Lapsi 1v--->äidin kai pakko mennä töihin rahan takia.

Teillä on yhteinen lapsi, joten miten voit edes kokea että olisit miehesi elätettävänä? Vaikka hän maksaisikin suurimman osan menoistanne, niin teitä on nyt kolme ja pääasiassahan mies siis elättää omaa lastaan..!



Meillä neiti on 7kk ikäinen ja olen ollut minimirahoilla tähänkin asti, enkä kokenut siitä huonoa omaatuntoa että miehen palkkapäivänä menee kuntosalimaksunikin yms. Tosin tästä eteenpäin tulen tekemään keikkatöitä (hoitoalalla se onnistuu) joten pääsen kantamaan korteni kekoon lainojen yms osalta.



Teillä ei kuitenkaan tunnu olevan mitenkään erityisen tiukkaa kun rahat riittää menoihin ja sanot, että ylimääräistäkin jää. Ei kuulosta siltä, että haluaisit rahan takia töihin vaan ehkä siksi että pääset kotoa pois..? Miehesi ei kuulosta reilulta, jos ei anna sinulle omaa aikaa. Ehkä viihtyisit paremmin kotona kun et alistuisi siihen vaan kävisit itsekin jossain jne. Toki myös toivoisin, että löytäisit (ja muillekin vastaavissa tilanteissa olijoille) elämänilon muustakin kuin euroista.

Tosiaan tarvitsen omaa aikaakin,mutta ainakin tällä hetkellä se tuntuu täysin mahdottomalta.

Enkä todellakaan nauti olla toisen elätettävänä,se on osa syy töihin menoon.Ajattelen asiaa ennemminkin niin että aikuisena ihmisenä haluan tehdä myös osani tässä taloudessa,enkä ole ajatellut jääväni kotiäidiksi.Minusta ei vain yksinkertaisesti ole siihen,tarvitsen muuta aikuisseuraa.Sellaista jota ei ikävä kyllä leikkipuistoista tai kerhoista ole vielä ainakaan löytynyt.

Ehkä olen toisten mielestä itsekäs kun kaipaan osaksi takaisin töihin.

Joskus vaan rahatilanne vaatii kummankin vanhemman taloudellista panosta ,teilläkin kaksi lainaa jne. Tiedän sen inhottavan tunteen kun ostaa jotain itselleen yhteiseltä tililtä ja tulee paha olo kun on törsännyt toisen tienaamia rahoja.Mutta olisiko jotain vaihtoehtoja kuten esim.lyhennetty työviikko? Mä menin osapäivätöihin lapseni ollessa alle vuoden ja se oli tosi hyvä ratkaisu, sain niitä aikuiskontakteja," omia juttuja" ja sitä omaa rahaa jota sai ihan pikkuisen törsätäkin ilman huonoa omaatuntoa.Silti oli ihan kokonaisia vapaapäiviä ja olin tosi paljon lapsen kanssa (usein vähäiset työvuoroni sijoittuivat sen päikkäreiden aikaan suurimmaksi osaksi,olen ala-asteen enkunope).Euroopassa tämä on tavallista että naiset tekevät puolipäivähommaa kun lapset pieniä, suomalaiset työnantajat ei kai sitä kauheasti tue.

Neiti1:

Tosiaan tarvitsen omaa aikaakin,mutta ainakin tällä hetkellä se tuntuu täysin mahdottomalta.

Enkä todellakaan nauti olla toisen elätettävänä,se on osa syy töihin menoon.Ajattelen asiaa ennemminkin niin että aikuisena ihmisenä haluan tehdä myös osani tässä taloudessa,enkä ole ajatellut jääväni kotiäidiksi.Minusta ei vain yksinkertaisesti ole siihen,tarvitsen muuta aikuisseuraa.Sellaista jota ei ikävä kyllä leikkipuistoista tai kerhoista ole vielä ainakaan löytynyt.

Ehkä olen toisten mielestä itsekäs kun kaipaan osaksi takaisin töihin.

Et halua olla toisen elätettävänä,tuskin se varsinainen rahanpuute oli ongelmana? Aika moni joutuu elämään miehen siivellä jos meinaa lapsia hoitaa kotona.No,meillä on yhteiset rahat joten en tunne olevani loinen kun olen kotona 3 lapsen kanssa.Tämä on yhteinen päätös.

Mielestäni on hassua kokea syyllisyyttä siitä,jos hoitaa yhteistä lasta kotona.Kotona oleminen kun on yleensä väliaikaista.Mutta jos yhteinen talous ei onnistu niin sitten on pakko mennä töihin.

Kai jotkut asiat vaan pitää välillä pohtia ääneen,sitten helpottaa :)

Neiti ykköselle vielä



Tiedän tasan tuon tunteen aikuisseurasta! Mammoja on kertynyt tuttavaksi rutkasti mutta suoraan sanottuna en tarttisi enää yhtään enempään ns. mammatuttua, vaan tosiaan sitä aikuisseuraa haluan. Suurin osa äideistä kun ei tunnu ikinä käyvän missään vaan nautiskelevat neljän seinän sisällä istumisesta. Tai korkeintaan siellä muskarissa käynnistä, tai leikkipuistossa pyörähtämisestä.. Mekin käydään muskarissa ja vauvauinnissa, mutta myönnettäköön että tänään sanoin miehellekin muskarireissusta, että vähän tylsää lorutteluahan se on mutta tyttö tykkää ;D En itsekään ole mikään sellainen peruskotiäiti tyylinen, mutta typyä en halua ihan pienenä päiväkotiin laittaa vaan suunnitelmissa olisi reilun vuoden päästä eli 2-vuotiaana sinne meneminen.



Tai olenhan mä tällainen pullantuoksuinen kotihiirikin, mutta tällä hetkelläkin jalka vipattaa ihan hirveästi kun olen lauantaina lähdössä ensimmäistä kertaa kunnolla bilettämään ja viime kerrasta onkin sen verran aikaa, että se oli marraskuussa -05 :O ;)



Eli sitä aikuisseuraahan voi pyrkiä löytämään ilman töihin paluutakin. Viime kesänä kun itse jäin äippälomalle, niin oli tosi tylsää olla kotona mutta sitten kun kävi vielä loppuraskauden aikana vähän keikkahommissa, niin kotona olokin maistui taas ihan erilaiselta :)

itse nautin täysillä kotiäitiydestä, jota onneksi on vielä tiedossa... kakkosen laskettu aika elokuussa. mutta tiedän että tulevaisuudessa siintää aika jolloin töihin on mentävä ja tiedän myös sen että silloin haikailen näitä rentoja, helppoja, stressittömiä aamuja, ja päiviä kun päivän ainoa suunnitelma on ulkoilla lapsen kanssa. mieheni palkalla eletään ja se on tiennyt omien menojen karsimista sekä itseltäni että mieheltäni. ajoittain olen siitä kärsinyt, eli ymmärrän kyllä ap:n tunteet ettei halua elää " miehen siivellä" vaikka tosiasiassa et elä hänen siivelään kun yhteistä taloutta pyörität ja lasta hoidat, teet töitä yhteisen hyvä eteen, siitä ei vain yhteiskunta maksa mitään:( oma mieheni on ajan kanssa hyväksynyt tilanteemme ja nyt sanoo että tottakai olet kotona, kun kerta hauan olla ja näillä tuloilla pärjätään. mitään etelänmatkoja emme tee, edes turhaan haaveile, kesälomamatkaksikin on ajateltu pientä miniristeilyä ja muutaman päivän automatkoaa jonnekin päin suomea. mutta kuten joalussa sanoinkin aika aikaansa kutakin. nyt on lasten aika ja myöhemmin sitten voimme panostaa esim. juuri matkusteluun kun rahaa enemmän ja lapsetkin isompia niin nauttivat eri tavoin.

mutta tee ap, niin kuin sinusta parhaalta tuntuu ja ennen kaikkea teistä. jos sinusta eiole kotiäidiksi niin mene töihin tai kokeile osa-aika töitä, sekin voi auttaa. ja sovi miehesi kanssa että sinulla on yksi iltaviikossa, jolloin voit käydä kuntosalilla, lenkillä tai mitä sitten haluatkin tehdä mutta ilman lasta. itse olen käynyt kerran viikossa jumpassa, mies on kotona tällöin lapsen kanssa. menevä mies hänkin, harrastuksia ja rientoja riittää :p mies on suhtautunut tähän sopimukseen tosissaan koska laittoi muistutuksen jumpastani kännykkäänsä. niinpä meillä aina joka alkuilta keskiviikkoisin soi kännykän muistutus-sävelet.. ;O

kuitenkin meillä ihmisillä on vaan tapana nähdä asiat niin lyhytkatseisesti, eli jos nyt on näin niiin aina tulee olemaan näin. kuitenkin muista että pienelle lapsellesi se olet sinä joka hänelle nyt riität ja olet hänelle kaikki. ja hän on täysin riippuvainen sinusta. oma aikasi on juuri sitä että olet lapsesi kanssa ja annat hänelle mukavia turvallisia ja rauhallisia päiviä kasvaa elämän tärkeiden kehitysvaiheiden läpi. muutaman vuoden päästä tilanne on toinen, ihmettelet missä se lapsi oikein luuraa ja miten ihmeessä saisi tän oman ajan kulumaan... ;)

mutta silmään vaan pisti kun ap sanoi miehen olevan töissä 7-16, tulevan hetkeksi kotiin ja menevän sitten kuntosalille, ja tulevan kotiin kun lapsi on nukkumassa. Kuulostaapa aika epäreilulta työnjaolta! Miten ihmeessä miehesi saa 5 vapaailtaa viikossa ja sinä et saa yhtäkään? Eikö niin, että miehesi ollessa kuntosalilla sinä siivoat, laitat ruokaa ja hoidat lapsen?! Nyt kannattaisi kyllä pitää huoli omista oikeuksistaan!!!



Meillä työnjako menee niin, että minä olen kotona töissä, mies kodin ulkopuolella. Toki minä siivoan päivällä (pian 1-vuotias nauttii esim imuroinnin seuraamisesta) ja välillä teen esim illaksi ruuan jos ehdin. Mutta kun mies tulee kotiin töistä, loppuu minunkin työpäiväni ja lapsi hoidetaan yhdessä. Yhdessä käydään myös kaupassa ehkä n. kerran viikossa. Mies myös osallistuu kodin siivoukseen hieman. Molemmilla on yleensä 1-2 vapaailtaa viikossa, miehellä yleensä vaan 1 ja minulla enemmän, koska opiskelen, ja joudun siis tekemään niitä hommia iltaisin. Toki mieheni käy joskus baarissa kavereiden kanssa myöhään illalla, koska lapsi menee jo n. 20 nukkumaan.



Mutta siis miten ihmeessä sinulla ei ole yhtään vapaa-aikaa? Kyllä voisi kotonaolokin maistua sinulle paremmin, jos esim kerran viikossa pääsisit johonkin omaan harrastukseen tai vaikka vaan kahville tai siiderille ystävien kanssa.



Rahasta vielä sen verran, että meilläkin on yhteiset rahat. Minä maksan tietyn prosenttiosuuden tuloistani miehelle, siis siten, että kumpikin maksaa esim 50 % tuloistaan ruokarahaa. Maksan myös osan vuokrasta sekä oman puhelinlaskuni. Mies kyllä maksaa lpaljon enemmän, mutta itse olen ajatellut, että hänkin näin sijoittaa omaan perheeseensä ja siihen, että lapsi saa olla kotona äidin hoidettavana.