Huhtihippusten ' 05 vk38
Kommentit (38)
Essulle myös suuren suuret onnittelut! On tosiaan vauvabuumi nyt huhtiksissa... Errj, oletko tehnyt jo uuden testin?
Kauan on pitänyt kysyä että vieläkö moni imettää hippuaan? Mehän lopetimme sillon jo aika aikasin eli kun Amanda oli 9kk.
Vaakamomillekin piti kauan sitten vain kertoa että kun sanoit että Elmo tykkää Puuha Petestä niin Amandakin hokee usein täällä " Puu Pepe" mutta se tarkoittaa Amandan kielessä yöpukua - keskimmäisellä on Amandan mielestä niin hieno Puuha Pete yöpuku!
Mun pitää mennä, olen luvannut kirjottaa saksalaissuomalaisen seuran lehteen artikkelin miten suomalaisissa kouluissa käsitellään Venäjän vallan aikaa. Täytyy käydä opetusministeriön sivulla ja meilailla muutamalle koululle (ja konsultoida tietysti isiä, ihan kun on hänen alaansa...) ja sitten yrittää vääntää saksaksi ymmärrettävä teksti ;-)
Palaillaan,
Kent ja Amanda
Tunnollisesti olen viestejä lukenut....heikolla (surkealla) menestyksellä kirjoitellut :-(
Heti ensiksi superlämpimät onnittelut kuningaskobralle......kukas sitä nyt saman syntymäpäivän äidin kanssa haluaisi ;-) Onnea ja voimia myös perheelle.
Onnea myös kaikille tahallaan/vahingossa ;-) raskautuneille. Mietin just viikonloppuna, että sitä alkaa jo enemmistöllä olla 2 kierros vuorossa tai vähintäänkin 2 kierroksen suunnittelu/yritys.....paitsi meillä useamman terroristin omaavilla :-)
Kaikista raskausuutisista olen tosi iloinen, mutta kieltämättä eipä tule yhtään sellainen tunne, että voi kumpa minäkin ;-)
Enköhän minä ole tehnyt jo osani Suomen uusien tulevien veronmaksajien lisäämisessä ;-)
Mitäs muuta....elämä vie eteenpäin tasaseen. Elmo on ollut 2 päivää kipeänä ja kuumeessa, mutta tänään on ollut jo reippaampi, joten ehkäpä se tästä. Sitten pakko jakaa tämä kauhutarina. Ystäväni ystävän 3 vuotias lapsi kuoli viime viikonloppuna. Lapsella oli ollut kova kuume ja yhtäkkiä oli mennyt ihan hervottomaksi. Olivat vieneet sairaalaan, jossa lapsi ihan muutamia tunteja myöhemmin oli kuollut aivokalvontulehdukseen. Ja kyseessä ihan perusterve poika ja ihan tavalliset huolehtivat vanhemmat :-( Voi surujen päivää. Onneksi en kuullut tuota tarinaa eilen, kun Elmolla kuume kieppui 40 asteessa ja oli ihan pihalla :-( Ikinä ei tiedä. Mäkin olen jotenkin tuudittautunut siihen, että kun lapsi on kerran saanut sen Hib-rokotteen niin tuollaiset kauheudet kuin aivokalvontulehdus olisi voitettu :-(
Mulle yksi lääkäri antoi kerran perusohjeen, että niin kauan kun lapsi jaksaa itkeä/vikistä/valittaa ei ole huolen päivää, mutta jos lapsi ei enää edes valita, niin sitten on jo kiire.
Lisäksi eräs mun tuttu (aikuinen) nainen, joutui viikko sitten sairaalaan. Meni sinne pääkivun vuoksi ja todettiinkin herpes-viruksen aiheuttama aivokalvontulehdus :-(
Eli tuntuisi olevan liikenteessä. Ollaanpa tarkkoina näiden murujen kanssa. Olen muuten sen olikos se nyt Konsta, joka sai päälleensä ne kiuhuvat nesteet (tuolla huhtihippusten msn puolella) pitänyt supertarkkaa huolta keittiössä, että Elmo ei tule lähellekkään hellaa.
Näihin surullisiin tunnelmiin.
Vointeja kaikille Hippusille ja vanhemmille,
Oikein painajaisten painajainen, varmaan perheelle täysin mahdotonta käsittää ja hyväksyä asiaa!!!
Nyt musta tuntuu että otan itseäni kiinni ja soitan lastenlääkärille ja varaan ajan tuohon rokotukseen aivokalvontulehdusta vastaan. Suosittelivat sitä mutta on maksullinen (joo, no kun ajattelee tuota kertomaasi kohtaloa niin ei paljon voi rahasta samana päivänä puhua). Rokotuksen pitäisi suojata nimenomaan tuota vaarallisinta taudinmuotoa vastaan.
Annetaan, tuon minun aloittaman pinon tippua, vähän väsyä ilmassa.
Vaakmon: Ihan hirveä juttu, meidän naapurin pojalla oli aivokalvon tulehdus viime vuonna. Kaikkea kurjaa sitä onkin.
Sitten ONNEA ERRJ JA ESSU, ihania uutisia. Taitaa tosiaan pienen pieni vauvabuumi olla menossa. No me ei siihen liitytä vielä.
Ompunäiti: Juuh pikkuisen meinaa hermo mennä, kun tuntuu tämän haastavan pikkukakkosen kanssa, että kaikilla on mielipide miten nämä pitäisi kasvattaa. Ja, että Anton on itkuinen kasvatuksen tuloksena, pidetään liikaa sylissä ja sai liian kauan rintaa (sillähän on merkitystä kiukkuisuuteen) jne. Ja minä vaistosin sen kun odotin Antonia, asenne tosin oli, ettei varmaan tärpännyt, mutta pieni ääni sanoi tulosta odotellessa, että KYLLÄ tärppäsi ja niin kävi.
Mukavaa viikkoa kaikille
Mareila+Anton
Onpas taas mennyt aikaa viime kirjuttelusta..
Ihan ekaksi Kuningascobralle ja perheelle suuren suuret onnittelut pienestä tytöstä!
Ja samaan syssyyn onnittelut uusille plussanneille! On kyllä oikea plussa-aalto meneillään:) Meille se tuskin tulee käymään ihan lähiaikoina..
Mies tosin myöntyi siihen että voin lopettaa vahvemman reumalääkkeen, kun oloni suhteen en sitä tarvitse,enkä muutenkaan,se teki vain pahaa oloa:(
Kent; Edelliseen pinoon viitaten, eipä se puhekyky tosiaan mahda kiukun keskellä paljoa auttaa..Mut olisi kiva tietää mitä tytsi muutenkin haluaa,tosin nyt on muutamia " äidinkorvalla" :) tunnistettavia sanoja tullut,tai ainakin sinnepäin:)
Imetysgalluppiin; Meillä lopeteltiin kans tammikuun loppupuolella imetystä,eli n.9kk tisuteltiin meilläkin.
Vaakamom; Tosi kamala juttu!! En voi edes ajatella,miten tyhjä olo olisi jos menettäisi lapsen:(
Meillä ollaan kiukuttu muuten nyt lähipäivinä ihan kunnolla, ja etenkin nukkumaan menot ovat yhtä ihmettelyä..Eli Miia ei oikeestaan edes kiukkua illalla, mut jää vaan ihmettelemään käsiään ja jalkojaan ja kääntyilee kyljeltä toiselle..siis ei vaan nukahda, vaikka nukkumaan meneessä olisi vaikuttanut olevan ihan kypsä:0
Tosi kumma juttu..Ja mikähän lie,kun nyt syliin änkeää väkisinkin, ja sitten kun autan syliin,niin joko kampeaa itsensä pois sylistä tai sitten selän taakse tuoliin ja sit onkin kiva kiskoa äitiä(tai isiä,kumpi nyt sattuukaan tuolissa istuaan) hiuksista ja nipistellä..Mikä tytöllä on??Onko tämmöinen normaalia?Kuuluuko uhmaikään tms?
Niin ja välillä sitten ollaan niin kiltisti ja hymyillään kuin naantalin aurinko..kunnes taas seuraava kiukunpuuska iskee..
Nyt pitää taas rientää..
Päivänjatkoja!
-Milenna ja Miia 27.4-05-
Aamutuimaan pari kommenttia, elikkäs imetysG: Meillähän tuo imetys loppui heinäkuun alussa, eli ikää Antonilla oli se 1v2kk. Vaikka silloin tuntui kypsältä, niin nyt harmittaa kun lopetin niin " aikaisin"
Milenna: Anton myös puree ja nipistää ja vetää tukasta, on joku vaihe luulisin? Kokeilee omia voimiaan ja on hauskaa kun saa aikuisessa aikaan reaktion. Väärin tekee siinä, mutta jotenkin en ole vielä keksinyt hyvää keinoa, miten sen saa loppumaan. TOki komennan ja kerron, että niin ei tehdä ja nostan pois tilanteesta.
Tänään Anton nukkui pitkästä aikaa hyvin, Anton on jonkun aikaa herännut aamuyöstä ja tullut meidän väliin. Tänään unta riitti melkein puoli yhdeksään ja vasta JÄTTIkakka herätti.
Nyt pukemaan pojat, niin saadaan ulkoistettua itsemme
Mareila+Anton
Eilen illalla tein varmistustestin ja pullat on uunissa (toivottavasti tosin ihan vain yksi pulla). Vähän hirvittää, nyt kun tietää mitä on tulossa. Odotan kauhulla väsymyksen alkamista: miten ihmeessä minä jaksan töissä ja kotona! Helkaa odottaessa minä nukuin alkuraskaudesta kaikki iltapäivät, kaaduin suoraan sohvalle töistä tullessa ja siirryin siitä sänkyyn joskus yhdeksän aikoihin. Mutta eihän se nyt onnistu, kun ei koko huushollin ja Helkan hoitoa voi jättää pelkästään miehen vastuulle. Vähän hirvittää myös miten sujuu sitten vauvan ja uhmiksen kanssa, ja mistä mulla riittää käsiä molemmille, jos tulokas on yhtä sylikissa kuin Helka vauvana. Joka tapauksessa ihana vahinko, joka toivottavasti pysyy kyydissä loppuun asti :)
Mulla on nyt ollut niin omanapaisia juttuja, etten ole sanonut MugSkabille, että toivottavasti saatte asiat kuntoon. Meillä on myös ollut tän viimeisen 1,5 vuoden aikana tosi hankaliakin aikoja, ja on tuntunut, ettei tästä enää mitään tule. Minä olisin ollut jo parikin kertaa menossa pariterapiaan, mutta jotenkin ollaan sitten saatu asiat kumminkin puhuttua ja solmut auki. Minusta tuntuu, että lapsen synnyttyä saa paiskia paljon enemmän hommia kaikkien asioiden eteen. Aiemmin parisuhde toimi ihan " itsestään" , siis kun ei ollut muuta kuin parisuhde, niin ei sen eteen tarvinnut niin hirveästi tehdä mitään. Mutta Helkan synnyttyä on ihan eri tavalla pitänyt nähdä vaivaa senkin asian eteen, eli että löytyisi aikaa myös kahdenkeskiselle olemiselle, toisen kainalossa nyhjäämiselle ja pussailulle, siis niille ihan arkisille asioille, jotka ennen lapsen syntymää tapahtui melkein itsestään. Mulla on lisäksi aina ollut tarve saada viettää tietty määrä aivan yksityistä, omaa aikaa. Ennen se ei ollut ongelma, koska aikaa oli kuitenkin myös parisuhteelle. Mutta nykyään mun on käytännössä valittava parisuhdeajan ja oman ajan välillä, koska päivässä on liian vähän tunteja kaikkeen. Yritän siis muistaa tinkiä omasta ajasta, vaikka välillä se hermostuttaa. Ajattelen kumminkin, että itseni kanssa ehdin kyllä olla koko loppuelämän tapahtui mitä tapahtui, mutta jos en ole mieheni kanssa nyt, niin hän ei välttämättä olekaan tarjolla enää myöhemmin.
Tämäkin meni nyt ihan omanapaiseksi jutuksi lopulta, parempi palata töiden kimppuun.
1,5-vuotisneuvolassa ja saanut sen rokotuksen, ja millaisia oireita siitä tuli jos tuli? Helkalla on ens tiistaina neuvola.
Tälläisten öiden jälkeen sitä aina USKOO, että unenriisto on varmasti ollut erittäin tehokas kidutuskeino sotien aikana...puuh
Ensinnäkin herra huttunen nukahti vasta kello 22, mitä ei ole tapahtunut sitten vauvakuukausien. Siellä se huuteli 1½ tuntia sängyssä, välillä oli ihan hiljaista, sitten alkoi taas kuulua mongerrusta. Kun menin katsomaan, niin jätkä vaan naureskeli ja vikana tempauksenaan huuteeli kovalla äänellä IS-KÄÄ, IS-KÄÄ.....
Pakko kai nauhoittaa miehen äänellä lausuttuna mankalle, että :" Nyt Hemmo pää tyynyyn ja rupeat nukkumaan" .......ja se miehen komennus vielä toimii :-0!!!!!!
No sitten heräiltiinkin parin tunnin välein ja vaikka olin ajatellut, että tuo myöhäinen nukkumaanmeno kompensoituisi aamulla, niin katin kontit, kello 6 ylös.......grrrrrrrrrr
Elmohan oli viikonloppuna kipeä, mutta esim. viime yönä ei ollut kuumetta, ei valunut räkä, ei varsinaisesti itkenyt tuskaisesti, ei jäänyt itkemään, vaan rauhoittui saatuaan tutin/maidon. Mistä näistä otuksista ikinä tietää.....
No se siitä omasta navasta.
Onnea Errj:lle!!!!!!! Normaaleja ovat pohdintasi ja kyllä se siitä lutviutuu. Asioilla on tapana hoitua ;-)
Täältä kanssa Mugskabille iso hali. Työtähän se parisuhde teettää varsinkin lasten synnyttyä, mutta toivotaan, että saatte miehenne kanssa asiat kuntoon. Montakohan " turhaa" eroa tosiaan syntyy ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen???? Ja tosiaan, kun antaa ajan kulua, niin tuntemuksetkin vaihtuvat ja tilanne " normalisoituu" .Mutta tsemppiä!!!!
Täällä kanssa, meinaan yksi nipistelijä, läpsijä, onneksi ei enää purija. Puremisvaihe on mennyt toistaiseksi pois (lieneekö tehonnyt äidin : " mä puren takaisin" -kampanja ;-)
Varsinkin väsyneenä ja kun kieltää jotain, niin ukkelista oikein näkee tärinän, kun se lähtee muo läpsimään (tai siis yrittää läpsäistä). Tää on taas niitä teletappi juttuja, eli meidän perheessä otan kädestä kiinni (uudestaan ja uudestaan) ja toistan, että ei saa lyödä. Sitten vielä pakotan Hemmon " paijaamaan" sillä samalla kädellä.
Kurjinta tässä vaiheessa on se, että Hemmo on alkanut testaamaan läpsäisyn tehoa myös pihalla toisiin lapsiin (aina pieniin), joten saa olla ihan tosi tarkkana ukkelin kanssa, koska samalla meillä on nyt myös hali-vaihe. Niinkuin viimeksi tänään pihalla sanoin, että mä luotan Hemmoon tällä hetkellä yhtä paljon kuin skorpioniin....eli en hirveän paljon. No onneksi tämäkin on vaihe.
Elmostakin on sitten kehkeytynyt varsinainen IS-KÄN poika......taas yksi menetetty ;-) Nyt taas alan muistamaan, miksi meillä on 3 lasta....ensiksi äiti vetää pääroolia (ainoata sellaista) vauvan hoidossa sen kenkkumaisen ekan vuoden (vauva-ajan kitinät, yöheräilyt, kanniskelut, jne) ja sitten tulee iskä ja tempaisee pojan miehen maailmaan.....EPÄREILUA. Me aina miehen kanssa vitsaillaan, että äiti tekee työt ja mies korjaa sadon ;-) Ei vaineskaan, elämä on helpottunut sillä saralla aivan huomattavasti, kun mies kelpaa hoitajaksi, nukuttajaksi, lohduttajaksi siinä missä minäkin. Okei, jos suuri hätä yllättää niin ei kelpaa kuin äiti :-) Ja tämä pätee kaikkiin poikiin ;-)
No nyt lopettelen romaanin ja painun tekemään munavoita, että saadaan välipalaakin. On muuten Elmon suurta herkkua tuo karjalanpiirakka ja munavoi :-)
Enpä olekaan tooodella pitkään aikaan kuulumisia laittanut, mutta nyt oli pakko vähän kirjoitella kun niin monella oli samanlaisia kuulumisia, että oikein nauratti...ja helpotti!
Viimeksi taisin kirjoitella kun kerroin, että mieheni sairastui lymfoomaan ja joutui hoitoihin ja ulkomaankomennuksemme peruuntui. No nyt on taas elämä mallillaan. Mies on tällä hetkellä terve ja muutimme kevään lopulla Hong Kongiin. Täällä on lähtenyt elämä mukavasti käyntiin ja pihapiirissä on paljon taaperoseuraa ja kivoja leikkipaikkoja. Parasta on kuitenkin se, että täällä kaikilla on kotiapulainen ja niin myös meillä. On tullut kyllä paljon laatuaikaa lisää lapsen kanssa oloon, kun ei tarvitse olla koko ajan kiinni kotitöissä ja ihan niitä omiakin hetkiä, ihanaa!
Aaron kuulumisista sen verran, että nauratti tuo nypläys tarve kun väsyttää/herää yöllä. Meillä nyplätään korvaa, niin että tuntuu välillä korva repeävän ja yksi timattikoru on jo kadonnut. Siitä oppineena nyt on 3 euron korvikset. Pitäisiköhän ostaa joku isokorvainen nukke? Olisiko mitään hyviä ideoita?? Aaro siirrettiin juuri omaan huoneeseen ja nukahtaa itse, mutta vierellä olen vielä pehmittämässä muutosta, tarkoitus olisi siirtyä siitä viereltä pois joskus. Tutti ja iltamaitopullo on vielä käytössä, lähinnä isojen elämänmuutosten ja pitkien lentomatkojen takia. Toivottavasti syksyn aikana päästäisiin eroon. Aaro kokeilee myös välillä onneaan siinä kuinka käy, jos äitiä läpsäisee. Sanon aina, että ei saa ja että äitiä sattui, jonka jälkeen hän heti antaa suukon " anteeksipyynnöksi" . Vai onkohan oppinut, että voi lyödä, jos sitten vaan pussaa päälle??
Mutta en nyt kirjoita pidempää romaania. Yritän olla vähän ahkerampi tästä eteenpäin, kun on niin mukava kuulla teidän muidenkin kuulumisia.
Olen tainnut viimeksi kirjoitella vauvapuolelle vaikka muiden hippusten kuulumisia olenkin ahkerasti lukenut. Vauvapuolella olin vielä tosi ahkera kirjoittaja ja sitten kirjoitusinto vain katosi kun ei oikein ollut enää mitään kirjoitettavaa....Joka tapauksessa kai joku vielä muistaa minutkin??
Kiva lukea että pinoon on kirjoitellut sellaisiakin joista en ole kuullut pitkään aikaan.
Minäkin ilmoittaudun odottaviin hippusäiteihin, meillä la on joskus toukokuun alussa. Olen vielä töistä hoitovapaalla eli päivät menee toooosi vilkkaan ja vaativan pojan kanssa eli ei mikään helppo juttu kun kärsin samalla raskauspahoinvoinnista ja väsymyksestä. Etukäteen jo pelottaa ensi kevät miten pärjään kahden pienen kanssa kun ei tuota tukiverkostoa ole ihan kovin lähellä. Pitäisi kai muuttaa takaisin kotiseudulle:)
Meidän hippuspoikamme on iso ja hyvin kasvanut poika, oppi kävelemään ennen 1. vuotta mutta ei oikeastaan puhu vielä muuta kuin omaa kieltään. Ymmärtää kyllä kaiken mitä hänelle sanoo.
Tuttia rakastaa vielä kovasti emmekä raaski sitä rakkautta häneltä vielä riistääkään. Poju nukkuu meidän huoneessa omassa sängyssään.
Päiväunet meillä on menneet ihan ranttaliksi; nykyään poika nukahtaa vasta joskus klo 14-15 välillä unille, en ymmärrä mistä moinen yhtäkkinen muutos.
Mukavaa syksynjatkoa kaikille!
Kivaa oli kuulla Kiiamariasta ja Ameliasta, olenkin miettinyt, että mitä teille kuuluu.
Sitten pika kommentti, niille jotka pohtivat miten pärjäävät uuden vauvan ja hipun kanssa. Hyvin se menee, asiat suttaantuvat aina jotenkin. Ja mitä useampi lapsi, sitä luovemmaksi äiti muuttuu, pakon edessä ihminen kyllä venyy =)
Vielä parisuhde pohdintaa, minä olen huomannut saman kuin Errj,eli lapsen myötä joutuu todella tekemään enemmän töitä parisuhteen eteen. Jotenkin kun Anton on ollut haastavampi, niin parisuhde on joutunut ihan uuden koitoksen eteen, esikoisen vauva-aikana oli paljon helpompi järjestää aikaa yhdessä ja yksin. TÄhän kun lisätään miehen opiskelu ja työt, niin avot siinäpä sumplimista. Ja nolona ja häpeissäni tunnustan, että minä olen meillä se joka viitsii vähemmän. Kun lapset on nukkumassa, tekee mieli mennä sohvan nurkkaan punaviini lasin kanssa ja nollata pää ja olla YKSIN. Onneksi mies muistaa suukotella ja halia. Toinen mitä olen tämän kakkosen syntymän jälkeen huomannut, on että minä kaipaan paljon aikaa olla rauhassa ja yksin. Kummallista sinänsä, koska yleensä haluan olla muiden seurassa ja jutella. Kaipa nämä ovat ohi meneviä juttuja tai ainakin aikaa saa enemmän kun lapset kasvavat.
Nyt tämä romaani loppuu, mukavaa iltaa kaikille. Minulla on laatuaikaa YKSIN, lastenhoitaja on poikia hoitamassa, ihanaa =)
Mareila+Anton
Onpas ollut kiva kuulla kaikkien harvemminkin täällä vierailevien kuulumisia! Hienoa erityisesti, että Amelian (sorry jos meni nikki väärin) perheessä voidaan nyt hyvin. Ja onnea vielä Essulle, Errj:lle, Kiiamarialle ja kenties vielä muillekin plussanneille! Ihanaa myös, että Mareilan isä on päässyt kotiin sairalasta!
Kiiamarian kanssa meillä onkin samat aikataulut ja samat tunnelmat tuon pikku2:n suhteen! Mulla iski lauantaina päälle kunnon väsymys ja etova olo, jotka pysyvätkin sitten päällä koko päivän. Huoh. Huomenna Laura meneekin anopin luokse viettämään mummolapäivää, että saan paremmalla omallatunnolla vaan lojua. Toivottavasti tätä ei kestä kymmentä viikkoa sentään! Ja kyllä, pelottaa edelleen miten sitten keväällä ja kesällä pärjään. Esikoisen odotusajan romanttis-suloiset ajatukset tulevaisuudesta ovat kyllä tarkkaan haihtuneet taivaan tuuliin! : )
Meitä odottajia on nyt tosiaan paljon - toivottavasti teitä muita ei liiemmin ärsytä, jos jututkin välillä pyörivät sen ympärillä : )
MugSkabille vielä; vaikka kirjoitin, että meillä oli NELJÄ vuotta sitten vaikeaa, niin kyllä tämä kulunut 1,5 vuottakin on ollut myös ihan oma lukunsa. Olenkin nyt tässä miettinyt, että meidän pitää kehittää jotain parisuhteen turvasysteemejä ennen kuin kakkonen syntyy, jotta jaksettaisiin jotenkuten vetää sitten yhtä köyttä.
No mutta nyt ei enää toimi aivot täällä päässä, joten on mentävä nukkumaan. Hyvää yötä kaikille,
t. Ompunäiti 6+5 ja Laura
Mukava tosiaan kuulla teistäkin taas,Ameliaana ja Kiiamaria!
Ja onnittelut uusille plussaneille kans, mua ei ainakaan haittaa,jos jutut vähän odotusaikaan liittyvätkin:) Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin ja jaksuja!
Jospa tuo läpsiminen liittyy tähän ikään, kun kerta muillakin sitä havaittavissa..Meilläkin kans kielletään ja sanotaan että sattuu,siihen se yleensä loppuu..ainakin hetkeksi.
No,eipä meille uutta, mukavat päivänjatkot..
-Milenna ja Miia 27.4-05-
Osaako kukaan auttaa päiväunien suhteen, olen ihan loppu ja poikki. Meidän pikkuherramme kun nukahti tänään vasta klo 15.30 päiväunille, kiukuttelun, itkun, huudon, väsyneenä kompastelun yms. jälkeen. Vielä pari viikkoa sitten hän nukahti klo 12 unille ja nyt kun yritän samaa, hän pyörii pirteänä sängyssään.
Onko kenelläkään samanlaista ongelmaa? Pitäisikö vain yrittää nukuttaa väkisin aikaisemmin ettei yliväsymys aiheuta hysteeristä itkua ja kiukuttelua?
Kiitos jos joku osaisi neuvoa! Tässä tilassa kun kaipaisi itsekin vähän lepoa ja rauhaa...
Ja kaikille muillekin plussanneille + vauvan saaneille hirmuisesti onnea! Muistanko oikein, että Katsurakin on ihan viimeisillään?
K rv 8 + pikkuherra joka kohta on jo puolitoistavuotias!
pikaisesti taas tulin, pitää siivota ja laittaa poikien uimakamst, niin isi vie uimaan.
Onnea Kiiamarialle plussanjohdosta =) ja samaan syssyyn nukahtamisesta. Meillä hyväksi havaittu keino, on aikaistaan nukkumaan menoa, kun alkaa nukahtaminen olla vaikeata. Sitä kautta yleensä rytmi on tasaantunut
Nyt pakko mennä
mareila+Anton
pikaisesti ennen lounasta. Juu ei haittaa, vaikka jutut pyörisivät vähän odotuksenkin ympärillä, kiva muistella omia odotuksia =)
Meillä nukahtaminen on päiväkohtaista, joskus Anton nukahtaa tosi kivasti, joskus töitä saa tehdä enemmän. Meillä ei kummankaan " NYT Anton PÄÄ tyynyyn ja NUKUT" Tehoa, poju yleensä hihittelee vaan. Suurimmaksi osaksi A nukahtaa kun vieä pojun sänkyyn ja toivottelee mukavia unia.
Pää kolisee tyhjää, joten menen siivoamaan
Mareila+Anton
Kiiamaria, sinullekin suuret onnittelut! Minusta on ihanaa kuulla vauvauutisia, vaikka itse tuskin tulen vähään aikaan ainakaan sellaisia kertomaan.
Siis äsken taphtui jotain tosi kummallista, olis pesemässä jääkaappia (huh, ja sain pestyä), Amanda palloili olohuoneessa ja sitten istahti katsomaan teletappeja. No, ihmettelin kun oli vähän ajan päästä niin hiljaa ja menin katsomaan: tyttö oli nukahtanut itse sohvalle =)
Noi Amandan yöt on kyllä edelleen mitä sattuu. Siis pääsääntö on että nukkuu huonosti mutta sitten on päiviä ja jopa lyhyitä kausia että saattaa nukkua ihan ok. Nyt esim monta kertaa yöllä herää huutamaan ja karjumaan ihan hulluna eikä meinaa millään rauhottua. Tosi rasittavaa! Ja kuitenkin on iltasin ruvennut nukahtamaan itsekseen eli makaan kyllä sängyssä ja Amanda eka vähän halailee, sitten menee itse omaan sänkyynsä, pyytää peiton ja aikansa siinä möyrittyään sitten nukahtaa.
Ja lyömiset, potkimiset ja puremiset on täälläkin tuttua. Tehdäkseen puremisesta hyväksyttävämmän, A on keksinyt että sen jälkeen kun ensin vähän nakertaa äitiä niin moiskauttaa purennan päätteeksi pusun... Mua harmittaa kun noiden isosisarusten mielestä se Amandan läpsiminen (siis että A läpsii niitä) on hauskaa ja sitten nauravat sille. Amandakin tietty luulee että tämä on joku hyvinkin hauska juttu.
Mutta, mä menen jatkamaan siivousta, vuorossa on uunin pesu...
Ensinnäkin Onnittelut kaikille vauvan saaneille ja uudelleen raskautuneille!
Ryhis kyseli vuokareseptejä. Nostelin kahtakin eri pinoa, mutta tässä vielä suorat linkit:
alkuperäinen: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=2127744&p=&mpage=1&tmode=…
muokattu versio: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8372823&t=8226937&appid=&…
Ja sitten ikivanhaan asiaan, mutta pian taas ajankohtaiseen. Muistelen, että ERRJ kyseli joskus viime keväänä, että miten hanskat/rukkaset/tms. saa pysymään lapsen käsissä. Muistanko oikein? No, vastaan joka tapauksessa :). Kaupoissa myydään sellaisia nipsuja, missä on pätkä leveätä kuminauhaa ja päissä nipsut. Toinen pää hanskaan kiinni ja toinen hihaan. Onkohan noilla joku virallinen nimikin? Joillain olen nähnyt käytössä myös niitä lapsiturvallisia/-lukollisia(?) hakaneuloja.
Kirpeän aurinkoista syysviikon alkua toivottelee
Zitikka & K 9.4.