Antakaa vinkkejä tutista vierottamiseen, pliis!

jos vielä odottelette varmasti käy vaikeammaksi.. Meillä annettiin tutti kissalle, kissa söi sen rikki ja lapsi katseli vieressä, ja vei itse roskiin. Muutamat päiväunet oli levottomammat, ja kun tutin perään kyseli muistutettiin että kissahan söi sen rikki, nyt ei ole enää tuttia. Todella helposti siis kävi. Lapsi tuolloin 1,2v

Moi!



Me vieroitettiin tyttö tutista 1v10kk iässä, lähinnä siksi että jouduttiin monta kertaa ravaamaan yöllä tytön huoneessa tuttia etsimässä.



Yksi aamu vaan vietiin tytön kanssa tutti roskiin, jota seurasi sitten reilun kolmen viikon hankalampi jakso. Eli aiemmin tyttö jäi yksin omaan sänkyyn nukkumaan, nyt ei suostunut jäämään yksin ja itkua riitti. Samalla myös alkoi pimeän pelko (?) eli enää ei suostunut pimeään huoneeseen illalla jäämään. Neuvolassa neuvoivat hankkimaan yölampun sillä ilmeisesti juuri tässä iässä alkaa mielikuvitus toimimaan ja lapset alkavat nähdä unia. Tyttö myös heräili useita kertoja yöllä itkemään ja ongelmia oli myös päiväunille menemisessä.



Multa meinasi useamman kerran usko loppua (olin ihan poikki yöheräämisistä, meillä kun on lisäksi parin kuukauden ikäinen vauva) ja teki mieli kaivaa tutti kaapista esiin, mutta onneksi vaan sitkeästi jaksoin. Nyt reilut 2kk myöhemmin tyttö jää iltasadun jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan ilman itkuja, niin myös päivällä. Ja nukkuu yleensä läpi yön heräämättä, yölamppu valaisee huoneessa :)



Tsemppiä teille, kyllä siitä selviää vaikka kestäisikin vähän pidempään!



Taija

meil kävi viime jouluna tuttitonttu ja tulee tänäkin vuona nuorimmaiselle jätettiin tutit kuusen alle ja jossain vaihees oli tonttu käynyt jättämäs paketin tilalle kerran poika kysys tuttii ja se oli siin saas nähdä miten nyt sujuu

kaikki tutit, yhtä lukuunottamatta poika vei itse roskiin kehoituksesta. Viimeiseen tuttiin leikattiin sitten vaivihkaa reikä,jolloin sekin piti heitää roskiin. Yhtään yötä meillä ei tutin perään itketty. Pari kertaa taisi kysyä, että missä tutti on. Yöt olivat kyllä aluksi levottomampia...ehkä noin viikon ajan poika kiehnäsi unissaan sängyssään, ei kuitenkaan herännyt tuttia kaipaamaa.

Meillä tutista leikattiin kumiosa pois ja selitettiin lapselle (pian 1 v 9 kk), että tutti meni rikki. Lapsi sitten toisteli, että " tutta titti, tutta titti" ja oli pikemminkin kiinnostunut kuin hätääntynyt. Tästä on vasta runsas viikko, ja nukuttaminen on yhä työläämpää kuin ennen vierotusta. Varsinaista itkua oli kuitenkin vain toisena vierotusta seuranneena yönä.



Lapsi saattaa edelleen kysyä tutin perään illalla nukutettaessa tai herätessään keskellä yötä. Tähän tosin saattaa vaikuttaa se, että hän sain vielä viime viikon syödä päiväkodissa päikkäreille mentäessä tuttia, ettei häiritsisi muita. Nyt joululoman aikana tutti lähtee sieltäkin pois.

Meillä yritettiin vieroittaa 1,5v iässä, kun lapsi ei vielä puhunut. Hullun hommaa. Muksu huusi itsensä uneen joka ilta (puoli yhdeltä viimein nukahti väsymykseensä) viikon tai kahden ajan. Luovutin ja rauha palasi. 2-vuotiaana, kun lapsi osasi puhua, leikattiin tutti rikki (sanottiin, että meni vanhuuttaan rikki). Nyt meni täysin ilman huutoa! Muksu pyysi välillä tuttia näytille ja pyysi siiten vesihörpyn tilalle, eikä mitään ongelmia! Vahingosta viisastuneena en lapsiani enää tutin takia huudata.

Me jätettiin tutti pois torstaina, eli nyt on vasta kolme tutitonta yötä takana. Ja ikää pojalla 1v10kk.



Hyvin on mennyt, selitettiin pojalle että oravaäiti vei tutit oravanpojille, kun ne tarvitsevat niitä enemmän. Että vain vauvat syövät tuttia ja oravanpojat ovat vielä kovin pieniä. Poika itse vain levitteli sängyssä käsiään ja totesi, että " loppu" , eli tutit olivat loppu. Nyt on yhtenä iltana kolmesta muistellut oravia ja tuttia, mutta mitää itkuja ei ole ollut.



Nukahtaminen tosin on työläämpää. Poika oli aiemmin itsekseen nukahtaja, nukkui itsekseen 15 minuutissa siitä, kun sänkyyn laittoi. Nyt on mennyt niin, että iltasadun jälkeen toinen vanhemmista jää pojan pyynnöstä vielä sängyn viereiseen tuoliin istumaan ja siinä poika sitten rauhoittuu ja nukahtaa. Olemme pyrkineet siihen, että poistumme huoneesta ennen varsinaista nukahtamista, jotta mahdollinen yöllä herääminen ei aiheuttaisi itkuja.



Kuten joku sanoikin, myös meillä hörpitään vähän vettä vielä sängyssä.



Kokeilimme kaksi kuukautta sitten jättää tutin pois, mutta silloin aiheutti peukalon imemistä öisin, joten otimme tutit takaisin. Nyt päätimme luopua tutista, kun touhu alkoi mennä siihen, että tuttia haluttiin heti kun tuli pienikin vastoinkäyminen. Ja meilläkin on tutti ollut aina vain nukahtamisen apuväline.



Tulipas pitkä juttu!. Meillä ei ole kovinkaan pitkää kokemusta, mutta toivottavasti saat jotakin apua =)



Nalle

kuopus meillä siirtyi ensin 1v4kk nukkumaan siskon kanssa samaan huoneeseen ja sit vasta otettiin tutti pois...sitä ennen oppi päiväkuivaksi siinä välissä, ei haluttu liikaa muutoksia kerralla.

Illalla heitti tutin ulos metsätontulle ja sinne jäi, aamulla käytiin katsomassa. Mitään eroa ei ollut tutin kanssa nukkumiseen (!) paitsi yhtenä päivänä päiväunille huusi noin tunnin, kunnes nukutin poikkeuksellisesti rattaisiin. Päiväunille tosin tarvi istua vieressä sit 10min-30 min että nukahti. Ja illat saattoi kestää unen tulo kans vähän pidempään toisinaan.



Esikoiselta vain ' hukattiin' tutti (ei saanut itse osallistua sen hukkaamiseen) ja hän itki viikon verran iltaunilla tuttia, alkuun meni tunti sit joka ilta vähemmän... Päiväunet pitkittyi nukkuminen kans mutta meni ohi nopeasti.



Meillä molemmilla tutti oli vain unituttina, ei koskaan muuten käytössä. Kuopus löysi tuttinsa aina itse, esikoille piti aina käydä etsimässä vanhempien.



Määrätietoisuutta kannatan - on lapselle epäreilua ottaa pois ja antaa sit takaisin... Mielestäni on myös syytä tehdä yksi muutos kerrallaan. Mutta kun itsestä alkaa jo siltä tuntua, kannattaa tehdä. Meillä ainakin molemmat kerrat oli noin ' myöhään' vanhempien omasta mukavuudenhalusta enemmänkin kuin lapsen tarpeesta, varsinkin kuopuksella. HÄntä pelättiin kovasti, kun on niin tempperamenttinen että voi huutaa pienestäkin asiasta tunnin koska vaan, että miten menee läpi yön nukutut yöt risaisiksi... ei menneet ollenkaan risaisiksi tutittomuudesta!

Meidän toinen lapsi, nyt 3v4kk:n ikäinen tyttö on ollut koko ikänsä kauhia tuttimaakari. Vauvasta lähtien siis tutti aina suussa, yötä päivää ja aina varatutti kourassa.

Kun tyttö oli 2v3kk päätin, että pakkokai siirtyä järeempiin keinoihin, kun ei tyttö yhtään luopunut tuteista puhumalla. Niinpä yks päivä keräsin pikkuhiljaa kaikki tutit pois, heitin roskiin ja illalla nukkumaan mennessä todettiin, että tutit on menny hukkaan. Aikamme niitä muka yhdessä etsittiin, kunnes tyttö väsyneenä totesi, että hukassa on ja alko nukkumaan. Seuraavana iltana vielä etsi, mutta sitten luovutti.



Eli joo, helpolla päästiin tai niinhän minä luulin. Meille syntyi 7 vkoa sitten vauva, joka tykkää tutista paljon. Heti ekana iltana, kun pojan kans tultiin synnäriltä kotiin, juoksi isosisko vauvan tutti suussa ympäriinsä. Kkoskaan ei ollu vauvalle mistä tuttia ottaa, kaikki löytyi aina tytön jäliltä milloin mistäkin, yleensä tytön tyynyn alta piilosta! Lopulta luovutin ja ostin tytölle 2 " ison tytön" tuttia, että jättäs vauvan tutit rauhaan. Sovittiin, että tuttia pidetään vain yöllä, mutta kylläpä tuo näkyy viuhittavan päivälläkin suussa, kun silmä välttää.

Nyt on sitten sovittu, että tyttö antaa jouluaattona tuttinsa joulupukille, joka vie ne tonttuvauvoille. Saa nyt nähdä miten käy..

kun poika oli 1v 8 kk ja aina tutti suussa. Joka päivä leikkasin aina vähän enemmän kumiosaa pois ja sanoin pojalle. etttä tutti on mennyt rikki.Poika yritti lutkuttaa tuttia jonkin aikaa, mutta kun ei ollutkaan mukavaa, niin heitti itse nurkkaan. muutamana yönä, kun heräsi kesken unien, itki vähän tutin perään, mutta juttelin rauhallisesti kunnes nukahti niin oppi nopeaan nukahtamaan ilman tuttia.Minun mielestäni oli hyvä konsti, kun ei tarvinnut huudattaa lasta, sai itse todeta tutin olevan epämukava. Onnea tuttivieroitukseen, oli konsti mikä hyvänsä!!!!!!

ikää 1 v. 11 kk. Yritin kerran aiemmin syksyllä jättää tuttia pois, poika oli reilu 1 ½ v., mutta luovutin, koska huusi niin hirveästi iltaisin. Oltiin juuri muutettu, ja poika oli vasta tottunut nukkumaan omassa huoneessa ja nukahtamaan yksin, joten ajankohta ei tuolloin ollut tutista vieroitukselle hyvä.



Nyt jännittää, miten alkaa sujumaan. POika taisi nyt nukahtaa ilman sitä tuttia, mutta höpötteli ja huuteli kyllä n. puoli tuntia. Varmaan illalla on vaikeampi nukahtaa. Meillä tutti on ollut jo kauan vain unikäytössä: unien jälkeen se jää sänkyyn, usein poika viskaa sen itse sinne.



Jätin nyt tutin pois vaivihkaa, mutta olisikohan parempi antaa pojalle illalla vaikka leikattu tutti ja selittää, että se meni rikki? Meidän vajaa 2 v. ukkeli ei puhu vielä mitään, mutta en aio odottaa vieroituksen kanssa siihen saakka, että osaa puhua, koska se nyt ilmeisesti kestää vielä.



Vähän jännittää. Ja pelkään iltahuutoa ja sitä, etten ole tarpeeksi jämäkkä itse...

Vähän kerrallaan heitin tutteja pois, kunnes jouluaattona poika itse hävitti viimeisen. Siihen saakka tutti oli suussa lähes aina ja tuntui tulevan koko ajan tärkeämmäksi. Noh, aattoiltana huusi n. puoli tuntia, nukahti kuitenkin suht helposti, kun oli valmiiksi rankka päivä takana. Yö meni ok. Joulupäivänä ei nukkunut päiväunia kuin 10 min autossa ja yöunillekin sammui helposti illalla autoon ja nukkui koko yön. Eilen päiväunille meno hankalaa ja vein ulos rattaisiin. Illalla venyi nukuttaminen kahteen tuntiin, ennenkuin poika pysyi sängyssä ja uni tuli. Äsken oli väsynyt ja yritin nukuttaa päikkäreille sänkyyn, mutta ei osannut rauhoittua. Kysyin, haluaako ulos rattaisiin nukkumaan ja vastaus oli joo. Sinne nukahti 10 minuutissa.



Esikoinen oli 1v 2kk, kun tutti otettiin pois ja muistan, että muuten meni ok, mutta juuri tuo nukahtaminen vaikeutui. Sitä kesti MONTA kuukautta, kunnes päikkärit jäikin jo pois... Toivottavasti nyt selviäsi helpommalla..

Heippa!



Anteeksi, kanssasisaret, mutta kuulostaapa itsestäni suoraan sanottuna hullulta, että tuttia lussutetaan vielä kolmivuotiaanakin. :O Meillä esikoinen vieroitettiin tutista n. 10-kuisena. Tutin käyttöä oli päivittäin jo asteittain vähennetty eli tutin poika sai vain nukkumaan mennessä ja silloin, kun oli oikein paha mieli ja itketti kovasti. Lopullinen vieroitus kävi niin, että eräänä iltana pojan ollessa rättiväsynyt peiteltiin hänet pinnikseen nukkumaan ja vain jätettiin tutti antamatta. Poika ei edes itkenyt, vähän narisi vain ennen nukahtamistaan (ei koskaan ole vaatinut/kaivannut nukuttamista) ja muutaman minuutin jälkeen hiljeni sänkyyn. Parin päivän ajan poika vähän näytti ihmettelevän, mihin se tutti oikein on joutunut, mutta ilmeisesti unohti koko kapistuksen hyvin pian.



Vieroitus onnistui siis mielettömän helposti ja samaa menetelmää aiotaan käyttää nyt 4-kuisella pikkuveljellä. Esikoisella tuli ekat hampaat jo 4 kk:n iässä eikä tutti tee hampaille hyvää. Lisäksi lapsi unohtaa tuossa iässä asiat aika nopeasti; esim. nyt pojan ollessa 1,5 v ei puhettakaan, että saisi risaisen unilelun vaihdettua uuteen! Ja kun lapsi ei vielä osaa puhua eikä ole vielä uhmassa, niin vieroitus varmasti vaan vaikeutuu iän myötä.



Mutta kukin tavallaan, hyviä tyylejä on varmasti monia! :)



Ulpunen ja pojat

Meillä tyttö 1v7kk. Tutti on ollut ainoastaan päiväunilla ja yöunilla käytössä.Jätimme tapanina tutin kyläpaikkaan pupulle. Tyttö itse laittoi tutin pupun häkkiin eikä silloin itkenyt yhtään.

Nyt on kolme yötä kuunneltu sydäntäsärkevää ja korviaraastavaa huutoa. Lapsi hokee tuttia ja pupua taukoamatta kuin mantraa. Jos olisin tämän aavistanut olisin ottanut kapistuksen pois ennen 1. ikävuotta.

Eilen annoin lapselle yhden tutin josta olin leikannut puolet kumiosasta pois. Selitin, että löysin sen kassista ja että pupu on syönyt tutin rikki. Rikkinäinenkin tutti rauhoitti kummasti lasta ja sen kanssa viime yönä viimein nukahti puoli yhden aikaan. Nyt nukahti päiväunille 55minuutin taistelun jälkeen, tutti kädessä. Havaittavissa on kuitenkin uusi vitsaus. Koska nukkumaan käynti on nyt vaikeata, lapsi haluaa pitkittää sitä. Huutaa vettä, haluaa pissalle ja kakalle, milloin mitäkin. Toivottavasti tämä ei kestä enää kauaa, olen kuitenkin päättänyt että ehjää tuttia ei enää anneta, muuten kaikki huudattaminen olisi ollut turhaa.