Lue keskustelun säännöt.
Mun poikapuolen itsetunto sai kyllä pahan kolahduksen tänään.
02.03.2007 |
13v poika on todella hyväihoinen ja kauniskasvoinen, minusta ihan ok nuori miehen alku, pukeutui hyvin työhaastatteluun kesätyöpaikkaa varten eikä äänikään ole enää mikään lapsen ääni vaan matala, olemus hoikka, mutta jo ihan miehen hartiat yms.
No siis asiaan: Haastattelija (vanhempi nainen) oli kysynyt, siis oletko sä tyttö vai poika. Pojan nimi Amin (äiti ei ole suomalainen). Ei sitten haastattelija tajunnut edes harrstuksista pojaksi! Suututtaa hiukan pojan puolesta moinen väliinpitämättömyys ja ajattelemattomuus. Nyt poika selvästi pahoittanut mielensä. Taitaa olla sellainen juttu tuossa iässä, että jää mieleen loppuelämäksi. Mitähän tässä nyt voisi äitipuoli tehdä?
Kommentit (3)
tapahtu. Ei huvittanut lähteä kavereiden kanssa ulos, ilmeisesti myös jonkun tytön kanssa pieni ryppy, ihastus lakannut tms. Yllätin 2 kertaa pojan illan aikana peilin edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisin pojalle juuri nuo asiat mitä kirjoitit, että miten hieno mies se on. Ja sitten että tuollainen kommentointi kertoo enemmän siitä haastatteliasta kuin pojasta. ' Ole ylpeästi sellainen kuin olet!'
Ihana äitipuoli! Mutta itse asiaan... Mulle tuli mieleen, että jos se haastattelija on mogannut jonkun aiemman haastateltavan kohdalla ton sukupuolen tunnistamisen, niin varmistelee nyt sitten vähän joka toiselta.