Tarhanaloitus vinkkejä kiitos
eli helmikuussa olisi tarkoitus aloittaa tarha (poika silloin 2,5v) ja nyt kaipaisin käytännön vinkkejä. Lähinnä kiinnostaa että mitä tarvikkeita tarhaan tulee viedä: vaatetus, vaipat jne.? Kertokaa myös minkälaisia kokemuksia teillä on tarhan aloittamisesta, harjoittelusta uhmaikäisen kanssa.
Rytmi meillä näyttää olevan melkein sama päivisin kuin tarhassa, toivottavasti se auttaa tarhan aloitusta. Taitojakin pojalta löytyy, osaa puhua selkeästi, syö itse, pottailu on aloitettu (tosin käyttää edelleen vaippaa) ja tarkoitukseni olisi noin viikko harjoitella pojan kanssa tarhassa.
Äidille tämä tietysti on vaikeinta :-)
Kommentit (3)
neuvoista, lisääkin saa laittaa.
Uskon että aloitus menee hyvin, poika on ollut hoidossa isovanhemmilla ja Mll:n hoitajalla.
Meillä samanikäisen kanssa varattiin hoitoon tutustumista/harjoitteluaikaa 3viikkoa ja oli juuri ja juuri riittävä. Ensin käytiin yhdessä ja sitten otettiin yksi uusi tapahtuma/päivä:
-Tutustuimme yhdessä lapsen kanssa useamman päivän päiväkotiin.
-Alkuun useampana päivänä lapsi jäi vain ulkoiluajaksi.
-Sitten kokeiltiin ulkoilun lisäksi sen jälkeistä syömistä useampi päivä, jonka jälkeen haettiin jo kotiin.
-Seuraavaksi vietiin jo aamulla sisälle ja pääsi kokeilemaan aamuleikkiä ja sitten ulkoilemaan, jonka jälkeen kotiin. Tätä taas jokunen kerta.
-Eniten mietintää aiheuttanut päiväunet jätettiin tutustumisen loppupuolelle kun muut jo sujuivat. Vietiin lapsi siis vasta ulkoilun loppupuolelle, josta syömään ja ruoan jälkeen päiväunille. Ja heti päiväunilta kotiin. Tätä harjoiteltiin monta päivää.
-Ja viimeiseksi jäi päiväunien jälkeiseen välipalaan totuttautuminen.
Sitten kun menin takaisin töihin oli lapselle jo koko hoitopäivän tapahtumat klo 8-14 tutut. Lapsi oli sopeutunut ja itse pystyin keskittymään töiden aloittamiseen.
Itse sain noottia päiväkodista tästä tutustumisjärjestelyistä tyyliin että ei haittaa vaikka lapsi jäisikin itkemään, kyllä se sopeutuu (tosin kun palasin töihin ja juttelin yhden työkaverin kanssa jolla lapsi oli myös aloittanut hoidon, niin kertoi että heidän päiväkodissaan taas piti vanhemman olla lapsen kanssa yhdessä hoidon aloittaessa 2viikkoa päiväkodissa).
-Itsellä oli vain parempi fiilis kun lapsi ei jäänyt itkemään. Jättämisessä sovelsin myös sitä että olin alkuun itse paikalla kunnes lapsi pääsi touhuihin mukaan ja oli tyytyväisen oloinen, jolloin sitten sanoin hei heit ja lähdin. Sitten pikkuhiljaa lyhentelin aikaa ja töihin mennessä lapsi vietiin vain hoitoon. Itse yritin saada lapsen sopeutumisen hoitumaan ilman lapsen isompaa hätää ja itkua. Siellä päiväkodissa ollessa tuli kyllä surku kun katselin joidenkin samoihin hoidon aloittaneita lapsia, jotka viikon-kahdenkin jälkeen itkivät paljon ja hokivat vähän väliä että " äiti tulee hakemaan" . Kyllähän nämä lapset sopeutuivat sitten aikanaan.
Itse siis varaisin aikaa lapsen sopeutumiseen ja tutustumiseen. Käytännön asioista saa sitten kyseltyä päiväkodista ja sitä mitä tarvikkeita siellä kannattaa olla ja säilyttää. Meillä ainakin on niin pienet naulakot ettei sinne hirveitä mahdu ja repusta eivät katsele. Varavaatteet olen kuitenkin vienyt päiväkotiin ja varahanskat ja villavaatteita nyt talveksi löytyy ja sadevaatteet ettei aina tarvitse raahata niitä edestakaisin. Kaikki vaatteet ja unilelut pitäisi nimikoida ja päiväkodin rytmi on huomiotava hoitoajoissa.
Meillä meni tarhan aloitus ongelmitta. Poika juuri saman ikäinen 2,5v. Kannattaa puhua tarhasta etukäteen paljon ja nimenomaan positiivisesti. " Pääset sinne leikkimään, kivoja kavereita ja leluja jne" . Kannattaa tutustua toisten lasten nimiin ja puhua niistä paljon lapsen kanssa ja tietenkin hoitajista. Jutustelu auttaa sopeutumaan. Varavaatteet aina mukaan ja teippivaippoja aina paketti tarvittaessa. Nimikoi vaatteet huolella ja oma unilelu aina mukaan päiväunille. Hyvät ulkoiluvaatteet tietenkin ja pysyvästi meillä ainakin sadevarusteet päiväkodissa, kun koskaan ei tiedä koska tarvitaan. Ja tutustuminen meillä meni niin, että ensin äidin kanssa oltiin ruokailuun saakka, sitten seuraavana päivänä oli yksin ulkoilun, sitten yksin ruoan yli ja vasta vikana harjoiteltiin unille jääminen. Se on usein se vaikein paikka. Pehmeää laskua jos mahdollista eli lyhyitä päiviä niin on helpompaa. Äidin ja isän kuva mukaan, jota saa katsella niin helpottaa. Meillä ainakaan ei kerta kaikkiaan mitään ongelmia ollut näillä eväillä. tsemppiä! Tarhan tädit ovat kuitenkin ammattilaisia ja osaavat hommansa. Vaikka lapsi jäsi joskus itkemään niin reippaat vilkutukset ja jättö hoitajan syliin niin kyllä loppuu aika usein, kun äiti menee kulman taakse. Meillä ainaki itkujäämisiä oli yhteensä ekan kuukauden aikana vain neljä. oma reippaus ja se ettei emmi on jo lapselle iso helpotus, kun reippaus tarttuu; ei ole mitään pelättävää.