Kaksosten odotus " tavallista" raskaampaa?
Oletteko te muut olleet väsyneitä kaksosia odottaessa? Itsellä rv 27 menossa, ja tuntuu etten jaksa tehdä yhtään mitään. Olen esikoisen kanssa kotona, ja just jaksan hänet hoitaa. En vaadi iteltäni mitään täydellistä huushollin siistinä pitämistä, mutta kun mielessä ei pyöri mitään muuta, kuin että koska pääsee nukkumaan. Tai että voi kun syntyisivät, niin pääsis tästä mahasta ja sitten ei enää ikinä tätä! Valitusta, juu, mutta tuntuu että on kyllä todella paljon rankempaa kuin yhden odottaminen oli. Kiitos kun sain vuodattaa! :)
Kommentit (14)
Minulla oli ennen kaksosia kaksi yksös raskautta ja minusta kaksosraskaus sujui ilman väsymisiä kuten edellisetkin. Tytöt syntyi lokakuussa ja tein kesän vielä kotona tallihommia. Tytöt syntyivät suunnitellusti sektiona.
Nyt on raskain vaihe kun ovat 2.5 vuotiaita villikkoja.
Tosin viikkoja on vasta 19. Mutta tätä raskautta en tähän mennessä ole edes vielä pahemmin huomannut alkupahoinvointikin oli paljon kevyempää. Vaikka hemoglobiini on laskenut nopeammin kuin kaksosia odottaessa olotila on ollut paljon, paljon parempi. Mulla ajoittui kaksosraskaudessa ihan kauhea väsymys, supistus ja voimattumuuskausi yms. kausi viikolla 17-33. Allekirjoitan vaikka heti sen, että kaksosraskaus on kaksi kertaa raskaampi - se todellakin vei multa voimat. Esim. ei voinut kuvitellakaan lähteävänsä lenkille, ei pystynyt. Tänäänkin olin spinningissä ja voin vielä hyvin juostakin.
Tsemppiä kaikille teille, mulla helpotti viikolla 33 ja siitä menikin enää 3 viikkoa kun lapset syntyivät. Parhaimillani olin viikko ennen lasten syntymää ;)
Helpottaa loppuraskaudesta,ainakin mulla. Kaksosraskaus oli ensimmäinen raskauteni joten en pysty yksöseen vertaamaan mutta siskolla jo kaksi lasta ja odotti kolmatta yhtäaikaa ja voi huomattavasti raskaammin lopuksi kuin minä. Synnytys käynnistettiin 38+3 ja olisin vielä itse jaksanut pidempään mutta lääkärit päättivät käynnistää ettei kohtu liian iso ja kun lapsetkin olivat jo hyvän kokoisia. Synnytin normaalisti alakautta. Alkuraskaudesta muistan väsymyksen ja kovan pahoinvoinnin ja sen stressin kun ei tiennyt mitään kaksosten odotuksesta,pelkäsi ennenaikaisuutta. Mulla myös hevosia mutta ratsastaa en uskaltanut enää kun sain tietää kahta odottavani ja tallihommatkin jätin suosiolla muille.
Memmi ja tytöt pian 7kk.
Tosin yhdenkään odotus ei mitään juhlaa ollut :).
Kaksosraskauksissa minulla oli ensin hirveät pahoinvoinnit jotka helpottivat siinä rv 15-17, sen jälkeen alkoi supistelut ja muu kurja olo. Tuntui kuin kaikki energia olis mennyt vain lasten kasvattamiseen. Supistelut, pelko vauvojen ennenaikaisesta syntymisestä ja muu ilmeisesti raskaushormooneihin liittyvä henkinen pahoinvointi tekivät odotuksesta melko tuskallisen. Siinä on kuitenkin se hyvä puoli että pystyy sitten arvostamaan paremmin sitä kun pääsee mahasta eroon ja saa lapset syliin ;).
Niin, ja minunkin maha oli välillä tosi omituinen ja toispuoleinen, mutta ei siitä kannata huolestua. Lapset ovat mahassa tosi hyvässä suojassa sekä ulkomaailmalta että toisiltaan..
Meillä kaksoset syntyivät kaikki hyvillä viikoilla supisteluista huolimatta.
Tsemppiä sinulle loppuraskauteen!!
Onhan se ihan eriasia kantaa kahta vauvaa kuin yhtä:) Otat iisisti vaan ja et tee muuta kuin pakolliset. Kyllähän sen nyt muutkin ymmärtävä(tai ainakin luulisi) että sulla on rankat paikat.
Itse muistan kaksosten odotuksessa pahimmaksi ajaksi 24-30 viikot, ja ajattelin etten ikinä hengissä selviä hommasta, tosin mulla ei ollut aikaisempia lapsia.
Vk 30 jälkeen helpotti, en tiedä mikä siinä on, mutta näin kävi ja loput 9 viikkoa olivatkin suht helppoja jättimahasta huolimatta. Vauvat olivat reilu kolmikiloisia molemmat, joten helppoa se ei tietenkään ollut.
Eli lepoa ja lepoa kun siihen pystyt, älä vain vaadi itseltäsi liikaa kuitenkaan:)
martina, tyttö&poika 2v10 kk ja masuyksönen 36+1....´(Tuntuu tämä yhdenkin odottaminen jo niin rankalta)
että kait hb arvojasi seurataan tarkasti?? Sehän aiheuttaa ja aiheutti minullekkin sairaanloista väsymystä.
Mulla tippu arvot 100 paikkeille ja silloin muistan tuon että nukuin vaan ja silloin kun en nukkunut mietin milloin voisin mennä nukkumaan... Arvot kun nousivat, elämänlaatukin parani..
martina taas....
mulla ei kokemusta yhen odottamisesta, mutta tottatosiaan on rankkaa! mulla alko kans viikolla 25 ihan järkky olo ja jatkui kyllä ihan loppuun saakka. meillä vauvat syntyi jo rv 33+6. mulla myös rautakuuri auttoi hillittömään väsymykseen ja mun hb oli kuitenkin silloin " vain" 124 kun kuurin alotin... että ei sen niin hirveesti tarvii tippua, että alkais tuntumaan. mutta tsemppiä vaan kovasti odotukseen, kun 30 viikkoa menee rikki, niin sitten voi jo salaa mielessä toivoa että syntyis jo :D
Mulla se siis laski jo, ollen siis 107. Aloin tuplaraudat, ja nyt on niinkin " hyvä" kuin 127. Mutta siis todella huohotuttaa ja uuvuttaa kuin vanhaa mummoa. Eikä ole kyllä pelkästään asennekysymys, vaikka varmaan sitäkin. Kiitos tsempistä, päivä kerrallaan. Ja nyt nukkumaan! ;)
Hei,
totisesti on rankempaa kuin yhden odottaminen. Kun odotin toista lasta, hoidin esikoista kotona ja ulkoiltiin ja lenkkeiltiin lähes päivittäin ja kärräiltiin avoimeen päiväkotiin parin kilometrin päähän raskauden loppuun saakka. Nyt odotan kaksosia, rv 35 tänään tasan, ja vaikka isommat jäivät isin kesälomaan saakka hoitoon, kun jäin äitiyslomalle niin tuntuu rankalta. Hb on ollut samoissa kaikissa raskauksissa, reilu 100 (normaalisitikin vain n. 120), vaikka syön tupla-annosta rautaa.
Sanoisin samaa kuin edelliset vastaajat, että yritä levätä mahdollisimman paljon. Ja vaadi vaikka isää ottamaan esikoinen kanssaan pihalle tai kirjastoon tai johonkin, että saat levätä myös ihan itseksesi.
Itsellä enää korkeintaan 4vk jäljellä, mutta nyt alkaakin tuntumaan, että apua, mites sitten selvitään eikä enää olekaan niin kiire päästä tästä... :)
Ihan samat fiilikset oli kuin ap:lla. Olin kovasti odottanut raskautta, mutta kun kaksoset alkoi masussa kasvamaan, toivoin melkein heti, että olisipa tämä jo ohi! Koko raskausaika oli yhtä väsymystä ja fiilis paheni valitettavasti loppua kohden. Siis väsymyksen päälle vielä se tuhannen tukala olo ja kivut. Esikoisen odottaminen oli ihanaa, tämä oli aivan hirvittävää alusta loppuun saakka! Monet itkut tuli itkettyä sen olotilan kanssa, vaikka olinkin neuvolan tädin mukaan " kuin tehty odottamaan kaksosia" . Ei siinä paljon naurata, kun kantaa kymmenen kilon kivenmurikkaa puoli vuotta kylkiluut paukkuen!
Alia ja pojat 5kk
Viikkoja nyt 24 ja risat, oon ollu SI-nivel ongelmien takia sairaslomalla jo rv viikosta 16. Ja vaikka kotona oonkin, vanhempi lapsi eskarissa ja ja 5v. 10 pv kuussa hoidossa, niin kyllä on silti aikas lyhyt kestoista se mitä jaksaa puuhailla.
Minulla on ollut koko ajan rauta-arvot ihan hyvät, toisaalta lähtöarvokin oli yli 140. Nyt pyörinyt siinä 120-130 tietämillä.
Tosiaan mitään ei jaksa tehdä pitkään, tulee liitoskipuja, selkä väsyy ja välillä supistelee. Sitten yöt menee noitten lonkkien kanssa vaihtelevasti, useimmiten herään 1-2 tunnin välein vaihtamaan asentoa ja sekin on jo prosessi sinänsä.
Lapsen päiväkotiin on vain reilu puoli km, vienti ja hakumatkat olen päättänyt ainakin toistaiseksi kävellä, mutta kotimatkalla jo askel hidastuu huomattavasti.
Välillä jaksaa ottaa lepäilyn kannalta, mut välillä suututtaa niin pi..sti kun ei jaksa.
Sit tosiaan on välillä sellanen kestovalittajan olokin...
Mutta onneksi mies tekee kanssa paljon kotihommia, sen minkä työltään jaksaa, eikä syyllistä siitä jos koti on välillä mullin mallin.
Ja toisaalta on niin onnellinen olo kahdesta tulokkaasta, jotka nytkin tuolla masussa mukavasti möyrivät :)).
Toisaalta myös luulen että odotus on mennyt ilman suurempia ongelmia just sen takia, että on saanut riittävästi levätä.
Otetaan siis kuitenkin iisisti, kun meillä on siihen kohtuullinen mahdollisuus ja nautitaan tästä hetkestä minkä voidaan, voimia!!
5v. kuopus toi pääsiäisaskartelut kotiin: huovutetun munan, huovasta ommellun kana munan lämmittimen ja huovasta ommellun pehmokarhun.
Hän pyysi saada esittää äidille nukketeatterin (poika siis):
" nalle isi ja kana äiti saa vauvan. Kana äiti nukkuu, se odottaa sitä vauvaa. Sitä väsyttää ja se nukkuu vähän lisää. Sitten se muna syntyy."
Mistä lie oppinutkaan ton väsymys jutun...
Hyvä (tai ei siis hyvä, mutta mukava tietää etten ole outo) että muillakin on väsymystä ilmassa. Mä olen painanut kaikki 4 ykkösraskautta tukkaputkella, ei mitään ongelmia. Nyt nukutaan päikkärit päivittäin ja kävely ei ole mikään lempihomma. Liitoskivut vaivaavat todella ja öisin ei löydän hyvää asentoa nukkumiseen.
Mulla on välillä ollut tunne että liioittelenko mä, ei tämä voi olla näin raskasta! Mutta kun on, ei vaan suostu itselleen myöntämään.
No lopputulos korvaa kaiken. Kunhan kesään päästään niin eiköhän se iloksi muutu (muutaman tuskan kautta)
Toinen mikä ahdistaa olon lisäksi on jatkuva huoli vauvoista. Kumpi liikkuu, liikkuuhan kumpikin, miten voisi nukkua ettei musertaisi niitä kun molemmat ovat poikkitilassa(eihän se ole mahdollista, mutta yöllä ajatukset kummittelee)
MotherOf4 rv. 25+2
muullakin ottaa/on ottanut koville. Ite en kovin hyvin kestä sitä että joku valittaa joka raskauden kolotusta, siksi kai nyt ottaa henkisesti koville itellä. " Ei kai tämä nyt voi olla näin hankalaa" . Ja sitten kun vielä joku tulee sanomaan, että eihän tuo sun maha kovin iso edes ole....Ja niiiiiin tuttua toi, että pelkää ennenaikaista synnytystä, tai että yöllä murskaa toisen vauvoista, kun mulla köllöttävät myös poikittain/päällekkäin. Eivät ole hoksanneet että toisella puolella mahaa ois tyhjää tilaa... Tsemppiä kaikille mahakkaille!
Mulla oli kummallista uupumusta ja voipumista, piti pysähtyä kävellessäkin tai istua alas. En jaksanut tehdä kuin maata sohvalla kyljellään. Lapset syntyi vasta 38+3, joten siihen asti kärvistelin. Henkisesti helpotti 30 viikon jälkeen, ku ei tarttenut pelätä sitä, että jos lapset syntyis, ni kuolisko ne yms. Mulla oli kanssa taapero hoidettava kaksosraskauden lopussa ja karjuin sille ihan liikaa, olin niin loppu. Ois pitänyt hakea joku akuuttipaikka päivälodista siks loppuajaksi. Tsemppiä, pian se on ohi!