5v. ei halua mennä kerhoon :( Kokemuksia?

Oletko jutellut kerhon lastenohjaajien kanssa tilanteesta? Onko lapsi kertonut mitään konkreettista syytä miksi hän ei halua mennä kerhoon? Kiusataanko lasta tms?



Voihan tosiaan olla, että lasta jännittää uudessa ryhmässä. Oma 4-vuotiaani oli kovin jännityksissään kerhon aloittamisesta. Juttelin hänelle paljon, että äitikin on ollut kerhossa pienenä ja kovasti ensin jännitti, mutta sitten äiti huomasikin, että kerhossa on tosi kivaa kun askarrellaan, lauletaan ja saa kavereita jne jne. Etukäteen päätin, että kokeilemme kerhoa useamman kerran, mutta jos homma ei mitenkään lähde sujumaan vaan aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin iloa tytölle (tyttöni on luonteeltaan aika hitaasti lämpenevä ja ujohko), niin sitten lopetamme touhun. Tosin en sitten tiedä, olisiko kerhon lopettaminen kesken hyvä juttu vai ei; antaako se lapselle kuvan, että kesken voi jättää, jos ei halua mennä - onko tämä huono juttu esim. koulua ajatellen, jota ei voi jättää kesken, vaikka miten jännittäisi?? No, onneksi meillä näyttää kerhoura lähteneen hyvin käyntiin. Eka kerralla vähän itketti, mutta oli sitten vähän ajan päästä lähtenyt touhuun mukaan ja kotiin tullessa oli ihan tohkeissaan. Tokalla kerralla ei edes kuullut, kun sanoin, että " heippa! äiti tulee sitten hakemaan" kun oli jo innoissaan menossa leikkimään.



Voi myös olla, että tyttö pelkää jäävänsä jostain paitsi kun on kerhossa. Helpottaisiko kerhoon menemistä jos sopisitte, että kerhon jälkeen teette jotain tosi hauskaa yhdessä?

kommentista! Meillä ollut ihan samanlainen reipas kerholainen aiemmin. Kiva, että teidän kerhoilu on alkanut mukavasti. Meidän tytön kohdalla tuntuu, että häntä ei enää lahjomalla saa tekemään asioita. Toisin sanoen on jo kasvanut sen verran, että tajuaa pointin ;) Viikonloppuna olisi päässyt isovanhempien kanssa kylpylään yhdeksi yöksi, niin ei lähtenyt sinnekään! Karmeeta parkua vaan kun ei halunnut lähteä ilman äitiä! Ja niin mukavasta paikasta oli kyse.

Kyselin mikä kerhossa " mättää" niin kuulemma ei oo tuttuja kavereita eikä ohjaajaa, ne kun vaihtuivat. Tyhmää vielä, että vanha ohjaaja ja hyvä kaveri ovat yhtä aikaa toisella puolella aulaa.

Sanoit, että voi tuntea jäävänsä jostain paitsi, se voi olla totta! Tuota olen itsekin ajatellut, kun veikka saa sit olla äidin kanssa. Tuota lopettamista ja kouluasiaakin olen pohtinut. Mutta toivotaan, että siihen mennessä kasvaa. Se kun on sitten oikeesti pakko! Kerho ei kuitenkaan vielä.

Täytyy soittaa lastenohjaajalle ja kysyä sieltä.

Odotan koko ajan milloin tyttö kasvaa äidistä irti, mutta ei.

Olen kotona vavan kanssa ja laitoin nytten 5v tytön tarhaan 10pv/kk, koska sinne on helpompi jättää äitiään parkuvan tyttön.

Syksy on kyllä lähtenyt menemään ihmeen hyvin paria aamuhuutoa lukuunottamatta.

Mutta erillaisiin kerhoihin meno YKSIN on aivan mahdoton ajatus. Hän on reipas, ulospäin suuntautuva tyttö, mutta joku asia on mikä häntä jännittää ja siihen en ole löytänyt vastausta vaikka miten olen kysellyt.

Hän haluaisi mennä kaikenlaisiin kerhoihin, mutta kun sen aika tulee niin tulee aivan kauhea huuto ja mihinkään tunnin mittaiseen liikuntakerhoonhan ei voi huutavaa lasta jättää.

Toivottavasti tämä tosissaan menisi ohi ennen kun koulu alkaa....

Meillä on 4-vuotias tyttö, joka on hyvin ulospäin suuntautunut ja reipas MUTTA yksin kerhoon jääminen on tosi vaikeaa. Ollaan kotona (veli 2 v ja vauva tulossa) ja hän selvästi kaipaisi jo leikkikavereita ulkopuoleltakin.



Hän käy nyt muskarissa, jossa olin parilla eka kerralla mukana. Tänään sain jo lähteä kauppaan muskarin ajaksi ja kaikki oli mennyt tosi hyvin. Ensi viikosta alkaen hän aloittaa ns. asioimishoidon eli on päiväkodissa yhtenä päivänä viikossa 5 h. Menen ainakin ensimmäisenä päivänä seuraksi, jos tuntuu yhtään vaikealle. Olen todennut, että muutaman yhteisen kerran jälkeen hän aina toteaa, että nyt äiti voi lähteä pois. Ilmeisesti haluaa tutustua ohjaajiin ja muihin lapsiin ja todeta, että tämä on turvallinen paikka ilman äitiäkin : )

Keskimmäisemme kävi aikoinaan seurakunnan kerhoa ja oli kaiken aikaan pääsääntöisesti haluton sinne menemään. Teimme kuitenkin sen päätöksen, että kerhoa käydään. HÄn sitten roikkui jalassa kerhoon mentäessä, mutta tuli ulos reippaana ja kerhotätien mukaan kerhossa meni hyvin.



Jälkeenpäin olen ajatellut,että olisiko lapselle kuitenkin pitänyt etsiä joku toinen kerho tai antaa hänen olla kotona. Kysäisin jokin aika sitten muistaako hän miten hänestä oli ikävä mennä kerhoon ja ei kuulemma muista (nyt jo koulussa).



Vaikea antaa ohjeita. Toisaalta, miksi viedä kerhoonm, jos lapsi ei siitä nauti. Toisaalta ehkäpä lapsen itsetunto lisääntyy, kun hän huomaa pärjäävänsä jännityksestä huolimatta.

tänään seuraavasti. Mentiin siis käymään srk-talolla yhdessä, sanomaan ettei lapsi enää tule sitten kerhoon. Meitä vastaan tuli tytön entinen ohjaaja joka aavisti asiamme. Halasi sitten tyttöä oikein ja kysyi, haluaisiko tämä tulla hänen ryhmään? Siellä on siis yksi entinen kerhokaverikin. Tyttö vastasi haluavansa tähän ryhmään ja asia käytiin vielä sopimassa johtavan lastenohjaajan kanssa. Eli nyt sitten torstaina taas mennään kerhoon ja tytölläkin oli jo ihan erilainen ääni kellossa :) Jumitus taisi olla sitten tässä uudessa ryhmässä/ohjaajassa.

Meillä on vähän pienempi tyttö, joka kiintyy ihmisiin voimakkaasti. Mutta vain tiettyihin ihmisiin!



Jos hoitopaikassa ei ole lempihoitaja paikalla, neiti jarraa heti. Jos kahdesta parhaasta kaverista on jompikumpi paikalla, aamu (=hoitoon jääminen) menee vielä kohtuudella, mutta jos kaikki 3 ovat poissa - itku on taattu.



Valitettavasti meillä ei ole tuota kotiinjääntivaihtoehtoa, kun vanhempien on mentävä töihin. Yritän puhua muistakin hoitajista ja lapsista aina tosi positiiviseen sävyyn, jotta neiti ymmärtäisi että muidenkin kanssa voi leikkiä.