==JOULUKUUN HILPEÄT MAMMAT JA PIKKU IHMISET NÄIN LOPPU VIIKOSTA....==

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=93&m=11067613&p=1&tmo…

pitäähän sitä vähän kuulumisiakin kirjotella tähän väliin....



tuossahan toi LENNI valittaa ja rutkuttaa lattialla kun ei saa leluja ja ei pääse eteenpäin. yrittää kyl kovasti mutta peruuttamiseksihan toi menee. on niinku nyt parin viikon sisään ruvennu enemmän liikkumaan.tai peruuttaa ja pyörii napansa ympäri vasta :) kaksi hammasta törröttää alhaalla jotka puhkesi nyt elokuun alussa molemmat.



toi jätkä ei kyl viihy hirveesti tuolla lattialla vaan menettää hermonsa heti :( mutta varmasti viihtyy kunhan eteiä päin tajuisi lähteä.



kohtahan näille meille kullannupuille tarjotaan neuvolassa sitä vapaa-ehtoista influenssa rokotusta joka tuli uutena juttuna nyt. uutisissa eilen puhuttiin siitä. meinaan kyllä ehdottomasti ottaa sen. siitähän ei erikseen ilmoteltu kotiin vaan kait se neukka täti sit ens kerralla kysyy ett haluuko sen ja laittaa sit :)



mutta kait se on pelastettava toi LENNI tosta rutkuttamasta....

Siis noiden otsikoiden kanssa... Hyvä että edes joku jaksaa :D



Kirsikan Akseli on lähtenyt liikkeelle ONNITTELUT! Onks poju nyt vallan sit hyljännyt tissin? Näin näistä kasvaa isoja miehiä jo.



Meillä Adam on konttinut noin viikon ja kävely harjoituksia tehdään joka päivä jos mitäkin tukea vasten(sillä on niin kiire). Ylä ikenen on niin paisuksissa et hampaa puhkeavat varmaa myös sinne pian.



Tää äiti on muuten paljon virkeämpi tänään.. Adam heräs VAIN 3kertaa viiim. yönä ja eilen pääsin viimein kampaajalle nyt on taas uusi väri ja 10cm lyhyemät hiukset(olivat taas ehtineet kasvaa vyötärölle asti).



Nyt pojille ruokaa ja sit hakeen esikoinen eskarista.

nefili ja Adam pian 8kk

Ekaks jaksamisia Pimmille, hengessä ollaan mukana. Täytyy taas kerran olla kiitollinen siitä että asutaan täällä Suomessa, jossa sairaanhoito on näin hyvällä mallilla. Onneksi sullakin tuo todettiin näin aikaisessa vaiheessa ja lääkkeet on hyviä ja vielä kehittyy. On kyllä varmasti raskasta mutta onneksi sulla on tukiverkko ympärillä, ja tänne voi aina tulla purkamaan mieltä!



Onneksi Päivikin pojallakaan ei oo mitään vakavaa, kyllä vetää hiljaiseksi lapsen sairaus joka tapauksessa. Toivottavasti pysytte terveenä!



Niin, mekin tosiaan jouduttiin sairaalareissulle. Oltiin lauantai-sunnuntaiyö kylässä miehen siskolla jolla on kaksi koiraa. Nemo oli levoton ja itkuinen, ajateltiin että johtuu varmaan koirista ja menee ohi kun päästään kotiin. No, ei mennyt vaan meni pahemmaksi koko ajan. Sunnuntaiyönä ei sitten kukaan paljoa nukkunut, Nemon hengitys rohisi ja vinkui ja poika oli kuumeinen ja kitisi ja yski koko yön. Heti aamulla varasin ajan lääkäriin ja saatiinkin heti yhdeksäksi. Just ennen lähtöä poika vielä oksensi koko mahan sisällön mun päälle... Terveyskeskuksessa lääkäri mittasi kuumeen jota oli yli 39 astetta, kuunteli keuhkoja ja antoi pari inhalaatioannosta jotka ei kuitenkaan auttaneet mitään, joten saatiin lähete Jorvin sairaalaan lastentautien päivystykseen. Mies sai töistä luvan tulla mukaan. Jorvissa Nemo sai lisää inhalatioita, ilman vaikutusta nekin. Kun mikään ei auttanut ja Nemo rohisi vaan entistä enemmän, oli pakko laittaa tipan kautta lääkkeet suoraan suoneen. Kyllä siinä vaiheessa pääsi multakin itku, kun hoitajat oli jättäneet toimenpidehuoneen oven auki ja satuin kulkemaan ohi ja näin kuinka kolme hoitajaa piti Nemosta kiinni kun neljäs laittoi piikkiä päähän (vauvoilla usein pistetään tippaletku päähän kun suonet näkyy paremmin) ja Nemo huusi kuin syötävä... Kun vielä päähän laitettiin sairaalan verkkopipo (samaa materiaalia kun synnytysosaston alushousut) näytti kaikki niin kamalan vakavalta... Kuin pientä syöpäpotilasta olisi katsellut.



Yöreissuhan siitä tuli, kun lääkkeitä laitettiin pitkin yötä. Siellä minä ja mieskin nukuttiin patjoilla pikkuisen huoneen laittialla. Suonensisäiset lääkkeet auttoivat tosi hyvin, ja seuraavana päivänä Nemo olikin jo paljon paremmassa kunnossa. Saatiin kotiin kasa lääkkeitä keuhkoputkentulehdukseen ja korvatulehdukseen ja nyt Nemo onkin jo ihan oma itsensä.



Tuli kyllä vähän pidempi päivä kun olin kuvitellut, ajattelin että käydään lääkärissä ja tullaan heti kotiin, en pakannut Nemolle edes maitopulloa mukaan! Onneksi kaikki on nyt kunnossa ja säikähdyksellä selvittiin mekin. Kyllä huoli tuosta omasta pikkuisesta on hirmuinen!





Nyt tuo mussukka tuolta heräsikin, palaillaan!



Tinnis & nyt terve Nemo

Onneksi niin Nemolla kuin Mikilläkin on olo jo parempi eikä kummallakaan ollu sitten mitään kauhean vakavaa... Ei nuo teidän jutut kyllä mukavalta kuulostanu ja minähän täällä aloin hormonimyrskyissäni pillittämään ku mietin Nemoa siellä piikitettävänä =(



Kirsikalla olikin vähän iloisempia uutisia ja onnittelut Akselille uudesta taidosta! =) Tuo ryömiminen on tosiaan mukava juttu, mutta täälläkin joutuu imuroimaan joka hiivatin aamu kun nuo katit onnistuu karvottamaan koko kämpän aina yön aikana... Monena aamuna oon kironnu että heitän nuo molemmat hornan tuuttiin ku joka paikassa pyörii nyrkin kokoisia karvapalloja, mutta jaksan edelleen uskoa (ja toivoa) että tilanne helpottaa sitten kun on isompi kämppä - kun on enemmän neliöitä niin tulee vähemmän karvoja per neliö ;)



Mun äiti antoi eilen hyvän vinkin ja sanoi että mun pitää syödä kaurapuuroa aamupalaksi niin ei tule huono olo... No minähän söin kaurapuuroa ja kiisseliä oikein hyvällä ruokahalulla ja se menikin tosi hyvin alas... Kävi kuitenkin vain niin että pääsin sitten oksentamaan ensimmäistä kertaa tämänkin raskauden aikana =/

No, tämä olikin odotettavissa ku luin eilen muistiinpanoja Lassin odotuksen alkuajoista ja 10 viikosta kun se alkoi tänään... Siellä luki: karsee olo, mikään ei maistu, päätä särkee vaan, huimaa, verenpaineet ihan pohjalukemissa ja tissit kipeänä =) Kaikki muu on myös juuri tällä hetkellä paitsi rinnat tuntuu erittäin mukavilta =) Vissiinkin tuo äskettäin loppunut imetys vaikuttaa vielä... Käytiin eilen mun vanhempien luona ja mittasin tuon huimauksen takia ne paineet. Sain lukemiksi hurjat 97/56 =) Huh, toivottavasti nuo ei oo taas koko raskauden ajan alhaalla =/



Lassi-ressukka on kolhinu itteään tänään jo vaikka kuinka moneen paikkaan =( Hänhän oppi maanantaina nousemaan polvilleen tukea vasten ja nousee nyt sitten joka paikassa... Ei siinä muuten olisi mitään vaaraa, mutta kun poju tykkää ottaa mieluiten kiinni laatikon kahvasta ja nousee sitä vasten ja avaa laatikon. Sitten otetaankin kiinni laatikon reunasta ja koitetaan kurotella sisään, mutta kun laatikko lähteekin menemään kiinni niin tasapaino horjahtaa, sormet jää väliin ja pääkin vielä kopsahtaa kipeää =/ Pitäis saada treenattua tuota tasapainoa ja olis varmaan aika hyvä että osais omin neuvoin laskeutuakin tuosta asennosta... Pitihän tuota ennenkin vahtia, mutta nyt tuntuu siltä ettei uskalla sekunniksikaan kääntää päätä pois kun äheltää jo itseään ylös. Huoh, jospa se siitä... Kohta noustaankin jo vielä ylemmäs ja äiti tykkää =))



Poju vielä nukkuu että jospa tässä ennättäis puuhata muutakin...



Mukavaa loppuviikkoa kaikille!!



Pimmi ja Lassi

Paljon pirteämpää huomenta!



Ette usko, mutta meillä nukuttiin inahtamatta viiteen asti, syötiin ja vieläkin tuo nukkuu! Pidin toissa yön " unikoulua" , annoin ensin itkeä reagoimatta ja nukahtikin pari kertaa, sitten kun ei tyyntynyt, annoin tutin ja rätin ja oma käsi " painavasti" selän päälle. Viisi tuntia tassutin ja neljältä sitten annoin tissiä ja hän nukkui yhdeksään saakka! Eli pienellä huutamisella päästiin jos tällä saatiin yöheiluminen kuriin. Eilen hieman väsytti kun nukuin 2,5h, mutta oli se sen arvoista. Unta viime yönä klo 22.30-05 putkeen=uusi äiti-ihminen!!!! Suosittelen! Korvatulpat vaan muille perheenjäsenille...



Nefili: Ei meillä tissiä kokonaan ole hylätty. Aamuisin, joskus päiväunille käydessä ja illalla ja yöllä syödään rintaa, muuten pullomaitoa. Hän kun tosiaan ei suostu syömään tissiä kuin makuullaan, niin sitä on tuolla kylällä hieman hankala toteuttaa...



Kiva, Akseli on keksinyt uuden kikkailun. Sylissäni syöksähtää johonkin suuntaan ja siinä sitten katsotaan äidin reagtiokyky että saadaanko kiinni. Poika vaan nauraa. Voi olla ettei naurata jos vaikka en ehdikään saamaan kiinni.



Ihanaa kun näiden pienten huumorintaju kehittyy. Akselia nauratti viime yönä kun nälissään hamuili tissiä suuhun ja tyynynkulma oli edessä ja meni kokoajan eteen ja suuhun, niin nauruhan siinä pääsi molemmilta.



Nyt kuuluu itkuhälyttimestä äidin kutsu! Smoi!!!!





Kirsikka ja Akseli melkein 8kk

Ensinnäkin Kirsikalle onnittelut hyvistä unista! Ei paljon tärkeämpiä asioita ole kuin hyvin nukutut yöt.



Meillä on ollu taas vaiherikas loppuviikko. Mikki nimittäin rupesi keskiviikkona iltapäivällä oksentamaan ja jouduttiin uudestaan lähtemään taysiin. Poju oli niin huonossa kunnossa, että heti piti laittaa nenä-mahaletku ja siitä sitten osmosalia. CRP oli noussu jo yli sataan, joten kovasti otettiin kokeita ja yöllä 02.30 mentiin vielä röntgeniin. Iso sairaala on aika pelottava yöaikaan, mutta siellä vaan hipsittiin menemään Mikin kanssa kaksin.



Mitään vakavaa ei löytynny, joten osastolle pääsimme neljän aikaan yöllä mammuttelemaan. Hoitaja oli ihana ja toi mulle vielä kaksi voikkari ja jugurtin, kun en ollu koko iltana/yönä syönny mitään. Sitten nukuin mikin vieressä patjalla pari tuntia.



Seuraavana päivänä Mikillä todettiin adenovirus, joka siis aíheuttaa korkeaa kuumetta, ripulia ja suuhun rakkuloita. Kaikki löyty meiltä. Mikki rupes eilen syömään itse, joten iltapäivällä pääsimme pois. Nyt kuumetta ei ole enää ollenkaan ja ulostetta tulee ehkä normaalia enemmän ja on löysähköä, muttei enää ripulia. Joten eiköhän tämä nyt tästä!



Tinnis, noi omaan lapseen kohdistuvat hoitotoimenpiteet näyttää ihan kamalilta. Itse halusin pitää kiinni Mikistä, kun nenä-mahaletkua laitettiin, mut kesken operaation olisin halunnu pois tilanteesta, on se niin kamalaa. Seuraavalla kerralla menen ehkä suosilla käytävään odottamaan, enkä kurki hoitohuoneeseen!!! Onneksi Nemolla kanssa asiat nyt hyvin!



Ja loppuun super ihana uutinen: äitini syöpä ei ollu levinny. Hoitoja ei nyt tarvita ja seuraava kontrolli 5kk päästä. Ihanaa. Muksut saavat vielä pitää rakkaan mummonsa!!



Isännällä enää yksi iltavuoro ja sitten viikonloppu on vapaa. Ihanaa!!! Voisin lähteä vaikka isompien lasten kanssa kylpylään, jos isäntä vuorostaan olis mikin kanssa. Nyt äitee tarttis stressilepoa. Mietinkin tässä, että uusia rintsuja olis pakko saada, jospa lähtisin hetkeksi kaupoille tuulettamaan päätä....



Mukavaa viikonloppu mammoille ja muksuille!



t. päivikki

Olitpa saanut loistavia uutisia. Olemme varmasti jokaikinen iikka täällä iloisia puolestasi!



Kirsikka oli muistaakseni saanut nukkua yönsä! Sekin on aivan loistavaa.



Itse sain nimittäin unta viime yönä vasta joskus klo 3 jälkeen ja heräsin klo 8.30 (toki Sara söi siinä välillä ainakin kerran), joten ainakin osa teistä varmasti arvaa olotilan. En tiedä, mihin kaatuisin. Mietin ja pähkäilin kaikkia tontin ostoon ja rakentamiseen liittyviä asioita. Ei kyllä kuulu tapoihini tällainen. Yleensä nukahdan heti, kun pää osuu tyynyyn.



Tytöllämme taitaa vielä olla tutka, koska EI kannata nukkua päiväunia. Mies oli aiemmin viikolla sairaslomalla kotona. Tyttö nukkui silloin 2 h päiväunet sisällä! Nyt, kun tarvitsisin kipeästi itsekin päiväunia ja olen lasten kanssa yksin kotona, tyttö riekkuu tuolla virkkuna eikä todellakaan suunnitele päiväunia. Heh, näin se homma toimii.



Mutta tästäkin selvitään hengissä.



Niin, hoitotoimenpiteistä vauvojen kohdalla. Esikoisella oli aikanaan noita erinäisiä piuhoja synnyttyään. Verikokeitakin otettiin jatkuvasti. Pahaltahan ne tuntuvat, vaikka ne tehdäänkin hyvässä tarkoituksessa. Tottakai toivoisi, että olisi keino muuten selvittää asioita, mutta ei taida olla.



Hienoa, että Mikin kuume oli nyt laskenut ja sairauden syy selvinnyt. Sen verran ehdin ja käsitin lukemastani näillä harittavilla silmilläni. Tinnikselläkin oli tainnut olla sairaalareissu.



Mutta nyt menen ja kaadun sohvalle, jos tyttö vain sen sallii.



Iituli

Meillä ei ole netti toiminut nyt pariin päivään ja heti kauheat vieroitusoireet. Minä kun käyn monta kertaa päivässä netissä. Ja tietysti teitä oli kova ikävä. =) Nyt taas toimii kuitenkin. Tänään lähdemme viikonlopuksi pois joten taas joudun olemaan ilman konetta.



Meillä neiti oppi keskiviikkona [color=navy] konttaamaan [/color]. Nyt mennään välillä ryömien ja välillä konttaen eteenpäin. =)



Syöminenkin on hiukan parantunut. En vaan anna velliä muuta kuin illalla ennen nukkumaanmenoa ja yöllä. Aamulla menikin jo 1dl puuroa. =) Ehkä tämä tästä.



[color=navy] Pimmi [/color] Meillä myös tota karvaongelmaa, mutta meidän karvat lähtee koirasta. Päivittäin imuroidaan meilläkin kun neidin maha kerää kaikki karvat. Ehkä pitäis liimata lattiarätti niille mahan kohdalle kiinni niin tulis lattiat samalla pestyä. =) Oletko muuten kirjoittanut raskausajan päiväkirjaa? Mua niin harmittaa kun en sitä tehnyt, nyt ei enää muista mitä tunsi milloinkin. Olis kiva lukea jälkeenpäin miltä ekat potkut on tuntunut jne.



Onnea [color=navy] Kirsikkka [/color] kun teilläkin ryömitään nyt! Ja onnea onnistuneesta " unikoulusta" ! Toivotaan että rytmi säilyy. =D



[color=navy] Päivikki [/color] Ihana lukea uutinen, ettei äitisi syöpä ole levinnyt!! Aivan mahtavaa!! Itse olen menettänyt isäni tosi nuorena kun hän sairasti syöpää. Voin kuvitella millainen helpotus tuo uutinen oli.



Nyt neiti herppaa kävelytuolissa, oliskohan nälkä. Toivottavasti! Mulla ainakin on, mutta pitää käydä kaupassa hakemassa syötävää.



hyvää viikonloppua!!



rusina & M

Mukavaa viikonloppua kaikille! Minä menstruaatiohuumassa mylläsin koko olohuoneen uuteen uskoon, mutta nyt loppui puhti, jatketaan huomenna lisää...



Kirsikka ja Akseli jo uneten mailla...

Itteksensä täällä saa pinoa pystyssä pitää ja nostella. ;)



Kirsikka ja täystuho-mittarimato Akseli

Takana koko vauva-ajan karmein yö. Maria heräsi eilen illalla itkemään kovaan ja pitkään pari tuntia yöunille nukahtamisen jälkeen. Sitten sitä huutoa kestikin aina aamu kolmeen saakka. Koko viikko meidän perheessä on podettu flunssaa, joten korvatulehdukseksi arvelin koko huudon. Siihen ei auttanut kipulääke, ei nuhatipat, ei syli ja aamulla olimme miehen kanssa todella hyvällä ja reippaalla tuulella. Ei sitten kuin päivystykseen heti aamusta ja molemmin puolinen korvatulehdushan se oli. Nyt näyttää uni maittavan ja hyvä niin.



Päivystyksessä käynti poiki kyllä kipakan asiakaspalautteen vastaanotossa olleesta miessairaanhotajasta. Hän kun ei olisi päästänyt Mariaa lääkärille, kun kyseessä on korvatulehdus. Pikku tulehdukset, kun paranevat kuulemma itsestään ja jos lapsi olisi hänen hän ei syöttäisi antibioottia lapsen korvatulehdukseen. Mutta antoi kuitenkin lääkärin päättää tällä kertaa. Huh,huh. Toivoin palautteessa asianomaisen hoitajan keskustelevan esimiehensä kanssa vakavasti asenteestaan, joka poikkeaa suomalaisesta hoitokäytännöstä. Toivottavasti hänellä ei ole muista sairauksista vastaanvanlaisia mielipiteitä joita tuo julki potilaille samaan sävyyn.



Muuten meidän arkeen ei suurempia. Meidän tytöstä on kasvamassa hyvää vauhtia vauhtimimmi. Hymyilee neljän hampaan voimin ja on aurinkoinen päivänsade. Istuu tuetta, nousee seisomaan ja alkoi tällä viikolla konttaamaan ryömisen jatkoksi. Ja omasta mielestäni sanoo jo " ei" ja " äiti" . Liekö vain kuulijan korvassa?



Eli paranemisia kaikille lapsukaisille. Pimmille onnea raskaudesta ja pahoittelut sairastumisesta. Onneksi asioilla on tapana järjestyä parhain päin.



Nyt tämä mamma painuu nukkumaan...



TODELLA väsynyt Bambi3 ja Maria

Vaikka meillä ei olekaan vietetty noin itkuisia öitä kuin pikku-[b]Marian[/b] perheessä (paranemisia pikkuiselle korvatulehduspotilaalle!) niin jatkuvaluonteinen yöhulinointi syö miestä, siis naista (toki miestäkin :P) täällä päässä. Toissayö meni

poikkeuksellisesti

yhdellä yösyötöllä, joten henki pihisee, mutta kun heinäkuun puolestavälistä saakka on öitä pätkinyt milloin seisomaannousut, milloin hampaidentulot ja eroahdistus niin väsy on. Ei ole yksinkertaisesti ollut virtaa pinoutua, vaikka lukemassa olen käynytkin. Sympatiat muiden yöriekkujien perheisiin.

[b]Eroahdistus[/b] meillä alkoi samalla kaavalla kuin esikoisestakin, eli tukia pitkin kävelemään oppimisesta. Taisi Alpi ♥ huomata, että hän pääsee etääntymään [b]itse[/b] äidistä ja siitäkös suru puseroon! Pikkuinen lahkeessa roikkuja siis talossa. Eikä mitään saa tehdä silloin kun poika on hereillä, jollei hän matkusta turvallisesti äidin sylissä... Liina on taas tarpeen ja käytetyn Ergon metsästys käynnissä.

Meillä on jo KAKSI hammasta. Söpöjä alahammashymyjä vilautellaan ja jos äiti auta armias yrittää poistaa " saalista" pikkuisen pojan suusta (paperia, siskon pikkuleegoja, roskia ja lattialle pudonneita ruokia :P), saa äidin sormi kyllä tuta pikkunaskalien tehon :D Tissiin ei hampujen terävyyttä VIELÄ ole kokeiltu... Onneksi! Imetys siis jatkuu, korviketta ei ole vielä edes kokeiltu. Tällä allergiaperimällä pyritään siirtämään maitokokeilut niin pitkälle kuin suinkin, mieluummin lähelle vuoden ikää. Hintansa tällä kyllä on. Jos päivärytmi on ollut rikkonaisempi ja säännölliset ruokailut ja päiväimetykset jäävät vähemmälle niin verottaja iskee yöllä :S Saa nähdä, kauanko äidin kantti kestää ;) Kateeksi käy hyvin nukkuvien vauvojen äitejä, voi itku!

Viime viikolla käytiin TAYSn lastenkirurgisella polilla näyttämässä Alpin Y-peppua :) Kuoppa selkärangan päässä oli lastenkirurgin (ja 4 opiskelijan :D) mielestä niin laakea, että tarvetta leikkaukseen ei ole. Huh. Kuoppa vain täytyy pitää hyvin puhtaana, mutta mitään erityistä tulehdusriskiä ei siis ole. Hauskintahan tuossa hommassa oli siis se, että neuvolasta laitettiin lähete konsultaatioon koska lastenneuvolan th ja lääkäri eivät koskaan olleet moista somaa Y-mallista peppuvaon loppua nähneet :D Kirurgin mukaan ainakin kuoppa selkärangan päässä on melko yleinen, ja huomasinpas tuossa isosiskoa kylvettäessäni, että hänelläkin sellainen on!

Nyt lettuja paistamaan.

Tinuri ja Alpi 14.12.

PS. [b]Pimmille[/b] halaus :), samoin [b]Päivikille[/b]. Rankkoja asioita elämässänne, oikein sydäntä kylmäsi kun luin Mikin sairaalareissusta. Onneksi hän on hyvässä hoidossa, ja onneksi Päivikin äidin syöpä ei ollut levinnyt. Iloa ja hyviä vuosia teille!