3 lasta kolmessa vuodessa?!
Laitan tämän saman kysymyksen tännekin, jonka jo laitoin Vauvakuume-osioon. Jospa saisin lisää vastauksia...
Eli kertokaahan kokemuksia tällaisesta, kun on tullut kolme lasta kolmessa vuodessa. Toivon kuulevani kaikenlaisia kokemuksia asiasta. Itselläni on mahdollisesti näin käymässä, (yhdet menkat ollut raskauden jälkeen ja toiset nyt myöhässä...) joten olisi kivaa kuulla vähän, miten elämä sujuu kolmen pienen kanssa!
Kommentit (5)
Meillä siis esikoispoika on syntynyt kesäkuussa 03 ja sen jälkeen joulukuussa 05 syntyi tyttö keskosena ja 06 joulukuussa syntyivät sitten kaksoset, tyttö ja poika, keskosina hekin.
Raskasta välillä on ollut ja on edelleen, koska nämä meijän kaksoset eivät vieläkään nuku öitä vaan heräilevät tunnin tai puolentoista välein ja esikko sitten taas alottaa aamun kuudelta, välillä jopa viideltä. Esikoinen on aivan ihanasti kyllä sisaruksiinsa suhtautunut sen jälkeen kun he ovat sairaalasta kotiutuneet. Toki hän on heitä sairaalassakin jo nähnyt, varsinkin kun kaksosten kohdalla ei ollut alkuun edes varmaa, että selviävätkö, niin vietiin lapset jo aika pian katsomaan heitä. Toisiks vanhin tyttö on ollut hieman mustis kaksosten synnyttyä. Hän kun on ollut äidin tyttö ja äidin syliin ei sais kukaan muu päästä kun hän niin se oli sitten hälle vaikeaa kun tuli kaks pientä kääröä kotiin, jotka vei paljon äidin huomiota. Mutta kaiken kaikkiaan ihmeen hyvin on mennyt, jos ei tätä väsymystä lasketa. Nyt kyllä omalta osaltaan väsymystä aiheuttaa sekin kun olen taas raskaana ja laskettu aika on helmikuun lopulla. Tai tässä nyt jännäillään, et meneekö tämä raskaus loppuun asti, koska alkanut oleen taas samoja vaivoja mitä kahdessa edellisessä raskaudessa.
Välillä elämä tuntuu aikamoiselta hullunmyllyltä, mutta nyt tähän on tullut jo jonkinlainen rutiini kun isommilla lapsilla on jo ees jonkunlaiset päivärytmit, kaksosilla niistä ei oo tietoakaan.
Meillä on hieman yli kolme vuotta. Esikoinen oli 3v 4kk kun tämä kuopus syntyi. Nyt on ollut TODELLA paljon helpompaa mitä kakkosen synnyttyä. Esikolla ja kakkosella on aivan omat jutut ja he pitävät toisilleen seuraa. Olen ollut tämän reilun puolen vuoden kokemuksen perusteella todella tyytyväinen.
Nyt jännityksellä odotan mitä tulevan pitää kun kuopus lähtee kunnolla liikkumaan... luulen että tulossa on hieman kiireiset ajat :) Joukossa tyhmyys tiivistyy ja nämä kaksi isompaa saattavat yltyä mukaan vauvan touhuihin kuten kukkapurkin tyhjennyksiin :/
Vanttu ja kolme poikaa
vajaa viisi vuotta sitten meillä oli tälläinen tilanne. Kuopuksen syntyessä esikko oli 3 viikkoa vajaa 3 vuotta. Keskimmäinen yksivuotias. Muistan sen syksyisen pimeän illan kun synnäriltä kotiuduimme ja yksivuotias oli kovasti äidin ikävissään. Tutti suussa,räsy kainalossa ja kyynel silmässä, surusilmäisenä kun hänet syliini kaappasin. Pian oli vauva imetettävä ja keskimmäinen istui nojatuolin selkänojalla toisessa kainalossani ja oli hiukan mustasukkainen vauvan tutista ja räsystä. Vein tytön nukkumaan ja seuraavana päivänä alkoi totuttelu uuteen perheejäseneen.Kaikki meni hyvin ja molemmat mahtuivat syliin, kaikille riitti aikaa. Kotitöistä sitä napattiin. Ne kun eivät häviä mihinkään, kasaantuvat vain.
Tällä välin ekana iltana esikoinen olikin mennyt työhuoneeseen, jonne vauva vietiin hetkeksi nukkumaan kaukaloineen päivineen jotta ehdin sylitellä ja pusutella kotona odottavia lapsia.Hän oli niin innoissaan että oli avannut kaukalon turvikset ja riisunut vauvan omatoimisesti. Olisi varmasti seuraavaksi kantanut vastasyntyneen olkkariinkiin ellei mies olisi ehtinyt hätiin. Samainen esikko juoksi ovelle meitä vastaan ja hyvin pettyneenä tivasi mihin te sen vauvan jätitte. Mies toi tavarat ensin jotta minä tosiaan ehtisin ottaa isommat lapset syliini hetkeksi.Vauva jäi siksi aikaa autoon nukkumaan.
Arki sujui hyvin. Mustasukkaisuuksia ei ilmennyt ja lapsista oli todellakin seuraa toisistaan. Keskimmäinenkin sai olla kotihoidossa 3v ennen tarhaa kun taas esikko joutui hoitoon 10 kk iässä, oli juuri oppinut ryömimään. Olen todella iloinen pienistä ikäeroista. Kaikki ovat samassa vaiheessa mielenkiinnon kohteet samoja, lelut, vaatteet voi kierrättää omassa perheessä jne.
Iltätähteä odotellen tyttötiimi
Luen aina tämän aloituksen väärin, kolme lasta vuodessa :-)
Olen jo helpommalla puolella, esikoinen täyttää seitsemän ja koulussa, kuopus on 7 kk. Välilapset olivatkin " ongelmallisia" , kun tuli kolmas ja kun tuli neljäs. Kuopusasemansa menettävälle ottaa aina koville.
Uudet tilanteet otin aina harjoittelumielellä. Liikkeelle lähtö, hoitoon!! lähtö, kulkeminen autolla/rattaiden kanssa ensiksi ajan kanssa ja etukäteen suunnitellen. Sitten kun on rutiinia, niin lasten määrällä niin väliä. Eniten ottaa päähän kolmivuotiaan " taitojen menetys" . Vaikka osaakin, niin pitää pukea ja ja. Vaikka vauva siinä käsityönä.
Harjoittelumielellä äidin pitää ottaa oma aikakin, fysiikka pitää saada vauvan jälkeen kuntoon ja isä/vieras hoitaja saa treenata lasten kanssa :-) Pää hajoaa, jos pitää koko ajan kuljettaa laumaa mukana.
Ja sama mitä muilla, rutiini, rutiini ja rutiini. Kun sen osaa, voi joustaa. Sisaruksille yhteisiä harrastuksia, sisarusmuskari, avoin kerho jne.
en tiedä takoititko näin vai vuoden eroilla, mutta vastaan nyt kuitenkin...
meillä poika -04, tyttö -05 ja tyttö -07 kaikki syyskuussa syntyneitä.
nuorin nyt ei ole kuin 3kk, mutta toistaiseksi kaikki mennyt ihan hyvin. onhan se ajoittain hankalaa kun ei ole kuin kaksi kättä (per aikuinen) ja kaksi syliä (äippä ja isi), mutta päivääkään en vaohtais pois. isoveli ylpeenä esittelee sisariaan ja hoitaa ja huolehtii. turha sitä kuitenkaan on kieltää, etteikö joskus olisi sellainen olo, että en jaksa enä hetkeekään, mutta kun joku lapsista tulee halaamaan saa ihmeesti voimaa.
meillä onneksi vanhemmat lapset leikkivät pääasiassa sovussa keskenään, joten vauvan syötöt ja muut toimet onnistuu. vauva-ajasta nyt ei kovin paljoa nauttimaan ehdi, kun pitää kokoajan olla jotain touhuumassa...
voin kuitenkin suositella... =)