Nolostunut kotiäiti.
Hei. Minulla on 2 vuotias tytär. Olen kotiäitinä ja odotan toista. Käymme viikottain perhekerhossa ja puistoissa ym.
Ongelmaksi on tullu tyttäreni raapiminen ja lyöminen. Minua tai minun nähteni hän ei sitä tee mutta odotappas kun selkäni käännän... Toruminen auttaa sen verran että lapsi pyytää anteeksi eikä tee tätä uudestaan puoliseen tuntiin. Noloissani tietenkin olen tapahtuman sattuessa ja useimmiten vien tytön pois leikeistä hetkeksi.
Kysymys kuuluu mitä voin tehdä?
Olemme kohta siinä tilanteessa että mihinkään en uskalla lähtä. Mieheni sanoo että kuria tytölle ei pidetä tarpeeksi. (tällä hän tarkoittaa ettei hänelle anneta tukkapöllyä ym hänen mielestään tukkapölly ym on ok.). Ja kuulemma annan tytön tehdä mitä tykkää. Omasta mielestäni Pidän tytölle " kuria" mutta en ehkä mieheni toivomalla tavalla. Itse en halua käyttää väkivaltaa.
Käytämme jo jäähyjä, puhumme asioista koska tyttäreni osaa hyvin puhua. Olemme ottaneet leluja pois...
Eilen illalla hän hyökkäsi serkkunsa kimpuun ja teki aika pahaa jälkeä. tyttö kävi jäähyllä, pyysi anteeksi, keskustelimme asiasta ja jätimme iltasadun pois tapahtuneen takia. Aamulla tyttö kävi uudestaan käsiksi.
Itse en enään jaksa. Asia itkettää minua... miksi meidän tyttömme? Voiko jostain saada apua kys. ongelmaan. Omat voimavarat on loppu.
Kommentit (2)
Ymmärrän sinua oikein hyvin! Voi olla, ettei tämä lohduta, mutta kaksivuotiaat ovat melko agressiivisia. Kaikki. Enemmän tai vähemmän. He ovat teoissaan suoraviivaisia ja vaikka osaisivatkin puhua hyvin, niin toimivat silti hyvin impulsiivisesti ja fyysisesti. Niin hyvässä kuin pahassa.
Eikä lapsi muista sääntöjä kovin pitkälle, vaan niitä on toistettava toistamasta päästyä. Välillä on parempia aikoja, mutta sitten tulee taas enemmän kokeiluakin sen lisäksi etteivät tosiaan muista " nenäänsä pidemmälle" . Siis periaatteessa muistavat, mutta kun jokin leikki ja tilanne on käsillä, niin toimivat hyvin " luolamaisesti" .
Konstisit ovat ihan oikeita. Asioista voi tosiaan myös jutella, mutta kuinka tyhjentävästi kaksivuotias vielä osaa syitä ja tunteita puida... Toki aina on mahdollista, että myös hakee huomiota, kun vauvakin tulossa, mutta siltikin; lapset ovat ikävä kyllä toisinaan hyvin " rasittavia" . Meillä toisen satuttamisesta seuraa myös jäähy, anteeksipyyntö, keskustelu. Moititaan, kuinka toista sattuu ja tulee paha mieli. Ja jos käytös jatkuu varoitteluista huolimatta, seuraa isompi rangaistus. Mutta asiasta on " varoitettava" ensin. Ja sen on seurattava huonoa käytöstä aika pian, sillä pienet eivät muista, jos tekevät pahaa aamulla ja rangaistus tulee illalla...
Jos mahdollista, voit yrittää ennakoida tilanteita, joissa tyttäresi raapii tai lyö toista. Eli yrität hienovaraisesti (tai suorempaan) ohjata leikin toisaalle ennen kuin jotain tapahtuu ja kehua hyvästä käytöksestä.
Voimia, et ole tilanteen kanssa yksin! Ja tosiaan neuvolaan voit aina ottaa yhteyttä, oli ongelmia tai ei. Heille voi puhua ja voi tulla jotain pieniä vinkkejä, jotka auttavat =)
ensiksi: miehelle terveisiä, Suomen laki kieltää lapsen fyysisen kurittamisen. lisäksi on vaikea kuvitella että jos lapsi käyttäytyy hieman aggressiivisesti tähän auttaisi vanhempien aggressiivisuus.
varsinaiseen ongelmaan. oma lapsi on vasta niin pieni, että ei ole omia kokemuksia, mutta neuvoisin ottamaan yhteyttä neuvolaan jos oikeasti olet huolissasi ja sitä mieltä että on kyse vakavammasta asiasta. toiseksi: auttaisiko, jos lainaisit kirjastosta jonkun kirjan jossa käsitellään lapsen hyökkäävää käytöstä? saisit tälläkin tavoin ammattilaisen ohjeita.
mutta muuten jäähyt, vakava juttelu ja muuta rangaistukset kuulostavat kyllä oikeanlaisilta keinoilta. oletko kysynyt lapselta että miksi käyttäytyy tuolla tavalla? osaako yhtään kertoa?
toivottavasti tilanne selkiytyy