G: koetko että puolisosi arvostaa kotona tekemääsi työtä?

Koen kyllä, että mieheni arvostaa työtäni kotiäitinä kahden pienen lapsen kanssa.

Välillä saan siitä kiitosta sanoin ja välillä osaan lukea kiitoksen esimerkiksi siitä kun mies ehdottaa töistä tulonsa jälkeen, että haluanko lähteä käymään lenkillä, kaupassa tms.



Ja koti ei ole todellakaan useinkaan tip top, tiskit tehty, paikat siistinä, pyykit pesty jne miehen tullessa töistä. Päinvastoin todella usein en päivällä tee muuta kuin hoidan lapset ja ehkä pienennän hieman tiskivuorta. Mutta illalla onkin sitten ihan kiva tehdä noitakin hommia kun saa rauhassa tehdä miehen touhutessa lasten kanssa. Aika usein mieskin tekee varsinkin tiskihommia iltaisin.



Välillä on kyllä ollut kausia, että olen todella yrittänyt tehdä kaikki hommat päivällä. Ehkä siksi, että olen alkanut ajattelemaan, että mies on päivät töissä elättääkseen perheensä niin tavallaanhan minä äitinä olen sen päivän töissä kotona. Eli minun ei tarvitsisi itseäni uuvuttaa kotitöillä, mutta en kuitenkaan kuluttaisi päivällä kovin paljoa aikaa laiskotellen tai esimerkiksi netissä. Todellakin ovat kyllä olleet aika lyhkäisiä kausia =).



Ehkä olisi minulla ainakin syytä osoittaa kiitollisuuteni vähän useammin miehelle kun hän käy päivät töissä, joka aamu joutuu heräämään aikaisin vaikka kuin olisivat lapset valvottaneet häntäkin.



Minun kokemukseni on että mies osaa arvostaa ja muistaa kiittää äidin työtä kun joutuu itse tekemään samoja hommia ja ottamaan vastuuta kotona ainakin välillä.

Sekin on kyllä tosi, että miehissä on eroja, jotkut eivät yksinkertaisesti hoksaa edes ajatella kiittävänsä vaimoaan tai osoittavansa sitä mitenkään vaikka pohjimmiltaan arvostaisivat kotiäidin työtä.

Uskoisin että miehesikin oikeasti arvostaa työtäsi!

Olen ollut kotiäitinä kohta viisi vuotta, mutta samalla olen suorittanut loppuun yliopisto-opinnot, tehnyt keikkatöitä ratsastuksenopettajana sekä ollut aktiivisena erilaisissa järjestöissä. Tästä voinee päätellä, että vaikka olen melko paljon kotona, en todellakaan hoida kotia yksin... Lisäksi olemme aamupäivisin lasten kanssa paljon kerhoissa ja kylässä, sekä iltapäivät on uniaikaa. Uniajasta osan käytän omiin töihini ja nettailuun, ja osan kotitöihin



Meillä on kotitöiden suhteen melko tarkka työnjako ja mieheni tekee lähes yhtä paljon kuin minäkin. Lasten yöllisistä heräämisistä hän hoitaa yli puolet (lukuunottamatta lasten vauva-aikoja, jolloin minä olen imettänyt heitä, eli tisulla käytännössä koko yön). Meillä on kuitenkin löydetty tasapaino töiden suhteen, joten molemmille jää myös ns. omaa aikaa ja sitten niitä erittäin tärkeitä: rauhallista oleilua koko perheellä sekä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa.



Mieheni arvostaa eniten sitä, että lapset saavat olla kotihoidossa mahdollisimman pitkään. Lisäksi hän on opiskelujeni ja työkeikkojeni ajan hoitanut lapsia, joten tietää todella mitä on olla kotona kolmen lapsen hullunmyllyssä!



Lapset nyt 11 kk, 3 v sekä 4,5 v.

mutta ovathan ne työpäivät hänellä raskaampia kuin minulla yhden lapsen kotiäitinä, siitä olemme samaa mieltä. Aivan kaikkia kotitöitä en joudu tekemään, hän ainakin imuroi viikonloppuisin ja auttaa lapsenhoidossa iltaisin kohtalaisen paljon. Hän siis ymmärtää, kun sanon, etten viikolla kerkeä imuroimaan, kun olen paljon lapsen kanssa, pidän keittiön suht siistinä ja tavarat ainakin välillä ojennuksessa, myös ruoanlaitto ja pyykit hoidan minä. En minä tämän suurempaa arvostusta osaa odottaa, ihan hyvä näin. Ja ihan hienoa häneltä, että jaksaa valvotun yön jälkeen valittelematta nousta töihin. :)

kotona olemistani ja tekemiäni kotitöitä, mutta ikävä kyllä hän näyttää tuon arvostuksen liian harvoin tai vain kysyttäessä. Vaikka kyllähän se välillä sanoo, että kiva kun jaksat hoitaa poikaa ja tehdä sen kanssa asioita jne. Meillä lähinnä on ongelmana, että minä todella hoidan lähes aina kaikki kotityöt. Pyykkäämisen teen mielelläni, mutta olen tosi laiska siivoamaan, joten siinä tarttisin apua. Mutta ei aina jaksa sitä ruinaamisrumbaakaan, että saisi toisen siivoamaan. Paikat meillä kyllä on järjestyksessä, olen siinä todella tip-top. Se tässä vähän onkin hankalaa, kun mies on ihan sieltä ääripäästä... tavarat jää just siihen mihin ne sattuu tippumaan. Arg!

Jos jotain palautetta saa, niin se on negatiivista.

Meillä kaksi pientä lasta. Meillä minä teen kotityöt yleensä päivisin, jos en ehdin tehdään yhdessä illalla. Tykkään kyllä tehdä kotityöt ihan yksinkin, kunhan mies vaan katsoo muksuja niin se riittää mulle. Meillä ei olla turhan tarkkoja siivoamisesta. Mies kyllä laittaa meillä yleensä ruoan ja käy kaupassa jos niin pyydän.



Teen kyllä niin että jätän miehen välillä lasten kanssa ja häivyn omille teille joko kavereiden kanssa hetkeksi jonnekin tai lähden uimaan. Palauttaa miehen mukavasti maan tasalle kun huomaa ettei arki ole aina kovin helppoa uhmaikäisen ja vauvan kanssa. Joskus on ollut kamala sotku kun tulen kotiin mutta yhdessä ollaan ne siivottu.



Mun neuvo onkin että lähde aina silloin tällöin omille teille ja mies varmasti oppii arvostamaan panostasi kotona kun huomaa ettei se aina niin kovin helppoa ole.

katve:

mutta ovathan ne työpäivät hänellä raskaampia kuin minulla yhden lapsen kotiäitinä, siitä olemme samaa mieltä. Aivan kaikkia kotitöitä en joudu tekemään, hän ainakin imuroi viikonloppuisin ja auttaa lapsenhoidossa iltaisin kohtalaisen paljon. Hän siis ymmärtää, kun sanon, etten viikolla kerkeä imuroimaan, kun olen paljon lapsen kanssa, pidän keittiön suht siistinä ja tavarat ainakin välillä ojennuksessa, myös ruoanlaitto ja pyykit hoidan minä. En minä tämän suurempaa arvostusta osaa odottaa, ihan hyvä näin. Ja ihan hienoa häneltä, että jaksaa valvotun yön jälkeen valittelematta nousta töihin. :)

Meillä yksi lapsi ja minä vanhempainlomalla.

Vaikka mies opiskelee ja on töissä, niin on silti paljon lapsen kanssa ja tekee myös kotitöitä. Meillä jakauntunut kuin itsestään tietyt hommat toiselle ja tietyt toiselle. Meillä on hyvin tasa- arvoista sekä lapsen, että kodinhoito.

Minä teen yleensä kyllä ruuan päivällä, mutta joskus myös mies, jos on vähemmän töitä. Ennen lasta enemmän ruokaa teki mies. Usein tehdään myös yhdessä. Illalla mies on lapsen kans, että minä voi puuhailla kotihommia.Ja minä teenkin mielummin kotihommia, kun olen jo ollut päivän lapsen kans. Saa siinä samalla olla omissa ajatuksissaan. Ja tarvittaessa mies auttaa. Ja viikonloppuisin tehdään yhdessä.

Olen oikeinkin tyytyväinen tilanteeseen.:)

Hänelle raha ratkaisee, eli kun en tienaa näillä kotitöillä niin työni ei ole niin arvokasta kun hänen ansiotyönsä. Miksi hän minua kiittelisi, en minäkään kiitä kun hän käy töissä? Toisaalta yritän osoittaa teoilla että hän on tärkeä meille, laitan lempiruokaa, silitän paidat jne. Mutta hän " vain" käy töissä ja sen pitäisi riittää osoittamaan että minä olen tärkeä.. Se olisi sitä elämän suolaa jos välittäminen näkyisi enemmän.

niin, siinäpä vastaus.

Ja niihin kotitöihin kuuluu myös kerätä miehen kalsarit pyykkikopan vierestä lattialta, keräillä juomalasit ja astiat tietokonepöydältä, siivota leivänpäälliset ja murut pois keittiötasolta kun herra on leipänsä tehnyt, tiskata tiskialtaallinen astioita joita mies on käyttänyt mun viettäessä viikonloppua mun vanhemmilla... ja kaikki ruuanlaitot, pyykit, tiskit, siivoukset jne kuuluu tietty mulle vaikka miehellä olisi vapaapäivä tai loma, katsokaas kun vapaapäivänä täytyy saada levätä.



Mikä on toki mielenkiintoista että kun kotityöt ei ole mun tekemänä työtä ensinkään, niin miksi ne miehelle on niin rasittavia ettei voi tehdä mitään. Ei edes laittaa mukia tiskialtaaseen vaan se jätetään kädestä just siihen missä sattuu olemaan kun se tyhjenee.. Että näin hyvin meillä menee. Lemppaisin muuten pihalle mutta ei tarvitse kun mies on jo päättänyt lähteä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

Mikäs siinä, meillä tosin oli sopimus jonka mukaan mä jatkan opintoja kunhan vanhempainvapaa loppuu, jää nyt sitten nekin jonneki ntulevaisuuteen.

ja kommentoi iloisena, jos olen jopa saanut imuroitua päivän aikana. Sanookin usein, että teen maailman tärkeintä työtä. Kuten momentilla, meilläkin osasyynä taitaa olla miehen n. 8 kuukauden pituinen koti-isäaika. Suosittelen kaikille pariskunnille, joilla vain suinkin jollain järjestelyllä onnistuu; tekee hyvää asettua edes hetkeksi toisen housuihin/hameeseen. Kummasti alkoi miestäkin kotona olon aikana haittaamaan ne ennen niin mitättömät pikkuseikat, lojuvat vaatteet ja likaiset kaapit.