Mikä ihmeen uhma pian nelivuotiaaseen iski?!

Mielestäni minä olen jostain lukenut että uhma pitäisi loppua kolmen vuoden paikkeilla, mutta ilmeisesti kukaan ei ole kehdannut kirjoittaa kasvatusoppaisiin että nuo uhmat vain tulevat ja menevät (useimmiten vain tulevat....) eli välillä on vähän helpompaa ja sitten taas vaikeampaa.

Meillä nelivuotiaalle tytölle tuli uhma nyt syksyllä ihan " puun takaa" ja odottamatta ja minäkin olin aika helisemässä kun tosiaan kaikki leluista lähtien oli tyhmiä. Lisäksi meilläkin on ilmennyt polvikipua, vatsakipua, pääkipua, korvakipua ym. ym. aina tilanteen mukaan. Jalat eivät kantaneet 300m:n tarhamatkaa mistään muusta puhumattakaan. Neidin mukaan hänen olisi pitänyt päästä noin lyhyt matka joka tarhapäivä autolla.

Itkua väännettiin ihan pienistä jutuista ja riitaa haastettiin koko ajan. Eli todellakin tiedän mitä käyt läpi :-) Onneksi otin asian puheeksi päiväkodin hoitotädin kanssa ja hänellä oli oman samanikäisen kanssa sama juttu.

Jos yhtään helpottaa niin yleensä lapsi käy uhmaa ja tahtojen taistelua läpi tutussa ja sellaisessa ympäristössä johon hän luottaa ja jonka hän kokee turvalliseksi. Eli on hän kuinka hankala tahansa niin hän luottaa siihen että hän on turvassa ja saa rauhassa itsenäistyä ja irtaantua.

Mulla ei auttanut silloin muuta kuin antaa tytön puhaltaa höyryt ulos ja yrittää olla välittämättä (vaikeeta on....). Tarha-aamuina joskus kannoin kolme huutavaa lasta puolipukeissa yksitellen autoon ja tavarat perässä kun oli yksinkertaisesti PAKKO päästä ajoissa viemään yksi kouluun, toinen tarhaan ja kolmannen kanssa muskariin.

Meillä sattui vielä niin " kivasti" että esikoisella tuli myöhästynyt 6 vuoden uhma samaan aikaan ja kuopuksella ensimmäinen tahtokausi. Eli ääntä riitti kyllä syksyllä aika mukavasti kun kolme lasta tahtoivat omia juttujaan ja kokeilivat rajojaan.

Nyt meillä on ihan rauhallista kaikkien kanssa. Tosin en tiedä taas kuinka kauan :-)

Tsemppiä ja jaksamista!! Apteekista saa tarvittaessa aikas hyviä korvatulppia jos alkaa tärykalvoja särkeä. Ja K-raudasta kuulosuojaimia radion kanssa varusteltuna. Mä pärjäsin noilla apteekin tulpilla vaikeimpina päivinä, mutta tiedän äidin joka kävi hankkimassa ne kuulosuojaimet ja kuunteli Suomipoppia samalla kun nelivuotias räyhää naama punaisena väärän värisistä pikkuhousuista vieressä :-))

Joopa joo...äidin elämää, ei sen enempää.

kuonokas:

Meillä neiti on ollut aina perinjuurin temperamenttinen tapaus, ja juuri kun luulin 2-3 v. uhmistaisteluiden olevan mennyttä elämää, niin TAAS täällä sarvet kalisevat.

Tyttö täyttää tosiaan pikapuoliin neljä vuotta, ja viime viikot ovat olleet aivan hirveitä. Joka asiasta tulee kiistaa ja lapsi saa karmeita hepuleita milloin mistäkin. Uutta on sanallinen soimaaminen; äiti on tyhmä, kirjat on tyhmiä, lelut ne vasta tyhmiä ovatkin. Välillä neiti huutaa kuinka haluaa riidellä kanssani, kuinka haluaa potkia ja läpsiä.

Myös " manipulointi" on tullut kuvioihin; milloin sattuu selkään, milloin mahaan, milloin yllättää kamala tekoyskäkohtaus kun äiti (tai isä) sanoo viimeisen sanan ts. tyttö ei saa tahtoaan läpi. Tänään karjui, että hänellä on kuumetta...

Osasyynä tappeluihin lienee päiväunien pois jättäminen. Tähän asti on nukkunut päikkärit, vaikka viime kuukausina niillä on ollut jo selvää vaikutusta yöunien pituuteen. Nyt unet ovat jäämässä pois ja lapsi on luultavasti väsynyt.

Pikkuveli saa onneksi olla yllättävän rauhassa, häneen tyttö ei juurikaan kiukkuaan kohdista. Minä ja isä ollaan parhaat maalitaulut. Kahdenkeskistä aikaa tytön kanssa ollaan koetettu järkätä aika ajoin, mutta niukillahan se ehkä on.

Riita- ja huutotilanteissa (jotka pahimmillaan kestävät pitkälti yli tunnin) olen yrittänyt eritellä tytön tunteita - " ymmärrän, että sinua harmittaa" - mutta aika turhalta se tuntuu kun toinen karjuu kurkku suorana eikä selvästikään osaa yhtään kontrolloida tuntemuksiaan tai käytöstään.

Sanktiona tottelemattomuudesta ollaan nyt käytetty tiettyjen lelujen menetystä määräajaksi, se on tuntunut toimivan jäähyjä paremmin.

Vertaistukea, neuvoja? Onko muilla tällaista?

Kiitollisena väsähtänyt kuonokas

luulisin et ne loppuu sitten kun murrosikä alkaa..

Elikkä joo kyllä niille lapsille uhmakausi joka vuodelle riittää. Ei se lopu kun lapsi on tietyn ikäinen. Uhmat menee aalloittain.. välillä on seesteistä ja ihanaa kunnes myrsky nousee hetkeks taas. Tämä on tätä ihanaa vanhemmuutta :)

..meidän 4-v on ollut taas tosi äksynä. Temperamenttinen on ollut aina ja hankalammat kaudet tulee ja menee. Onneksi kiukku laantuu aika pian ja ihan seesteisiä kausia on välillä.



Miehen vanhimmalla lapsella on sen sijaan ollut " uhmaikä" jo n. 10 v (nyt 12 v) , eikä seesteisiä kausia ollenkaan välissä, sepä se vasta rankkaa on! Hänellä tosin on ihan todettuja ongelmia tunne- ja käytösasioissa, normaalisti kehittyneellä lapsella ei tuollaista jatkuvaa uhmaa ole.



Tuon vanhimman takia 4-vuotiaan uhma tuntuu aika vähäpätöiseltä, sillä tiedän sen taas jonkun viikon kuluessa hellittävän - ja tämä yhtään vähättelemättä niitä pienenkään raivareita, rankkaa sekin voi olla!

Mä taas muistan lukeneeni, että uus uhma pukkaa siinä neljän korvilla. Välillä olis pitänyt olla leppoisampaa :D. Joillain kai menee se 2-4 yhden tasaisen uhman vallassa. Poikammme on nyt 3,5v. ja aivan törkeessä uhmassa, taas. Se huutaa, että mä (hän itse) on tyhmä, mäiskii päätään, huiskii meitä muita, en ikinäikinäikinä mee nukkumaan jne... Jos tarjoaa mehua, se huutaa puoli tuntia maitoa ja toisin päin. Olen yrittänyt pysyä tiukkana rajojen kanssa. Tsemppiä vaan meille kaikille!

Meillä kohta 5v poika, olemme just ihmetelleet milloin uhmaikä loppuu. Alkoi vajaa 2v ja edelleen jatkuu, joten luulen että memmään temperamenttisen kaverin kanssa sinne 18v asti samalla tinttaamisella. Mutta toivottavasti ei, sillä pieni seesteinen kausi olisi ihana levähdystauko. Varsinkin kun tässä rinnalla isoveli 15v kunnon murkkuiässä.



Voimia kaikille uhmisten ja murkkujen vanhemmille!