vauva 6 kk ja eroahdistus

yksi eroahdistelija :) parkui itsensä syliin lattialta. Meillä 5,5kk vauva ja tähän asti viihtynyt yksikseen lattialla mutta nyt ei jaksa olla kuin max 10min kerrallaan silloin tällöin.



Mä olen jostain kuullut/lukenut että tässä vaiheessa vauvalle syntyy se perusturvallisuus ja luottamus omaan hoitajaansa. Kun se saa hyvin kehittyä niin vauva uskaltaa alkaa tutkia luottavaisin mielin maailmaa. En ole asiantuntija, mutta en usko että pieni vauva menee pilalle tai " oppii huonoille tavoille" . Ja sitäpaitsi vauvoillakin on erilaiset luonteet; yksi ei paljoa välitä missä äiti on ja toinen vierastaa kaikkia, isäänsäkin.



Musta tuntuu että vaikka monet omien vanhempiemme neuvot ovatkin hyviä niin juuri näissä " pehmeissä" arvoissa on usein melkoisia ristiriitoja. Itse ainakin yritän ajatella että mitä pienempi lapsi, sen enemmän hellyyttä, syliä ja äitiä kuin lapsi vain kaipaa. Omat vanhempani, samoin kuin anoppi välillä kritisoivat, kun pitäisi muka antaa lapsen vähän parkua ja " oppia" olemaan yksin tms. Minun arvomaailmaani kun sellainen huudattaminen ei käy ollenkaan niin viittaan moisia kommentteja kintaalla ;) En usko että lapsi ei isompana sitten suostuisi mummolaan hoitoon tai oppisi puuhaamaan mitään itsenäisesti, kuten minua ovat pelotelleet ;) Päin vastoin!



Tulipas epäselvä kommentti :) Toivottavasti ymmärsit ajatukseni.

Jaksuja, on tämä välillä tosi rasittavaa mutta tuskin kestää loputtomiin. Viimeistään kouluiässä (ehkä) alkaa helpottaa! :)

Samaa mäkin olen ajatellut, ja yritän olla huomioimatta muiden (vanhempien ihmisten) kommentteja. Silti välillä rassaa ne " te olette liikaa kahdestaan" tai " vauva vaan ällittelee" -kommentit.

Ja musta sekään ei tunnu hyvältä, et veisin vauvan usein hoitoon muille, sen takia et oppii olemaan ilman äitiä, niinku jotku käskee. Mut ku mun ei TARVII viedä vauvaa mihinkään hoitoon, ni miks veisin, ja huudattaisin lasta...?

kommenttia tulee miehen vanhemmilta. Siis tyyliin antaa itkeä että keuhkot vahvistuu... Pistelee niin vihaksi tuommoinen. Alkavat varmaan ehdotella sitä että jättää hoitoon vaan siksi että tottuu olemaan muiden kanssa. Mielestäni jos ei ole sellaista menoa että vauva pitäisi jättää pois niin muiden mieliksi EN vauvaa voitoon vie. Piste. Tyttö nyt 3kk.

Ei lasta tosiaan pidä viedä hoitoon vaan siksi kun joku toinen haluaa/että oppisi olemaan ilman äitiä(!?). Vaan jos itse haluaa/tarvii päästä jonnekin ilman vauvaa. :) Toisaalta myös sanoisin, ettei siitäkään sitten pidä tuntea huonoa omaa tuntoa jos vauvan vie vaikka mummolaan pariksi tunniksi joskus että itse saa esim. siivottua kunnolla tai vaikka vaan levättyä... :)



Mäkin sain kuulla kommenttia kun vauva oli vasta 2kk ja olin hänestä erossa n.3h ekaa kertaa kun olin joulukonsertissa (joka oli aikaa sitten varattu ja pähkäilin pitkään että menenkö) ja tuli IHAN MIELETÖN IKÄVÄ niin yksi tuttu (vähän vanhempi) nainen sit totesi että kyllä sun nyt pitää ruveta useammin käymään jossain! Miksi?! Heh! :)



Mutta siihen eroahdistukseen, tai että saisit jotain tehtyä (siis kokemusta ON) niin viihtyisikö vauvasi kantoliinassa, rintarepussa, rinkassa tai jossain ns. mukana niin voisit vaikka imuroida tms.? :)

Ennen viihtyi lattialla paremmin, nyt ei ainakaan samasta huoneesta saa poistua. Ja jos jossain pikaisesti käy, pitää vähintään jutella koko ajan mennessään ja kertoa että " äiti menee käymään..." ja sitten vasta lähteä. Näköjään siis jo jotain ymmärtääkin kun vähemmillä itkuilla päästään jos muistaa aina varoittaa että on menossa. Ja puhe siis vaan tavaroiden viemisestä/hakemisesta viereisestä huoneesta. Pissalla ehtii tuskin käydä yksin ilman että kitinä alkaa jo kuulua. Helpotttaa varmaan kun lapsi oppii itse liikkumaan sen verran että pääsee perässä.



Meillä tämä osui aika lailla yksiin täysimetyksen lopetuksen kanssa. Edelleen vaan lounas ja iltapuuro kiinteitä joten kovin radikaalia vähennystä tissittelyssä ei ole tapahtunut.



Ennen meillä pimu nukahti itsekseen omaan sänkyyn, nyt vaaditaan enemmän hyssyttelyä ja kun menee tuttia laittamaan suuhun niin tarraa kaksin käsin kiinni. Silittelyllä siitä pikkuhiljaa taas saa irrottauduttua. Ja unimusiikki on myös helpottanut nukahtamista eli edelleenkään en roiku vieressä nukahtamiseen asti, mutta pidempään joutuu saattelemaan unten maille kuin ennen, jolloin tosiaan vain sai jättää sänkyyn.



Hoitoon viemisestä olen hiukan eri linjoilla: vietämme niin paljon aikaa lapsen kaikkien isovanhempien kanssa, että ovat niin tuttuja vauvallekin että heille hän jää hoitoon itkuitta. Minusta on tärkeää antaa myös isovanhempien kehittää suhdettaan vauvaan ilman läsnäoloani. Huudattamista ja pakolla hoitoon jättämistä en siis kannata ja kyse on meilläkin vain muutamista tunneista. Kun mies on viikot poissa niin välillä tarvitsen isovanhempia kuitenkin avuksi ja silloin on kiva että vauvan voi huoletta jättää heille. Mieluummin hoidan asioilla juoksemiset arkena niin viikonloppu jää perheelle. Toki enimmäkseen vauva kulkee mukanani ja kotityöt hoidan päiväunien aikaan jollei muulloin onnistu.



Töihin paluu on kuitenkin edessä vanhempainvapaan päättyessä, joten vauva pakostakin joutuu oppimaan olemaan myös erossa äidistä. En usko tästä vaurioita lapsen perusturvallisuudentunteeseen syntyy kunhan totuttelu hoidetaan kunnolla pehmeällä laskulla siirrytään täyspitkiin (8h) hoitopäiviin. Toki jäisin kotiin jos se olisi mahdollista, mutta taloudellisesti on niin tiukkaa että minunkin tulojani kaivataan perheen elättämiseen.

jos kantaisit vauvaa kantoliinassa, kantorepussa tai rintarepussa? Itse ainakin sain kätevästi imuroitua, siivoiltua kun vauva oli kantoliinassa. Vauva sai tarvitsemaansa läheisyyttä ja turvaa, nukahtikin... ja minä sain kotihommia tehtyä :)



Jätä omaan arvoonsa isovanhempien ja muiden hyvää tarkoittavat neuvot, sanot vaikka että ajat ja suositukset ovat muuttuneet sitten heidän nuoruutensa ;)