lapseni naama raavittiin verille hoidossa

Siis ihmettelen, ettei lapsi jo huuda, jos toinen käy kimppuun ja hoitaja ehdi hätiin ennenkuin tulee muutamaa naarmua isompaa. Ei luulisi että 2-vuotias vielä saa kovasti pahaa aikaa, ellei ole tosi pitkät kynnet.



En siis vähättele vammoja tai huoltasi, ihmettelen lähinnä miten hoitaja on ollut " niin kaukana" ettei isommilta vaurioilta ole selvitty.



Omaa lastani on hoidossa purtu samanlaisessa tilanteessa (hoitaja keittiössä tms.), mutta se tapahtuu nopeasti - raapimiseen menee enemmän aikaa ja yleensä hoitajat juoksevat kyllä heti paikalle, jos lapsi huutaa (kuten luulisi huutavan jos toinen raapii).



Ihan heti en lähtisi hoitopaikkaa vaihtamaan, vaikka ikävältä tuntuukin. Asiat on kuitenkin selvitettävä, miten sellaista pääsee tapahtumaan ja kuinka ongelmallisesta tilanteesta on kyse eli voiko ko. lasta jättää muiden seuraan ollenkaan vai pitäisikö hoitajan ottaa hänet mukaansa mennessään esim. keittiöön tms.

Toinen poski on monesta kohtaa verillä ja toinen lapsi ehti raapia sitä pariin otteeseen, ennen kuin hoitaja meni väliin. Näin hän kertoi. Hoitaja sanoi olleensa keittiössä ja lapset leikkimässä olohuoneessa (ei näköyhteyttä). Musta hoitajan olisi pitänyt estää tämä ja katsoa lasten perään, eikä jättää heitä vahtimatta.



Itse mietin kanssa samaa, että huomenna sanon hoitajalle, että jos hänen täytyy olla keittiössä, niin voisiko hän ottaa lapseni sinne mukaan, etteivät nämä kaksi lasta olisi kahdestaan vahtimatta tai toisin päin. Totta kai kaikkea sattuu, mutta tuntuu todella pahalta, kun reilu 1v lapseni kasvot on revitty verille.



Itse aloin miettiä jo hoitopaikan vaihtoa. Huoleni on se, että jos tämä vanhempi lapsi on kovin mustasukkainen ja siten kiusaa pienempää. Raapisjäljet olivat lähellä silmää, joten pelkään jos kävisi pahemmin.

Minusta kyllä outo juttu. Kertoo minusta paljon hoitajan kyvystä vahtia lapsia. Esim. vastaavaa ei todennäköisesti pääsisi käymään päiväkodissa, missä hoitajilla ei ole ruoanlaitto/siivous yms velvotteita. Minä kyllä vaihtaisin hoitopaikkaa, mutta kannatan muutenkin päiväkotie ennemmin kuin perhepäivähoitoa, joten olen ehkä jäävi sanomaan.

Älä nyt hyvä ihminen ylireagoi. Puhut aivan kuin lapsesi olisi joutunut nuorisojoukon pahoinpitelemäksi...



Naarmu tai kaksi naamassa ei tapa :-) ja kuule jos nuo olivat ensimmäiset, niin varaudu vaan siihen, että niitä tulee lisää ja paljon! Missä vaan hoitopaikassa ja ihan missä vaan missä lapsia on riittävästi läsnä. 2v on pieni taapero ja kun kyseessä on lapsia joilla ei ole riittävästi sanoja selvittää välejään, niin on ihan normaalia, että otetaan nyrkit, kynnet tai hampaat avuksi.



Muksut ovat myös niin nopeita, että väliin ei välttämättä ehdi, vaikka seisoisi vieressä... nimim. kokemusta on! Kerrankin toinen hoitolapsi ehti puraista toiselle kunnon hampaanjäljet poskeen kun istuivat vierekkäin työntämissäni rattaissa! Ei siihen väliin ehdi millään, kun ei voi toisen ajatuksia ennakoida eikä sitä, että ensin pussataan ja sitten päätetäänkin haukata...



Niitä naarmuja ja hampaanjälkiä on ollut jokaisella omalla lapsellani ja myös he ovat niitä joskus aiheuttaneet. Varaudu myös siihen, että vuoden päästä joku onneton äiti täällä kertoo SINUN kauhukakarastasi joka " pahoinpitelee" muiden lapsia! Tämä kun tuppaa kuulumaan tiettyyn ikään.



Ylihuolehtimisella teet vain hallaa lapsellesi. Toki tuonikäisiä pitää valvoa ja vahtia ja varsinkin nyt, kun on tiedossa, että toisella on tämä " vaihe" päällä. Mutta ei asioita nyt tässä määrin pidä dramatisoida... Kauhistelisin asiaa vasta kun hoitaja kävisi käsiksi lapseen tai joku oikeasti isompi lapsi = kouluikäinen.



Rauhoitu, tuo on aivan normaalia (joskin epämielyttävää, tottakai) pikkunappuloiden käytöstä, niin valitettavalta kuin se meidän aikuisten silmissä näyttää. Vähitellen käytös karsiutuu onneksi pois (määrätietoisella opettamisella ja kieltämisellä), mutta aina tulee toinen lapsi joka käy tätä vaihettaan läpi, todennäköisesti myös omasi aikanaan. Toinen tekee sen vain kerran pari, toinen käyttäytyy muutaman kuukaudenkin tosi " agressiivisesti" .

Päiväkodissa vasta kolhuja syntyy. Luuletko oikeasti että 1-3 aikuista ja 13 lasta pihalla, mahdollistaa kaikkien raapimisten estämisen? Jos luulet, niin taidat olla aikamoisen naiivi...



Olen nähnyt niin monta kuhmua ja mustelmaa jotka ovat päiväkodissa syntyneet ja niin monta " hyvää" selitystä, että tuo ei mene läpi ikinä...

Mutta ei niihin kolhuihin onneksi kuole ja elämä opettaa... Päiväkodissa varsinkin, jossa isossa samanikäisten taaperoiden ryhmässä vallitsevat " viidakon lait" :-)

kuten meidänkin lapselle ihan vähän aikaa sitten. Vaikkei siellä hoitajien tarvitsekaan kokkailla, niin ei kaikkea vaan voi nähdä. Ihan kamalalta tuntui viedä lapsi hoitoon tämän jälkeen, mutta toisaalta kaikkea sattuu aina silloin tällöin ja päätettiin olla " suurentelematta" asiaa. Ja varsinkaan lapsen kuullen ei ole kauhisteltu, ettei hänestä tuntuisi vielä pahemmalta mennä päiväkotiin.



En siis suoriltaan kehottaisi hoitopaikan vaihtoon. Tärkeintä olisi selvittää asia siten, että voitte rauhallisin mielin viedä lapsen hoitoon, että lapselle ei tule kynnystä lähteä hoitoon ja hoitajan tulisi selvittää asia myös tämän toisen osapuolen kanssa.



Ehkä voisit kysellä, mitä hoitaja on tehnyt asian hyväksi. Keskustelut " ongelmalapsen" ja tämän vanhempien kanssa olisivat paikallaan ja jos tällä lapsella on muutenkin ongelmakäyttäytymistä, niin ehkä pitäisi kyseenalaistaa hänen paikkansa pph:lla. Ehkä hän tarvitsisi jotain erityisapuja, pph on kuitenkin yksin lasten kanssa eikä voi keskittyä samalla lailla yhteen lapseen kuin päiväkodissa.



Toisaalta jos tämä oli nyt ihan yksi juttu vain, niin ehkä nuo erityisavut on vähän liioiteltuja. Joskus lapset ei vaan tajua rajoja ja tälläistä sattuu =(

sen toisen lapsen vanhempien ja pph:n välistä keskustelua.

muttei minusta nyt ainakaan heti hoitopaikan vaihto tarpeen, etenkin jos hoitopaikka muuten on hyvä?

Eihän perhepäivähoitaja mitenkään voi kantaa lapsia mukanaan ihan joka hetki, sehän on selvää.

Tietysti asiasta kannattaa puhua jos se mietityttää, mutta ystävällisesti, ja seurata ettei noita raapimisia kamalasti enää sattuisi. Mutta ovathan lapset nopeita, ei siihen tosiaan välttämättä ehdi väliin vaikka vieressä olisi, ja 2-vuotias on kovin pieni vielä eikä kyllä toimi mitenkään kovin suunnitellusti...Ei siis pidä leimata " isompaa" lasta miksikään pahoinpitelijäksi..

Mutta tsemppiä. Tiedän kyllä että suojeluvaisto tuollaisesta tietenkin herää. Kannattaa kuitenkin ottaa rauhallisesti, ei tuo minusta vielä kovin vakavaa ollut, vaikkei mukavaakaan.

Niinkuin joku mainitsikin. Joillakin lapsilla tulee n. 2:n vuoden iässä " aggressiivinen " vaihe, johon ei auta kuin aika. Siis tottakai täytyy vahtia lapsia ja kieltää ja yrittää estää tällaiset tilanteet. Tällä tarkoitan sitä, että älä nyt pidä sitä " pahoinpitelijää" tuhmana tms. koska tosiaan on tavallista tuon ikäisillä. Mielestäni kuitenkin hoitajan tehtävä on vahtia lapsia ja jos tulee jooku tämänkaltainen " tappelupari" niin ei saa missään nimessä jättää keskenään kyseisiä lapsia. Eli voisit ihan hyvin ottaa asian puheeksi hoitajan kanssa, että olisiko mahdollista, että ottaisi toisen lapsen mukaan jos täytyy tehdä keittiöhommia tai muuten jättää lapset keskenään. Käytös kuitenkin varmasti helpottaa jonkin ajan kuluttua. Tuo hoitopaikan vaihtaminen nyt kuulostaa jo ylireagoinnilta.

Minun poikani joutui ikävän puremisen kohteeksi reilun vuoden iässä ja hänen hoitajansa kyllä tekivät kaikkensa, ettei tilanteita sattuisi, mutta muutaman kerran oli kyllä poskessa mojovat hampaanjäljet. Pureminen lopppui kuitenkin muutaman viikon sisään.

Sama poika kävi tosi rajun ja aggressiivisen vaiheen itse läpi myöhemmin ja nyt reilun kolmen vuoden iässä saa jälleen " turpiinsa" parivuotiailta, vaikka kuinka vahtii.

Se nyt on pojilla sellaista. Suosittelen lukemaan Jari Sinkkosen " Elämäni poikana" kirjan, avartaa hyvin tuota poikien maailmaa meille äideille!

Eli kiteytettynä älä sitä raapivaa poikaa ala syytellä, vaan varmista hoitajalta, että varmasti tekee kaikkensa välttääkseen yhteenottoja, jos tällaista vielä sattuu. Kyllä se siitä!!!

huomasinkin että et maininnut olivatko lapset poikia vai tyttöjä!!! Siis toki tytöiiläkin voi olla samankaltaista käytöstä, varsinkin puremista.

Mutta joo, öitä!!!!

Kuulostaa kyllä liioittelulta puhua " ongelmalapsesta" yhden tapauksen perusteella. Ja 2-vuotiailla tosiaan usein on vaihe, jolloin käyttäytyvät hyvinkin agressiivisesti.

Ainoa asia mihin itse kiinnitin huomiota on se, että eikö hoitaja ole mennyt heti katsomaan, jos on kuullut, että riitelevät. Tietysti nämä tilanteet sattuvat tosi nopeasti, mutta kuinka pienessä hetkessä ehtii raapia naaman verille? Eikö lapsi ala huutaa jo ekasta raapaisusta? Itse pyytäisin hoitajaa olemaan nyt erityisen tarkkana vastaavanlaisissa tilanteissa, kun tällaista kerran on sattunut. Sitten toinen juttu olisi ehkä pyytää lapsen vanhempia huolehtimaan siitä, että kynnet on leikattu, niin ei ainakaan pahoja vahinkoja pääse sattumaan.

Ja mitä tulee päiväkotiin, niin siellä vasta tapahtuukin, kun lapsia on paljon. Oman tyttöni kasvoissa on arpi, jonka sai päiväkodissa pienemmän tytön raapaistua (oli niin pieni lapsi kyseessä, ettei tosiaan ymmärtänyt mitä teki). Harmittihan se tietysti, mutta ei sille mitään voi. Kaikenlaista muutakin on sattunut. Tällä hetkellä tyttöni päiväkodissa on yksi poika, jolla on taipumusta käyttäytyä toisinaan väkivaltaisesti, joten olemme muutaman vahingon jälkeen pyytäneet hoitajia kiinnittämään näiden kahden leikkeihin erityisesti huomiota (tykkäävät kuitenkin leikkiä yhdessä).

MrsH:

Ehkä voisit kysellä, mitä hoitaja on tehnyt asian hyväksi. Keskustelut " ongelmalapsen" ja tämän vanhempien kanssa olisivat paikallaan ja jos tällä lapsella on muutenkin ongelmakäyttäytymistä, niin ehkä pitäisi kyseenalaistaa hänen paikkansa pph:lla. Ehkä hän tarvitsisi jotain erityisapuja, pph on kuitenkin yksin lasten kanssa eikä voi keskittyä samalla lailla yhteen lapseen kuin päiväkodissa.

Jos toinen on tarrannut kaksin käsin poskiin, saa jo yhdellä otteella aika monta naarnua aikaiseksi. Meillä toinen pojista puri veljeään tuon ikäisenä ja kyllä ne tilanteet tulivat niin äkkiä, ettei siinä väliin ehtinyt vaikka oli valppaana. Pureminen loppui aikanaan pitkän taistelun jälkeen, kunnes nelivuotiaana turhautuminen alkoi purkautua raapimisena. Kun lapsi raapii, harvoin hän käyttää vain yhtä sormea. Kyllä niitä jälkiä tulee jo kerrasta useampi.

Siksi se olikin lainausmerkeissä.

PrinsessaFiona:

Kuulostaa kyllä liioittelulta puhua " ongelmalapsesta" yhden tapauksen perusteella...

Mutta olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa, että näitä sattuu ja tapahtuu, vaikka vieressä seisoisi. Oma 1-vuotiaani ottaa välillä naamasta niin lujaa kiinni, että on omat posket naarmuilla. Ja ihan yhtäkkiä. Tietysti kielletty on aina ja sanottu, ettei niin saa tehdä... Myös kun hän leikkii vuotta vanhemman serkkunsa kanssa, on välillä serkun tukassa tai naamassa kiinni, vaikka heitä vahditaan koko ajan. Ei siis tulisi mieleenkään jättää samaan huoneeseen kaksistaan.. ;)



Itse olen ollut paljon päiväkodissa harjoittelemassa ja ihmettelenkin usein, ettei siellä enempää haavereita satu. Tosiaan kun on muutama täti pihalla (ja sisälläkin tietysti) ja lapset leikkivät rymissä, niin ei siinä joka paikkaan näe, eikä ehdi ajoissa puuttuakaan. Sellainenkin tapaus kerran sattui, että jo eskarilainen poika seisoi tarhantädin vieressä ja tällä pojalla oli kivi kädessä. Kuinka ollakaan, hän heitti sillä kivellä tiellä kulkenutta naista päin ja osuikin vielä. Eipäs tullut tädille mieleenkään, että tämä poika heittää sen kiven.



Toivottavasti saat juteltua asiasta perhepäivähoitajan kanssa ja pystyt taas hyvillä mielin viemään lapsesi sinne hoitoon!

Ja olisin varmaan aivan järkyttynyt, jos oma lapseni joutuisi moisen kohteeksi.



Mutta mutta, olen itse hirmuisen temperamenttinen ihminen, joka lapsena varsinkin suuttuessaan oli aivan hirveä raivopää. Päiväkodissa minäkin olen kolmen neljän vanhana käynyt toisten lasten naamaan käsiksi ja oman veljeni kasvoissa on vieläkin arvet jonkun taaperoikäisenä käydyn tappelun jäljiltä. Olen sitten noista päivistä kyllä rauhoittunut eli eskari-ikäisenä en enää sentään päälle käynyt. Pienenä koululaisena olin enemmänkin " räpätäti" ja nyt aikuisena osaan purkaa suuttumukseni vaikkapa lenkkipolulle.



Eli tarkoitukseni oli nyt vähän puolustella tuota raapijaa. Varmasti ihan normaali lapsi, vähän tulisielumpi ehkä.

Itse olen hoitanut lapsia työkseni 10 vuotta (päiväkodissa) ja tiedän, että näitä sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa. Vaikka silmä kovana vahtisit niin parissa sekunnissa pieni taapero on raapaissut toista naamaan jopa kaksin käsin! Nyt olen yksityinen pph ja olen aina raapijaosapuolelta leikannut kynnet lyhyiksi, jos eivät vanhemmat ole sitä tehneet. Tämä raapimis-puremis -kausi ajoittuu juuri tuohon 1½-2 vuoden ikään. 3-vuotias enää harvoin käyttää kynsiään.



Älä siis ylireagoi vaan seuraile tilannetta. Epäilen, että vuoden päästä oma lapsesi on se, joka raapii.... Mielestäni hoitajan on saatava kuitenkin tehdä ruoka keittiössä rauhassa ilman, että pitäisi suojella yhtä lasta muiden raapimiselta :/ Toki siihen on puututtava ja raapijalle tehtävä selväksi, että raapiminen ei ole hyväksyttävää. Itselläni on ainakin keittiöstä hyvä näköyhteys lasten leikkihuoneeseen, joten pystyn hyvin nopeasti reagoimaan lasten nahisteluun. Pieni taaperoraapija ei ole sama asia kuin häiriintynyt lapsi!

Oma kultainen esikoiseni on aloittamassa hoitopaikassa ensi viikolla ja olen etukäteen pelännyt, mitä tapahtuu, kun hänellä on juuri päällä tuo raapimis/puremisvaihe. Olen ollut huolissani ja suunnitellut jo lapsipsykologille menoa, kun raappaillu ei ota loppuakseen.



Poika on vilkas, iloinen ja sympaattinen lapsi. Hän tykkää halata meitä vanhempia sekä muita lapsia. Valitettavasti vain halaamiseen liittyy usein joko pureminen (=pusu??) tai raapaisu. Joka kerta, kun hän raapaisee tai puree, olen torunut, mutta uusi raapaisu tapahtuu kaikesta huolimatta taas jossain vaiheessa. Raapaisu tapahtuu todellakin niin äkkiä, ettei ehdi kissaa sanoa, kun jo kynsi viuhuu. Leikkaan kynnet vähintään kaksi kertaa viikossa, mutta valitettavasti myös juuri leikatuilla kynsillä saattaa jälki jäädä.



Olen ollut tämän " väkivaltaisen" käytöksen takia ihan ymmälläni, mutta tämän pinon lukeminen helpotti tuskaa, koska lukemastani päätellen mokoma käyttäytyminen siis kuuluu ikään ja temperamenttiin. Toivon, ettei poikani saa pahaa aikaiseksi hoidossa ja toivon tietysti myös, ettei häneen itseensä kohdistu suurempia kolhuja.



Odotellaan vaiheen pikaista ohitusta =)

milloin on lasta lyöty lelulla päähän, milloin raavittu ja milloin hän on kaatuillut ja kompuroinut ihan omatoimisesti. On myös itse raapinut itselleen verinaarmun naamaan kun kynsiä ei oltu hetkeen kunnolla leikattu.



Minusta nuo raapimiset ja muut kuuluvat (jossain rajoissa tietty) lapsuuteen ja tunteiden ilmaisuun. Ja on kyllä totta, että lapsi on raapiessaan todella nopea, siinä ei paljon väliintulolle jää aikaa. Mutta jonkun aiemman kirjoittajan vinkki kynsien lyhyinä pitämisestä oli hyvä, pyytäkää hoitajaa vaikka ottamaan hoitoon sellainen linja, että kaikkien lasten kynnet pitää pitää lyhyinä, niin vauriot jäävät pienemmiksi.



Minullakin on ollut kotona naama verillä kun lapsi on raapinut (ja vielä kaksi kertaa peräkkäin kun hämmennyin ensimmäisestä niin paljon etten tajunnut ottaa kädestä kiinni) ja mustelmia ja naarmuja siellä täällä jonkun rajumman riehuleikin jälkeen. Kuuluu elämään.



Pikaista paranemista naarmuille!