" ISI MENEE POIS!!!" normaaliako?

tyttö on nyt 2v3kk, ja on päiväkodissa ollut kohta vuoden et ei ainakaan siitä meillä riipu tuo isän komentelu. Isä ei saa istua äidin paikalle, isä ei kelpaa nukuttamaan, isän kanssa ei suostuta aina edes syömään, potalle tms. Jos leikin tytön kanssa ja isä tulee katsomaan mitä tehdään, niin tyttö sanoo et ei saa tulla tänne, mene pois. Sit taas toisinaan potkii palloa ihan innoissaan isänsä kanssa, ja käyvät yhdessä uimassa, kaupassa ym. Ehkä tää on vaan joku vaihe, kai se joskus ohi menee.

Meillä ainakin kuopuksella oli tosi pitkään ja voimakkaana kausi jolloin vain äiti kelpasi kaikkeen mahdolliseen. Se oli muistaakseni aika rasittavaa aikaa ;). Nyt siis 4v. ja iskä kelpaa oikein mainiosti kaikkeen ;).



Meillä vaihe kesti noin 1-3v. Ja samoin kuin AP, ainoastaan mummi oli toinen joka kelpasi (joskus jopa ylitti äidin, koska oli ilmeisesti yhteistyökelpoisempi ja hövelimpi kuin äiti ;)). Muuten sitten oli vain " hänen korkea-arvoisuutensa/ylhäisyytensä jne." käsissä kuka sai häntä palvella milläkin hetkellä (siis siltä se ainakin välillä tuntui vaikka ei todellakaan kannustettu siihen...).



Kyllä se siitä ajan kanssa ;)

Ajattelin jo että olemme tehneet jotain väärin tms.



Kaipa se tästä helpottaa, kouluikään mennessä :)

meillä äitiriippuvuus on ollut tytöllä aina suuri, m,utta nyt 2v iässä erikoisen suuri. Tyttö on kova suukottelemaan ollut aina, mutta nyt isi ei saa suukkoja ollenkaan, ei mene isin syliin jne! Ja isi kelpaa vain harvoin, jos äiti on paikalla. Mutta kun äiti on pois, ei mitään hätää!

Meidän tyttö on 2,5 vuotta ja varsinkin nyt syksyllä kun aloitti päivähoidon oli sellainen kausi että äidin piti nukuttaa, äiti vain sai kaataa maitoa jne. Meistä se oli jokseenkin huvittavaa, mutta rasittavaakin välillä. Nyt sama juttu on lievempänä tullut tytön kaksoisveljelle. Tytöllä juttu alkaa kyllä jo olla jokseenkin ohi, eli aika lyhyt kausi näytti olleen. Lapsillahan on joidenkin teorioiden mukaan 2 vuoden paikkeilla sellainen uudelleenlähentymisvaihe jolloin takerrutaan äitiin jonkin aikaa enemmän kuin ehkä aiemmin, ja onhan noita kaikenlaisia oikkuja heillä muutenkin ;).

joskaan ei ihan niin voimakkaana että tyttö komentaisi isän ruokapöydästä pois. Mutta maidon kaataminen, pissalla käyttäminen, pukeminen nukkumaan vieminen (iltasadun lukeminen jne) mikä tahansa pitää äidin tehdä. Nukuttaminen on sellainen juttu mihin isä ei kelpaa, yölläkin jos tyttö sattuu heräämään, niin isä ei saa käydä. Siitä tulee hysteerinen huutokohtaus...



Mutta sitten taas toisaalta tyttö tokaisee alle 5 minuutin päästä siitä kun isä on lähtenyt johonkin että hänellä on isiä ikävä... Ja isä kelpaa kyllä leikkikaveriksi (silloin ei monesti äitiä muistetakaan vaikka kotona olisinkin) ja jos on isänsä kanssa kotona niin heillä ei ole mitään ongelmia. Mikä tuli juuri todistettua kun olin alkuviikolla kaksi päivää työmatkalla, ensimmäistä kertaa tytön syntymän jälkeen yön yli pois.



-minskuliina

Ihana saada vakuus sille, että tämä on yleistä ja tähän ikään kuuluvaa. Mielessä oon jo pyöritellyt, että mitä minä tai isä ollaan tehty väärin. Kaikkeen " ei isi!" , komentaa todella tiukasti. Isi ei saa syöttää, ei viedä potalle, ei pukea, jne. Isiä tietty surettaa kovasti, laitoinkin jo hänet lukemaan tämän ketjun, jos ymmärtäisi paremmin =)



Ja niinkuin muutkin on maininneet, niin silloin EI ole MITÄÄN ongelmaa kun äiti ei ole kotona tai on vain isin kanssa liikenteessä. Isi kelpaa vallan mainioisti kaikkeen, ei sano mitään pahaa isille.