Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Hyviä kokemuksia unikoulusta!

07.12.2006 |

Täältä palstoilta saa välillä lukea mielipiteitä, joissa äidit pelkäävät tai eivät raaski pitää unikoulua, vaikka yli puolivuotias heräilee useita kertoja yössä. Haluaisin kertoa meidän unikoulustamme, jos se madaltaisi aitaa pitää unikoulua, kun äiti tuntee olevansa jo hyvin hyvin väsynyt heräilyihin.



Lähtötilanne: puolivuotias allergikko, joka heräili 10-20 krt/yö, siis ihan joka yö. Syötiin 3-4krt/yö ja enemmänkin olisi haluttu. Nukkui perhepedissä, sivuvaunussa. Pisin unijakso yöllä max. 1.5h, yleensä heräili vähintään tunnin välein. Ei rauhoittunut enää tutillakaan. Kiinteitä syö lähinnä maistellen ja ei edes vielä joka päivä.



Unikoulu: lempeä versio. Samat iltarutiinit joka ilta (syödään, yöpuku päälle, kuunnellaan unilaulut ja sylitellään). Ei anneta nukahtaa rinnalle, ei myöskään päivällä, jos nukahtaa herätellään. Siirrettiin omaan sänkyyn omaan huoneeseen, jonne laitetaan joka ilta hereillä ja vasta kun on oikeasti väsynyt, tutti suuhun ja unirätti kainaloon. Jos alkaa kitistä silitellään päätä, ei ole tarvinnut kannella tai ottaa syliin, koska rauhoittuu tällä. Huoneesta ei kuitenkaan pääse pois ennen aamua, vaan siellä suoritetaan kaikki rauhoittelut. Kitinää kuunnellaan, mutta jos meinaa mennä huudoksi, mennään rauhoittelemaan. Jos tuntuu siltä, että huuto alkaa vaimentua, annetaan rauhoittua itse.



Pari ekaa yötä meni niin, että vauva heräili useita kertoja juoksimme häntä rauhoittamassa koko ajan. Hän oli myös päivällä hyvin väsynyt. Sen jälkeen alkoi tapahtua muutos. Ekan kerran heräsi vasta aamuyöllä, jolloin kyllä saattoi tarvita useamman rauhoittelun (silittely riitti, usein riitti se, että meni vain sängyn viereen), niin että valvoi 1-1.5h ja aamusta heräiltiin useita kertoja. Viikon jälkeen heräili 1-2 krt/yö ja eka kerta vasta myöhään aamuyöllä tai aikaisin aamulla. Useimmiten huoneeseen meno ja silitys riitti, että nukahti. Parin viikon jälkeen herää kerran yössä 04-05 välillä tai ei ollenkaan. Joskus tarvitsee useamman rauhoittelun ja valvottaa tunnin verran, mutta nukkuu nyt siis yhtäpötköä 21/22-04/05 ja siitä sitten jopa 10 asti! Huikea parannus! Myös päiväunet ovat parantuneet ja uni selkeästi syventynyt myös päivällä. On selvästi omaksunut, että oma sänky on turvallinen paikka, jossa nukutaan. Annan joskus vielä syödä kerran myöhään aamuyöllä, jos on edellisenä päivänä syönyt huonosti, mutta pärjäisi kyllä ilmankin. Rintaa ei enää yöllä koskaan saa eli se on tehty selväksi, että huutamalla yöllä ei saa tissiä.



Sen opimme mieheni kanssa unikoulusta, että siinä tarvitsee olla todella johdonmukainen, periksi säännöistä ei saa antaa, mutta se ei suinkaan tarkoita, että sydäntäsärkevää huutoa joutuisi kuuntelemaan pitkin yötä. Sen sijaan pienempää kitinää/huudon yritystä joutuu aluksi kuuntelemaan ja jopa kymmeniä kertoja rauhoittelemaan. Myöskään se, että jo kolmessa päivässä pitäisi unikoulun ei kyllä meillä riittänyt, viikko siihen meni. Ja kyllä tähän kaksi aikuista tarvitaan, sen verran vähäunisia nuo ekat yöt ovat ja kun on hyvin väsynyt helposti lipeäisi säännöistä ja sitten menee kyllä pipariksi. Unikoulun tarkoituksena oli helpottaa meidän vanhempien elämää, mutta kyllä tämä on ihan selvästi ollut myös lapselle hyväksi:) Niin ja kiitos erään toisen palstailija vinkistä, että unikouluun voi asennoitus kuin leiriin, joka kestää vain tietyn ajan ja sitten seuraa (suuri palkinto). SUOSITTELEN.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
07.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen myöskin tuollaisen selkeän, johdonmukaisen, mutta silti lempeän unikoulun kannalla. Oma 8kk tyttömme oppi sen avulla nukkumaan läpi yön. Olen samaa mieltä " leiristä" : rankkaa on, mutta kannattaa! Ja periksi ei voi kesken kaiken antaa, muuten lapsi ei ole oppinut yhtään mitään ja itse on nukkunut huonosti turhaan.



Kohta on poika 6kk, ja koska tiedän, että ravinnolliselta kannalta hän ei tarvitse ruokaa öisin, olen miettinyt yöimetysten lopetusta. Se on aina se oma tsemppaus, joka siihen tarvitaan. Nyt vielä syö n. 3-4 maissa yöllä, ja aamuvirkkuna herää n. 6.30. Kauhistelen niiden äitien kirjoituksia, jotka iloisesti kertovat imettävänsä monta kertaa yössä vielä 7 kk ikäistä tai vanhempaa. Siis itse en jaksaisi (en siis kauhistele heidän päätöstään, vaan vertaan omaan jaksamiseen ja totean, että olisi kauheaa, jos niin itse tekisin :)



Että " kiva" unikoulu tullee meilläkin aloitettua joulunaikaan! Onko muita positiivisia kokemuksia, kannustukseksi?

Vierailija
2/3 |
07.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päätin yksi sunnuntai, että nyt riittää en jaksa kuluttaa illasta kahta tuntia nukuttamiseen. 1v myös teki sitä, että nukahti kiltisti kainaloon, mutta heräsi noin kahden tunnin päästä eli otti vaan päiväunet klo 20.



Siirsin tytöt nukkumaan yhteiseen huoneeseen. Ensimmäisenä iltana meni kaksi tuntia. 3v en päästänyt pois vuoteestaan ja sanoin, että pitää olla hiljaa tai äiti menee olohuoneeseen. 1v sitten tassuttelin ja rauhoittelin nukahtamaan omaan sänkyyn. Ensimmäisen yönä kävin kerran tai kaksi laittamassa tuttia. Toisena iltana nukutus kesti vain tunnin!



Yllätyin miten helppoa se loppujen lopuksi oli. Aloitin unikoulun vasta sitten kun tunsin jaksavani, koska mies on usein iltaisin töissä. Meillä antoi neuvolasta sellaisen ohjeen, että 1v nukkuu kahdet päiväunet. Hyvä rytmi oli kun nukkui 3 tunnin unet ja tunnin unet. Heräili illalla noin klo18 ja klo 20 oltiin taas jo sängyssä.



No liian helposti se kävikin. Ja ensimmäinen viikko meni loistavasti. Itse olin aamuisin pirteä, mutta tietenkin 1v tuli flunssa ja kaikki meni uusiksi.Nukkui taas vieressä ja heräili yöllä. En kuitenkaan raaskinut ylimääräisiä itkettää joten ajattelin että jatketaan unikoulua sitten kun on terve.



Tämä viikko on ollut aivan kamala. Käy nukkumaan klo 20 pienen itkun kanssa. mutta herää tunnin unien jälkeen ja valvoo klo2-3 asti yöllä!!! Huomenna meen näyttämään josko olis korvissa jotain ja pakko se vaan on aloittaa se unikoulu uudelleen. Toivon, että menee yhtä hyvin kuin viimeksi.Aloittaminen tuntuu vaan niin vaikealta.



Sanana unikoulu kuulostaa negatiiviselta, mutta meille se oli positiivinen kokemus. Sais tuo mies taas olla iltoja pois niin malttaisin paremmin unikoulua pitää kun ei kuitenkaan mitään seuraa olis =) Niin ja neulominen lastenhuoneessa oli pelastus kun isompi ei uskaltanut nukahtaa. Syntypähän muutamat pipot ja villahousut =)



Mutta huomiseksi jos saisi jostain voimia niin voisi taas aloittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
12.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitokset kamulle! Luin eilen illalla tämän pinon ja ajattelin, että nyt se unikoulu on aloitettava. Meidän poika on tasan kuusi kuukautta ja syö viisi kiinteää ateriaa päivässä sekä rintamaidot päälle. Nälkäänsä ei ole öisin itkenyt, mutta vaan rinta on rauhoittanut. Viime yönä en sitten imettänyt kertaakaan. Ensimmäinen itku kesti 10 min. Kolme seuraavaa kertaa itki vielä pari minuuttia. Ja lopulta jouduin vain käydä laittamassa tutin suuhun ja käden vatsalle. Ensimmäiset itkut olivat kyllä voimakkaita ja rauhoitin poikaa sylissä. Asiaa kuitenkin auttoi se, että olin asennoitunut siten, että periksi ei anneta. Lisäksi laitoin itselleni korvatulpat päälle aina, kun kävin rauhottamassa poikaa. Eli lempeä unikoulu lähti ainakin meillä hyvin käyntiin, uskon, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Kiitokset kaikille tsempistä!



t: Äiti ja poitsu 6kk