Miten jaksatte niitä toraisia 3+ -vuotiaita?
Kirjoitin aiheesta räyhäävä kolmevuotias vähän aikaa sitten. Tilanne jatkuu, tyttö räyhää ihan hirveän paljon. Itse tuntuu, että teen kaikkeni, en osaa enempää. Tämä on tosi raskasta. Koitan olla rakentava ja rauhallinen, järjestää ohjelmaa ja päivän säännölliseksi, pitää säännöistä kiinni mutta päivät on ihan kamalia kun tuolle toiselle ei mikään kelpaa.
Miten te jaksatte jatkuvaa huutoa ja epätyytyväisyyttä? Itse tuntuu, että tekisi mieli vain häipyä kotoa eikä tulla ikinä takaisin. Jokainen kokonainen päivä lapsen kanssa tuntuu etukäteen tosi pitkältä, että miten ihmeessä sitä saa ajan kulumaan ja päivän puurrettua läpi. Mistään kivasta yhteisestä ajasta on turha edes haaveilla.
Varmaan tämäkin on lopulta mun syytä, olen ollut asenteeltani jotenkin liian negatiivinen ja se on tarttunut lapseen. Koko viikko pitäisi jaksaa. Ihan yhtä helvettiä. Ei voi koko ajan vierailla muitten luona, siellä lapsi kyllä on aina kuin pieni päivänsäde. Mutta eihän se nyt voi olla mikään ratkaisu kotiongelmiin että aina lusmuilee muualla. Lapsi ei ilmeisesti yksinkertaisesti pidä musta nyt kun kasvaa isommaksi ja omaksi persoonakseen. Tai siltä musta välillä tuntuu.
Kommentit (2)
meillä uhmaiän kriisiä myös 3,5 vuotiaalla,mutta ehkä alkaa näkyä valoa tunnelin päässä..ainakin välillä.Mutta,asantuntijakin minulle sanoi,että ihan normaalia on ja hyvä että sitä uhmaa löytyy (vaikka vaikea kyllä iloista asiasta:)joten kaipa se on vaan kestettävä.Itse olen helpottanut elämääni niin,että jos poika on ihan järkky pahalla päällä,en jaksa nipottaa kaikesta,vaan keskityn olennaisiin,esim.ruokailusta,hampaidenpesusta ja lääkkeenotosta en jousta,mutta kaverille on maailman tärkeintä valita itse jotkut epäsopivat,rumat vaatteet niin annan olla,esimerkiksi.Kun ilmoitti (huutamalla luonollisesti)ettei halua päiväkodin joulujuhlaan,niin ei menty.Ehkä logiikkana on säästää voimia siihen että nuo arjen jutut toimii pääsääntöisesti ja niihin on voimaa.
Kuulostat kyllä todella väsyneeltä tilanteeseesi!
Meillä oli myös tuollainen kausi vähän aikaa sitten, mutta nyt onneksi ohi! Joten toivoa on!
Itse annoin lapsen kiukuta itsekseen, en siis kiinnittänyt siihen suurempaa huomiota, kun ei kerta huvittanut mitään tehdä niin ei sitten tehty mitään. Siihen lapsi sitten kyllästyi ja sen jälkeen kysyin mitä hän itse haluaisi tehdä.
Älä stressaa asiasta liikaa, tälläinen kausi menee varmasti pian ohi!