Kertokaa kokeneemmat kertokaa mitä odotettavissa kaksosia odottaessa

heh, eli siis viikolla 25 luulee että maha ahistaa elämää, mutta siitä se kasvaminen vasta alkaakin :) itse jaksoin vielä tossa 25 viikolla kävellä jonkun verran, mutta sen jälkeen tais alkaa toi keittiö-makkari väli olla tarpeeks rankkaa. autolla ajaminen loppu samoihin aikoihin. ja vikat 8 viikkoa pääasiassa makoilin sängyssä, sohvalla ja aurinkotuolissa pihalla :) meidän vauvat syntyi viikolla 34. huippukivaa muuten toi lepäily! että tsemppiä vaan, suosittelen tekemään vielä kaikkea kun jaksaa, just kaikki isommat hankinnat, mitä ei voi jättää miehen valittavaks :) no mut toivotaan että sulla menee vähän paremmin toi loppuraskaus kun mulla.

mulla vkoja n 30 ja tuntui taas eilenkin illalla että en jaksa hetkeäkään enää tätä mahan kantamista ja väsymystä.. nyt vielä nämä supistusherkät vkot menossa niin masu koko ajan kovana. ja nälkä vaivaa usein, muttei pysty paljoa syömään, alkaa ylämahaan sattua jos ahtaa liikaa. :)

mahan kasvu ja tämä olo on kyllä yllättänyt.. luulin että jakselisin loppuun asti niinku norm raskauksissakin.. mutta eipä se ihan niin mene. makoilua ja pakollisten juttujen tekemistähän tämä taitaa nyt olla loppuajan.

Minulla siis oli lapset mahassa 37 viikkoa, kunnes käynnistettiin. Raskausaika meni loistavasti, mitä nyt oli raskausajan diabetes, ja viikolla 30 ja vähän päälle olin auki sen 3cm, ja loppuaika meni makoillessa, mutta itse voin kyllä loistavasti kaikesta huolimatta. Vatsan kovettuminen oli loppuvaiheessa tosi ikävää..tai ainakin jos sattui istumaan sillä hetkellä huonossa asennossa.

Aika tietty kultaa muistot, mutta pääasiassa olin elämäni kunnossa, vaikka vatsa oli valtava ja en voinut ajaa autoa enkä kävellä kovin pitkiä matkoja loppuvaiheessa.

Mun koettelemukset tuli vasta raskauden jälkeen, jolloin selkä alkoi oireilemaan aika voimakkaasti, ja jouduin turvautumaan kaikkiin lähisukulaisiin ja ystäviin sekä kaupungin hoitotäteihin, kun selkä oli ekat reilu puolivuotta kipeänä aina säännöllisin väliajoin..=(



T. Tuplamami ja pojat 1,4 vuotta

Vauvat syntyi vko:lla 36+4... Olen pieni ihminen niin maha oli todellakin valtava... Mutta autoa ajoin viime metreille asti (olin sairaalassa synnytystä edeltävän viikon). Vielä muutama viikko ennen sairaalaan joutumista maalailin makuuhuoneen seiniä ja muuttokin oli isompaan asuntoon... Toki en mitään voinut kantaa, mutta työnjohtajaakin tarvitaan! :)

Pitkiä kävelyjä ei kyllä kannata haaveillakaan loppu ajasta... Eikä toki mitään raskasta muutenkaan! Itselläni odotusaika meni todella hyvin! Muista levätä ja kerätä voimia, niitä tuplien kanssa tarvitaan!

Ja tee kaikki " tärkeimmät" hankinnat hyvissä ajoin valmiiksi! Ja jätä miehelle loput....

Onnellista odotusta! :)

Itse ajelin autolla ihan viime metreille asti, tosin vain lyhyitä matkoja neuvolaan, kauppaan tms. Välillä oli hankaluuksia päästä takaisin autoon, jos joku oli pysäköinyt liian lähelle ;). Muutenkin tein ihan kaikkea mitä vaan jaksoin, mutta omaan HITAASEEN tahtiini. Viimeisellä viikolla tuli tehtyä vähän liiankin kanssa (käveltyä, siivottua ym.), kun olisin halunnut synnytyksen käynnistyvän spontaanisti, mutta ainahan ei saa kaikkea mitä haluaa ;). Selkävaivoista kärsin aika ajoin, mutta apu löytyi kunnon tukivyöstä, jota suosittelen lämpimästi :)! Kaikkea hyvää odotukseen! Niin ja omiani kannoin rv 39+4.

No, kun kaikilla vastanneilla kaksosraskaus on mennyt hyvin, niin kerronpa hiukan varoittavammankin esimerkin.



Kaksosraskaus meni hyvin viikolle 24 asti jolloin alkoi olla kivuliasta kävellä: alavatsaa painoi. Siitä viikon kuluttua jäin sairaslomalle töistä kun en enää vain jaksanut istua työtuolilla.



Lapsemme syntyivät viikolla 30+5 aika yllättäen. Olin sairaalassa sappihappoarvojen kohoamisen takia ja siinä samalla huomattiin, että kohdunkaula alkoi olla vaarallisen lyhyt, ja lyheni vain makaamisesta huolimatta. Sitten kolmantena sairaalapäivänä alkoi tihkua lapsivettä ja supistukset alkoivat tuntua. jälkeenpäin olen aavistellut, että supistuksia oli ollut aiemminkin, sieltä viikolta 24 lähtien, mutta minulla ne eivät tuntuneet vatsan puolella vaan muistuttivat alaselkäkipuja. Ne on tietysti vaiea erottaa raskauteen kuuluvista tavallisista selkäkivuista. Lapset syntyivät vajaa vuorokausi lapsiveden tihkumisesta.



Minäkin luulin, että raskaudessa kaikki menee hyvin kun ei ollut suurempia kremppoja, mutta näin vain yks kaks kohdunsuu alkoi lyhentyä, alkoi supistella jne. Eli ole varovainen, kaksosraskaus on suuri rasite keholle ja olen kuullut monia tarinoita kaksosten äideiltä joissa lapset ovat todella väkisin syntyneet aivan liian aikaisin, vaikka siihen asti raskaus on mennyt hyvin.



Selvisimme onneksi säikähdyksellä, 5 viikon sairaalajakson jälkeen meillä on nyt kotona terveet 2,5 kk kaksoset.



Toivotan paljon onnea. Muista kuulostella omia olojasi. minusta kaksosodottaja ei voi ylireagoida vatsan alueen kipuihin ja selkäkipuihin (tai kutinoihin). Pidä matalaa kynnystä neuvolaan ja sairaalaan soittamisessa.

Minä ajoin autoa viimeseen asti (36+5) kun kävin itekseni kontrolleissa kerran pari per viikko. Ei siinä ollut mitään ongelmaa. tietty supistukset vähän pelotti tien päällä, saattoi vähän liikenteen huomiointikykyyn vaikuttaa. Jos uutta autoa suunnittelette niin voin suositella tila-autoa, erityisesti Rellun grand sceniciä. Ajoasento on vähän kun pakettiautossa, eli tosi hyvä ison mahan kanssa!!!



Muuten vinkkejä, kaksosten kohdalla on ihan kiva selvittää sukupuolet ajoissa etukäteen niin voi hankkia vaatetta ym muuta hyvissä ajoin, muuten jää se söpöilyvaatteiden ostaminen kokonaan väliin... ekat viikot on ihan suositeltavaa pesiä kotosalla.



Keskosuuteen kannattaa varautua ja kysellä vaikka sen kokeneilta asiasta niin ei tule shokkina.



Jää heti sairaslomalle kun työssäolo alkaa vaikuttaa hyvinvointiisi. Ota kaikki oireet tosissaan, mm. supistukset, kutinat, selkävaivat, ja soita vaikka neuvolaan aina samantien. Itselläni raskaus meni muuten ihan ok mutta n 32 viikolla puhkesi raskaushepatoosi. Vähän hirvitti kun oli vähällä etten olisi maininnut kutinoista mitään kun niitähän on normaaliraskaudessakin... Onneksi tuli täällä palstalla puhetta kutinoista ja mainitsin niistä neuvolassa, mistä laitettiin heti verikokeeseen ja lääkitys alotettiin ennenkun lopulliset tulokset edes tuli! Kontrolleissa ja verikokeissa ramppasin tiiviisti koko loppuraskauden, kunnes synnytys käynnistettiin hepatoosin takia 36+5. Kaksosraskaudessa hormoneitakin on tuplasti joten maksasairaudet kuten hepatoosi ja raskausmyrkytys on yleisempiä. Ota niistä selvää ja kuulostele oireita. Kaksosodottaja ei ole turhaan luulosairas :)



Ai niin, jos yksösten kohdalla imetit ja kuppikoko oli C niin kaksosten kanssa se on D tai DD ;) Imetyspaitoja ja liivejä on hyvä olla valmiiksi. mun kokemuksesta kaksosmahakin litistyy paaaaljon hitaammin kun yksös eli säilytä äitiyshousut. Mulla meni n 4kk että vanhat housut mahtui ja sentään täysimetin kokoajan... nyt vauvat 6kk ja paino alle lähtöpainon.



Elise

Itse jouduin jo Tayssiin 3.6 lapsiveden menon ja verenvuodon takia, RV 26+2. Ambulanssilla sinne menin. A-vauvalta meni lapsivesi. Osastolle jouduin heti jäämään ja vuodelepoon. WC:ssa ja suihkussa sain käydä, mut suihkussa käyntiäkin piti sitten rajoittaa, koska aina kun nousin vähänkin sängystä, niin lapsivettä lorahteli. Ja välillä tuli oikein kunnolla, lätäkkö lattialle asti.

Lääkäri sanoi, että päivän tai kuukauden päästä alkavat tulehdusarvot nousemaan ja niin kävikin. Tasan kuukausi meni ja arvot nousivat (4.7), jolloin alettiin miettimään synnytystä. Päädyttiin suunniteltuun sectioon. Synnytys meinasi käynnistyä itsestään parikin kertaa muutamaa päivää ennen sectioaikaa., mutta sain sitten supistuksia estäviä piikkejä, joilla supistukset loppuivat.



Pienet kaksospojat syntyivät 10.7.06 sectiolla RV 31+4. A-poika klo: 9.43. 1600g ja B-poika klo: 9.44. 1370g. Molempien pituus 39,5cm. Pojat vietiin suoraan teholle, jossa viettivät 5 päivää ja sitten pääsivät siirtymään lastenosastolle. Toinen vietti sairaalassa aikaa 6vk ja toinen yht. 8vk. A-pojalle on tehty venekalloleikkaus: yläaukile ja sagittaalisauma olivat luutuneet liian aikaisin kiinni, jo kohdussa.



Päivää ennen sairaalaan joutumista ehdimme meneen miehen kanssa naimisiin maistraatissa 2.6 ja samana päivänä, kun jouduin sairaalaan, valmistuin lähihoitajaksi. Ajoin vielä valmistujaisjuhlista koulusta kotiin, kun parkkipaikalla tunsin, että jotain lämmintä valuu ja sanoin miehellekin. No, vertahan se oli, jossa oli sitten joukossa lapsivettä. Puolituntia valmistumisesta olin siis jo ambulanssissa menossa kohti sairaalaa.

Äidilleni soitin sairaalasta, että mentiin muuten naimisiinkin. Piti olla yllätys kaikille. Kun sunnuntaina 4.6 oli tarkoitus pitää valmistujaisjuhlani, jossa piti naimisiin menosta kertoa. Juhlittiin sitten vasta elokuun 6.päivä kaikkia kerralla.



Tässä nyt tuli vähän muutakin, mutta kaikki liittyi kaikkeen tapahtumaan.



Nyt pojat ovat kohta 8kk (ki 6kk) ja ovat reippaita poikia.

7½kk neuvolassa mitat: 7320g/63,2cm ja 7055g/62,2cm.



T: Santsuma & tyttö 10/04 ja kaksospojat 7/06

Kaksosraskaus oli hirvittävää alusta loppuun asti (synnytys rv37+2), vaikkei minulla mitään vaarallisia juttuja ollutkaan. Viikoilta 25 alkoi tuntua jo tosissaan karmealta. Yksösraskaudesta poiketen kaksosmaha oli koko ajan pinkeä, kova murikka, joka ei joustanut mistään. Auton ajamisessa ei ollut ongelmaa ja rattiinkin hyvin matkaa. Se tukala olo oli vain jotain aivan järkyttävää. Kylkiluut ja keuhkot huusi armoa, kun kohdunpohja oli jossain rintalastan takana jo. Ja turvotusta hullu määrä. Siivoamisesta ei ollut puhettakaan sen ruhon kanssa. Monet itku tuli itkettyä sen olon kanssa. Silti olen voinut hyvin, kun vertaa moniin muihin. Kävelin (hiljaa) loppuun asti (esim. lähikaupassa kävin ja vein lasta hoitoon), kävin katsomassa näytelmän rv35+5 (ja juoksin sinne!), verenpaine ja muut arvot oli hyvät, ei raskausarpia, vauvoilla kaikki hyvin. Neuvolan tädin mukaan olin kuin tehty kantamaan kaksosia, mutta omat tunnelmat oli kyllä jotain muuta, kun oli 9kk väsymys, nahan alle tungettu kiven järkäle eikä yhtäkään hyvää asentoa. Jopa vauvojen liikkeet ja hikat tuntui inhottavilta (mitkä yhden kanssa oli niitä ihanimpia). Onneksi homma on mennyttä elämää, ja selvisin siitä kunnialla.

...että tämä pino on ollut tosi hyvää ja mielenkiintoista luettavaa kaksosraskauden puolivälissä olevalle. Kremppoja on vielä hyvin vähän, eikä niitä toivottavasti hirveästi tulekaan, mutta on hyvä tietää, mitä kaikkea voi tulla - ja olla onnellinen siitä, että so far so good.



Kertokaa vain lisää te, joilla kerrottavaa on!

Mulla piti olla kaikki ihan ok, tosi väsynyt olin kyllä plussatestistä asti ja maha kasvoi nopeasti, mutta muuten kaikki hyvin. Vauvoilla omat istukat ja kalvot ja kasvoivat hyvin ja tilanne muutenkin mahassa ok. Mitään liikuntaa en jaksanut harrastaa noin rv 15 jälkeen, autolla kyllä ajoin mutta parkkiksella oli vaikeuksia saada ovea niin paljon auki että mahduin ulos. :) Töissä oli jo vähän vaikea yltää näppikseen. Äitiysvaatteista osa kävi pieneksi ja ehdin hamstrata kesäksi isompia jemmaan.



Olin kuitenkin varautunut koko ajan henkisesti " kaikkeen" eli makaamaan monta kuukautta sairaalassa jos käsketään, ennenaikaiseen synnytykseen jne. Mutta en kuitenkaan ollut varautunut siihen mitä tapahtui: rv 23+6 alkoivat kipeät säännölliset supistukset, jouduin ambulanssilla yliopistosairaalaan, mutta supistuksia ei saatu loppumaan ja pojat syntyivät rv 24+1, painot 790 g ja 810 g. Siitä alkoi todella pitkä ja hikinen sairaala-aika, toinen pojista hätäkastettiinkin kolmen viikon iässä kun vointi heikkeni dramaattisesti. 3,5 kk asuin sairaalapaikkakunnalla kaukana kotoa jotta sain olla päivittäin lasten luona, kunnes pojat sitten viimein olivat niin hyvävointisia että saivat siirron lähemmäs kotia, jossa olivat vielä kuukauden vauvateholla. Eli karkeasti jaoteltuna pojat kasvoivat mahassa noin 4,5 kk, sairaalassa saman verran, ja nyt ovat olleet kotona paria viikkoa vaille samanmoisen jakson. Elämässä ei mikään ole ennallaan eikä mikään mene minkään tavallisten normien mukaan, mutta silti meillä on vallan ihanat ja äärettömän rakkaat ja reippaat pienet pojat. Vuodet näyttävät, mitä kaikkea keskosuudesta jäi pysyviksi muistoiksi.



Sanoisin siis, että vaikka kuinka yrittäisi varautua kaikkeen, niin elämä voi silti yllättää tavalla tai toisella. Kannattaa kuunnella omaa kroppaansa tarkasti ja vaatia sairaslomaa/tutkimuksia/hoitoa jne jos itsestä siltä tuntuu. Ja ottaa rauhallisesti ja levätä erityisesti jos niin käsketään! Eikä kannata ollenkaan verrata omiin tai muiden yksösraskauksiin, toiset ehkä jaksaa kitkeä kukkapenkkejä ja käydä jumpassa, mutta siitä ei pidä ottaa mitään paineita itselleen.

Mä voin pahoin rv14 saakka. Siis oksentelin koko ajan ja joka paikassa. Silti kävin töissä kun en halunnut myötää kuinka paha olo mulla on ;). Rv14 vointi parani ja masu kasvoi mukavaa vauhtia. Olen myös pieni kokoinen ja tosi vaikka laskettu aika oli vasta syysuussa niin jo toukokuun alussa multa kyseltiin, että jäänkö pian äitiyslomalle. Rv 20 tienoilla aloin käyttää tukivyötä, joka oli tosi hyvä jatkuviin alavatsakipuihin ja liitoskipuihin. Pidin tukivyötä myös öisin. Rv 21 jäin sairaslomalle supistusten takia. Aika paljon oli myös kaikenlaisia alavatsatsakipuja ja olin tosi huolissani. Sairasloma auttoi ja kivut ja supistukset vähenivät aika paljon parissa viikossa. Rv 24 todettiin ultrassa, että toinen vauvoista on puolet pienempi. Sanottiin, että voi olla, että hän on niin vammainen, ettei hän ole edes elinkelpoinen. Epäiltiin myös, että vika on istukassa. Kävin lapsivesipunktiossa ja voitte kuvitella mitkä oli fiilikset. Se oli aivan järkyttävää aikaa kun pelkäsimme, että emme saa kumpaakaan vauvoista elävänä kotiin. Lapsivesipunktion tulos oli helpotus kun todettiin, että vauvojen kromosomit ovat kohdallaan. Sen jälkeen kävimme keskussairaalassa ultrassa joka ikinen viikko. Välillä myös yliopistollisessa sairaalassa. Aina peloteltiin, että vaikka vauvat kasvavat ihan hyvin voi tilanne muuttua milloin tahansa ja silloin on tehtävä sektio. Olin tosi väsynyt suuren vatsani kanssa ja esim. City Marketissa ostoksilla käyminen oli minulle suuri ponnistus. En meinannut millään jaksaa kävellä kauppakierrosta loppuun saakka. Kun mies oli maksamassa ostoksia minä menin jo lepäilemään penkeille.

Rv 31 saakka kaikki meni hyvin. Silloin minulla todettiin raskausmyrkytys ja jäin osastolle. Rv 33+4 myrkytys oli niin vaikea, että jouduttiin tekemään sektio. Vauvat olivat terveitä. Tyttö oli 1300g ja poika 2090g. Koko ero oli siis edelleen suuri. Poika oli keskolassa 2½vk ja tyttö 5vk. Siitä saakka kaikki on mennyt erinomaisen hyvin :)



Kannattaa tosiaan tehdä kaikki hankinnat vauvoille valmiiksi ajoissa. Mitä tahansa voi tapahtua. Mä olin juuri ennen sairaalaan joutumista ehtinyt pestä vauvojen vaatteet valmiiksi jne.



tsemppiä loppuraskauteen!

MOI!



Itse pystyin kyllä ajamaan autoa, mutta käveli ja liikkuminen oli vaikeata. Maha ei autoillessa ollut tiellä muutoin kun autoon pyrkiessä. Kerran jäin auton ulkopuolelle parkkipaikalla, kun en kertakaikkiaan mahtunut autojen väliin, saati autoon. Eli sellaisen neuvon annan, jos maha on kovin kookas niin ajakaa kahteen ruutuun, niin ei tule ikäviä yllätyksiä =)



Toinen neuvo on, unohda turha huoliminen. Minä aloitin turhan huolimisen ja koko raskaus aika olikin sitten huolehtimista ja miettimistä. Jos voit hyvin, nauti ajasta. Tee ja toimi, voimiesi mukaan. Mutta jos tulee vaivaa kuuntele niitä ja ota rauhallisesti. Jos vähääkään epäilet ettei kaikki vauvoilla ole hyvin, ota yhteyttä neuvolaan tai synnytysvastaanottoon.



Mun alkuraskaus sujui tosi hienosti. Ei ollut pahoinvointi, eikä muutakaan vaivaa. Olin elämäni kunnossa ja voimissa. Tosin väsytti ihan armottomasti ja olin alussa tämän takia sairaslomalla. Ajattelin tuolloin alkuraskaudess, että jossakin vaiheessa varmasti tulee takapakkia ja niin sitten kävikin. Isäni kuoli kun olin viikolla 15. Tämän jälkeen olin tietenkin henkisesti ihan rikki ja pelkäsin/odotin että vauvat tulee kesken. En osannut ollenkaan nauttia raskaus ajasta.



Viikolla 20 alkoivat kamalat liitoskivut, jotka hellittivät varmaankin viikolla 28, mutta tämän jälkeen alkoikin tulla raskausmyrkytyksen oireita ja sairaalaan pääsin pötköttämään viikolla 33. Siellä olin raskauden loppuun asti ja vauvat syntyivät 37+2 eli viime kesäkuussa. Toinen vauvoista pääsi mukaani osastolle, mutta toinen joutui keskolaan kasvamaan. Raskausmyrkytys oli hidastanut heidän kasvunsa. Onneksi kuitenkin vauvoilla oli ja on edelleen kaikki hyvin. Pääsimme kotiin A-vauvan kanssa viidentenä päivänä ja B-vauva tuli viikkoa myöhemmin.



Minut sektoitiin vaikka aloitettiinkin alatiesynnytyksella, kolmantena kännistyspäivänä. B-vauva ei kuitenkaan kestänyt supistuksia ja käynnistys keskeytettiin ja vauvat leikattiin kiireellisesti, ei kuitenkaan hätäsektioon jouduttu.



Onneksi kuitenkin olimme suurimman osan ajasta osaavien ja taitavien lääkäreiden ja hoitajien hoidossa. Samoin mielestäni neuvola toiminta oli ja on edelleenkin asiantuntevaa. Mitään ei jätetty tutkimatta, aina kuunnelitiin ja otettiin asiat vakavasti. Koskaan ei raskauden aikana minulle tullut sellaista olo, etteikö meistä olisi pidetty hyvää huolta!.



Stemppiä ja onnea raskauteesi ja tulevaan synnytykseen ja ihanaan vauva-arkeen!



SATSUMA: Olimme yhtäaikaa osastolla Taysissa, mahdoimmeko nähdä siellä?



Kevätmielellä Rva-Kevät ja tyttöset kohta 9kk

Raskaus oli hankala alusta loppuun, ja sanoinkin jossain vaiheessa miehelleni, että jos väitän myöhemmin ajan kuluneen loppujen lopuksi nopeasti, lyököön klapilla päähän.



Ensin jatkuva etominen ja päivittäinen verenvuoto viikolle 12. Päivä seesteistä keskiraskautta" ja todettiin raskausdiabetes. Sairauslomalle rv 19 supistusten takia. Siitä eteenpäin elämä suunnilleen pysähtyi omien seinien sisälle, kun mitään ei voinut tehdä supistusten ja tukalan olon takia. Vauvat koko ajan perätilassa. Rv 26-32 sairaalassa makaamassa supistusten takia. Maksa-arvot koholla. Sitten kotiin, kun eivät huomanneet nopeaa painonnousua. Kotona elämä nojatuolin ja sängyn piirissä. Raskausmyrkytys. Sektio ja pojat rv 35+2. Siitä alkoi elämä!



Kaikki hankinnat tehtiin joskus rv 20 jälkeen AT-Lastenturvassa sellaisella sopimuksella, että maksoimme käsirahan ja tavarat jäivät sinne. Jos jotain olisi sattunut, olisimme saaneet käsirahan takaisin. Onneksi ei, ja mies haki kaiken kotiin kun olin sairaalassa.



Raskausdiabetesdieetin ansiosta paino laski raskausaikana. Muuten hyvä, mutta se peitti alleen turvotuksen, kun sairaalassa eivät jostain syystä miettineet painonnousun nopeutta vaan vertasivat painoa lähtöpainoon. Pelkkää turvotusta oli yli 20 kg.



Rankan raskauden hyvä puoli oli se, että kotona poikien hoito tuntui lähes leikinteolta, kun oma olo oli taas normaalin rajoissa. Ja vaikka ikinä en halua kokea sellaista uudestaan, kerran koettuna se kannatti! Voikohan maailmassa olla suloisempia poikia, kuin nuo meidän nelivuotiaat...