Oikean ruoan syömälakko melkein 4 vuotiaalla

Meidän 3v oli sama vaiva ja kysyin neuvolasta. Sanoi vat että 3-4v voivat lakkoilla ja sitten taas alkaa syödä.

Oletko varma ettei ole tulossa vielä joku hammas? Meillä nimittäin aikanaan vanhin ei koskaan syönyt mitään kun oli hampaan ilmestymisen aika vaikka oli vanhakin.



Toinen juttu mitä neuvola sanoi tutulleni on että ei ne lapset kuole vaikka eivät syö. Ja jos siihen syömiseen yhdistyy stressaantunut äiti ja isi vielä vähemmän maistuu.

Tai yksi vielä mikä tuli mieleen on kysymys, onko teillä joku muutos menossa elämässä mihin hän reagoisi?

Meidän perheessä yksi lapsi on ruoka allerginen eikä suostu syömään siksi kuin jotain tiettyä. ensin tein siitä ongelman mutta kun tiedän miksi nipottaa ruoan kanssa on asia helpompi käsitellä.

Sama ikä ja sama ongelma! Se on kai joku vaihe. Itsekin olen välillä huolissani, mutta uskon, että kun viisi kertaa päivässä kannan ruokaa eteen niin syö kyllä, jos on oikeasti nälkä. Pelleilyihin ei lähde mukaan. Ruoka on mitä on ja jos ei syö niin pöydästä pois. Tämän ikäiset osaavat vedättääkin aika lailla. Mutta on kyllä uskomatonta, kun joku päivä lihapullat ja muussi kelpaa ja seuraavana päivänä ei ja silloin lähes mikään ei kelpaa! Mutta uskon, että kun viisi ateriaa on niin jokaisella jotain naahii niin tarvitsemansa saa. Tämän ikäisethän saavat olla uskomattoman hoikkia! Herkkuja ei meilläkään saa ja maito on ruokajuoma. En ole alkanut paikkaamaan ruokavajetta herkuilla ja välipaloilla. Olen huomannut, että jos koko päivän nirsoilee niin iltapuuro kyllä uppoaa tosi hanakasti ja jos on taas syönyt " enemmän" niin ei uppoa. Eli kyllä paikkaavat sitä vajetta. Ja öljylisällä saa hyvin energiaa lisättyä. Kannattaa lisätä joka lämpimään ateriaan ja puuroon.

poika yökkii kun laitta jotain sellaista ruokaa suuhunsa mistä ei mielestään tykkää...tai sitten pitää ruokaa suussa pelkästään eikä suostu nielasemaan. Ja siisei oikeasti syö YHTÄÄN koko aterialla jos ei ruoka ole hänen mieleensä. Ja meillä ei todellakaan lähdetä tekemään ruokaa vain lasten mieleen...täytyy kelvata se mitä teen tai sitten ei ollenkaan. Mutta oikeasti...oppiiko tuo poika syömään sitten esim. lihaa,kalaa, porkkanoita jos ei niitä ikinä suostu edes maistamaan/nielasemaan?



Niin ja jos ei syö koko päivänä ni sit poika parka on ihan nälissään ja kyselee saisiko leipää, puuroa tai jotai " välipalaa" ...minähän en anna kun ei kerran ruokakaan maistunut!! Joten saattaa sitten olla iltaan asti nälkäinen ja sitten syö kyllä puuron reippasti...Mutta sama homma jatkuu seuraavana päivänä...oikeaa ruokaa ei tulla edes pyötään asti katsomaan kun haisee niin pahalle...välipaljoa anellaan muttei saada ja iltapala puuro syödään hyvin...



En vaan jaksa enää ku on sit niin kiukkunen ku ei syö!! Leipää ja jotain muuta kyllä pyytää kun on niin nälkä!!

Itse olin lapsena just tuollainen, että jotkut hajutkin jo etoivat, yökkäilin kaikkea mistä kuvittelinkin etten pidä tai mikä näytti epämääräiseltä. Mitään en ikinä yhdistänyt, esim. hampurilaiset jäi 15v asti syömättä vain siksi, että niissä oli niin montaa ainesta mössönä sekaisin... Leivän päällä märkää tomaattia tai tahmeaa juustoa, yöks, lihapullassa sipulinpaloja örks, puurossa yksikin klöntti, tai jos ruoka-aines tuntui yleensäkään erilaiselta sisältä kuin päältä, esim. just tuo tomaatti, ensin on sileä kuori ja sisällä onkin pehmeää ja vielä pahempaa siemeniä ja se keskikohta... Söin siis vaan sen minkä saatoin syödä aines kerrallaan, homogeenisena rakenteeltaan ja kaiken piti olla vielä esteettisesti syötävän näköistä kaiken kaivamisen jälkeen... Ja äidillä meni hermot useammin kuin kerran. Vitsinä vielä, että opin kunnolla syömään vasta aikuisena sitten kun aloin itse laittaa ruokaa. Sen jälkeen on maistunut lähes kaikki ja pystyn jopa nielemään. Vanhat ihmiset aina väittivät, että mulla " on taatusti huonot veret" , kun mikään ei kelpaa, mutta ei mulla ikinä ollut mitään vikaa, kun jotakin tutkittiin. Kasvoin ihan samaa tahtia kuin muutkin, vaikka syötäviä ruoka-aineksia ei taatusti ollut kuin kourallinen verrattuna muihin samanikäisiin. Eikä meillä tosiaankaan laitettu eri ruokaa mun takia. Muut söi normaalisti, minä en ikinä. Onneksi oma lapseni on hyvä syömään! En tajua, miten äidillä hermot kesti minun nirsoilijan kanssa.



Mutta summa summarum, nirsoilijakin kasvaa isoksi ja oppii lopulta syömään kaikkea... Joillakin siihen vaan menee kauemmin kuin muilla. :) :) Nauratti kun äskettäin hyvä opiskeluaikainen ystäväni oli meillä syömässä. Tarjoilin tyytyväisenä pitkiä vihreitä papuja ruoan lisäkkeeksi, ystäväni otti ruokaa ihmeissään ja huomautti, että ethän sä ikinä tällasia syönyt...

Oletkin jo saannut hyviä vinkkejä sekä kommentteja ja perussysteemit tuntuu olevan hanskassa eli säännöllinen rytmi, runsas ulkoilu (tuon ikäiset ovat mielettömän energisiä) ja syödään mitä tarjotaan periaate. Meillä myös molemmat pojat ovat tuon ikäisenä yrittäneet tuota - en tykkää, en syö - ajatusta. Ei mennyt meillä läpi ja muutaman viikon yrityksen ja kokemuksen jälkeen varsinkin nuorempi luopui toivosta saada pomputtaa äitiä. Vanhemmalla on ollut enemmän vaikeuksia. Vanhempi (ADHD/AS/tunto-ongelmainen) tosiaankin välillä yökkäili jos ruoka ei ollut mieleistä ja välillä oksensikin. Periaate oli kuitenkin että kaikkea piti maistaa ja jotain ainakin syödä. Useamman vuoden harjoittelun tuloksena poika syö nyt melkein kaikkea! Haluaa edelleen (15v) syödä ruoka-aineet erikseen. Kuulemma maistuu pahalta jos syö sekaisin. Aikamme yritimme totuttaa syömään esim. vuoropaloilla perunaa ja lihaa, mutta nyt olemme luopuneet toivosta. Pääasia on että syö. Pojalla oli myös ihan tähän talveen asti vaikeuksia syödä itsensä täyteen eli söi just sen verran, että nälän tunne katosi. Nyt on lopultakin oppinut syömään riittävästi eli itsensä täyteen. Jospa painoakin alkaisi tulla lisää.