Nyt saa joku lähteä!!!?
Argh! Nyt meinaa palaa käämit ihan kokonaan!! Olin ulkona lasten ja koiran kanssa ja päätin taas kerran että oli viimeinen kerta kun otan kaikki mukaan!! Jästipää staffimme kaatoi nimittäin vaunut kun kiskoi ojassa olevan ties minkä jäniksenpas...n perään! Vaunut kaatui kumoon ensin kyljelleen ja sitten kippasivat siitä vielä pääty alaspäin. Järkyttävää!! Vauvalle (6kk) ei onneksi käynyrt mitenkään, vähän raotti silmiä makuupussissa ja jatkoi unia. Muistuttakaa joku koiran ystävä mua siitä miksi lapsiperheessä kannattikaan pitää koiraa??? Eikö riitä että 2-vuotiaan uhmaikäisen kanssa pitää vääntää kättä joka asiasta? Argh!!!
Kommentit (10)
Välillä samaa mietitään täälläkin..:) Meillä kaksi touhukasta dalmista ja kohta 2-vuotias tyttö. Ja ulkoillaan melkein joka päivä porukalla. Eivät koskaan ole vaunuja kaataneet, onneksi, mutta oma pinna on tiukoilla. Nyt kun vielä painitaan alkuraskauden pahoinvoinnin kanssa, niin on rankkaa!! Viime viikon mies kurssilla ja 3x päivässä muksun ja koirien kanssa lenkillä ja metsässä, kyllä siinä touhua riitti, mutta selvittiin. Ulkoillaankin nykyään niin että lähimpään metsään ja kaikki kolme vapaaksi, touhuavat siellä yhdessä. Lakihan sen vapaana olon täällä helsingissäkin kieltää mutta näin päästään helpommalla. Sitäpaitsi ei noita energiapakkauksia muuten saa väsytettyä..
Ja toisaalta ovat niin rakkaita otuksia etten varmaan pystyisi oikeasti kummastakaan koirasta luopumaan. Ovat myös tytölle tosi tärkeitä ja kun katsoo koirien ja lapsen touhuja niin taas jaksaa niitä rasittaviakin hetkiä:) on ne niin ihania!!
Koitetaan jaksaa, ei se koirallekaan olisi kiva omasta laumasta pois lähteä..
Meilläkin staffi koirana. Ikää vasta kohta 10kk.ta ja vauhtia riittää. Viimeksi tänään kävin koiran viemässä lasten kanssa ulos. Poika 2v2kk käveli vierellä, vauva 3kk oli kantoliinassa. Ja koira veti ihan hullun lailla (kuten yleensäkkin). Kyllä siinä oli hermot hieman taas koetuksella. Poika yritti koiran perään pusikkoon, kyllä oli hauskuus kaukana.
Kyllä se koira kuitenkin on ihana. Meidän poika ja koira on kuin paita ja peppu. Aina yhdessä kolttosia tekemässä. Poika rakastaa koiraa ylikaiken, halailee yms.
Ja mukavahan tuo staffin pallero on. Keväällä varmaan toinen staffi otetaan =)
Öttis
Nyt kun olen rauhoittunut aamuisesta, niin tuskin meiltä kukaan kintastehtaalle lähtee... :) Sen verran kuitenkin sieppaa se aamuinen, että mies saa käyttää koiran aamulenkillä ennen töihin menoa ainakin parina seuraavana aamuna. Öttis, meidän poika on myös 2v2kk ja staffimme kanssa kuin paita ja peppu. On nuo staffit niin mainioita kun niillä saa ratsastaa ja riekkua päällä vaikka kuinka. Meidän poika puhuu jo tosi hyvin ja sanoo usein että " Elä Rene nuole mua!" kun meinaa hukkua koiran pusuihin... :) Tsemppiä meille kaikille!!
Olisiko järkevää koittaa koiralle vaikka vedonestovaljaita?
Meillä on lähes 30 kiloinen pentu, joka on aivan hömppä ja toinen yli 30 kiloinen aikuinen koira. Nyt toisenkin lapsen kanssa kuljen koirien kanssa lenkillä. pidän koirat lyhyessä hihnassa, vanhemman hieman pidemmässä, nuoremman erittäin lyhyessä vasemmassa kädessä ja oikealla työnnän vaunuja.
Sama juttu oli aikaisemman lapsen kanssa, lenkitin koirat vähintään kerran päivässä pitkän lenkin ja aina on ollut 2 koiraa, kooltaan 35-40kg. Minua ei saisi mikään luopumaan koiristani. Eilen päädyin väsyneenä siihen ratkaisuun, että kun olin saanut lapset nukkumaan, otin kymmenen jälkeen koirat autoon, ajoin kauemmaksi mistä löytyy valaistu kävelytie ja ehdimme tehdä vajaan tunnin lenkin ennenkö valot sammuivat klo 23.
Se on sellaista koiraperheessä. Huomenna nappaan vauvan joko rinkkaan tai vaunuihin, riippuen haluanko keskelle mtseää vai tyydynkö " off road" tyyliseen menoon vaunujen kanssa metsäpolulla.
Minulla myös aikoinaan kaksi isoa koiraa (nyt siis vain yksi) ja kaksi pientä lasta. Alkuun oli meilläkin koirat tuppasi poukkoilemaan vaunujen edessä ja olisivat kulkeneet lasten päältä jne.
Koiralle voi ja pitää sanoa ei, kertoa mitä saa ja tehdä. Ihan turhaa on ressata ja olla koiralle vihainen, remmissä normaalisti käveleminen ei koiralle ole mitenkään ihmeellinen juttu. Jos ei itse tiedä/osaa miten tämä opetetaan koiralle, koirankoulutusta järjestetään monella paikkakunnalla, usein myös koiran kasvattaja osaa neuvoa tässä asiassa.
Tarvitaan vain päättäväisyyttä ja vähän hermoja, aikaa tähän ei kulu kauaa!
Tsemppiä!
Meidän koira kävelee ihan nätisti muuten, mutta rattaat laukaisee ilmeiseti jonkin idiootti-geenin! Koira ei vedä, mutta ei jostain syystä osaa varoa niitä kärrejä, luulisi kyllä kahdessa vuodessa oppineen, vaan saattaa jäädä pyörän tönäisemäksi ja sitten kiljuu kuin henkeä vietäisiin.
Minä en nykyään käy koiran ja tytön kanssa samaan aikaan pitkällä lenkillä, vaan käydään ihan lyhyet pissatukset vaan päivällä. Sitten, kun mies on illalla kotona, niin käyn rauhassa koiran kanssa pitkän lenkin. Mulla ei ole muuta harrastusta, niin saan siinä samalla omaa aikaa. Kivempi koirankin kävellä rauhassa, kun minä en koko ajan temmo hihnan päässä raivoissani. =)
Meillä myös iso koira ja ne aah niin ihanat hajut pusikoissa...
Ensin kävelee nätisti vierellä ja yhtäkkiä sinkoaa niin pitkälle kuin hihna riittää.
Meilä ongelma ahelpottamaan otettu kuonopanta. Koira on täysillä vetäessäänkin (narttuihin menossa...) yhdellä kädellä hallittavissa, vaikka lihaksikasta painoa n.45kg. Halpis pannat oli huonoja ja koiraa ne ahdisti. Nykyistä Haltin kuonista ei yritä risua pois ollenkaan vaan on tyytyväinen siihen.
Meidän n. 30kg _erittäin_ energinen koirus alkoi kävellä kunnolla hihnassa vasta vuosikkaana. Alussa pomppi hihnassa minne sattui. Ei muuten ole helppoa kävellä toinen käsi hihnassa ja vaunuissa ja toisessa kädessä herkku. Koiralla oli niin kova eteenpäin-hinku, että parhaiten tepsi, kun pysähdyttiin kun veti. Nyt kävelee ihanasti, mutta, en koskaan ota koiraa hihnaan suoraan sisältä, vaan saa ensin höyrytä vapaana. Koira on irlanninsetteri, joka syksyllä jaksoi työskennellä metsällä kuusikin tuntia pienillä tauoilla (siis juosta, hakea lintuja ja pitää yhteyttä ohjaajaan). Kotipihaan päästyä kantoi kuitenkin keppiä heitettäväksi... Liikuta nyt moista hihnassa =)
hyvä koiran perus koulutus on kaiken a ja o. apuja saa koirakouluista joita varmasti myös omalla alueella järjestetään ja niihin voi osallistua ikään, rotuun ja sukupuoleen katsomatta kuka tahansa...
koiran luonnolliselle vietille ei voi mitään koulutuksellakaan :) ainakaan hirmuisesti :D
meillä alkaa olla jo vanhus bokseri uros mutta kyllä silti vauhtia vielä on riittänyt välillä hiuksia repiväksi asti...
vedon estovaljaat voi olla hyvä tilapäinen ratkaisu. mutta pidemmällä aika välillä sitkeästä, sinnikkäästä koulutuksesta on varmasti enemmän hyötyä.
tuhansia toistoja kuinka kävellään remmissä niin ettei mamma revi peli housuja.... tiedän, helpommin sanottu kuin tehty! tuttu homma myös meille... ei enään niinkään, kissat , oravat ja puput saa kyllä kyytiä edelleen meillä....
Meillä siis berni. Monta kertaa oon kans vannonu, että teen kohta koirasta rukkaset, kun oon käyny lenkillä, ensin vauva kantoliinassa meinas kaataa meidät kumoon kun ei uskonut komentoja, enkä minä kahju tajunnut laskea vaikka hihnasta, vaunut myös miltei kaatuneet.. Eli meillä säntäillään ihmisten, etenki pyöräilijät on niiiin mielenkiintosia, perään. Oonki välillä laskenu hihnan irti(en kylläkään sitten kun on ollut muita ihmisiä lähistöllä) kun on sapettanut jatkuva vetäminen mutta ihanhan tuo sitte tepasteli perässä vaikka koetin " avoimien ovien päivää" viettää. =D
Mutta onhan se rakas karvatassu, vaikka vaikeeta välillä onki muistaa se näin tähän ihanaan kura-aikaankin, sekin vielä. Meidän esikko (8v) varmaan murehtisi todella jos koiralle mitään tapahtuis, niin että kyl ne eläimet on vaan rakkaita lapsillekin, etenki kun ikää karttuu.