Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Töihin lähtö mielessä. Kysymyksiä 2 ja 5 vuotiaista päiväkodissa

17.12.2007 |

Mietiskelen laittavani meidän pojat 2 ja 5 vuotiaina päiväkotiin. Eivät ole koskaan olleet ja minäkään en ole koskaan ennen ollut töissä joten kova paikka kaikille. Jotenkin pelottaa tuo suuri askel elämässä. Nyt siis lapset ovat 1v2kk ja 4v1kk. vanhempi käy nyt kerhossa 3 kertaa viikossa joista kahtena kertana on ilman äitiä siellä. Se on hyvä mutta vanhempi kaipaa seuraa ja virikettä tosi paljon.kova on halu töihin koska tää 4 vuotta kotona olo tuntuu jo aika ahdistavalle vaikka pidän kotona olemisesta mutta lasten hoito on raskasta työtä.mietin ekaksi että olisin sen 3 vuotta nuorimmankin kanssa mutta en jaksa niin kauan ja vanhempikin kaipaa virikettä enemmän. seuraavana syksynä olisi hyvä mennä varmaan töihin.kuopuksella on hurja takertumisvaihe minuun joten vielä en voi häntä pistää ja muutenkin on liian pieni sinne.onko kellään lapsi mennyt 2 tai 5 vuotiaana päiväkotiin ja miten sujui?tiedän että 2 vuotias on vielä pieni mutta pärjää paremmin kun vuoden ikäinen kait.yksi päiväkoti täti sanoi että kyllä 5 vuotiaana ainakin kannattaa aloittaa päiväkoti niin on sit helpompi aloittaa eskari tai jotain. ja vanhempihan täyttää 5 tuossa syksyllä.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
17.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

silloin perhepäivähoitajalle. Hänellä sujui alusta asti hyvin eikä koskaan itkenyt perääni. Paremminkin äidiltä tuli itku ekoina työpäivinä kun vein lapseni hoitoon. Kiitos myös ihanan perhepäivähoitajan.

Keskimmäinen lapseni oli 1v10kk aloittaessaan hoidon esikoisen kanssa. Esikoinen oli siis tuolloin 4,5v. Ensin olivat perhepäivähoitajalla siis samassa paikassa puolivuotta, sitten siirtyivät päiväkotiin eli olivat päikkyyn mennessä 2,5 ja 5 v. Hienosti sujui tälläkin kertaa. Muutamana aamuna keskimmäinen lapsemme itki perhepäivähoitoon viedessä mutta itku loppui samantien kun lähdin. Itselle oli taas kerran vaikeampaa. Myös päiväkodin aloitus meni hienosti heillä. Saivat olla samassa ryhmässä joten varsinkin nuorimmaisella oli silloin tukea isosta siskosta.

Nyt meillä 1v9kk ikäinen tässä kotona keskimmäisen 4,5 vuotiaan kanssa kotihoidossa siis. Esikko jo koulussa. Menen ensi syksynä töihin jolloin kuopus on 2,5 v ja keskimmäinen 5,5 v. Päiväkotipaikkaa haen mutta nähtäväksi jää pääsevätkö samaan ryhmään. Tuskin sillä ikäeroa kuitenkin 3 vuotta. uskon silti että se menee nytkin ihan hyvin. Kuopuksemme on ollut eniten minuun takertuva mutta nyt sekin on alkanut helpottaa. Oli juuri tuossa reilu vuosikkaana piiitkään minussa kiinni ja pelkäsin jo silloin tulevaa päivähoidon aloitusta. Nyt en enään pelkää.

Itsekään en jaksa olla kotona yhtään pidempään kuin tuon 2,5 v maksimissaan. Ja meilläpäin ainakin parhaiten saa toivomansa päivähoitopaikan kun aloittaa hoidon elokuussa.



Tsemppiä! Vaikka alku vaikeuksia olisikin niin pian ne siitä helpottaa.

Vierailija
2/2 |
17.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli huono omatunto, että vein 2v hoitoon ja palasin töihin ja pelkäsin, että lapsi ikävöisi kauheasti. (Esikoisen, nyt 10 v., hoidonaloitus oli aikoinaan hurjan ikävä kokemus...itkua pitkään.) Päiväkodissa aikoinaan vielä olivat tädit sanoneet, että 2v on pahin hoidonaloitusikä, koska lapsi ikävöi silloin eniten :-( MUTTA, toisin kävi eli molemmat lapset (silloin siis 2v ja 5v) sopeutuivat hienosti ryhmikseen. Tämä johtui varmasti siitä, että olivat molemmat samassa paikassa ja " tukivat toinen toisiaan" . Ennen hoidon aloitusta syksyllä kävin jo kesällä useana päivänä lasten kanssa tutustumassa hoitopaikkaan ja leikimme pihalla ja sisällä. Lapset siis saivat totutella sekä hoitajiin että toisiin lapsiin. Meidän 5v.lle tämä oli ensimmäinen hoitopaikka eli oli ollut kotona siihen asti. MOlemmat ovat jopa välttyneet sairasteluilta, normaaleja flunssia lukuunottamatta.

Mietin myös päiväkotia hoitopaikaksi, koska siellä olisi sitten ollut eskarikin. Ryhmistä puolsi kuitenkin pienempi ryhmä ja kodinomaisempi hoitomiljöö. Ja kun toinen lähti vuoden ryhmiksessä olon jälkeen eskariin, niin toinen olikin jo niin tottunut ryhmikseen ettei ikävöinyt, vaikka jäikin sinne " yksin" . Nuorimmainen on edelleen samassa ryhmiksessä hoidossa ja on viihtynyt hyvin. Menee syksyisin, pitkän kesäloman jälkeen, ihan tyynenä hoitoon eikä ikävöi, vaikka viihtyy kyllä kotonakin hyvin.

Eli kyllä äidin töihin meno voi sujua hyvinkin, ilman suuria kyyneleitä ja piristää koko perhettä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla