uskallanko jättää vauvan isälleen

Onhan hän kuitenkin lapsen ISÄ, eivätköhän he pärjää hyvin :)

harvat isät omatoimisesti " omii" vauvan äidiltä. suosittelisin että nyt jo ennen viihteelle lähtöä jättäisit vauvan iskälle iltasella vaikka vain hetkeksi, kierrä kortteli tai käy kaupassa tai jotain. meillä isä jäi tytön kanssa jo ekana iltana kun sairaalasta kotiuduttiin kun kävin hakemassa rintapumpun. toki isäkin olisi voinut pumpun hakea, mutta ajatus oli juuri se että isä alusta asti osallistuu omatoimisesti vauvan hoidon vastuun ottamiseen. ilmeisesti tämä tekniikka toimi hyvin, koska isä oli myös vuoden hoitovapaalla ja suhde tyttöön on erittäin läheinen eikä meillä ole tarvinnut puolin eikä toisin neuvoa kumpaakaan hoitoasioissa jne. teillä muuten vielä ihan upea tilanne siinä mielessä että vauvanne jo on tottunut juomaan pullosta - tämä on monessa perheessä kompastuskivi!

Olisi todella outoa, jos en voisi jättää lasta hänen omalle vanhemmalleen ja huoltajalleen!



Mitä tulee viihteellä käymiseen, niin itse en hyväksyisi, että mies käy joka viikonloppu viihteellä pienen vauvan ollessa talossa. Perheellistyttyä ihmisellä pitäisi olla prioriteetit toiset.

Kyllä menisi meidän perheessä isi vaihtoon jos ei vauvan kanssa pärjää kahdestaan yhtä iltaa! Meillä iskä taisi mennä illaksi omiin rienoihin ekaa kertaa kun poju oli ehkä 1kk vanha ja sen jälkeen meillä on ollut sopimus isille yksi ilta viikossa liesussa. Hyvin on toiminut ja ei mäkätystä puolin tai toisin. Itse saan mennä aina kun haluan (en tosin kauheesti halua mennä paitsi isin kanssa yhdessä)

äläkä ainakaan paljasta hänelle epäilyjäsi hänen pärjäämisestään. voithan kysyä miehesi tuntemuksia asiasta. jos hän itse on kovin epävarma osaamisestaan, käykää yhdessä tärkeimmät asiat läpi. sopikaa vaikka äitisi kanssa, että mies voi ottaa häneen yhteyttä ongelmatilanteessa, näin ei sinun iltasi häiriinny, mutta tiedät, ettei mies ole täysin yksin lapsen kanssa.

kyllä mies varmasti oppii lastaan hoitamaan yhtä hyvin kuin äitikin, jos hänen vain annetaan ja hänellä haluja on. itsekin olin täysi tumpelo kun sain kääröni syliini ensimmäisen kerran. en ollut pidellyt yhtäkään pikkulasta ikinä, saati vaihtanut vaippaa! eipä ole vielä sattunut mitään suurempaa vahinkoa osaamattomuudestani huolimatta, lapset kun kestävät pienet ' ' hoitovirheet' ' . (vaippa saa siis mennä väärin päin, kyllä sen huomaa jossain vaiheessa, että ehkä jotain olisi voinut tehdä toisin... ja tekee sitten seuraavalla kerralla oikein!)

isä menee joka viikonloppu baariin ja sä jäät vauvan kanssa kaksin kotia?



anteeks nyt vaan mutta mitä se isä siellä baarissa tekee? (minkä ikäisiä te ootte?) miksei oo teidän kanssa kotona, mihin kummaan tämä maailma on menossa? ei sillä, saahan sitä baarissa käydä mutta luulis nyt että just kun on perheenlisäystä tullut niin parempi olisi olla kotona tutustumassa uuteen tulokkaaseen.



ei toimisi meidän perheessä.

mä oon 23ja mies 24.haluaa olla kavereitten kaa ku viikot on metässä töissä.(ei silloin kerkee tavata ketään)

olen yrittänyt kaiken mahdollisen että se ei lähtis mutta kun hinku on nii sitä on päästävä.uhkailtu on pois lähtemisellä,itketty on monet kerrat ku se lähtee mutta mikään ei vaikuta.olen epätoivoton tän asian suhteen.kuulema hänelle tulee vaan pahempi olo kun mä piän sitä vankilassa ja itken .vankila kai ois silloin jos se ei lähtis mihinkään ja tottelis mua.se aiko muuttua ja aikoo vieläkin mutta aina on jokin tekosyy että pitää lähtee viihteelle.en mä lähtenykkään nyt sinne viihteelle kun en halunnukkaan jättää vauvaa vielä näin pienenä yksin.ja tietysti taas olen kaksin vauvan kaa ja ukko mieronteillä.tuntuu kun ois yksinhuoltaja kun mä teen aina kaiken yksin.viikot olen yksin vaavin kaa ja viel viikonloputkin.on tää elämä niin perseestä mutta en mä mistään hinnasta vaihtais pois uutta elämää vauvani kanssa.tuntuu että mun ja vauvan ois vaan parempi asuu omassa kämpässä ilman isää ku mä saan valvoo viikonloppusin yöt ku se tulee möykkäämään 3 aikaan yöl.kai tätä on pakko jaksaa.mä taidan todellakin kohta tarvita lähtee ulos menee (viihteelle)kun mun pää alkaa hajota ja ajatukset ei aina olemitä parhaimmat.

kyllä sinun miehesi pitäisi nyt laittaa arvot oikeaan järjestykseen ja kasvaa aikuiseksi (ja isäksi myös). Kyllä oma perhe, pieni lapsi ja (avo)vaimo ovat tärkeämpiä kuin ne kaverit. Miehesi pitäisi viettää viikonloppuisin aikaa teidän kanssanne, ei kavereidensa.



Ei tuollaista käytöstä tarvitse ymmärtää eikä hyväksyä. Kavereiden kanssa ehtii menemään sitten myöhemminkin, mutta nyt pieni vauva ja tuore äiti tarvitsevat isää ja miestä kotona.



Kerro miehellesi tunteistasi. Kerro tunteistasi ja ajatuksistasi myös neuvolassa, jos ajatuksesi ja tunteesi alkavat olemaan negatiivisia. Yrittäkää yhdessä pysäyttää tilanne ennen kuin on liian vaikeaa korjata suhdetta ja saada perhettä eheäksi.

ja pakko oli tulla kommentoimaan.

2kk vauva on vielä niin pikkuinen ja jotenkin itse ei vielä tuossa vaiheessa olisi millään raaskinut lähteä viihteelle tms.

Meillä isi on hyvin mukana perheen pyörityksessä. Meillä tosin kolme pientä lasta (4v, 2v ja kohta 9kk) eli on vähän pakkokin, sillä yksin tulisin varmaan hulluksi! (tai näitä lapsia ei olisi näin montaa)

Toki meilläkin tilanne se, että mies tekee pitkää vuoroa (12h) ja lähinnä yövuoroa, jolloin siis päivät nukkuu ja kerkeää meitä vain ohimennen nähdä ennen töihinlähtöä. Hänellä on aina muutama vuoro putkeen, jolloin lähinnä olen yksin lasten kanssa ja sitten pari-kolme vapaata jolloin mukana perheen pyörityksessä.

Viihteellä käyminen on meillä jäänyt molemmilla todella vähäiseksi, sitä mielummin lähtee vaikka parina-kolmena iltana viikossa lenkille naapurin rouvien kanssa tai käy päiväkahvilla ystävän luona ihan itsekseen. Nää on niitä miun rentoutumistapoja. Toki sitä nyt joskus pitää jonnekkin viihteellekkin päästä, meillä vaan niin laiskat menohalut sen suhteen.

Mies taas sitten käy vastapainoksi kolme kertaa viikossa salilla ja sillointällöin jonkun kaverin luona kahvilla. Mies on toki enemmin päässyt viihteelle kuin minä, kävi se tässä taannoin risteilyllä ja onhan sillä pikkujoulut tiedossa ja sensellasta...

mutta siis, asian ytimeen. Meillä koitetaan olla tasa-arvoisia niin kotitöiden kuin lastenhoidon suhteen aina kun mies kotona. Ihan hyvää tekee jättää välillä mies pyörittämään perhettä ja poiketa itse vaikka kauppaan tai lenkille tms. jotta mieskin näkee mitä se onkaan olla lasten kanssa kotosalla ihan itsekseen. Sitä on kuin toinen ihminen kun pääsee tunniksi reippaalle lenkille ihan omine ajatuksineen (eikä tarttee potea seuraavana aamuna pahaa oloa ja väsymystä).



Miusta siun kannattais jättää vauva hetkeksi miehen kanssa ja ottaa itsellesi aikaa pari-kolme kertaa viikossa. kävisit kaupassa tai lenkillä tai mistä itse pidätkään.

Pienen lapsen kanssa jää tuo kahdenkeskinen aika vähiin, joten tekisi varmaan hyvää viettää joku ilta ihan kahden kesken... vaikka leffaa katsoessa ja jotain hyvää napostellessa kun vauva nukahtaa.

Suosittelen oikeesti puhumaan miehesi kanssa asioista vakavasti, tuollainen tuskin toimii kovin kauan. Väsytät itsesi ja miehesi ei saa luotua lapseenne kovinkaan hyvää sidettä.

Toivottavasti miehesi ymmärtää että hän on nyt isä ja hänellä pieni ihana lapsi jonka vauva aikaa hän ei saa takaisin jos ei siitä nyt osaa nauttia!



t. K@tju