksesta johonkin nykyisessä elämäntilanteessa. Tämä on ihan perus "ruoho on aika vihreämpää aidan toisella puolella" -tilanne. Tämmöiset ihmiset ovat läheisilleen tosi raskasta seuraa.
Tämä tosin on sen verran selvä prrrrovo, että en usko sekuntiakaan.
Ei tietenkään ole mikään provo, outoa edes ajatella noin. Ilman lapsia yhdessä pariskuntana eläessä en ajatellut "ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolen", vaan päinvastoin juuri ennen ensimmäisen lapsen syntymää ajattelin elämän olevan erittäin nautinnollista ja mukavaa noususuhdannetta usealla eri elämän alueella. Se oli aivan upeaa aikaa, mietin niin lämmöllä niitä päiviä. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen introvertti myös. Tiedän hyvin mitä tarkoitat, vaikka meillä on hyvin erilaiset elämäntilanteet.
Tsemppiä!
N22
No voi voi! Elämä on!