Laiha lapsi

vuosikkaana 8 kg ja pituutta 72 cm. Aina on pikkuruinen ollut ja pituuttakaan ei siis kovin kummoisesti. Pituuden ja painon suhde kuitenkin ihan hyvä vaikkakin kummassakin kulkee keskikäyrien alla reilusti. Nyt 1 v 10 kk ja painoa vähän vajaa 10 kg, pituutta ehkä noin 78 cm. Syö kuitenkin tosi hyvin tai välillä paremmin ja välillä huonommin, kuten varmaan jokainen lapsi. Neuvolassa olivat huolissaan pienempänä, kun pituutta ja painoa ei välillä tullut juuri ollenkaan. Tutkimuksiakin tehtiin. Itse en juurikaan ole panikoinut, kun perustyytyväinen taapero on ja me vanhemmatkin olemme lyhyitä ja laihoja. Vertasin omaan ja miehen neuvolakorttiin pojan kasvua ja menee tasan meidän välimaastossa. Kannattaa kysellä neuvolassa neuvoa noihin syömisongelmiin, sitä vartenhan koko järjestelmä onkin. Ethän pakolla kuitenkaan voi tuonikäistä syöttää, jos hän ei kertakaikkiaan suostu syömään. Olisikohan jotain lisäravinnetta juomalla mahdollisuus antaa, jos hän suostuu juomaan? Soita vaikkapa neuvolaan, jos tuntuu että asia kovasti vaivaa ja huolestuttaa.

Onko lapsesi sairastellut paljon? Onko allergioita? Meidän nuoremmalla korvakierre ja flunssat hidastivat kasvua, paino tippui moneen kertaan. Nyt on 2v ja painoa 10kg (1v painoa 7,5kg) . Esikko oli perusterve, mutta allerginen, hän nyt 4v ja 13 kg (1v painoa 9kg). Molempien kanssa on kuukausittain käyty painokontrollissa ja tutkimuksissa mutta nyt on normaalit seurannat koska kasvu ollut tasaista.

Eli samoihin ikiin laihtui. Tosin merkitystä teillä on varmaan millä painokäyrällä on menty ja paljonko on tiputtu. Meillä oltiin jo silloin valmiiksi tiputtu miinuksille vauva-ajan plussakäyriltä, että kun tiputtiin käyrien alarajoille (se -20), niin saimme lähetteen lastenlääkärille. Ja siitä alkoi meidän rumba: Otettiin kaikki testit (mitään ei löytynyt), keskusteltiin ravintoterapeutin kanssa (ei hyötyä kun lapsi ei suostunut syömään vaikka kuinka me aikuiset tiesimme jonkun hyödyn) ja kontrollikäyntejä lääkärille lisää.



Meidän lapsella ongelmana tuntui olevan että olisi syönyt vain rintamaitoa, vaikka sitäkin välillä hintsusti. Vauvana oli siis plussakäyrillä täysimetyksen ajan ja sitä mukaan kun imetystä vähennettiin ja lapsi kasvoi, niin painokäyrä laski alaspäin. Totuttelujen jälkeen kiinteitä ei mennyt ollenkaan, ei edes maitoon laimennettuna. Terveydenhoitajan kanssa mietittiin mitä tehdä ja päädyttiin vähentämään imetystä, jonka tuloksena paino vain laski. En enää muista missä välissä tätä painonlaskurumbaa ottivat lastenosastolle sisään ja katselivat syömistä ja laskivat paljonko lapsen pitää syödä ja lappasivat suuhun huudosta huolimatta ja sanoivat että vaikka oksentaa ulos, niin syötävä on. Eli oli pakkosyöttöä viimeisen päälle, josta totesin että kiitos tuon homman osaan itsekin ja lähdimme kotiin.



Meillä ei oikein mitään syytä huonoon syömiseen löytynyt ja totesimme että kai olimme ollut liian löpsöjä siinä ettei lasta saa pakottaa syömään. Eli pienellä pakolla homma alkoi toimimaan ja kun katselin äitejä ympärilläni, niin kyllä ne muutkin iloisesti ruokaa lappasivat lasten suihin, vaikka nämä vinkuivat ja vääntelehtivät etteivät halunneet. Ihan sairaalaan tyyliin en tosin ryhtynyt, minusta se oli aika tyly. Pikkuhiljaa ja parin viikon huutamisen jälkeen se syöminen lähti käyntiin.



Kyseinen lapsi on ollut huono syömään pienenä ja aina jos oli kipeä, kesti pari viikkoa ennen kuin normaalit ruokamäärät oli kurottu kiinni. Eli tautiaikaan ei paljoa syönyt ja se oli rasittavaa. Ikää kun tuli lisää oppi pikkuhiljaa syömään paremmin ja nyt koululaisena syö kunnon ruokaa hyvin, mutta herkut ei oikein vieläkään mene. Edelleen lapsi on laiha ja siitä muistetaan kirjoittaa joka terveydenhoitajan/lääkärin tarkastuksessa. Mutta on myös energinen ja terve lapsi, joka liikkuu paljon ja kunto on hyvä. Eli lapsella on kaikki hyvin, siitä huolestuneisuudesta huolimatta mitä terveydenhuoltosysteemi kantoi aikanaan lapsen painosta- muistan vieläkin lastenlääkärin kommentin ekalla käynnillämme kun katsoi lasta ja sanoi ettei lapsi ole normaali kun hänellä ei ole mahaa...

laiha lapsi, poika. kun uhmaikä alkoi nostaa päätään, 15-18kk iässä löytyi syömisestä kieltäytymisestä " mukava" ase siihen. ensin meni kiinteitä hyvin, mutta sitten se tyssäs. vuoden-puolitoista oli hankalaa ja rajoitettua syömistä, ja normaalia kasvua. (jos oli kipeä niin heti paino putosi, mutta muuten ihan normaalisti) mutta 3 vuotiaana päätin että poika ymmärtää jo nälän tunnetta ja se saa luvan ajaa porsaan ruokapöydän ääreen ja lopetin niiden ruokien tarjoamisen mitä suostui syömään ja palasin normaaliin päiväjärjestykseen ja nyt 4 vee menee vaikka pienet kivet (etenkin jos on ketsuppia :-)



Jälkeen päin ajatellen, ja jos seuraavasta tulee hankala syöjä jo noin alussa, aion jatkaa esim imetystä ja maidon antamista pidempään. Neuvolan suosituksia voi ja kannattaa kuunnella, mutta kun ne kaikki piltit eivät kehity samassa jamassa ja rupea toimimaan samalla tavalla. yksi vetää perunaa, puuroa ja hedelmää jo 6 kk nälkäänsä, ja toinen on täysrintaruokinnalla vuoden. etsi ruokia, värejä, koostumuksia ja makuja mistä lapsesi pitää ja tarjoa hänelle näitä ruokia kunhan kehittyy henkisesti ja muuten fyysisesti normaalisti, anna lapsesi kasvaa rauhassa ja laihana.

Lohduttavaa tietää, että näitä laihuliineja löytyy muualtakin. Lapsemme on terve ja syömisestä en tee mitään numeroa eli en pakota, tuputa, moiti jne. Siitä huolimatta neiti saattaa olla puoli päivää syömättä tai elellä koko päivän muutamalla murusella. Itsekin olin lapsena mieluummin nälässä kun söin " pahaa" ruokaa eli ehkä tämä periytyy... :) Neuvola neuvoi antamaan herkkuja jollei muu kelpaa ettei enempää laihdu. Vaan kun ei ne herkutkaan oikein tyttöön aina iske.

Meillä poika painoi vuoden ikäisenä 8,8kg ja pituutta oli 70cm.



Lisäsin ruokaöljyä kerran päivässä 1-2tl iltapuuroon.

Puuroa on aina syönyt hyvin. Muu ruoka onkin sitten ollut taistelua.

Kovin en ole pakottanut. Tarjonnut säännöllisesti päivärytmin mukaan. Jos ei maistunut, ei ole saanut muuta. Varsinkaan herkkuja tms. Sitten ei ainakaan ruoka maistu.



Mutta lohdutan, kyllä se siitä. Sitä en sano että lapsi koskaan olisi hyvä syömään mutta kasvanut on tasaisen hitaasti kuitenkin :)

Nyt 3v neuvolassa oli 14kg ja 91cm. Mutta pituutta on kyllä viim 6kk aikana tullut lisää n 4-5cm.

Tyttö on nyt reilu kaksi vuotta ja painaa 10 kg. Vuoden iässä painoi varmaan noin 8 kg. Poika on 11 kk ja painaa 8 kg. Varsinkin tyttö on huono syömään ja poikakin valikoiva. En ole ottanut asiasta hirmu stressia vaikka mieheni välillä ottaa (tai otti varsinkin ennen). En lähtisi herkkulinjalle (mitä se nyt sitten tarkoittaakaan, mutta ei mitään keksin syöntiä tms mielestäni). Mielestäni tärkeää terveellinen " oikea" ruoka ja säännölliset ruoka-ajat. Toki voi lapsen lempiruokia laittaa, jos hänellä sellaisia on. Muutenkaan rasvan käyttöä ei kannata ihan minimiin vetää hoikan lapsen kanssa. Huomioi myös, että ei tuossa iässä paino lisäänny enää kovin nopeasti. Mäkin olin tosi laiha lapsena, on kyllä korjaantunut iän myötä:-) Ei vaiskaan, melko hoikka olen vieläkin.

tässä vielä vinkki jos huolettaa että tämän vaiheen aikana lapsi ei saa tarpeeksi vitamiineja ja ravinteita perusruoasta:



Minimax-täydennysravintojuomat ovat tarkoitettu lisäravinnoksi yli vuoden ikäisille lapsille, joilla on huono ruokahalu, riittämätön ravinnonsaanti tai aliravitsemustila. Tuote on gluteeniton ja erittäin vähälaktoosinen.



Makuvaihtoehdot: banaani-aprikoosi, suklaa ja mansikka



voi googlaa Novartis+minimax

meillä 4,5v. tyttö 13kg, allerginen ja huono syömään

3v. poika 3v. 11kg, allerginen, huono syömään ja ummetus vaivana



lisäksi molemmat infektioherkkiä ja korvakierteisiä