Auttakaa! Millä nimityksellä voi nimittää isäpuolta, josta tavallaan tulee " ukki" ? Oma isäni on kuollut.

Meillä kutsuttiin äidin miesystävää aluksi nimellä " Vara-Paappa" , mutta nyt kutsumme ihan vaan Paapaksi. " Oikeaa" Paappaa kun ei ole, isäni on myös kuollut jo kauan sitten.

Voitko kysyä ko. henkilöltä miksi haluaa itseään kutsuttavan tai kysyä äidiltäsi? Entäs jos laittaisitte pelkän etunimen?

Olen aina ajatellut, että omaa isääni nimittäisin lapsilleni ukiksi, jos siis mennään käymään isän haudalla, sanon lapsille että se on ukin hauta. Joten ei se ukki-nimityskään oikein isäpuolelle sovi. Äitini isä on kuollut ennen syntymääni, ja äiti kertoi minulle isänsä haudalla, että tämä on sinun ukki ja näytti myös valokuvia. Mummollani on miesystävä, mutta olen aina kutsunut häntä nimeltä, enkä esim. ukiksi. Minusta tuntuu luonnottomalta sanoa mummon miesystävää ukiksi tai isäpuolta isäksi, niin samalla tavalla tuntuu oudolta opettaa lastakaan sanomaan isäpuoltani ukiksi. Olen ajatellut että miksi hänkin ei voisi kutsua isäpuoltani nimeltä sitten kun puhumaan oppii. Mutta sitten pitää kyllä tuo mukiasia unohtaa, jos ei sopivaa nimitystä löydy, vähän noloa olis antaa mukit Mummo ja (olkoon nyt tässä yhteydessä isäpuoleni vaikka Mikko-niminen) Mikko-mukit... En tiedä, on niin vaikea aihe. Olen isäpuoleni kanssa läheisissä väleissä ja toivon että lapsenikin tulevat olemaan, mutta tämä nimitys-asia on nyt vähän vaikea. Kuulostaako se " Ukki" lainausmerkeissä mukin kyljessä tyhmältä?

Meillä kuollutta isääni kutustaan papaksi ja äidin miesystävää vaariksi. Olivat jo ennen isän kuolemaa keskustelleetkin asiasta, että kuka on mikä jos ja kun tulee vauvoja... Noin nuorta on toisaalta kyllä hassu kutsua ukiksi, mut toi ' vara' kuulostaa hyvältä. Ehkä kannattaa tosiaan kysyä asianosaisilta :)

Kumpaakin uutta puolisoa olen aina kutsunut etunimellä mutta nyt kun saimme esikoisen aloimme käyttää äidin " uudesta" miehestä(ovat olleet yhdessä jo 13 vuotta!) nimitystä" pappa" ja lapsemme ns. oikeasta vaarista(eli isästäni) nimeä " vaari" .

Mielestäni lapsen voi opettaa käyttämään sitä nimeä isovanhemmista mikä tuntuu luontevalta, olkoon sukujuuret ja geenit mitä vaan, tärkeintä on tunne eli mikä tuntuu oikealta.

Tällä papaksi kutsumisella halusimme myös osoittaa että äidin mies on meille tärkeä ja haluamme lapsellemme ja tälle papalle hyvät ja kestävät siteet joita ei biologisuus kaada (vertaa adoptioon), se on kunnianosoitus häntä kohtaan ja näin sen meidän mielestä kuuluu mennäkin.



Tämä on siis meidän tilanteessa luontevin ratkaisu. Paljonhan ratkaisee teidän keskinäiset välit isäpuolen kanssa ja minkälaisen " aseman" haluatte isäpuolelle antaa.

Mielestäni lapselle nuo puoli-kiemurat on niin kovin vaikeita että selkeempää on kun on vain mummot ja papat/vaarit/yms, jos puolisot siis pysyy samoina eikä kyse ole kesäheiloista jolloin " papan" vaihtuessa lapsen pää menisi pyörälle.



Jos isäpuolellasi on huumorintajua niin tuo lainausmerkeissä vois olla ihan hauska tai esim Haltija-pappa tai, kunnia-pappa, tai Mikko-pappa, tms.

Henk.koht mielipiteenä(ja koska meillä on isäpuoleni kanssa niin lämpimät välit, vaikken häntä isäksi kutsukaan muuta kuin vieraille esittelen isänä)kokisin jo itse tuon lainausmerkeissä pappa niin loukkaavana etten haluaisi sellaista painattaa, koska sitä virkaa mitä papalta vaaditaan meidän pappa ainakin hoitaa täyden kympin edestä, eikä siinä lainausmerkkejä tarvita!



Mutta kuten jo kirjoitinki, niin teidän keskinäiset välithän ne ratkaisee, eli ei musta tainnut apua olla...

Onnea pohdintaan!





Jade ja tyty 11kk

on minun isovanhemmat eronneet, mummon avomiestä on kutsuttu nimi ukin edessä. Eli esim. Teemu-ukki. Tosin hän on ollut meille enemmän ukki kuin oikea isoisä ikinä. Ja nyt minunkin lapset kutsuvat " Teemu-ukiksi" , vaikka oikeasti oliskin jo isoTeemu-ukki :)

Meillä kutsutaan äidin uutta miestä papaksi. Oma isäni on kuollut ja haudattukin muualle kuin Suomeen joten hautausmaallakaan ei tarvitse sen kummemmin kertoa kenelle kynttilä sytytetään.

Tietysti sitten kun lapsi ymmärtää niin kerrotaan että oikea pappa on kuollut. Olemme ajatteleet että äidin uusi mies tulee aina olemaan pappa lapsellemme vaikka ei " virallisesti" sitä olisikaan.



Red_Cat & Tyttönen reilu 6kk

meillä vaan nin päin että miun äiti on kuollu ja isä uusissa naimisissa.



Itse ajattelin että kutsuisimme isäni uutta puolisoa Aino-mummiksi ja Raija-mummiksi minun äitiäni, mutta lapsethan ei miun kankeeseen ajatukseen ole taipuneet, joten Aino on lapsille mummi vaan. Raija-mummin he tietävät olevan miun oikea äiti ja heidän oikea mummi ja näistä asioista keskustellaan tasasin väliajoin, eli tietävät kylläasioiden oikean tolan, mutta luonnollisesti Aino on heille ihan oikea mummi kun eivät miun äitiä ole koskaan nähneet.



Viisainta varmaan tosiaan kysyä, miten halutaan kutsuttavan, mutta ei pidä yllättyä jos lapset kasvaessaan tekeekin toisin kuin on ajateltu. ;D



Minjuska

meillä mun äidin uusi mies ei tahtonut olla ihan vaari tai ukki kuitenkaan mutta jotain sinne päin. vaaripuolesta vääntyi meillä vaarikas ja ukista ukkeli:)

En kuitenkaan vieläkään osaa päättää miten tekisin. Täytyy vielä mietiskellä...

Meillä kutsutaan ei biologista ukkia " nimi-ukki). Tuo on ollut loistava yhdistelmä, myöhemmin lapsi voi sanoa halutessaan joko nimeltä taikka tuona yhdistelmänä taikka ukiksi.



samaa systeemiä käytimme alussa " nimi-iskä" ja myöhemmin meillä kävi niin että nyt on vain isolla ISKÄ!



Olen huomannut että eipä noista kannata paniikkia ottaa. Luulen että on ihan sama minkä valitset, niin silti on hankalaa jossakin vaiheessa, mutta kaikkeen tottuu ja alkaa tuntumaan luonnolliselle.



Oletko miettinyt onko oikein mummia kohtaan ettei hän saa mukia? Meillä olemme ostaneet ihan kylmän rauhallisesti alusta lähtien isänpäiviksi Ukki mukit kaikille. Huomasin että se oli kunnia kaikille Ukeille ja etenkin " vara-ukille" joka nyt on myös UKKI! Mukin merkitys on ollut suuri, se on lähentänyt suhdetta ja edesauttanut kyseisen henkilön tärkeämmäksi tulemista lapsillemme.

Mitä tarkoitit tuolla että onko oikein ettei mummi saa mukia? Luetkos alkuperäisen tekstin tarkemmin:

Meillä on ollut aikeissa ostaa miehen vanhemmille, miehen mummolle, omalle mummolleni ja omalle äidilleni ja isäpuolelleni joululahjaksi nimimukit, joissa siis lukisi mummo, ukki ja isomummo-tekstit.

:)

Näistä on tietysti hyvä jutella asianomaisten kanssa, mutta kehottaisin luovuuteen nimiasioissa.



Esimerkiksi meidän lähipiirissämme tuttavaperheen äiti ei halunnut olla mummo, mummi eikä mumma, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi hänen tyttärelleen. Hän päätti että lapsenlapset saavat kutsua häntä hänen nuoruudenaikaisella lempinimellään Safu. Ja niin kävi. Hänen miehensä, joka ei ole lastenlasten biologinen ukki (nimeltään Eero) sanoi että sittenhän hänestä tulee luontevasti Efa (hänellä itsellään oli aikanaan muffa (morfar)). Lapset menevät luontevasti Safun ja Efan luo kylään ja nimet ovat heille ainoat oikeat näitä rakkaita ihmisiä tarkoittavat nimitykset, vaikka muut ihmiset eivät juuri niitä käytäkään muuten kuin lasten kanssa puhuessaan.



Itse kokisin, etä ukki lainausmerkeissä on vähän arveluttava. Ei kai kukaan antaisi uusperheen äidillekään mukia jossa lukisi " äiti" ?

Isäni oli lapsille pappa ja anopin miesystävä oli aluksi vara-vaari mutta näin kuuden vuoden kuluessa yleensä on jo vaari. Ehkä johtunee siitä että mieheni isä on kuollut jo silloin kun mieheni oli itse lapsi. Ja minä esimerkiksi en ole anopillani muuta miestä koskaan nahnyt :)

Se varmaan johtuu paljon keskinäisestä suhteestanne miten läheisesti haluatte häntä kutsuttavan ehkäpä hänen nuoresta iästäänkin.

Jos laittaisit mukiin vaikka ukko jotkut kutsuu vaaria ukoksi tai siiten voisi kuvata vaan miestäkin. Kompromissi ratkaisu =). Tietenkin kaikkien suuhun ja esim. ulkoiseen olemukseen tuo ukko ei sovi. Mutta jos on huumori miehiä niin varmasti ymmärtää ja voithan kertoa että haluatte edesmennyttä isääsi kutsua ukiksi ja kaksi ukkia voisi sekottaa lasta.... Itse varmasti tiedät parhaiten mikänimitys on paras. Onnea pohdintoihin.