Tuskaa! Vauva 6kk ja herää yöllä 5 krt:aa

Meillä ei unikoulu toiminut (esim tossa MLL:n ohjeessa on, että vauvan pitäisi rauhottua syliin, mutta meidän vauva ei rauhoittunut). Meilläkin nukahtaa edelleen vain tissille ja heräilee usein yöllä. POika on 8kk. Olen ajatellut, että annan nyt tissiä ja katson vähän aikaa. Monet ovat lopettaneet yötissuttelun ihan itsestään. Onneksi yöimetys auttaa saamaan heti unen päästä kiinni. Lisäksi pojan ja minun yöunet kestää noin puoli vuorokautta eli saan minäkin lepäillä. Yrittäkää tekin nukkua aamulla pitkään ja auttaa myös, jos menee vauvan kanssa yhtäaikaa nukkumaan, niin unisyklit menee paremmin yksiin.



Jos tulee taas uupumus, niin aloitetaan uusi unikoulu uusilla ohjeilla. Huudattamista en oikein kestä ja sen jälkeen vauvakin on aivan sekaisin...

Muutaman kerran olen kokeillut tassutella ohjeiden mukaan, mutta alle tunnin on vauva huutanut hysteerisenä, eikä ole rauhoitunut edes sylissä :-( Siihen loppui meidän perheen unikoulut! Pantleyn metodia aion kokeilla hitaana versiona pikkuhiljaa. Meillä kun ei syödä tuttiakaan ja eroahdistus alkaa vaivata pientä, eli otan ihan rauhallisesti. Herätyksiä on yössä 3-X. Ikää 8kk.



Haginalle

Hei! Taalla 8kk pojan aiti joka on nyt reilut nelja kuukautta herannyt tasaisesti tunnin valein joka yo... alan olla siis vahan vasynyt! Unikoulusta olen nyt sitten yrittanyt lukea kaiken loytamani tiedon, niin pelottavalta ja vaikealta kun siihen ryhtyminen tuntuu. Siirryimme perhepetiin kun nuo yoherailyt tihenivat (vahan niinkuin vahingossa kun nukahdin siihen vauva vierella ja havahduin kun seuraava ruokailu oli alkamassa!) ja tama jarjestely olikin mainio muutaman kuukauden verran. Mutta, jostain syysta nyt tuntuu etta koko perhe on alkanut nukkumaan huonosti, eivatka nuo herailyt tunnu vahenevan - vain ja ainoastaan rinta rauhoittaa pojan, joskus alkuillasta isan tassuttelu kyllakin mutta keskella yota pelkka imetys.



No niin, asiaan: sita olisin kysellyt kun tuolta MLL' n sivuilta luin etta on ehka liian rankkaa muuttaa lapsen nukkumisoloja ja lopettaa yosyotot samaan aikaan, etta mitenkohan tassa tilanteessa kannattaisi toimia. Onko ylipaansa jarkevaa tai edes mahdollista lopettaa tai vahentaa yosyomisia ja jatkaa perhepedissa nukkumista? Miten se tapahtuisi? Isa tassutellen ja aiti toisessa huoneessa? Enta nukahtaminen - yksinko vai rinnalle? Vai ' suosittelisitteko' omaan sankyyn nukahtamisen opettelua ensin yosyottoja jatkaen ja sitten myohemmin ehka unikoulua syomisen vahentamiseksi? Tuossa vaihtoehdossa hieman hirvittaa paluu siihen sangysta pinnikselle ravaamiseen syottojen valilla - se oli niin raskasta. Kovasti myos epailen pojan rauhottuvan syliin, silla joskus kun heraa hysteerisena ja yritan pitaa rintaa vasten pystyasennossa niin tyontaa itseaan kasilla pois ihan jaykkana - kun taas vauvan selka omaa vatsaa vasten rauhoittaa paremmin. Kaitpa niinkin voisi yrittaa?



Tuntuu etta tahan aiheeseen liittyy niin paljon paineita, ja kun kuulee pelotteluja etta jos kerran unikoulussa mokaa niin sitten se on ihan mahdottoman vaikeaa onnistua uudestaan ym ym. Ja itkettaa en pysty enka halua. Toisaalta olen lukenut/kuullut etta yosyonnit voivat hiipua itsekseen ja yot rauhottua - ja sitten kuulee kauhutarinoita lapsista jotka kolmevuotiaina viela haluavat maitoa... Mita tehda?! Pullostako yolla? Onpa tama yllattaen vaikeaa, ensimmainen lapsi kuten ehka arvaa. ;)



Sori jos kaappasin vahan taman ketjun, mutta kun aiheeseen liittyi kuitenkin...



Terveisin Lumsku ja herailijapoika 8kk

Luin kanssa jostain lasten lääkäri kirjasta, että suurin piiretin 90% lapsista nukkuu läpi yön heräämättä 9kk iässä. En tiedä miten luvut on kerätty, mutta siis aika normaalilta näyttää sen ikäisten läpiyön nukkuminen. No, sinne olisi enää n.3 kk..



Perhepeti on kanssa toinen juttu mitä oon miettinyt tässä heräilyssä. Toisaalta on niin helppoa sitten aina syöttää ja antaa tuttia kun vauva herää, mutta musta on tullut niin herkkäuninen, että herään jo mihin vaivan kyljen kääntöön. Ja samalla on tullut myös uniongelmia, että en nukahda enää helpolla, kun stressaa jo mielessä se, että saanko nukuttua tarpeeksi.



Toivottavasti joskus tulevaisuudessa vielä saa nukkua siten, ettei heräisi kertaakaan koko yönä, zzzzzzzzzz

Pantleyn kirjaa: Pehmeä matka höyhensaarille!



Tosi hyviä oivalluksia ja järkeenkäyviä vinkkejä uniongelmiin. Oikein harmittaa kun en lukenut aikaisemmin, olisi näiltäkin ongelmilta ehkä vältytty.Auttaa kyllä ymmärtämään vauvan sielunelämää ja uniongelmien syitä ja taustoja.



Toisessa ketjussa odottelen vaan kommentteja menetelmää kokeilleilta :)

En tiedä onko sillä ollut vaikutusta, mutta unikoulussa epäonnistuneet ovat ollet 8 kuisen kanssa liikkellä ja silloin on kuulemma pahimpia eroahdistuskausia. Mekin yritettiin ensin 8kk tietämillä huonoin tuloksin, mutta tosiaan 9,5kk ja tuloksia synyti heti - tosin kesken unikoulun tuli vatsatauti ja tyttö lopetti kiinteiden syömisen kuin seinään ja niinpä yösyötöt oli pakko aloittaa uudestaan :(



Lempeä unikoulu toimi meillä näin:



Isä ei kyennyt tehtävään, joten minä otin yhtenä yönä ohjat käsiin kun tunnin sisällä tyttö oli käynyt tissillä kolme kertaa. Eli aloitin unikoulu keskellä yötä! Aina kun tyttö alkoi kitisemään yritin rauhoitella kädellä tai hyssytellen (hermostui käteen, joten lopetin sen ja jatkoin vain rytmikkäällä hyssyttelyllä) jos se ei onnistunut otin tytön syliin kunnes rauhouttui. Ensimmäisen kerran meni n. puoli tuntia. Kun tyttö sitten rauhoittui laskin hänet takaisin omaan sänkyyn (Meillä ei myöskään toiminut kanniskelu tyttö vasten omaa rintaa vaan minun piti kääntää tyttö menosuuntaan ja rauhoittui vasta kun sai katsella herätyskellon valoa!). Kun oli omassa sängyssä menin viereen (meillä sivuvaunu käytössä, sänky siis minun puolella yksi laita otettuna pois) ja hyssyttelin ja siihen sitten nukahtikin. Ensimmäisenä yönä jouduin sylittelemään kaksi kertaa ja muistaakseni toisena enää kerran ja vain 15min. Kolmantena en kertaakaan, mutta taas neljäntenä kerran. Ehdimme toteuttamaan unikoulua n. viikon. Isä nukkui olohuoneen lattialla, mikä teki unikoulun helpommaksi itselleni etten stressannut isän herättämisestä. Vatsataudin takia koulu jäi siis vähän kesken.



Nukutin tytön tissille illalla (n.klo 21) ja syötin hänet vielä 3n jälkeen kerran. Aamulla oli myös olennaista että herättiin aina samoihin aikoihin, n. 7-8 ja että päiväunet olisi aina myös samoihin aikoihin, 3 tuntia heräämisestä.



Näin siis meillä, mutta kaikkihan olemme yksilöitä ja näin on myös vauvojen kanssa. Lisään vielä sen että saimme myös tukea oman terveyskeskuksen vauvapsykologilta joka tuli kotikäynnille, halusi tietää tytön tempperamentista ja itkuisuudesta ja miten nopeasti rauhoittuu jos ja kun itkee. Saimme siis tarkat neuvot oman tyttömme luonnetta vastaamaan! Tsemppiä teille ja kaikille unikoululaisille!

Hei! Kiitos viestistasi, mielenkiintoista luettavaa. Taalla on juuri ilmeisesti tuo 8kk eroahdistus meneillaan (joskus alkaa jarkyttava huuto jos vain kaannan selkani ja otan askeleen pois pain...) eli ei ehka ole paras aika ryhtya unikouluun - sita olen vahan arvellutkin ihan tunnepohjalta.



Sita olisin viela kysynyt kun mainitsit nukuttaneesi vauvan rinnalle, etta miten sujui siirto omaan sankyyn? Heraamattako? Ja onnistuiko silti tassurauhoittelu taman nukahtamistavan jalkeen? Mainitsit sivuvaunusta, ehka siirto sujuu siihen? Olen vain pahkaillyt tuota omaan sankyyn siirtoa kun tila alkaa perhepedissa loppua vaikka sanky on todella iso! Pojalla on vain kyky vallata valtavasti tilaa, joskus heraan ja han on poikittain siina meidan valissa, me molemmat sangyn reunoilla... ;) Ehkapa pitaisi yrittaa soveltaa sangysta sivuvaunu. No, nyt meni omien ajatusten raportoimiseksi! ;)



Todella hienoa etta sait neuvolasta noin yksilollista apua - itse asun Walesissa jossa ' neuvolan' apu on tyylia " No sinun pitaisi nyt saada muutettua vauvan syomis/nukkumistavat." Mahtavaa. Tai sitten " Jata se huutamaan." Etta nain taalla.



Yritetaan jaksaa!

Kysyit siirrosta omaan sänkyyn:



Neuvolapsykologi kehotti tisuttelun jälkeen herättelemään pientä vähän niin että vauva tietää mihin häntä ollaan laittamassa... No, meillä se ei toiminut ollenkaan, joka kerta kun toimin niin huuto alkoi ja päädyin taas antamaan tissiä. Totesin silloin että ei tule mitään ja siitä pelästyneenä unikoulu jäikin pariksi viikoksi kunnes hermot meni ja aloitin unikoulun taas, keskellä yötä :/ Siitä ensimmäisen yön onnistumisesta innostuneena totesin että nukutan tytön normaalisti tissillä meidän sängyssä maaten, siirrän omaan sänkyyn vasta kun on syvässä unessa (ajattelin että tuntee oman ja meidän sängyn hyvin eikä pelkää yöllä herätessään, kun ovat tosiaan kiinni toisissaan, eroa siis vain metrin verran:). Siirto sujui hyvin, heräämättä. Varsinainen tassutteluhan ei meillä oikeastaan koskaan onnistunutkaan, tyttö hermostui painavaan käteen ja heitti käteni pois (kuin myös psykologin neuvoman unirätin:D) saman tien. Jatkoin siis vain hyssyttelyllä ja annoin hänelle myös oman käsivarteni hipelöitäväksi, se tuntui rauhoittavan kaikkein parhaiten.



Sivuvaunu on meillä toiminut hyvin, en ollut itse perhepedin kannalla kun olen aika herkkäuninen, niin sivuvaunu on ollut siinä mielessä hyvä, enemmän tilaa, mutta kuitenkin oma sänky tytölle. Kun annan vielä toisen puolen tissiä nukuttamiseen, voin yöllä vain kierähtää tytön puoleen täydellä tissillä kun nälkä yllättää ;)



Luulen että nämä unikoulujutut on tosi yksilöllisiä ja kannattaa yrittää että mikä teillä toimii parhaiten. Se psykologikin oli yllättynyt joistain telkemisistämme ja niiden onnistumisesta;) Oma äitini kertoi pojasta jolle ei rätit eikä pehmolelut auttaneet vaan poika nukahti pikkuautoa hypistellen!



Meilläkin puolet suvusta on skotteja ja sieltä puolelta tulee jos jonkinmoisia ' apuja' ja ' neuvoja' , että kaikki sympatiat vaan sinne! Eipä sen puoleen kyllä täälläkin ihmejuttuja kuulee, täytyy vaan pitää järki kädessä! Tsemppiä!

Unikoulu vaatii sitoutumista eli muutama kerta tai yö ei riitä (paitsi joillain onnellisilla;) Viikko on ihan minimi ja sen jälkeenkin on tiukasti pidettävä kiinni säännöistä (rinnalle ei nukahdeta, yöllä ei syödä tms.) Eli en puhuisi unikoulun epäonnistumisesta, jos on muutaman yön kokeillut. Ja varmasti mitä isompi lapsi sitä suurempi protesti on todennäköisesti edessä. Lempeintäkään unikoulua tuskin pystyy pitämään ilman, että vauva huutaa yhtään, mutta huutaahan ne vauvat muutenkin. Pitää vaan miettiä etukäteen ne johdonmukaiset säännöt, joilla unikoulun toteuttaa ja pitää niistä kiinni sitten joka kerta. On varmasti lapsia joille unikoulu ei onnistu, mutta useimmiten syy taitaa olla aikuisten johdonmukaisuudessa. Pahinta kai on juuri se, että pitää kiinni säännöistä melkein joka kerta, jolloin lapsi on ihan sekaisin ja varmasti itkee. Meillä loppui yövalvomiset (10-20krt joka ikinen yö) ja yösyötöt lempeällä unikoululla ja omaan huoneeseen siirrolla. Lapsikin on selvästi onnellisempi kuin perhepedissä jatkuvilla heräämisillä (ja niihin liittyvillä huutamisilla) ja äiti varmasti mukavampi ihminen (keskimäärin). Koko vauva-arki muuttui unikoulun myötä ihan eri ihanaksi kuin ennen.

Unikoulua voi pitää 6kk eteenpäin ja mitä nuorempana sen pitää sitä nopeammin/helpommin vauva oppii uuteen rytmiin. Itselläni 10,5kk tyttö joka alkoi 5kk eteenpäin heräilemään 5-15 kertaa yössä, enkä jotenkin uskaltanut pitää unikoulua ja vasta n. kuukausi sitten uskaltauduin ja tuloksia tuli heti ensimmäisenä yönä. Nyt harmittaa etten aiemmin ryhtynyt toimeen. 6 kk:sen saa vielä syöttää kerran tai kaksi yössä, riippuen miten kiinteitä menee.

Eikä tosiaan ole kyse mistään huudatuksesta vaan lähinnä meillä oli pientä kitinää ja välillä vähän protesti-itkua, mutta missään vaiheessa ei tullut semmonen olo että tässä nyt kidutetaan pientä, itselläni erittäin pieni toleranssi vauvan itkulle! Linkkiä ei ole tähän hätään, mutta googlettamalla ' psykologi Katja Rantala' saat lempeän unikoulun ohjeet. Jaksamisia!!

Unikoulun voi myös pitää perhepetiläinen ja nukuttamisenkin voi vielä hoitaa tissillä jos se sattuu pelottamaan.

kun esikoinen oli tuon ikäinen. 9kk iässä lopetin yöimetykset kertaheitolla, tyttö kitisi tunnin, mutta sen jälkeen ei öisin syönyt ja heräämiset vähenivät kertaheitolla. Olen ehdoton imetyksen kannattaja, mutta nyt kakkosen kanssa aion heti puolen vuoden iässä opettaa olemaan yöt syömättä koska vauva pärjää ilman ruokaa siinä iässä. Tosin kakkonen on ollut ihan toisenlainen koko ajan (nyt 3kk) eikä ole öisin heräillyt koko aikana kuinmax 2 krt, yleensä vain kerran jos sitäkään.



Mutta tiedän, miten raskasta se heräily on! Muista ettet ole tehnyt mitään väärää - toiset lapset vain ovat huonompia nukkumaan. Jos sinua yhtään lohduttaa niin meillä tuo esikoinen on ollut nyt taaperoiässä superhyvä ´nukkumaan. Nukkuu 20.30 - 08.00 ja herää vain sen verran että tapsuttaa meidän väliin jossain vaiheessa. Ennen pikkusiskon syntymää ei edes tullut väliimme vaan nukkui omassa huoneessaan läpi yön.



Nazu



Nazu

rupesin nyt iettimään unikoulua, vaikka ennen se on mielestäni kuulostanut vain kauhealta, mutta jos vauva ei periaatteessa tarvi enää ruokaa yöllä, niin olisi kiva saada rytmi siten, että se söisi päivisin enemmän ja yöllä tietty nukkuisi. Täytyy perehtyä tuohon lempeään unikouluun. Kun omat voimat alkaa loppua yösyötöissä, niin sitten on kyllä keksittävä muuta..

Moi, on ihan pakko vastata ja suositella unikoulua! Meillä hieman reilu puolivuotias heräsi tunnin välein ja rauhoittui aikaisemmin vain tissille, ei edes syönyt mutta vaati vain tissin suuhunsa rauhoittuakseen uudestaan unille! Nyt kolme unikouluyötä takana enkä olisi uskonut että voi mennä näin helposti. Minä itse nukuin eri huoneessa ja vauva nukkui isän kanssa makuuhuonessa. ekana yönä heräili monta kertaa mutta isä sai rauhoiteltua tutilla ja rätillä ja pari kertaa sylissä. toisena yönä heättiin enää pari kertaa eikä enää tarvinnut sylitellä ja viime yönä poika nukkui yhdellä heräämisellä aamuun asti!

voin siis lämpimästi suositella!

Meillä poika 6kk ja 1vko vanha nyt. On syönyt kiinteitä jo 4kk asti ja uppoaa jo aamupuuro, 2x lämmin ateria ja hedelmäsose ja iltapuuro joten EI VOI nälkäkään olla. Poika ollut kiinteiden lisäksi tissimaidolla, satunnaisesti saanut korviketta ja iltavelliä ja osannut juoda hienosti pullosta. Mutta yks kaks lopetti pullon syönnin täysin ja tyyntyi vain tissillä öisin. Ja kuten teilläkin niin meilläkin vauva on nukkunut lähinnä välissä, käytännöllisesti tissi suussa, tuttikaan ei öisin kelvannut vaikka päiväunille kyllä kelpasi. Öisin vain yökkäili kun tuttia annoin.



No, sitten alkoi olla yöunille meno tosi vaikeeta ja melkoista huutoa, oli nukahtanut aina tissin kanssa syliin mutta yks kaks sekin oli jo tappelua. Sitten alkoi palaa jo päreet multakin kun väsymys ja epätoivo alkoi painaa, vaikka meillä on kyseessä jo 3 lapsi!



Aloin määrätietoiseti nukuttaa omaan sänkyyn illalla eli vein hereillä ollessa pinnasänkyynsä, huuto oli melkoista kaksi ekaa iltaa. Istuin vieressä ja paijasin ja hyräilin unilaulua. Välillä meinas nukahtaa kunnes taas pää pomppas ylös ja huuto alkoi taas. Ekat 2 iltaa itki ja kitisi liki tunnin kunnes nukahti.



Kolmantena iltana itkeskeli tosi vähän ja nukahti vartissa, neljäntenä iltana nukahti ilman itkua 5 minuutissa ja nukkui koko yön syömättä lukuunottamatta että laitoin tutin klo 02. ja klo 05. pojalle. Siis täysin käsittämätöntä...Suosittelen lämpimästi!! Tärkeintä on olla määrätietoinen ja jos vauva on kovasti tissin perään niin yleensä auttaa jos mies hoitaa tuon unikoulun. Tsemppiä teille!

Yritin googlettaa mutta en löytänyt tarpeeksi tietoa nimenomaan lempeästä unikouluusta ja miten se hoituis perhepedissä. Onko ydin periaatteessa niin, että isä nukkuu pedissä vauvan kanssa ja äiti eri huoneessa? Sitä voisi kyllä kokeilla, mutta se unikoulu kuulostaa liian hurjalta, jossa vauva eri huoneessa eikä itkuun saa reagoida :( onko se sitten sitä " vanhanaikaista" unikoulua? Kiva kuulla asiasta positiivisia kokemuksua, jos vaikka meilläkin on toivoa pidentää kaivattuja yöunia!

Hei,



Mannerheimin Lastensuojeluliiton nettisivuilla on hyvät ohjeet lempeään unikouluun.



http://jkk.mll.fi/hoivaan_ja_kasvatan/uni/uni_tassu.php?dir=/hoivaan_ja…