Minkä ikäinen esikoisesi on ollut, kun vauvakuume on iskenyt?

mulla iski se ekoja kertoja jo vauva-aikana, mutta viivyteltiin sitten siihen asti, että esikoinen oli vuoden. ikäeroa tulossa siis... vuosi ja 9 kk:tta! ;)



mutta jos nyt alatte yrityksen, on teidän esikoinen jo melkeen 3-v.! ja sehän on jo teiän toivoma ikäero! ;)

Mutta synnytyksen jälkeen joskus vuoden päästä. Ikäeroa 1v10kk.

Mutta ajattelin ikäeroksi paremmin 3-4v myös tähän nuorempaan.

Eli yritys vasta vuoden päästä aikaisintaan aluille. Tosin vahinkokin otettaisi vastaan jos tulisi. Syynä että onhan se paljon helpompaa, kun isompi jo kävelee ja pukeekin pääsääntöisesti ja eka uhmakin on jo takana, tai siihen on jo totuttu, ja vauva-aika takana, viihtyy kerhoissa ja päiväkodissa, mutta ei toisaalta ole liian iso ikäero vielä. Mutta onhan pienemmässäkin ikäerossa puolensa, nyt nyt kaksi reilut 2v ja 4v leikkivät tosi paljon jo yhdessä. Isompi lukee pienemmälle ja molemmat ottaa mallia toisistaan ja vanhempana pääsee helpommalla kun ei aina tarvi olla itse viihdyttämässä... leikit on niin samat.

No mulle ei oikeastaan tullut varsinaista vauvakuumetta vielä, mutta halusin lapset pienellä ikäerolla jotta myöhemmin mahdollisimman paljon seuraa toisistaan=> noin 1.5-vuotta ikäeroksi sitten tuli.

Lapsi täytti just vähän aikaa sitten 2v ja pian aletaan toista yrittämään. Mulla ekan kerran kuumeilua toisesta oli siinä lapsen ollessa puolitoista vuotta. Ei ole mennyt vielä pois mutta ollaan päätetty vielä odottaa ;-)

suht aikaisin!:) Mulla on ollu sellanen teoria, että vauvakuume iskee monille silloin ku edellinen on 1,5vuotta, koska silloin on monesti ns. helppoa vaihe menossa. Mene ja tiedä.. Eilen kuitenkin puhuin miehelle, että haluaisin jo alkaa yrittämään kakkosta. Ja yllätys:mies ei ollu ollenkaan vastaan!:) Nyt se jää siis minun päätettäväksi, että milloinka se yritys sitten todellisuudessa alkaa;). Ois se vaan niin ihana sellainen pieni vauva! Ja jos nyt ihan järjellä ajattelen asiaa, niin kolme vuotta ikäeroa olisi ihan passeli. Kolmevuotias on jo sen verran omatoiminenkin(toivottavasti).



Mutta lisää vastauksia toivoisin!:)

meillä ei ole esikoisen jälkeen käytetty ehkäisyä, koska esikoistakin odotettiin 1.5 v vuotta. jälkikäteen ajateltuna on hyvä, ettei heti tärpännyt. vaan nyt esikoinen vajaa 4 v eikä ole edelleenkään tärpännyt. toivottavasti joskus meillekin vielä.

Muaki vähän mietityttää, että kannattaako odottaa jos siihen tärppäämiseen menee vuosia, kun eihän sitä koskaan tiedä..

Mun pitäisi olla aivan varma että mieskin sen lapsen haluaa. En tiedä mistä tämä epävarmuus on tullu, mutta niin vain on. paitsi että jos jään odottamaan että mies ehdottaa lapsentekoa, niin saan varmaan odottaa aika kauan!:D parempi varmaan vielä miettiä, kun tuntuu näin sekavalta.:)

Tosin olin jo esikoisen odotusaikana päättäny, että haluan palautua synnytyksestä vuoden verran ennen kuin aletaan kakkosta toivomaan ja miestäkin tämä aikataulu miellytti. Loppujen lopuksi esikoinen oli vähän päällekin 1v, kun jätettiin ehkäisy kokonaan pois ja alettiin oikeasti " yrittämään" raskautumista. 9 kuukautta yritettiin ennen ku tärppäs ja ikäeroksi tuli lopulta 2v5kk. Nyt kakkonen on 3 kk ja vauvakuume taas jo päällä, siis sillä tavalla, että tiedän jo nyt, että haluaisin vielä sen kolmannenkin joku päivä.. :)

Kun esikoinen oli melkein 4, alkoi tuntua siltä, että nyt voisi jaksaa toisenkin...

esikoinen oli monen vuoden projekti :-) no emme käyttäneet ehkäisyä vaan ajattelimme et kakkonen tulee jos tullakseen :-)

ihmetys oli suuri kun tärppäs :-) ikäeroa 1v3kk

tosin lapset jo 3v ja 4v leikkivät yhdessä nätistä mutta myös ottavat yhteen :-)

tosin esikoisen ja kakkosen ikäero on 10 vuotta, ja olisi vauvakin tullut varmaan monta kertaa jos vaan olisi ollut mies ;-)

Kakkosen jälkeen siis vauvakuume nosti päätään kun tyttö oli reilun vuoden. Töihin palasin kun tyttö oli 10 kk (mies jäi kotiin), ja siinä sitten otin pillerit käyttöön kun ajattelin että teen töitä vuoden verran ennenkuin annetaan haikaralle mahdollisuus. Söin kuitenkin pilsuja vaan 4 kk, ja sanoin miehelle että kiitti riitti. Seuraavsta luomukierrosta raskauduin. Tyttöä kuitenkin " tehtiin" vuosi, eli olin todellakin varautunut vähän pidempään yrittämiseen. Nyt kuitenkin ikäero tuntuu hyvältä, ehdin olla töissä tässä välissä jopa 1v3kk. Pikkasen tiki jännittää minkälaista on olla uhmiksenm, varhaisteinin ja vastasynytyneen äiti... mutt akai sitä energiaa ja voimaa jsotain saa, kunhan vaan muistaa nukkua ja levätä tarpeeksi ;-)

Ja todella hyvin on mennyt. Vauvan synnyttyä ei tarvinnut koko ajan vahtia esikoista kun osasi jo itsenäisesti tehdä juttuja. Kävi itse vessassa, puki päälle ym. Nyt reilua vuotta myöhemmin tulevat hienosti juttuun ja isosisko jopa huolehtii pikkusiskosta ihan omasta aloitteesta. Tietysti välillä ottavat yhteen :) Joten voin lämpimästi suositella tätä ikäeroa :)

Se että esikoisen ja kakkosen jälkeen ihan tolkuton vauvakuume iski 3kk synnytyksestä olen pistänyt hormonien piikkiin. Polla oli sekaisin imetyksen hormonivaikutuksista ja se on ikä kun ihan " pikkuvauvavaihe" on ohi. Silloin tippa linssissä laitoin pienimpiä vauvavaatteita pois ja haaveilin seuraavasta lapsesta.



Kuitenkaan meillä ei ole yritystä tuolloin vielä aloitettu, vaikka vauvakuumettakin oli. Järki käski odottamaan.



Esikoisen ja kakkosen ikäero oli 1v10kk ja jälkikäteen ajetellen olisi kannattanut olla reilusti yli 2v, koska esikoinen oli oikeasti vielä niin pieni. Tietenkin tuossa lyhyessä ikäerossa on myös hyvät puolensa, kuten yhteiset leikit ja enemmän samalla tasolla olevat lapset.



Toisen lapsen jälkeen kolmas ei ollutkaan niin enää itsestäänselvyys. Ikäeroksi tuli lopulta 3,5v ja kun on kouluvuosissa 4v tuntuu hieman liian pitkältä. Vauva-aika meni hyvin kun isommat lapset olivat niin isoja, mutta tuntui että taas aloitetaan vauva-aika alusta ja isommat lapset kaipasivat jo paljon muuta mitä vauvan kanssa ei voinut tehdä. Perheen yhteiset toiminnot supistuivat kun vanhemmat jakautuivat lasten tarpeiden mukaan. Ja tämä jakautuminen tuntuu jatkuvan aina vaan (isompien kanssa harrastukset olisivat kivoja, mutta pienin on usein vielä liian pieni ja loma-aikoina lasten toiveet/tarpeet ovat erilaisia).



Se hitusen alle 3v olisi minusta sopivin ikäero. Edellinen lapsi ei olisi enää niin pieni ja kuitenkaan ikäero ei olisi vielä niin pitkä että lapsilla olisi enemmän yhteistä tekemistä. Tässä tietenkin on se että kahden lapsen osalta ikäero ei veny niin pitkäksi, mutta jos kyseessä on 3:s lapsi niin esikoisen ja kuopuksen ikäero alkaa olla jo kohtalaisen iso. Saatikka sitten jos on jo neljäs lapsi.

Aloimme yrittää toista lastamme kun esikoinen oli 4kk. Kesti kuitenkin yli vuosi raskautua (mulla pco). Ikäeroa tuli tasan 2v.



Minä aloin haluamaan kolmatta lasta heti kun kotiuduin kakkosemme kanssa sairaalasta, mutta olimme käymässä rakentamaan eikä mies halunnut ajatella muita asioita eikä ollut varma haluaako lisää lapsia. Kun toinen lapsemme oli 1v2kk, kävimme yrittämään vauvaa ja raskauduinkin heti. Kahden vuoden ikäero on ollut meille oikein hyväksi havaittu, ainakin ekalla kerralla :)





Mikaela ja tytöt 02/04, 02/06 ja LA 02/08

* isompi kävi jo potalla, samoin vaipat jäivät kun ikää 2v3kk

* isompi oli vieroitettu tutista jo monta kk aikaisemmin, nukkui omassa huoneessa yöt heräämättä

* ymmärsi puhetta hyvin

* puki ja riisui itsensä

* yhteiset leikit ja seuraa kun pieni ikäero



Lisäksi meidän esikoinen ei ollut yhtään mustis. Saa nähdä mitä on nyt sitten tuon kakkosen kanssa. Isompi odottaa nyt jo kovasti vauvan syntymää ja että pääsee hoitamaan vauvaa. Pienempi ei juuri ymmärrä vielä mitään asiasta, vasta sitten kun vauva tosiaan tulee kotiin.

En ole oikeastaan koskaan " kärsinyt" vauvakuumeesta.



Olen ehkä ns outo, mutta en ole oikeastaan kovin vauva ihminen. Siis pidän lapsista toki kyllä.

Esikoinen oli suunniteltu ja 9 kk alulle laitettu ja 9 kk siihen päälle rakkaudella kannettu.



Vauva aika oli esikoisen aikana mega raskas, siihen päälle masennus....

Kierto palautui 1 1/2kk:tta synnytyksestä ja heti alettiin uuden yritys. Esikoinen oli 1 v, kun pääsimme taas ICSI:n ja pojille olisi tullut 1 v ja 9 kk:tta eroa, mutta enkelipoikamme syntyi raskausviikolla 20. Nyt tuosta on 3 kk:tta ja uudelleen yritys aloitettiin heti. Hoitoihin pääsemme uudelleen ensikuussa. Vauvakuume vaivaa niin, että haluaisimme kovasti kolme tai neljäkin lasta, mutta valitettavasti meille ei tällä menolla ehdi niin montaa syntyäkkään, kun itse jo olemme ikäloppuja. Olemme nyt 30 v ja kuusi vuotta olemme lapsia halunneet. Yksi siis tuohon aikaan on saatu aikaiseksi.