Lapsi & isä kotona, äiti töihin - herätetäänkö teillä lapsi ennen äidin lähtöä?

Minä en herättäisi ja jos olisin isä, en missään nimessä antaisi äidin herättää lapsia vain, jotta tämä voisi hyvästellä heidät. Kuvittelepa tilanne, jossa sinä jäisit kotiin, isä lähtisi tuntia ennen kuin normaalisti nouset ja isä tulisi herättämään lapsen (ja sinut!), sanoisi " heiheit" ja sinä jäisit kotiin kiukkuisen, kesken unia herätetyn lapsen kanssa tekemään aamutomia. En ole itse mikään aamuihminen, joten siksi minusta ajatus, että tuon takia joutuisimme nousta, tuntuu aivan kamalalta! Ja jos isä herää ennen lähtöäsi, niin eikös hänestä olisi kiva syödä aamupala, lukea lehteä ja valmistella päivää rauhassa ennen kuin lapsi herää. Siis ihan, huh, tuo ajatus, että lapsi, joka nukkuu, herätettäisiin!!



Sitä paitsi, haluatko, että lapsi herää myös viikonloppuisin ennen seitsemää? Jos lapsen rytmiä siirretään, niin kyllähän siirtyy viikon kaikkien päivien osalta - siis myös viikonloppujen. Nauti siitä, että saat tehdä aamutoimet yksin rauhassa ja anna lapsen nukkua! Kyllä hän ymmärtää, kun isi selittää, että äiti on töissä ja parin aamun päästä se on lapselle jo aivan tuttu kuvio. Enkä oikeastaan edes usko, että heiheiden sanominen mitenkään helpottaisi tilannetta. Aika kamallaa varmaan lapselle, jos kiskotaan ylös sängystä ja sanotaan, että nyt äiti sitten lähtee. Lapsi haluaisi varmaan syliin, heräillä äidin kanssa jne. ja sitten pitääkin heti herättyä itkeä äidin perään. Ei kiva alku päivälle!



Tulipas tekstiä, mutta MISSÄÄN NIMESSÄ EN HERÄTTÄISI!!!

Itse lähden jo viim 6.30 kävelemään junalle ja poika nukkuu n 7 asti ja lähtee isänsä kanssa hoitoon.

N kerran viikossa on päivä jolloin minä vien ja saa nukkua niin pitkään kun haluaa.

Täällä myös kotiäiti kera 3v kaksosten. Harvemmin minä olen lähtenyt mihinkään täältä kotoa mutta en ole kyllä hennonut enkä edes aatellut herätellä tyttöjä. Meillä isä on vuorotöissä ja lähtee milloin mihinkin aikaan ja joskus se aiheuttaa tietysti surua kun ei olla keretty iskää pussailemaan ja halailemaan. Hyväksi käytännöksi on todettu että kerrotaan tytöille esim illalla että " huomenna iskä lähtee jo aamulla aikaisin töihin" joten tietävät ettei iskä ole kotona kun heräävät. Joskus tulee suru puseroon kun illalla käydään nukkumaan eikä toinen olekaan toivottamassa hyviä öitä. Minusta se ei ole mitenkään kauhean vaarallista jos vähän itkeävät jomman kumman vanhemman perään.. Tiedän että ajatus tuntuu itsestä pahalta.. itsellä eroahdistus taitaa olla pahempi kuin lapsilla ;)



Nyt jään ihmettelemään noita kommentteja kotiäideistä... siksikö äidit jää kotiin lapsiensa kanssa etteivät pysty olemaan erossa lapsistaan..

on aivan turhaa herätellä lasta kesken uniensa " hei hei:n" tähden. Itse käyn aina kurkkaamassa lapset ennen kuin lähden aamulla töihin/kouluun, jos on sellainen aamu että häivyn ennen lasten ja miehen heräämistä. Jos lapsi on jo valmiiksi hereillä niin halitellaan, muuten annan pienten nukkua.

Siis silloin kun olin itse kotona lasten kanssa ja jos mies aamuvuoroon lähtiessään olisi herättänyt lapsen kesken unien itkemään peräänsä niin en olisi tilanteesta tykännyt. Eli itse ei tulisi mieleenikään herättää lasta kesken unien töihin lähtiessäni niin että mies joutuisi sitten jäämään pinetä lohduttamaan. Siis nukkukoot ihmeessä niin pitkään kuin vain saavat, jaksavat sitten päivän paremmin kumpainenkin. (käytännössä teen kyllä itse yötyötä eli ei meille ajankohtainen. Mutta kurssi tms päivinä ei tule mieleenkään herättää)



Meillä onneksi mies on ollut alusta asti aktiivisesti lapsia hoitamassa, joten nämä vuoronvaihdot eivät ole olleet lapsille sen ihmeellisempiä paikkoja. Toki itselle tulee ajoittain lapsia ikävä..

Ekana työpäivänä tyttö kyllä heräsi ennen kuin lähdin, ja sen jälkeen olikin ihan selvä että " äiti töissä" . Nytkin aion kyllä tehdä samalla tavalla kun menen takaisin töihin, antaa lasten ja isän nukkua jos uni maistuu. Muutenkin kesken unien herätessä lapsi voi olla turhan tokkurassa ja se lisää hei-hein dramaattisuutta...

Heti kun aloitin äitiysloman jälkeen työt eli lapsi oli silloin 10 kk, olen lähtenyt silleen, että lapsi jää vielä nukkumaan. Alussa kyllä tuntui oudolta kun en nähnyt lastani kuin vasta illalla, mutta kaikkeen tottuu...

Ei noin pientä herätetä kesken unien, jos ei ole pakko. Sitä paitsi kumpi on parempi: taapero herätetään, on kiukkuinen ja väsynyt ja jää itkemään sun perään tai se, että herää rauhassa omia aikojaan, eikä heti edes huomaa, ettei äitiä ole?

Kysymys varmaan kertoi jo vastauksenkin: Ei missään tapauksessa herätetä! Härtsyykkerit sentään, lapsihan on jäämässä kotiin oman vanhempansa kanssa, miksi hän ei saisi nukkua kun hänen ei kerran tarvitse mihinkään lähteä?

Ei olisi tullut mieleenikään herättää aikanaan esikoista joka oli isän kanssa kotona, koska saattoivat nukkua vaikka kymmeneen.



Tuo on ihan eri tilanne kuin sellanen jossa äiti tai isä yhtäkkiä jättää lapsen johonkin vieraaseen paikkaan hyvästelemättä.



Isä ja lapsi kotona on nyt teidän perheen ihan normaali, jokapäiväinen ja tuttu kuvio ja lapsi tottuu että herää isän kanssa ja äiti tulee kotiin iltapäivällä.

Näin enemmistön kannalla itsekin olin (siis ei herätetä), mutta " hiekkalaatikkokeskustelujen" jälkeen rupesin pohtimaan, josko kuitenkin olisi parempi toisin... Ja kun kyseessä ei varsinaisesti ole mikään " aamuntorkku" lapsi, puoli kahdeksan maissa herää nykyisinkin (seitsemän maissa pitäisi herättää, jos haluaisi nähdä äidin ennen töihinlähtöä).



Toisaalta: eihän lasta ehkä monena aamuna tarvitsisi herättää, varmaan omaksuisi uuden rytmin melko nopeasti: menisi tuntia aikaisemmin nukkumaan, heräisi tuntia aiemmin. Mutta tuskinpa tuohon " rytminkääntöön" kannattaa väkisin lähteä.



Nipolle: Meillä ei herätelty lasta isin lähtöä varten, koska isi on vuorotyössä, Hyvin Epäsäännöllisessä sellaisessa. Kenties jos aamut toistuisivat aina samanlaisena (isi lähtisi säännöllisesti töihin), niin saattaa olla, että oltaiskin heräilty (nyt kun lapsi on jo vähän isompi) isin kanssa aamupalalle ja sanomaan heipat :o)



Saattaahan olla, että syksymmällä iltojen pimetessä rytmi kääntyy itsestään sellaiseksi, että tyttö menee aikaisemmin nukkumaan ja herääkin aikaisemmin.

Ymmärrän ton herättämispointin, jos olisi vieras hoitaja, mutta kun jää oman isän kanssa kotiin, joka lienee lapselle tuttu ja turvallinen, niin en herättäisi.

Oma kokemukseni myös puhuu sen puolesta, että herättäminen ei helpota lapselle yhtään tilannetta. menin itse töihin, kun lapseni oli saman ikäinen kuin omasi on nyt. Lapsi jäi silloin kotiin isänsä kanssa.

En edes ajatellut, että olisin herättänyt lasta, mutta hänpä ensimmäisinä aamuina heräsikin kun lähdin töihin, huomattavasti omaa heräämisrytmiään aikaisemmin ja juu, itki surkeana äidin perään. Muutaman aamun jälkeen hän ei enää herännyt ja ei todellakaan itkenyt perääni, kun ei tullut sitä tilannetta, että hänen juuri herättyään äiti lähteekin pois. Itse asiassa hän saattaa vieläkin protestoida kovasti, kun toinen meistä lähtee vapaa-aikana johonkin (ikää on jo lähempänä 3-vuotta) eikä sen erotilanteen ohitettua sitten enää kysele pois lähteneen vanhemman perään.

Surkeampaa on kun lapsi jää itkemään äidin perään (siis äidille).



Parempi " selittää" illalla lapselle, että kun aamulla herää, niin äiti on töissä ja olet isin kanssa päivän. Eri asia ymmärtääkö lapsi ja miten ymmärtää, mutta siis sanotaan jo edellisenä päivänä ja sitten aamulla heräävät kun heräävät.



Ensinnäkin en näe mitään mieltä herättää lasta kesken unien, koska hän kerran saa nukkua.



Toisekseen hän ei jää vieraan ihmisen hoitoon, vaan oman isänsä. Kuten joku sanoikin, tätä keskustelua ei käydä isyysvapaan jälkeen kun isä menee töihin ja äiti jää lapsen kanssa kotiin.

Heippa!

Meidän perheessä äiti lähti töihin lasten ollessa 1v 2kk (kaksoset) ja isä jäi lasten kanssa kotiin. Ei tullut mieleenikään herättää heitä ennen töihin lähtöä, koska halusin itse valmistautua rauhassa ja toisaalta jos lapset joutuivat todistamaan lähtöni, se oli huomattavasti hankalampaa! Eikä heillä koskaan ollut mitään ongelmaa olla isän kanssa päivät. Äiti otettiin sitten ilolla työpäivän jälkeen vastaan!

Palasin töihin, kun esikoinen oli 10 kk. Isä jäi kotiin tytön kanssa vuodeksi. Työni alkoi klo 4:30 aamulla, joten ei herätetty. Aikaisen heräämisen takia menin illalla nukkumaan samaan aikaan lapsen kanssa (klo 20). Silloin kerroin, että aamulla äiti on mennyt töihin ja heräät isä kanssa.

Järjestely ei aiheuttanut ongelmia. Isä-tytär -suhde vahvistui vuoden aikana; luulen että vaikutukset kestävät koko elämän.

Mainitsit näistä hiekkalaatikkokeskusteluista. Oliko mahdollisesti kyse sellaisista äideistä (ja heidän kommenteistaan) jotka ovat kotona lapsia hoitamassa esim kotihoidontuella(ja jotka eivät voi kuvitellakaan olla erossa lapsistaan)? Tuli vain mieleen että kommentteja mahtoi siivittää äitien eroahdistus ja ikävä kun he joutuvat olemaan erossa lapsistaan.



Itse olen nyt aloittanut työt ja teen lähinnä iltavuoroja. Lapsi on jo nukkumassa kun tulen kotiin ja käyn kyllä katsomassa häntä ihan hiljaa makuuhuoneessa ja saatan antaa pusun poskelle. ei tulisi kuitenkaan mieleenkään herättää häntä sen takia, että minä voisin sanoa: äiti tuli nyt kotiin, moi kulta. Kyllä hän sitten aamulla tai yöllä (jos käy hereillä) näkee että äiti on tullut.

Ja eikö ole hyvä, että teille jää illalla enemmän yhteistä aikaa, kun lapsi on nukkunut aamulla hieman pidempään. Se aika on varmasti paljon mukavampaa aikaa kuin väsyyneen lapsen aamuitkut kiireisen äidin lähtiessä töihin.

mutta vastaan kuitenkin eli en herättäisi kun jää isänsä kanssa kotiin. Jos vieraalle niin sitten herättäminen hyvissä ajoin ennen äidin lähtöä olis hyvä. Parempi antaa nukkua. Itsestä voi tuntua oudolle lähteä näkemättä lasta ennen iltaa mutta varmasti siihen tottuu, niin lapsi kuin äitikin.

Mainitsit näistä hiekkalaatikkokeskusteluista. Oliko mahdollisesti kyse sellaisista äideistä (ja heidän kommenteistaan) jotka ovat kotona lapsia hoitamassa esim kotihoidontuella(ja jotka eivät voi kuvitellakaan olla erossa lapsistaan)? Tuli vain mieleen että kommentteja mahtoi siivittää äitien eroahdistus ja ikävä kun he joutuvat olemaan erossa lapsistaan.

Puolukanvarvulle: Kyllä se taisi tosiaan niin olla, että hiekkalaatikolla asiaa kommentoivat äidit, jotka ovat olleet jo pidempään lapsensa/lastensa kanssa kotosalla; kenties heidän on vaikea kuvitella olevansa erossa lapsistaan. TOISAALTA luulen itsekin kuuluvani siihen joukkoon, joiden on keskimääräistä vaikeampi erota ja olla erossa lapsestaan! Olen nyt 1v3kk aikana ollut kaksi kertaa kunnolla poissa lapsen luota (joskus kyllä käynyt kaupassa yksin, mutta lapsi aina nukkunut tuolloin) ja toinen noista kerroista oli eilen...! Myönnän itse potevani varsin kovaa eroahdistusta - koitan toki olla näyttämättä sitä lapsoselleni :o) Ja ehkäpä juuri siksi aloinkin toden teolla miettiä, josko lapsi pitäisi nähdä ennen töihin lähtöä...

Olen Todella Kiitollinen kommenteistanne (vaikka aika monelle kysymykseni taisikin olla - " daa-a, idiootti, et-tietenkään-herätä -osastoa" ), mutta ehkäpä juuri se sai itseni ajattelemaan tätä isän kotiin jäämistä (osittaiselle hoitovapaalle) ihan uudella tavalla :o)

Ja nyt jopa toivon, ettei lapsi herää ennen kuin olen lähtenyt - kuten monet sanoivatkin, on toki itselleni helpompaa, ettei tarvitse itkevää lasta aamulla hyvästellä... :o) Toivottavasti näin on myös lapselle hyvä!!

rentis:

Ja eikö ole hyvä, että teille jää illalla enemmän yhteistä aikaa, kun lapsi on nukkunut aamulla hieman pidempään. Se aika on varmasti paljon mukavampaa aikaa kuin väsyyneen lapsen aamuitkut kiireisen äidin lähtiessä töihin.

Sama tuli itsellekin mieleen! Nimittäin se lyhyt ja katkeransävyinen aamuhetki ei todella olisi edes mitään " laatuaikaa" , mutta jos lapsi saa nukkua aamulla pidempään, niin ehkä jaksaa illallakin sitten pidempään viettää aikaa äidinkin kanssa. Muutoin saat kiukkuisen aamun JA kiukkuisen illan...

Muutenkin suorastaan melko pöyristyttävä ajatus - terkut vaan sinne teidän hiekkikselle! :-o Haluaisitteko itse, että teidät vapaapäivänä herätettäisiin (aikaisin) vain siksi, että joku muu joutuu töihin...?! Muutenkin tuntuu siltä, ettei pieniä lapsia monasti pidetä ajattelevina olentoina. Vaikka lapsi on pieni ja hänen ajatusmaailmansa vielä suppea ja ajantaju kehittymätön, niin silti asioita voi selittää. Kyllä se pieni ihminen sitten pikkuhiljaa oppii.

Ja vielä: minusta tällaisissa tapauksissa kaikkein tärkein on äidin (tai kuka nyt kyseessä onkaan) oma asenne. Jos kovasti surkutellaan ja herätellään ja halitellaan ja hyvästellään tippa linssissä loputtomiin, niin lapsen paha olo sen kuin lisääntyy... He peilaavat meitä vanhempia ja vaikka töihin meno kuinka tökkisi, niin on vain esitettävä reipasta! ;o)