vieläkö mahtuu mukaan?

Moikka! Juu, kyllä siitä oksentelusta pitäisi ihan tulla loppu,kunhan ensimmäiset 3kk on ohi...maltti on valttia =) Tosin muut raskauden huonot puolet ovat silloin vasta edessä,mutta kyllä ne kärsii,kun tietää saavansa sylkkään sen ihanan pienen aarteen <3 Voih, nuo muiden ihmisten pahat katseet ovat enemmän kuin tuttuja -ensimmäisenä kai ajattelevat vahinkoa tai että tytön on oltava jokin hulttionuori...sääli,että niitä lapsosia tehdään nykyään normaalisti 30 pahemmalla puolella =/

niin, no ei minua enää ookkaan onnekstanu niin paljon, ku sillon alussa. Muitakaan vaivoja ei kamalasti oo ollut. Onks siulla jo oma pikkuinen syntyny vai ottatko sitä vielä?

ettei enää tarvii kaveerata pöntön kanssa =) Tuossa syyskuussa meille syntyi tyttövaavi,eli hän on nyt melkein 5kk -kyllä se aika sitten juoksee!! Jokos olet ollut ekassa ultrassa?

kiva(: onko menny kaikki hyvin vaavin kanssa? Jo oon käyny 2 kertaa ultrassa viikkoja kun on jo 22+5.

on menny kaikki ihan enemmän kuin hyvin. Tyttö on niin aurinkoinen ja kiltti,että kaikki sitä ovat aivan ihmetelleet =) Halusitko muuten tietää kumpi vauva sieltä on tulossa? Vai saiko oikein selvää ollenkaan? Meillä sattui näkemään oikein hyvin,että tyttöhän se siellä on kun se siellä heitteli voltteja,kun ultrassa sitä katseltiin. Vaikka eihän se ole täysin varmaa,ennen kuin jalat ovat enää sisällä (näin meidän huumorimies lääkäri ultrassa letkautti)

Ei myö kyselty sukupuolta. Aateltiin säilyttää ihan yllätyksenä loppuun saakka, paitsi ei siellä kyllä ainakaan mitään näkyny, niin saattaahan se olla tyttö (: Tosin en mie niistä kuvista muutenkaan kauheesti tajuu, että mikä on mikäkin. Oliks siulla muuten minkälainen synnytys?

varmaan maailman pahin sairaala- & lääkärifobia ja kammosin koko ajatusta synnytyksestä. Ja mitä enemmän siitä luin, sitä enemmän se mua suututti,mutta se synnärille tutustuminen kyllä annatti. Silloin kammot laantuivat ja mä olisin voinut jäädä sinne vaikka heti ponnistelemaan! =) Kaiken kaikkiaan synnytys kesti 16 1/2 tuntia ekoista supistuksista laskettuna (kuulostaa varmasti aivan järkyltä,mutta ei se sitä ollut) kaikki meni tosi hyvin ja aika kului siivillä,ei ollenkaan niin paha juttu kuin olin kuvitellut. mitään kammoja ei jäänyt ja palaan sinne vielä varmasti muutaman kerran ;)

tuleva koitinkivi jo kamalasti? Ootko ajatellut missä asennossa haluat vaavin vääntää maailmaan, entä kivunlievitykset-ootko miettinyt mitä haluat käyttää?

minua ei ole se synnytys tippaakaan jännittäny, ainakaan vielä. Eihän sitä tiedä sitten, kun se on lähempänä. Mutta periaate miulla kuitenkin on, että menee miten menee. Asentoja ja lievityksiä en oo miettiny, ku en niistä oikeestaan mitään edes tisdä (: Joo kyllä kuulostaa tuo yli 16 tuntii mahottoman pitkältä ajalta :D no mutta kai sen kestää, ku tietää mitä siitä sitten palkaks saa. Oliks siulla sitten mitä kivunlievityksiä yms.

pitkälle pelkillä kuumilla riisipusseilla, joita sitten mies paineli mun alaselkää vasten ja sitten kuumassa suihkussa vähän aikaa. Kun ne ei enää tuntunut tepsivän , mut siirrettiinkin jo synnytyssaliin, jossa sain ilokaasua. Kätilö oli ihan sitä mieltä, kun oli mennyt niin pitkälle tosi hienosti, että kyllä mä ilman epiduraalia loppuunkin asti menen, mut kyllä mä sen piikin kuitenkin halusin -se oli alusta asti selvää. Sen avulla pystyin nukkumaan jonkin aikaa,kun supistuksia ei tuntenut,mutta kun aika tuli ponnistella,mulla oli apunani vain ilokaasu,kun epiduraali oli jo haihtunut ja oli jo liian myöhäistä sitä lisäillä. Synnytin sellaisessa puoliistuvassa asennossa. Jakkaraa olin ajatellut, mutta siihen ei sitten enää ehdittykkään,eikä se kuulemma olekaan kovin hyvä vaihtoehto -se voi lisätä painetta alapäähän ja sitä myötä turvotusta,joka hankaloittaa synnytystä... Kun meillä oli jo synnytys ollut käynnissä useamman tunnin, niin me mentiin miehen kanssa läheiseen kahvilaan tulevan vauvan syntymäpäiväkahville =) Pieni kävelylenkki teki tosi hyvää ja nopeutti supistuksia. Matkan varrella mä vain välillä pysähdyin puuskuttamaan,kun supistuksia tuli,mutta todella suosittelen sitä,jos vain tuntuu siltä,että pystyy =) Oletko muuten pysyny hyvävointisena? Ettei mtn flunssia tms ole päässyt iskemään?

olla sairasteltu, onneksi (: Mutta huomenna lähetään koulun kanssa mehtään muutmaksi päiväksi jonnekkin keskelle ei mitään, niin pitää toivoo, ettei siellä vilustu. Äiti jo anto miulle omiaan villapaitoja ja toppahousuja, ku ei omat enää mahdu päälle.

Oliks siulla muuten raskausaikoina kovetteluu mahassa, ku miulla tuntuu välillä tosi inhottavalta?

ettei ole tarvinnut sairastella,mutta muista koittaa ottaa ihan iisisti siellä mettässä,ettei sitten vaan satu mitään. Juu ja hyvä pistää paljon vaatetta päälle,kun on noita pakkasiakin tännekin päin siunaantunut,ettei tarvitse kuumeilla raskaana - siitä saa aina turhaa stressiä itselleen...

Voi kun tulee itselleenkin ihan ikävä sitä kasvavaa ja pyöristyvää vauvamasua..Niin se aika vaan kultaa muistot,kun viimeisilläni ollessani ajattelin,etten enää ikinä jaksa taapertaa muumipeikkona sen valtavan kupun kanssa...

Minkäläaista kovettelua tarkoitat? Siis onko vatsa kovalla, vai minkälaista? mulla itsellä ei ollut mtn tuollaisia oireita, ei edes ummetusta,mistä kuulemma monet kärsii... Kramppaako vatsa jollain tavalla vai tuntuuko vähän niinkuin menkkakivuilta? Jälkimmäiset viitais supisteluihin (niitäkään itselläni ei ollut ennen kuin oli jo tosi hommat kyseessä,mutta ei ole ollenkaan tavatonta,että niitä on ihan pitkin raskautta) Mutta jos ne on tosi kiusallisia ja asia askarruttaa,kannattaa tietenkin kysäistä neuvolasta.

Mul on vähän sama juttu,että ei joitain kavereita enään oikein näe, kun on vähän eri meininki, kuin ennen. Varsinkin kun ennen poltteli pilveä, niin ei oikeen enää halua olla tekemisissä sellaisten kanssa, jotka sitä vielä tekevät. Mutta onneksi on pari kaveria, joilla on myös lapsia. Muuten olisi tosi yksinäistä. Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin kannattaa mennä käymään tyttöjejtalolla hakaniemessä. Siellä on torstaisin klo10-12 sellainen nuorten äitien ryhmä, jonne voi mennä lastensa kanssa. Siellä tarjotaan aamupalaa, kahvia ja teetä. Ja jutellaan. itten järjestetään välillä retkiä ja askartelua ja taiteilua. Sitten on myös muskaria lapsille. Olen ise käynyt siellä siitä lähtien, kun olin vielä raskaana ja se on ollut tosi kivaa.

Ja kyllä välillä oli niin kylmä,että huh, huh. Mutta muuten ihan hyvä, kun sain vapautuksen puolijoukkueteltassa nukkumisestakin (:

Niin siis tarkoitin sillä kovettelulla, just sellasta karamppailuu ja, että alavatsa tuntuu kauheen kovalta. Ja välillä tuntuu myös sellaisia ns.menkkakipuja, paitsi mitäs mie niistä tiiän, ku ei miulla varmaan ikinä mitään menkkakipuja oo ollukkaan.

missäs päin suomee sie äippä asustelet? Ootko saanu miten paljon uusia tuttuja ja vauvelille kavereita?

ne supistukset tuntuu sellaselta puutumisen tunteelta / säryltä/ kolotukselta alavatsalla ja ristiselässä, et kyl sun ainakin kannattaa mainita niistä seuraavalla neuvola kerralla.



Kiva,että retkeilyt meni hyvin! =)



Asustelen täällä Varsinais-Suomessa aika pienessä kaupungissa,jossa olen koko pienen ikäni oleillut. Mulla on se onni, että mun kavereista lähestulkoon kaikilla on vauva,jonka he saivat myös viime vuonna =) Että yhdessä tulee vietettyä jonkin verran aikaa kärryillen vauvojen kanssa ja harrastusten parissa. Viime vuosi sai täällä päin aikaan melkoisen vauvakuumeen ja niin sitten monet meistä on nyt äitejä,kukin tosin hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Ja ne kaverit joilla ei niitä pikkuisia vielä ole,niin kyllä niidenkin kanssa ollaan aika paljon saman verran yhteyksissä kuin ennenkin, että se puoleen olen kyllä tosi onnellisessa asemassa =)



Se on kyllä tosi kenkkua jos entiset kaverit ovat kaikonneet lapsen saatua. Eihän se sitä tarkoita,etteikö voisi yhdessä jakaa ' juoruja' ulkomaailmasta vaikka kahvikupposen ääressä/ jakaa huolia ja murheita ja ennen kaikkea nauraa yhdessä, vaikka et itse niinkään yöelämässä enää rilluttele... Tietenkin jos niillä vanhoilla kavereilla ei ole muuta sisältöä elämässä niin jutun aiheet voivat käydä aikas vähiin.. =/