parisuhde ja raskaus
Olen lueskellut juttuja, joissa odottava äiti miettii miehen etäisyyttä. Asia koskee myös minua. Ainoa ero lukemiini juttuihin on se, että jutuissa mies on pelännyt tulevansa torjutuksi, mutta meillä juttu on niin ettei mies taida yhtään välittää. Miehelläni on 5v tytär edellisestä suhteestaan. tyttö asuu äidillään. Viime viikolla minulla oli pelko pahimmasta mitä vauvalle voi sattua. Lääkäri totesi kaiken olevan kunnossa,mutta miestä tapahtuma ei liikuttanut.Lääkäri määräsi lepoa ja laittoi kieltolistalle kaikki nostamiset, yms. Näistä ja tilanteestani välittämättä mies aikoi ottaa tyttärensä viikonlopuksi meille, joka siis tarkoittaa sitä että lääkärin kehoituksen noudattamisesta ei tulisi mitään. Meillä ei muutenkaan ole minkään sortin läheisyyttä tms. ollut sen jälkeen kun sain tietää olevani raskaana. mies suuttuu aina kun yritän puhua asiasta. alan olla masentunut ja ahdistunut kun tunnen eläväni yksin parisuhteessa.
Osaako kukaan antaa vinkkejä, mitä kannattaa tässä vaiheessa tehdä, kun puhuminen on hyödytöntä.
Kommentit (2)
Olen huomannut useissa ihmisissä jännän piirteen, luullaan että asiat unohtuvat ja hautautuvat jonnekin kun vaan antaa olla... Itselläni ainakin kaikki selvittämättömät asiat kuitenkin säilyvät mielessä ja ponnahtavat sieltä sopivan hetken tullen.Toivottavasti saatte puhuttua asiat kunnolla halki, yritä ainakin.
Mieltäni jäi askarruttamaan kirjoituksessasi kohta
Lääkäri määräsi lepoa ja laittoi kieltolistalle kaikki nostamiset, yms. Näistä ja tilanteestani välittämättä mies aikoi ottaa tyttärensä viikonlopuksi meille, joka siis tarkoittaa sitä että lääkärin kehoituksen noudattamisesta ei tulisi mitään.
Tulkitsinko oikein, ettet olisi halunnut lasta teille? Miksi? Tuskin Sinun tarvitsee sentään 5-vuotiasta nostella. Ja onhan isä siellä. Olen itsekin viikonloppu/loma " äitipuoli" , joten siinä mielessä tiedän mitä elämä uusperheessä on. Meillä poika oli 5v kun aloimme seurustella ja pian täyttää jo 15v. En halua loukata, mut ymmärrän täysin miestäsi jos hän hermoistui siitä, ettei saanut tytärtään luokseen sen vuosi että Sinun tulisi levätä. Ajattele asiaa siltä kantilta, että lapsi olisi sinun ed. liitosta tai vaikka teidän yhteinen. Mihin ihmeeseen hänet " hyllyttäsit" vastaavassa tilanteessa?
Toistan edelleenkin ettei tarkoitukseni ole pahoittaa mieltäsi, vaan antaa vaan ajattelemisen aihetta myös toiselta kantilta.
Hauskaa kevään odotusta ja etenkin vauvan odotusta!
tikru83:
Jaa, no kukaan ei ole ajatusten lukija eli sitten arvailemalla ja hiljaisuudella ei
asiat kyllä siitä yhtään selkene.
Mitäs jos vain reippaasti sanot miehelle, että voitteko jutella hetken ja kerrot mitä on sydämelläs. Jos ei malta istua perseellään, sanot että hän on hyvä ja kuuntelee asian kuitenkin loppuun.
Meillä mies on aina ollut sellanen, että " ajan kanssa asiat unohtuu" kun taas minä mieluiten nostan ne kissat pöydälle ja vatvon pahan olon pois kuin että pimittäisin niitä sisälläni viikkoja.
Hän nyt on sinun miehesi, hänen pitäisi kyllä sinua kuunnella. Yhteinen vauva tulossa, vaikka se on iloinen asia, ihmiset reagoi aina eri tavalla siihen. Jotakin voi ahistaa, ihan typeristäkin syistä.
Mutta puhu nyt sille. Tuskin voit pakata kamppeitasi ja lähteä jos et edes tiedä mistä kiikastaa???