Selviytymisohjeita 2,5-vuotiaan nukuttamiseen?
Olisiko kenelläkään hyviä vinkkejä reilun 2,5 vuotiaan kiukkupussin nukuttamiseen? Poika kun ei halua millään nukkumaan, karjuu, riehuu ja vaatii palvelua vaikka yhteentoista. Ja aamuisin ei meinata saada millään hereille, haluaisi vaan nukkua.
Nyt illat menevät niin että poika viedään nukkumaan klo 20.30, luetaan iltasatu ja lauletaan ja silitellään. Samalla hetkellä, kun lähden huoneesta pois, poika lähtee sängystä ja huutaa ettei halua nukkumaan. Tätä seuraa se, että käyn noin 10 minuutin välein hänen huoneessaan rauhoittelemassa ja huutelen alakerrasta että kaikki on hyvin, hyvää yötä. Lopulta huuto vaimenee ja poika nukahtaa lattialle.
Äidin psyykelle tämä ei tee hyvää, ja olisi paljon mukavampi kokeilla jotain muuta keinoa. Olen kokeillut istua vieressä silittelemässä - poika ei nukahda, kun on aina nukkunut yksin eikä malta käydä nukkumaan, kun äiti on vieressä. Tuntikaupalla ei kuitenkaan olisi aikaa siinä istuskella, maksimissaan olen istunut 40 minuuttia sillä seurauksella, että karmea huuto on alkanut heti, kun olen noussut sängyn laidalta.
Mukavaa tämä uhma. Pojalla kun ei oikeasti ole mitään hätää. Kohtalotovereita, selviytymistarinoita?
Kommentit (3)
Hyvä vinkki, mutta se kortti on meillä käytetty jo kauan aikaa sitten. Oli äidillä paljon pyykkejä ripustettavana, joka ilta kuukausikaupalla. Toimi aikansa, mutta ei valitettavasti toimi meillä enää...On tainnut fiksu poika ymmärtää, ettei kenelläkään nyt voi noin paljon pyykkiä olla ; )
Meillä on suht samanikäinen tyttö, joka jää tällä hetkellä odottelemaan unta aika kivasti itsekseen (tosin meidän sänkyyn, josta sitten siirretään omaan, samassa huoneessa olevaan sänkyynsä). 2-vuotiaaksi saakka tyttöä piti nukuttaa sekä päivällä että illalla läsnä olemalla, ja välillä se meni helpommin ja välillä takkuisammin. Uuden vauvan synnyttyä esikoisen nukuttaminen varsinkin päikkäreille oli suorastaan mahdotonta, joten oli pakko yrittää muita keinoja. Meillä toimivat tällä hetkellä jutteluhetki ennen yksin jäämistä, musiikki / satu cd ja kirjojen lueskelu.
Meillä ilta menee esikoisen osalta näin: Iltapalan ja -pesujen jälkeen luetaan iltasatu olkkarissa, ja sitten menen tytön kanssa vielä sänkyyn pötköttelemään. Ensin jutellaan vähän aikaa mistä milloinkin - ko. päivästä, pikkukakkosesta, lapsen kavereista tai mistä vaan hänellä sattuu asiaa olemaan. Itselleni se on usein melkein päivän paras hetki! Tulee oltua kunnolla läsnä ja kuunneltua, mitä lapsen mielessä liikkuu. Sitten laulan unilaulun, jonka aikana tyttö joskus jo nukahtaa tai ainakin rauhoittuu. Laulun jälkeen pääsen yleensä suht helposti lähtemään huoneesta - tosin tyttö saattaa vielä tulla muutaman kerran ovelle pyytämään vettä tms " tyypillistä" , ja joskus myös protestoi. Lopulta jää kuitenkin itse nukkumaan.
Lisäksi etenkin päikkäreille käydessä ollaan käytetty myös musiikkia tai satu-cd:tä, jota lapsi on tykännyt jäädä kuuntelemaan. Tuutulaululevyjä paremmin meillä on toiminut lapsen tutut levyt (esim muumit), vaikka ne eivät kaikkein rauhallisimpia olisikaan.
Päikkäreille lapsi saa myös valita mukaansa pienen pinon kirjoja, joita jää sitten itsekseen lueskelemaan ja lopulta nukahtaa. Usein tähän lueskeluun kuluu aikaa melkein tuntikin, joten itse vapaudun hyvin vauvanhoitoon ja vaikka kahvikupilliselle - ja nettiin!
Lisäksi mieleeni tuli pari kysymystä:
- jääkö lapsi pimeään (voisiko pelätä sitä?) vai onko hänellä yövalo tms?
- onkohan ajoitus oikea? meillä onnistuu yleensä sitä paremmin, mitä aikaisemmin iltatoimiin ryhdytään ja mitä kiireettömämmin ne pystytään hoitamaan.
Ompunäiti
Lähtiessäsi pojan huoneesta sano, että äitin pitää käydä alakerrassa tekemässä joku pikkuhomma ja äiti tulee kohta takaisin. Meillä sanottiin esim., että äiti/isi käy vielä pesulla (pesutilat alakerrassa) tai rauhottamassa/syöttämässä parkuvaa pikkuveikkaa. Näin tyttö jäi rauhallisempana oottamaan sänkyynsä ja nukahti sitten siihen. Alkuun kannattaa varmaan palata pojan luo ennenkuin hermostuu oottamaan.
Pitkä pinna ja päättäväisyys ovat kova sana...
Lisää vinkkejä löytynee kauempaa, tästä puhutaan aina silloin tällöin.
terv Vilma