G: Kun toinen/kolmas/neljäs... saapuu taloon?

Meillä on esikoisen ja kakkosen välissä jopa 6v, joten siinä suhteessa ei ollut mitään vaikeutta.

Totta kait esikoinen oli mustasukkainen, kun oli noinkin kauan ollut ainut lapsi, mutta kaikki meni tosi hyvin.

Arki tuntui aluksi raskaalta, mutta ihme ja kumma siihen vaan tottui ja hetken päästä sitä ei enää hoksannutkaan. Ainut " ongelma" alussa oli se, että piti yrittää rytmittää vauvan päikkäreitä että sain haettua esikoisen eskarista.



Kolmannen syntyessä oli keskimmäinen vasta 1,5v ja mustasukkaisuus oli pahempaa, mutta olin varautunut huomattavasti pahempaan, kuin se oli.

Ongelmia tuotti/tuottaa ainoastaan äidin vähät unet ja päikkärit on POP jos vaan saan tytöt yhtäaikaa nukkumaan.



Arki pyörii ihan omalla painollaan ja en koe sitä mitenkään kauhean hankalaksi. Tottahan nyt jokin " sivuseikka" kuten kodin siisteys harmittaa, mutta nyt kun vauvakin on jo 5,5kk niin on aikaa enemmän siihen paneutua.

En ehkä kerkiä samalla lailla leikkiä/touhuta esikoisen kanssa, kuten ennen, mutta kannustan häntä keksimään jotain touhua jota voi yksinkin leikkiä yms.

Yritän olla kaikkien kanssa mahdollisimman paljon, mutta kuten arvata saattaa on vauva se joka vie eniten aikaa.



Neuvoni on, että yritä järjestää vauvan nukkuessa sinulle ja esikoiselle yhteistä aikaa vaikka piirtäen tms.

Se on se mikä pitää pahimmat mustasukkaisuudetkin loitolla!



mutsi+muksut

" tuorein" 3 viikkoa :).



Kyllähän se lasten määrän lisääntyminen tuo lisähaasteita. Päiväunet, yöunet, meteli, ruokailut jne. mutta itse en ole kokenut niitä asioita vaikeiksi. Oleellista on tosiaan armahtaa itseään ja tehdä vain välttämätön siinä vaiheessa kun nuorimmainen on ihan vauva. Jos pingottaa liikaa siivouksen yms. kanssa, ei saa muuta kuin stressiä.



Meillä ensimmäinen oli tasan vuoden, kun toinen syntyi. Mustasukkaisuutta ei ole koskaan ollut. Nyt keskimmäinen oli 2,5 vuotta kun kolmas syntyi eikä kumpikaan isommista ole mustasukkainen vaan päinvastoin auttavat vauvanhoidossa jne. Töässä auttaa varmasti myös se, että isommilla on koko ajan toisistaan seuraa ja ovat tottuneet viihdyttämään myös itseään, joten eivät kiukustu, vaikka vauva näin pienenä vaatiikin aika paljon syliä. Lisäksi äidin ja isän syliin mahtuu vauvan viereen aina myös pari uhmista, jos on tiukka paikka :).



Meillä siis pääasiassa hyviä kokemuksia mutta toki elämä on rankempaa useamman kuin yhden kanssa. Itse kuitenkin pidin elämää yhden kanssa aika tylsänä, kun tekemistä oli liian vähän, joten mulle tämä on kuitenkin parempi tilanne :).

Meillä on lasten ikäeroa 1 v 7 kk, nyt ovat reilun 2 v ja 6 kk. Nyt alkaa pahin olla ohi, mutta kyllä alku oli aika rankkaa. Esikoinen oli todella mustasukkainen: nipisteli, raapi ja puri vauvaa aina, kun silmä vältti. Tämä mustasukkaisuus on mun mielestä ollut kaikkein raskain asia kahden kanssa. No, kuten sanottu, nyt on helpottanut jo ja menee tosi hyvin. Meillä on aina nukuttu suht hyvin, joten sen suhteen ei ole ollut ongelmia.



Mun neuvoni arjen pyörittämiseen on, että kannattaa ennakoida hankalat kohdat. Eli mahdollisuuksien mukaan kannattaa esim. tehdä ruuat etukäteen. Meillä ainakin on katastrofi valmis, jos tullaan ulkoa sisälle ja nälkäiset (ja väsyneet) lapset joutuvat odottamaan ruokaa kauemmin kuin 10 minuuttia... Ja kannattaa pitää yllä omia kontakteja muihin aikuisiin: seinät kaatuu päälle aika pian, jos joka päivä on seuraa vain lapsista eikä pääse puhumaan aikuisten asioita.



Kyllä iloisia asioita onneksi on enemmän kuin hankaluuksia, ja vaikka alku olisikin hankalaa, kyllä uudet kuviot löytyvät aika nopeasti.



Onnellista odotusta!

ja oli kanssa tosi mustasukkainen. Pari ekaa kuukautta oli tosi rankkaa, mutta sitten se alkoi helpottamaan. Tärkeimpinä asioina pidän aika tarkkaa rytmiä päivässä. Silloin ei päivät kulje jossain kaaoksessa iltaan saakka vaan asioissa on joku tolkku. Ja lapset nukkuu meillä samaan aikaa päikkärit, se on ollut aivan elinehto mulle! Sinä aikana en tosiaan tee kotitöitä, vaan juon kahvia ja surffailen vaikka täällä netissä!



Ruoka pitää tosiaan olla aamupäiviksi valmiina, se kans helpottaa paljon. ulos menen lähes aina aamupäivällä, esikoinen saa raitista ilmaa ja energiaa purettua.



Tsemppiä vauva-arkeen, hyvin se menee!

Lapset ja me vanhemmat ollaan erilaisia, joten mitään yleispätevää on vaikea sanoa, tässä kuitenkin mun kokemuksia, kun tytöillä on ikäeroa 2v1kk. (Nyt tytöt ovat 2v11kk ja 10kk)



Loppuraskaus oli aika rankka, kun mua kolotti ja särki joka paikasta, ja esikoisen kanssa piti kuitenkin ulkoilla...kuopuksen syntymä oli siis helpotus, synnytys oli nopea ja helppo:)



Meillä ei mitään hurjaa mustasukkaisuutta ollut, kun esikoinen on niin rauhallinen. Mieheni hoiti ja hoitaa edelleen esikoisen iltapuuhat, koska kuopus vei varsinkin alussa mun huomioni, kun hän oli itkuinen ja viihtyi rinnalla kaiket illat. Muutenkin mieheni antoi esikoiselle todella paljon huomiota, leikki ja vietti hänen kanssaan paljon aikaa vauvan syntymän aikoihin, jotta hän ei olisi kokenut oloaan syrjäytetyksi. Myös minä yritän järjestää kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa, nyt se on jo helppoa, kun kuopus syö muutakin kuin rintamaitoa.



Alussa päivärytmin löytäminen oli hankalaa, ja varsinkin esikoisen päiväunillle nukuttaminen, koska hän ei pystynyt tietenkään nukahtamaan, kun kuopus parkui mun sylissä. Joten olisi helpompaa, jos esikoinen osaisi nukahtaa itse päiväunille, ennenkuin vauva syntyy...sitten kun päivärytmi löytyi, niin päivät sujuu hienosti, ja lähes aina tytöt nukkuvät päikkärit yhtaikaa.



Rankinta on ollut oma unenpuute ja se, että ei tunnu olevan aika tuolle rakkaalle ukolleni :) Miehen kanssa ollaan kinasteltu työnjaosta, kun kumpikin on ollut väsynyt...eli toinen lapsi on ollut meillä suurempi koetus parisuhteelle kuin ensimmäinen. Sekä mun että mieheni omat menot ovat olleet minimissä, mutta kyllä se tekee hyvää välillä päästä pois kotiympyröistä edes pieneksi hetkeksi. Meillä kotityöt ovat hoituneet, koti on ollut riittävän siisti, vaikka onkin kaksi pientä lasta. Välillä ollaan pyydetty kodinhoitajaa, jotta minä saisin omaa aikaa/siivousaikaa/aikaa kuopuksen kanssa päivällä. Käyn ainakin kerran viikossa omilla menoillani miehen hoitaessa tyttöjä.



Nyt tytöistä alkaa olla jonkin verran seuraa toisilleen ja päivät sujuvat rutiininomaisesti. Kuten joku jo sanoinkin, toiset kahden lapsen äidit ovat hyvää seuraa, on helpottaa rupatella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa :)

Kaksi lasta. Ikäero kaksi vuotta+.

Rankinta. vauvan vaativuus, johon en ollut varautunut. Ei onnistu puistoon lähdöt vauva vaunussa, ei onnistu leikit esikon kanssa sisällä, kun kantelen huutavaa vauvaa. Eli kannattaa henkisesti yrittää varautua koliikkiin! Väsymys, kun toinen herää viideltä ja toinen valvoo melkein läpi yön.

Esikoisen mustasukkaisuus: vauvaa ei voi laskea hetkeksikään vahtimatta lattialle, esikko saattaa lyödä tai vastaavaa. jopa vessaan ja suihkuun oatn jomman kumman mukaan.

Kaksi aikuista melkein tarvittaisiin. En pysty oikein ruokaakaan ja kotitöitä tekemään.

Eli arjen rankkuus yllätti todella. En ollut varautunut ihan näin pahaan. Olin ajatellut, että vauva nukkuu vaunuissa pitkiä paloja ja ulkoillaan esikon kanssa. Olin ajatellut, että vauva katselee sitterissä, kun leikitään esikon kanssa nukeilla...

Mutta kasvaahan noi lapset nopeasti ja ovat toistensa seurana sitten. Mutta rankkaa voi olla, jos sattuu vaativa vauva.

Meillekin tulossa toinen, vaikka raskaus viela aivan alussa. Ikaeroa tulisi 1v8kk. Itse olen jo nyt ajatellut pahimmat mahdolliset skenaariot. Esikoinen oli vauvana vaativahko tapaus, ei voinut kuvitellakaan, etta olisi voinut laskea sitteriin ihmettelemaan. Vatsavaivoja oli ja oikeastaan koko paiva oli kanniskelua silloin, kun vauva ei nukkunut. Talta osin on siis itse yrittanyt miettia, millaista olisi, jos toinenkin olisi samanlainen. Nyt viisastuneena aion panostaa kunnon kantoreppuun (liina loytyy, mutta ei toiminut ainakaan esikon kanssa, kummallakin loppui pinna siihen saatamiseen), samoin tuplarattaisiin (toivon mukaan paastaan ulkoilemaan vauvankin kanssa!), ennen synnytysta teen pakastimen tayteen ruokaa itselleni ja esikoiselle, pitkaksi aikaa. Siivoamisista en aio stressata, enka liioin vieraiden kestitsemisesta.



Rankkaa tulee varmasti olemaan. Pitaa vain yrittaa ajatella, etta nuo lapset ovat niin vahan aikaa pienia ja yllattaen elama alkaa taas helpottaa!



Toivottavasti toinen olisi kuitenkin vahan rauhallisempi luonteeltaan, eika ihan niin tulta ja tappuraa niin kuin esikko. :)



Hyvia vointeja!



Pilkku rv 6+4, Sara-Ellen 1v.

Alku oli hankalaa, kun vauva oli lähes koko ajan rinnalla tai häntä piti nukuttaa ja hän nukkui aina sen 10 - 30 minuuttia, kunnes heräsi. Ja alussa hän oli sellainen, ettei suostunut nukkumaan muualla kuin sylissäni tai liinassa. Siinä oli sitten tekemistä, että keksi 3-vuotiaalle jotain vänkää oheistoimintaa näiden puuhien ajaksi. Imetyksen aikana luin hänelle usein kirjaa. Mutta kun heijasin vauvaa parvekkeella uneen, jankutin usein isommalle vain " ole hiljaa, ole nyt hetki hiljaa" .



Meillä alkoi helpottaa joskus 5 - 6 kk iässä. Vauva alkoi nukkua pitempiä päikkäreitä, joten jäi myös yhteistä aikaa esikoisen kanssa. (Se on muuten kullanarvoinen asia!!) ja muutenkin vauvan puuhat alkoivat kiinnostaa isoveljeä uudella tavalla. Nyt on taas vähän vaikeampi vaihe. Meillä on edelleen kovasti mustasukkaisuutta.



Se yllätti, miten helppoa kaikki on kuitenkin ollut. Esikoisen kanssa vauva-arki oli todella rankkaa. Nyt mietin, mikä siinä niin rankkaa oli. Tämähän vasta rankkaa onkin :) Toisaalta meidän kakkosvauva on ollut erittäin helppo ja mm. viihtyy lattialla pitkiä aikoja yksin tutkien esineitä tai katsellen esikoisen touhuja.



Yllätys on myös se, miten nopeasti aika kuluu, ja se miten vähän sitä ehtii kakkosen kanssa tehdä sellaisia juttuaj kuin esikoisen kanssa. Kun joku kysyi täälläkin, mitä puuhaatte 2-kuisen vauvan kanssa, ja joku vastasi " liinaillaan, lauletaan, luetaan kirjaa" , niin ajattelin, että ei meillä vaan. Ei meillä tehdä mitään. vauva vaan on mukana. no toki joskus jotain ekstraakin, mutta vain joskus.



Joten nyt rakkaat kanssasiskot, kertokaahan kokemuksianne kiinnostuneille! Millaista se arki on ja miten olette saaneet asiat parhaiten rullaamaan (ja milloin =). Mikä on yllättänyt kakkosen tai kolmosen... kanssa positiivisesti/negatiivisesti? Ja mihin kaikkeen kannattaa yrittää varautua?



Uteliaana täällä kyselee kashmir mahoineen.

[/quote]

Esikoisen ja toisen välillä 1v2kk.Meni hyvin vauva-aika.,ongelmat tulee vasta uhmaiässä =) Riitelevät keskenään paljon!

Toisen ja kolmanne välillä 2v3kk,meni kans hyvin ja nyt kolmannen ja neljännen lapsen välillä 2v9kk ja taas hyvin menee.

Väsyttää välillä mutta päikkärit kehiin niin tass jaksaa.Paljon on tekemistä mutta helposti selviää kun on hyvässä parisuhteessa.



Onnea paljon !