Kokemuksia 1 v 8 kk ikäerosta

Olipa kiva lukea rohkaisevia kommenttejanne ja vinkkejä. :) Saman suuntaisia juttuja ollaan miehenkin kanssa mietitty. Meillä poika on onneksi myös hyvin hellä ja huomaavainen muita lapsia kohtaan, toivottavasti ottaa myös vauvan mukavasti vastaan. Ja paljonhan on tietysti myös kiinni vauvan luonteesta ja tempperamentista. Jos on tyytyväinen vauva, niin jää enemmän aikaa ja voimia myös esikoiselle. Kantoliinassa esikoinen ei suostunut olemaan hetkeäkään, mutta yritän nyt kakkosen kanssa liinailua mahdollisimman varhain.



Jännityksellä jäämme odottamaan mitä kakkonen tuo tullessaan... :)



hmar 37+2

Nyt kun lapset ovat 5v ja liki 7v niin olen hiljalleen ymmärtänyt, että kyllä se aika sittenkin oli aika härdelliä!



Ensimmäiset kuukaudet menivät kyllä hyvin. Onneksi siunaantui helppo vauva... Esikoinen määräsi päivärytmin ja silloinen kuopus sitten " roikkui" siinä mukana. Ihan helmeä oli jos vauvakin sattui nukkumaan samaan aikaan kun esikoinen nukkui päiväuniaan. Tämä äiti veti tirsat silloin itsekin.



Kun kuopus lähti kävelemään aikaisin ja esikoinen oli uhmaiässä niin olihan siinä moneen kertaan revettävä likimain ylimaallisiin suorituksiin. Ja silti sattui ja tapahtui... Kyllähän siitäkin selvittiin, mutta oman asenteen muutosta se vaati. Yhden lapsen kanssa vielä mentiin aika vapaasti, kahden kanssa ei sitten ollutkaan niin helppoa. Aikamoinen elämänmuutos siinä muutenkin tuli kun kaksi lasta syntyi suhteellisen nopeaan tahtiin ja kun lapset eivät aina olletkaan sellaisi hymyileviä kullannuppuja joita kaikki haluaisivat hoitaa... Mihinkään en noita ensimmäisiä vaihtaisi, mutta oman jaksamisen kannalta helpompaa aivan varmasti olisi jos lapsilla olisi pidemmät ikäerot. Toisaalta täytyy samaan hengenvetoon todeta, että nyt 1v8kk ikäero on aivan mahtava juttu!



Pointtini varmaan on se, että kun vaan jaksaa itse olla kärsivällinen ja pitää huumoria yllä silloinkin kun lapset testaavat jaksamista, niin sitä selviää ihan mistä vain. Vaikka nelosista ;oDDD

Esikoinen oli vaativa ja toimelias ja mietinkin miten käy,mutta yllätyin positiivisesti.Otin esikoisen mukaan vauvan hoitoon.Hän haki harsoa ja tuttia ja tykkäsi alusta saakka siskostaan.Nuorimmainen piti kasvaessaan siskoaan idolina ja seurasi tätä kuin hai laivaa ja myöhemmin ovat leikkineet yhdessä,kyllä siinä arki helpottuu.Ei muistaakseni ole ollut mitään ongelmia,

Muista ottaa ylpeä iso-veli mukaan vauva arkeen niin tuntee olonsa tärkeäksi ja saa yhteyden sisareensa,ja kun vauveli on nukkumassa tai muuten hyvä hetki niin huomio isoveikkaa niin välttää helpommin ainakin mustasukkaisuus kohtaukset.

Tällä hetkellä nämä minun " esikoiset" ovat isosiskoja molemmat ja hoitelevat todella mielellään melkein 3kk:n ikäistä sisartaa:)

Onnea sinulle:)

meidän lapsilla on ikäeroa muutaman päivän vajaa 1 v 8 kk. Nyt vanhempi on 2 ja nuorempi 4 kk, ja alamme olla jo tottuneempia tähän rumbaan :)



Isoveli ei ole ollut muuten mustasukkainen, mutta saattaa välillä kohdella kovakouraisesti vauvaa ihan tahallaankin, joten heitä ei voi oikein jättää ilman valvontaa hetkeksikään. Välillä esikoinen vaatii päästä syliin juuri silloin, kun vauva on sylkyssä, mutta onneksi useimmiten riittää puolikas sylikin: " tuun toiselle polvelle" , poika sanoo :) olemme yrittäneet tarjota esikoiselle ihan omaakin aikaa mahd. paljon, joka päivä jompikumpi vanhemmista lukee kirjaa, ulkoilee, käy suihkussa jne. ihan vain hänen kanssaan.



Meidän esikoinen onneksi puhuu hyvin, joten olemme aika paljon jutelleet pikkuveljestä, mikä on häntä auttanut. Hänkin tarvitsi ennen vauvan syntymää aina aikuista leikkeihinsä, mutta nyt leikkiminen itsekseen on kehittynyt huimasti eteenpäin: hän jaksaa hyvän tovin rakentaa legoilla, piirrellä jne., kun äiti esim. vaihtaa vauvan vaippaa.



Vauva oli aluksi aika itkuinen, ja olin hirmu väsynyt, mutta meidät pelasti se, että oli kesä ja isä lomalla. Sain siis nukkua paljon vauvan kanssa, ja alun imetyssessiotkin hoituivat. Nyt kun olen päivisin lasten kanssa kotona, pelastaa kantoliina hyvin paljon. Suosittelen :) Minua on auttanut myös se, että imetys on sujunut hyvin (ei tarvitse hyppiä yöllä pulloa lämmittämässä) ja vauva nukkuu perhepedissä, jolloin ei tarvita erillisiä nukutussessioita. Myös se, että esikoinen oppi päiväkuivaksi hieman vajaa 2-vuotiaana on helpottanut arkea kummasti. Suosittelen kokeilemaan, jos teilläkin esikoinen olisi siihen valmis!



No, on tämä aika kaaosta välillä ollut (välillä huusholli on kuin pyörremyrskyn jäljiltä, matot ovat jääneet tamppaamatta ja ulkoilut tekemättä), mutta olen ajatellut, että mitäs siitä, tärkeintä on, että homma jotenkin toimii ja pää pysyy järjissään.

että arkea helpottaa myös suunnattomasti se, että vauva nukkuu esikoisen kanssa samaan aikaan päiväunet. Kannattaa hellävaroen vauvaa ohjata siihen suuntaan...



Onnellista loppuodotusta :)

Ja todella hyvin on mennyt! Alkuaikoina kiinnitimme erityistä huomiota siihen että huomaamme esikoista todella paljon! Emme alussa lässytelleet vauvalle esikoisen kuullen, ainakaan hirveästi. Päiväunet meni aika alusta asti hyvin, eli sain vauvan nukkumaan samaan aikaan kuin esikoisen. Näin sain itsekkin nukkua päiväunet. Ja sain jopa vähän " omaa aikaa" .

Meillä esikoinen oli myös ennen vauvan syntymää aika vaativa. Koko ajan piti leikkiä, eksin ei viihtynyt ollenkaan. Mutta pikkuhiljaa nyt tekee myös juttuja itsekseen. Mutta kivasti on siis nämä 7kk mennyt! Tsemppiä teillekkin ja koittakaa olla murehtimatta turhia! Myönteisellä asenteella pärjää varmasti pitkälle!

tyttö oli aika hämillään ja ymmällään uudesta vauvasta. odotti selvästi monta pv että milloin se vauva lähtee takasin mistä lienee tullutkin! imetystilanteet oli monta viikkoa sitä että neiti halusi samaan aikaan syliin ja hyppi ja häiritsi ympärillä kokoajan. sitten alkoi touhuta kaikkea kiellettyä kun huomasi etten pääse siitä niin helposti estämään sen tihutöitä. säälitti välillä tosi paljon kun joutui vauvanroolista isoksisiskoksi. yritettiin tietty kaikkemme että saisi mahd paljon huomiota ja syliä mutta ei silloin mikään tuntunut auttavan siihen tilanteeseen. meidän pieni kiltti tyttömme muuttui siis oikeaksi riiviöksi kun pikkuveli syntyi! nyt on kulunut puoli vuotta ja kaikki on hyvin ja ihanasti! tyttö ei muistakkaan enää aikaa jolloin veljeä ei vielä ollut. näillä on jo omat " leikkinsä" ja touhunsa, ihanaa seurata niiden vuorovaikutusta ja kukaan ei saa poikaa niin ihanaan nauruun kun isosisko! ja kun poika on kohta siskonsa kokoinen niin on aika huvittavan näköinen kaksikko ;)

Esikoisen ja kakkosen väli on juurikin tuo eikä ole mitään pahaa sanottavaa ikäerosta. Meillä esikoinen oli jo täysin kuiva, mikä tietysti helpotti arkea huomattavasti kun ei ollut kahta vaipatettavaa. Mustasukkaisuuttakaan ei juuri ollut, mutta meillä esikoinen onkin kyllä sellainen hoivaluonne, että kaikkia vauvoja esim. kerhoissa olisi pitänyt päästä hoitamaan.



Minusta on tärkeää muistaa se, että se esikoinen on kuitenkin vielä tosi pieni, vaikka vauvaan verrattuna iso ja taitava onkin. Hän ei kasva yhtäkkiä eikä häneltä voi vaatia enempää kuin enne vauvaakaan. Päinvastoin voi tulla pientä taantumista. Sitä voi muuten lapselle itselleenkin korostaa miten hän osaa vaikka mitä ja vauva ei yhtään mitään. Isompi kannattaa myös ottaa mukaan vauvan hoitoon ja antaa hänelle tehtäviä. Minusta isomman päivärytmi kannattaa myös yrittää pitää mahdollisiman samana kuin ennen vauvaa; vauvan syntyminen on kuitenkin niin iso mullistus, että tuttu päivärytmi ja rutiinit tuovat turvallisuutta.



Meillä imetyshetket rauhoitettiin niin, että esikoinen sai aina tulla kainaloon, vaikka vauva oli tissillä. Siinä pystyi ihan hyvin lukemaan kirjaa tai tekemään nuppipalapeliä samalla kun vauva söi.