asioihin puuttuvat vieraat ihmiset!
Olenko ainoa, jolla on ikäviä kokemuksia ventovieraista ihmisistä jotka tulevat kommentoimaan vauvan hoitoani?
Olen 10kk vanhan pojan äiti ja tässä lyhyessä ajassa jo joutunut usean vanhemman miehen ja naisen arvostelun kohteeksi. En sitten tiedä, että olenko jotenkin sen näköinen, että mulle uskaltavat tulla urputtamaan? Aina olen ollut se jolle juopot ja muut hullut tulee bussipysäkillä puhumaan, niin ehkä olen myös helppo saalis vanhuksille?
Ottaa vaan aivan sairaana päähän! Tänäänkin kun lapseni huusi kaupassa pääpunaisena vaunuissa kun oli päikkäriaika käsillä ja sitä nukutti, niin kaks vanhaa muijaa tuli siihen mussuttaan. " sillä on varmaan jano" (ainoo vaan, et just olin tarjonnut vettä, eikä kelvannut) " se pitää ottaa syliin" (ainoo vaan, et poika oli just ollut sylissä ja se oli vielä huonompi paikka kun vaunut..sillon kun väsyttää niin tarvii omaa rauhaa) " äidin pitäis nyt nopeeta pukee päälle, että pääsette kotiin" " ei noin pienen kanssa kaupoissa saisi pyöriä" ym ym...
Siitä oli tuplasti enemmän haittaa kuin hyötyä, että ne mammat tuli siihen selittään. Vauva alkoi huutaan kahta kauheemmin kun ne tunki päätään vaunuihin ja hyssytteli siinä jotain.
Mitä tollasille pitäis sanoa? Ja kun ei ole eka kerta. Mitä te olette tehneet? Sanotteko pahasti vaan? Kun jotenkin pitäs aatella, että hyvää ne vaan tarkottaa, mut sit taas...enhän minäkään puutu heidän tekemisiinsä. Että pitäskö vaan antaa kuulua, että jättäisivät tulevaisuudessa muut nuoret äidit rauhaan?
Huh, helpottipa kun sain purkaa vähän tänne :)
Kommentit (8)
toi oli hyvä, et " kyllä tänne kaikki mahtuu...jne"
:)
Niin, ei ehkä pitäis sit ottaa itteensä. Mut ois se kiva tietää, et miksi mulle tullaan niin herkästi sanomaan?
Varmaan helpoin kohde on yhden lapsen ja " nuori" äiti.
Minulle ei ole tullut vielä tilanteita että joku tulisi jotain sanomaan, muuta kun neuvolassa terkka on analysoinut omiaan. Kun tyttö on itkenyt pieruja tai väsymystä, niin terkan mielestä tissiä, tissiä vaan.. tissiä tyttö saa aina kun haluaa, mutta 3kk aikana olen jo ajat sitten oppinut lukemaan oman vauvani ilmaisuja milloin minkäkin suhteen. TGerkan mielestä kaikki tuntuu olevan nälkää..
Katos kun eihän nuoret äidit voi tietää mistään mitään, eikä auta vaikka olisit 30vee jos neuvoja on 50-vuotias ja näkee vauvasi ekaa kertaa, kyllä HÄN tietää mikä sitä vaivaa ;)
Että miksi juuri joillekkin tullaan helposti selittämään vauvan hoidoista, kun taas toiset eivät joudu kokemaan sitä koskaan. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kukaan ei ole koskaan tullut mitään sanomaan, ainoastaan joku pieni hymy saattaa joltain tulla, muttei sen kummempaa.
Tultiinkos sulle Milla-79 raskausaikana juttelemaan esim. kaupoissa? Tuollaistakin olen täältä palstalta lueskellut, kun isoja mahoja niin herkästi kommentoidaan kauppareissuilla. Mulle ei myöskään raskausaikana tultu mitään sanomaan.
Koskaan ei ole kukaan raskausaikana tai vauvan syntymän jälkeen mitään sanonut ja neuvonut. Enintään muut äidit lapsiensa kanssa ovat hymyilleet " osaa ottavasti" jos vauva on kiukutellut. Joskus joku on tullut muutamalla sanalla lepertelemään kun vauva on ollut hyväntuulinen. Johtuisiko ulkonäöstä? Ehkä jotkut ovat helpostilähestyttävien näköisiä, kilti, ujon tai kokemattoman näköisiä. Tai sitten niin kärsivän näköisiä siitä lapsensa huudosta, että tuntemattomat tädit tuntevat velvollisuudekseen mennä " auttamaan" .
Minä olen myös aika nuoren näköinen, lisäksi meikattu ja hoikka. En mitenkään " perinteinen" kotiäiti. Joten muutamat ovatkin kysyneet onko tämä sinun lapsi! :) Joten nuoresta ulkonäöstä se tätien juttelemaan tuleminen/neuvominen tuskin ainakaan johtuu.
Varsinkin ensimmäisen lapsen aikaan olin ihan yleistä riistaa lähinnä vanhusten keskuudessa. Olin nuori, ja näytin vielä ikäistäni nuoremmalta. Kerran kahvilassa istuessani mummo joukko pähkäili viereisessä pöydässä kovaan ääneen, että " lieneekö neljäätoistakaan tuo äiti...onkohan se vauva edes onnellinen..." Silloin kyllä meinasi pimahtaa päässä! Mutta yritän sen verran kunnioittaa vanhuksia, että pidin pääni kiinni ja hymyilin vaan nätisti. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt kyllä jotain sanoa. Se jäi niin kaivamaan... Sitten aina kävelyllä joku mummo tuli siihen päätä vaunuun työntämään ja kyseli olenko pikkusisaruksen kanssa kävelyllä... Hyvä ettei tekarit tippuneet suusta kun sanoin, että ihan oma tämä vauva on :o) Ja just ne neuvomiset ärsytti, kun lapsi sai vaunuissa jonkun raivarin. Tee sitä ja tee tätä ja sillä on varmaan nälkä. Ihan kun en ite älyäis! Ai pitääks nää syöttääkkin joskus...???!!!! Nyt onneksi saa suht rauhassa neuvoilta kävellä kolmannen kanssa. Joskus vaan mummot tulee siihen lepertelemään. Kerran kyllä yks vanhempi tuttu sanoi, että älä pidä liikaa vauvaa sylissä...tottuu siihe. Ai sitten annan huutaa lattialla naama punaisena?! Kyllä meillä lapset saa syliä ja hellyyttä silloin kun kaipaavat. Ja ei varmaan kukaan siihen syliin jää asumaan. Mutta ehkä ennenvanhaan on lapset jätetty huutamaan vanhempien mennessä mm navettaan.
Oma äiti vaan tahtoo vielä antaa " hyviä" neuvoja ja hänellä on olevinaan fiksuja kommentteja. Tämä kolmonen kerran mummon luona itki (minusta ihan normaalia väsymys-itkua) niin äiti sanoi, että jos on raskaana ollessa kiukkuinen niin lapsesta tulee myös kiukkuinen... Joopa joo...
En sitten tiedä, pitäiskö niille neuvojille sanoa jotain, vai antaa vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ne jutut.
Varmaan tiuskaisisin takaisin jotain nasevaa, mutta onneksi mulle ei ole mitään kommentoitu. Itse olen kyllä ollut monta kertaa vähällä kommentoida muiden hoitamisia. Ainoa mistä lopuksi sanaisen arkkuni aukaisin oli tuttavan 1v lapsi talvisäässä kaula paljaana. Seuraavista olen pitänyt mölyt mahassani, vaikka kovasti ahdistikin:
- Tuttavan lapsi oli tosi väsyneen näköinen ja kitisi väsyään, kun hän jäi meille siksi aikaa, kun kävin jumpassa. Oletin, että hän laittaisi lapsensa (1v) nukkumaan sillä aikaa. Mutta tullessani 2h päästä pikkuinen oli vieläkin sylissä tuskaisen väsyneenä, eikä puhettakaan nukkumaan menon yrittämistä!
- Toisen(kin) tutun 1v lapsi säässä kuin säässä kaula paljaana :(
- Vieras äiti kaupungilla muutama päivä sitten (satoi ja tosi kylmä viima), rattaissa 1v lapsi ilman lapasia. Omat sormenikin oli aivan jäässä jo pienellä matkalla.
vaikkakin lapsi on ensimmäinen ja olen suht. nuori. Olenkohan sitten niin jämptin oloinen, etteivät koe tarvetta vaikka meijänkin tyttö aika usein nimenomaan kaupan kassalla aloittaa itkukonsertin ja känän.
Itse suhtaudun näihin tilanteisiin aina ylirauhallisesti lapselle jutellen enkä ollenkaan lähde höösäämään. Vaikka itku ei loppuisikaan juttelen tytölle rauhottavasti samalla kun pakkaan tavaroita kassiin.
Jos joku tulisi viereen neuvomaan, katsoisin neuvojaa syvälle silmiin, sanoisin erittäin jämäkästi ja päättäväisesti:" Kiitos, pärjään kyllä!"
Se ei ole töykeää eikä epäkunnioittavaa vaan selkeä viesti vastapuolelle, että nyt peräänny ennenku mamma hermostuu!
Välillä tuntuu kun saa lapsen ja tulee äidiksi niin sitä muuttuu yleiseksi riistaksi. Itselläni ei ole aivan tuollaisesta kokemusta. Sukulaiset kyllä tuppaavat neuvomaan joskus liikaakin.
Oikeastaan tilanteessasi taitaa olla kolme tapaa toimia.. luulisin.
1. Kuuntelet pää kallellaan ja olet vastaanottava ja nyökyttelet samassa tahdissa puhujan kanssa.
2. Et ole kuulevinasi ja jatkat rauhassa ostostesi tekoa (sen minkä rauhassa pystyy tekemään vauvan itkulta)
3. Opettelet muutaman nasevan vastauksen. Esim ihmettelyyn mitä pieni lapsi tekee kaupassa. Vastaat hymyillen " Kyllä tänne kaikki mahtuu, niin lapset lastenvaunuissaan kuin vanhukset rollaattoreidensa kanssa.
Eipä mun vastauksestani tainnut apua olla, kunhan kanssa hieman tuuletin tuntemuksiani :)