Ärsyttääkö muita lasten keskinäisten suhteiden jakautuminen kotihoidettuihin ja hoidossa oleviin?
Onko muilla näkyvissä lasten keskinäisten kaverisuhteiden muodostumista erilliseksi jakoakselilla: Kotona olevat vrs Hoidossa olevat?
Minua tämä jako ärsyttää, vaikka onkin looginen. Hoidossa olevat ovat hoidossa jossa näkevät toisiaan (ja hoitopaikkoihin eivät ole tervetulleita muut kuin hoidossa olevat lapset) ja kotona olevat lapset kaipaavat myös seuraa joten seura on tarpeen ja sitä saa vain kotona olevista lapsista (muut kun ovat hoidossa). Kotona oleville lapsille ja äideille on sitten omia kerhoja jossa lapset ja äidit tutustuvat ja ovat taas keskenään- toisaalta onneksi, muuten kotona olevilla voisi olla yksinäistä. Näin päivät menevät jakaen lapset kahteen eri " leiriin" . Illat jäävät sitten keskinäiseen kanssakäymiseen, mutta se on lyhyt aika ja vietetään perheen kesken tai vaikka harrastuksissa tai nähdään niitä samoja kavereita kun päivisin (meillä hoidossa lapset tai näiden äidit sopivat iltaisinkin lapsilla kyläilyjä toisilleen). Verkostot siis muodostuvat siinä ympäristössä missä käydään ja ovat erilliset kotihoidetuille lapsille ja päiväkotilapsille. Kaipa perhepäivähoitajat rikkovat kaavan, heitä näkee mutta heilläkin on usein keskinäistä sovittua omaa toimintaa tai tekemistä päiväkodilla.
En tosin tiedä onko kaikilla alueilla sama, luultavasti ainakin taloyhtiöissä homma toimii erilailla kun on yhteinen leikkipiha jossa kaikki sitten iltaisin leikkivät, omakotitaloissa ei ole tätäkään tai eihän kaikissa taloyhtiöissäkään ole niin paljoa lapsia että seuraa löytyisi oman taloyhtiön pihalta. Tietenkin myös joissan leikkipuistoissa on iltaisin lapsia. Mutta luulisi että iltaisinkin usein ystäväklikit lapsilla muodostuvat päivällä vietettyjen kaverisuhteiden mukaan.
Tuntuu että jopa monessa eskarissa kotona olevat lapset ovat omassa ryhmässään ja hoidossa olevat omassaan (kun on helpompi käytännössä järjestää). Sama sitten jatkuu iltapäiväkerhoissa, joissa lapset ovat hoidossa ja kotona olevat keskenään koulun jälkeen. Sitten vasta 3sta luokasta eteenpäin lapset siirtyvät samalle viivalle tuon käytetyn ajan suhteen.
Minua tämä potuttaa välillä suunnattomasti. Miksi näitä " kahden kategorian" tapoja ja lapsia on. Eikö voisi olla jotain saumattomampaa yhteistyötä? Toisaalta on helppo olla samanhenkisten ihmisten ja näiden lasten kanssa tekemisissä, mutta lapsille voisi olla kiva löytää siitä " toisestakin ryhmästä" itselleen seuraa.
Esimerkkinä oli tänään kun ulkoilin 5v tyttömme kanssa ja etsin seuraa koko alueen läpi (siis pulkkamäen ja kaksi leikkipuistoa) ja kaikki paikat melko tyhjillään, niin päiväkodin pihalla olisi ollut potentiaalista leikkiseuraa (jopa yksi kaveri joka rikkoo kaavan- vain koska tarjontaa ei liikaa ole, joten tyttömme usein iltaisin hakee häntä ja leikkivät yhdessä). Siinä sitten tyttö roikkuu aidan toisella puolen yksin, kun seura on aidan sisäpuolella pihalla ulkoilemassa, mutta meillä ei ole mitään asiaa sinne! Samalla kun hoidossa olevat lapset on rajattu sisään on meidät rajattu ulkopuolelle.
Toisaalta meidän koululaisemme pääsee lähtemään ensimmäisten joukossa kotiin, kun moni muu jää iltapäiväkerhoon. Kun läksyt on tehty ja syöty, pääsee poika olemaan jonkun muun kotona olevan kaverin kanssa. Sitten kun iltapäiväkerholaiset kotiutuu ja haluaisivat seuraa, on kaverit usein jo puuhaamaassa muuta keskenään. He siis jäävät usein ulos touhuista, kun tulevat niin myöhään. Toisaalta koulussakin kun olen katsellut nämä keskenään ilapäiväkerhoissa olevat lapset leikkivät myös kouluaikana lähinnä keskenään ja kotona olevat lapset keskenään. Vapaa-aikana vaan eivät sitten välimatkan tai muun syyn takia olekaan heti ensimmäisinä toisiaan hakemassa, vaan haluaisivat leikkiä naapurustossa olevien lasten kanssa, mutta näillä on jo puuhaa keskenään.
Ymmärsiköhän kukaan mitä ajan takaa? Ja onko ketään muuta jota asia häiritsisi? Vai osaisiko valaista minua ajattelemaan asiaa eri kantilta?
Kommentit (10)
Anteeksi, " pomppu-luin" kirjoituksesi, kaksi kotihoidettavaa ei anna lukurauhaa :)
Niin, meillä on lapsia täällä yleisesti ottaen aika vähän. Lähimmät naapurit tai siis lapsiemme ikäiset tenavat ovat päivähoidossa ja se " rajoittaa" ystävyyden syntymistä.
Olen huomannut, että molempien perheiden lapset ovat liian pieniä jaksaakseen leikkiä tarhapäivän/kotihoitopäivän jälkeen klo 17 ->. Eli ei siinä jää kuin viikonloput ja silloin on paljon oman perheen ohjelmaa tms. Ja sitten on se, että kun ei viikolla tule leikittyä naapurissa päin, ei ole tullut tavaksi soitella viikonloppuisinkaan heidän menemisiä ja ehdotella leikkihetkiä.
Täällä on se hyvä puoli, että päiväkodin piha on itse asiassa kaikille avointa aluetta. Tai siis se alue/leikkikenttä ei ole päiväkodin omaisuutta. Ja sinne voivat mennä kaikki, jotka haluavat. Ja sillä edellytyksellä, että omaa lasta katsotaan perään eikä jätetä päiväkodin henkilökunnan niskaan. Vaikka välillä se menee niin, että jos " kotihoitotenava" leikkii " päivähoitotenavan" kanssa tai kiipeilevät telineessä, niin sitä kotihoidettua pidetään myös silmällä ja myös ojennetaan, jos tarve vaatii (siis päiväkodin hlökunnan toimesta). Tosin, jos lapseni leikkii hoitotenavan kanssa, katson molempia siinä samalla tai saatan keinuttaa myös " hoitolapsia" , vaikka olen omieni kanssa tullut puistoon. Ja on täällä ollut sellaista tempaus-yritystä, että saataisiin alueen kotiäidit + lapset tiettynä päivänä yhdessä tähän leikkipuistoon ja tutustumaan toisiinsa ja hoidossa oleviin lapsiin.
Minä puhun nyt lähinnä alle nelivuotiaista lapsista, vanhemmat lapset varmasti jaksaisivat leikkiä vielä hoitopäivän jälkeekin tai yleensä illalla (kyläillä).
Iines A valitettavasti toinen leikkipuisto on päiväkotia vastapäätä ja sieltä näkee päiväkotiin ja sinne mennään päiväkodin vierestä jossei halua kiertää sivutien kautta pidempää reittiä. Eli varmasti näkee kun lapset leikkivät päiväkodin pihalla, paha silloin on kiertääkään. Tässä puistossa ei tosin yleensä näy ketään, nyt vain poikkesin matkalla oli kun näin tutun äidin (oikeasti perhepäivähoitaja) jolla alle 3v:ta, ei siis meidän keskimmäiselle lapselle oikein seuraa, se leikkiseura olisi ollut päiväkodin pihalla (niin kuin kovin usein).
Pinkerton kuulostaapa kivalta tuo teillä tempaus että kotihoidettavat lapset ja päivähoitolapset pääsevät yhdessä ulkoilemaan! En ole ennen kuullutkaan tälläisestä, juuri tälläistä yli rajojen ajattelua hain. Vastuukysymys varmaan menee niin että äidit ovat vastuussa omista lapsistaan ja hoitotädit hoidokeistaan, ei mitään sen ihmeellisempää.
Mutta kuten kirjoitin esikoisen kohdalla taas hoidossa olevat (siis iltapäiväkerhossa olevat) lapset ovat vuorostaan heillä se touhuista vapaa-aikana " ulos" jäävä porukka. Eli tuurista varmaan kiinni miten kaverit hoidossa/kotona ja miten päin jää ulkopuoliseksi. Jotenkin vaan ärsyttää tuo kahtiajako jota ainakin näyttää meidän alueella olevan. Luonnollista tietenkin että sitä syntyy näillä järjestelyillä, mutta mietin onko tämä vain " luonnon laki" vai voisiko näissä asioissa olla jotain luovempia ratkaisuja.
Enpä ole törmännyt vastaavaan. Johtuisikohan osittain myös aloittajasta itsestä ja asian korostamisesta? Tunnistatko? Itse en välttämättä edes tiedä, ketkä puistokavereista ovat päiväkodissa ja ketkä ei enkä edes välitä tietää. Niistä, joista tiedän, niin osa on päiväkodissa ja osa ei ja kumpienkin kanssa leikitään. Oma poika osapäivähoidossa ja leikkii päiväkodissa niiden kavereiden kanssa ja puistossa niiden kavereiden kanssa, joita siellä on. Ei meillä ole ollut ongelmia. Kaveripiirissa on täysin kotona hoidettuja lapsia, osapäiväkotilaisia ja kokonaan päiväkotihoidettuja. Mutta " antaa kaikkien kukkien kukkia" . En minä kysele lapsien " taustoja" .
Nyt esikoinen on osapäiväisessä hoidossa, ja yhtäkkiä taas onkin kavereita. Kokopäivähoidokkien kanssa leikitään vain viikonloppuisin.
Mutta en näe ongelmaa, paitsi että jos ei ole kotihoidettavalle leikkiseuraa. Just tuo 2-3v ikä oli pahin minusta meillä - minulle ainakin, kun näin että lapsi joskus kaipasi seuraa enkä kyennyt sitä ihan aina järjestämään.
Nyt kun lapsi on 3v, ja voi käydä tuolla kerhohoidossa, niin on ihan toista.
Meilläpäin muuten myös on tuota, että päiväkodit ulkoiluttavat lapsia yleisessä leikkipaikassa ja puistossa. Näin lapset törmää toisiinsa, ja usein ne kokopäivähoidokki-kaverit tuli meidän lapsen kanssa leikkimään puistoissa, jos sattuivat samaan aikaan. Mutta meillä se menee ainakin niin, että kotiäidit sitten vastaa niistä päiväkotilaisistakin kotiinlähtöön asti, tai siltä se ainaskin vaikuttaa...
Me kun asumme vanhemmalla pientaloalueella omakotitalossa. Alueella on vain vanhempia rivitaloja, joiden pihalla ei ole paljoakaan lapsia ja omakotitaloja. Näin lapset joutuvat erikseen hakemaan kaveria ulos ja usein se kaveri ei asu juuri naapurissa (meilläkin naapurilla jo aikuiset lapset). Leikkipuisto ei ole niin suosittu ja moni ulkoileekin omilla pihoillaan. Eli seuraa saa vain pimpottamalla ovikelloa, lapset eivät näe toisiaan pahemmin ulkona, ei riitä että menee vain ulos ja katselee ketä siellä on, vaan seura on erikseen haettava sieltä kotoa.
Lapset hakevat iltapäivisin ja iltaisin niitä tuttuja kavereita, kuka nyt vieraiden lasten ovikelloja lähteekään pimpottelemaan. Ja kun päivisin hoidossa olevat lapset tuntevat toisensa ja kotona/kerhossa olevat lapset tutustuvat toisiinsa (jos tutustuvat), niin sitten iltapäivisin/iltaisin haetaan näitä tuttuja lapsia tai pyydetään vanhempia sopimaan näkemisiä näiden tuttujen kavereiden kesken. Ja kaveripiiri muodostuu tämän mukaan ja sitten kouluiässä tämä sama jatkuu jo totuttuna tapana.
Meillä on minun kavereideni lapsia jotka ovat hoidossakin ja sovimme näkemisiä näiden kanssa, mutta eivät asu samalla aluuella meidän kanssamme. Omalla asuma-alueella olen yrittänyt sopia näkemisiä hoidossa olevienkin lasten kanssa (meillä kun lapset kotona), mutta heillä äitien mukaan illat liian hektisiä ja sopivat keskenään iltaisinkin päiväkotilapsien näkemisiä, eli näkevät parhaita kavereitaan päiväkodista (bestikset siis päiväkodissa ja vapaa-aikana). Ja toisaalta jos kotona olevat lapset pääsevät vain itse hakemaan toisiaan, ehtivät hekin olla paljon yhdessä ja silloin illalla hoidosta tulevat ovat auttamattomasti ulkona ja vaikeampi päästä leikkeihin mukaan kun toiset ovat aloittaneet jo aiemmin. Ja ei ole edes yhteistä " ei kenenkään maata" missä leikkiä (jossei tietenkin oteta huomioon pusikkoa ja teitä), vaan leikit pistetään pystyyn jonkun pihalla/kotona.
Itse juuri haluaisin sotkea tuota pakkaa että kotona olevat ja hoidossa olevat lapset leikkisivät enemmän keskenään, en kysele yleensä taustoja muuta kuin sen verran että kaipaisiko seuraa. Mutta tämän kokoisella alueella tiedän jo kaikki saman ikäiset samaa sukupuolta olevat lapset kuin omani ovat ja heidän koti/hoitotilanteensa ja tilanne tuntuu vaan välillä aika kornilta, kun jako tuntuu niin selvältä.
mutta
keväällä ja kesällä tilanne on aivan erilainen ainakin meidän okt-alueella. Perheet ja lapset ovat pitempään iltaisin ulkona eikä tarvitse pimputella ovikelloja kun kaikki ulkonaolijat näkee kun vilkaisee ympärilleen.
En ehkä ihan täysin ymmärrä ongelmaa. Me taidamme olla alueellamme kuuluisia maanvaivoja, koska esikoisemme on innokkaana pimputtelemassa ja koputtelemassa eli kaveria etsitään - ja yleensä kaveri löytyykin. Että jos seuraa halutaan sitä etsitään, jos seura ei tule luokse. Ei kai se sen vaikeampaa ole?
Ei kai siitä nyt voi kovin suurta ongelmaa tehdä jos perheissä on erilaiset hoitomuodot, -tarpeet, -ajat ja niiden ulkopuolella erilaiset intressit viettää vapaa-aikaa? Eikö tämä nyt ole ihan käytännön elämästä johtuvaa asioiden menoa eikä mitään suurta periaatteellista yhteiskunnan luokkajakoa...
Meillä pojat (5 v. ja 3,5 v.) leikkivät lähinnä keskenään. Toki
heillä on arkisin päivähoidossa muita kavereita, mutta emme
me näitä lapsia ikinä muuten tapaa. Tai ehkä joskus tosi harvoin
synttärikutsuilla tms. Ei muuten.
Minulla on pari ystävää, joilla on lapsia, ja heitä tapaan
silloin tällöin. Vaikka ystävieni lapset ovat tyttöjä - meidän
poikia - niin silti leikit käyvät hyvin yhteen ainakin vielä.
Nämä ystäväni eivät asu lähialueella, vaan heidän
luokseen pitää lähteä autolla - tai he tulevat meille
autolla.
Ei minua haittaa, että meidän lapsilla ei ole yleensä
muuta leikkiseuraa vapaa-ajalla kuin toisensa. Itse
asiassa en tosiaan ole edes ajatellut asiaa. Ehtiihän
kaverisuhteita solmia sitten myöhemmin esikoulussa/
koulussa jne.
Kun meillä lapset oli päivähoidossa, heillä oli kavereina sekä koti- että päivähoidossa olevia. Ja nyt kun lapset ovat kotihoidossa, tilanne ei ole muuttunut vaikka asuinympäristö on. Naapurustossa on aina ollut sekä koti- että päivähoidossa olevia.
Ehkä vain en ole tullut ajatelleeksikaan?
En tiedä tuosta jaottumisesta. Itse asuin kotiäitiaikani sellasessa paikassa, jossa oli enimistö kotiäitejä, joten ei tullut tuollanen esiin. Mutta päiväkodin ja hoitopaikkojen suhteen ymmärrän heitä hyvin, sillä en tosiaan itsekään ottais" ulkopuolisia" mukaan. Siinä on ensimmäisenä vastassa se, että vastuu kasvaa (vieras voi aiheuttaa vaaran tai joutua vaaraan) ja liekö edes päiväkodin/hoitajan vakuutukset pystyisivät korvaamaan mitään, jos ei ole " oikeasti hoidettavana" . Mutta ei ehkä kannata leikki-ikäsen kanssa mennä aidan taa... surkeetahan se on, eikä lapsi ymmärrä miksei pääse kaverin luo!