Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

5-v kädentaidot, piirtäminen, saksijutut jne. eivät vastaa ikätasoa, kaikki muu ok, kokemuksia?

29.02.2008 |

Olen toki itsekin huomannut että lapsi ei ole erityisen kiinnostunut askartelusta ja kotihoidossa ollessa ei niin säännöllisesti ole edes askarrellutkaan. Myöskään piirtäminen ei kauhesti kiinnosta ja ote kynästäkin on hutera ja jälki ei ole napakkaa ja " siistiä" . Neuvolassa todettiin että ei ole ikätasoista em. asiat.



Eli missä mahtaa olla vika? Mielestäni halu näiden asioiden oppimiseen lähtee lapsesta itsestään, eikä ympäristö voi kauheasti vaikuttaa? Itse ainakin muistan ihan itse opetelleeni lapsena kaikki asiat, ei minua kukaan erityisesti opettanut. Voiko lähtökohtana olla lapsen luonteenpiirteet, ei ole kovin oma-aloitteinen ja päättäväinen. Ja tämä heijastuu oppimiseen? Vai voiko kyseessä olla jokin häiriö vai miksi sitä pitäisi kutsua?



Ongelmat ovat vain tällä alueella, esim. palapelit sujuvat hienosti, tietokonetta hiirellä käyttää todella hyvin eikä hahmottamisessa muuten ole ongelmia. Onko muilla kokemuksia tällaisesta, mistä on kyse ja voidaanko sitä hoitaa? Toimintaterapian mahdollisuutta väläytettiin, onko siitä oikeasti hyötyä?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
29.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Piirtäminen ja kynän käyttö on tärkeää jatkoa ajatellen, sillä kirjoittaminen perustuu käden ja ranteen liikkeiden hallintaan. Koulussa opetellaan edelleen kirjoittamaan käsinkin :)



Varmasti lapsen persoonallisuuskin vaikuttaa, mutta ennen kaikkea esimerkki! Ei muuta kuin piirtelemään ja askartelemmaan lapsen kanssa. Meidän esikoululainen piirtää koulussa etanoita, sillä ranteen pyörtöliike on kaiken perusta. (Asumme ulkomailla, lapsella ikää 3+, koulussa opetellaan vain kaunokirjoitusta, tikkuja ei laisinkaan!)



Useampi tutun lapsi käy toimintaterapiassa erilaisten syiden vuoksi ja kuulemani perusteella se tuntuu olevan kivaa!

Vierailija
2/4 |
29.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä myös 5-vuotias, joka ei ole koskaan ollut kovin innostunut piirtämisestä tai askartelemisesta. Kotona en sitä hänen kanssaan kovinkaan paljon aikaisemmin tehnytkää, sillä pojan " motivointiin" meni aina hirveästi aikaa. Mutta koska päiväkodissa askarrellaan ja piirrellään, on pojan taidot siinä harjaantunut (ja innostus myös). Minä siis uskoisin, että teillä on kyse vain siitä, ette lapsen kanssa niin hirveästi olla piirrelty/askarreltu, kun ei sitä " sisäistä motivaatiota" lapselta löydy.

Toinen esimerkki meiltä: Huomasimme, että poikamme olisi aivan toivoton palapelien tekemisessä. Häntä ei oikeastaan koskaan ollut kiinnostanut palapelit, joten niitä emme sitten juuri tehneetkään. Vielä puoli vuotta sitten (4,5-vuotiaana), poika hädin tuskin sai 12-palasen palapelin tehtyä. Sitten hankimme kotiin 50-100 palaisia palapelejä ja aloimme niitä tekemään yhdessä. Poika innostui niistä ja nyt hän tekee tuollaisia hienosti aivan itsekseen. Sama juttu on legojen kanssa. Nykyisin rakentelee itse ohjeiden perusteella pikkulegoista vaikka mitä, vielä puoli vuotta sitten ei varmasti olisi onnistunut.

Eli ehkäpä lapsesi vain kaipaa lisää harjoittelua piirtämisessä, jotta kynäote yms. kehittyisi. Eikun askartelemaan vain, vaikkei se lasta niin kiinnostaisikaan. Meillä on auttanut se, että piirrämme tai arkartelemme jotain sellaista, josta poika on kiinnostunut. Esim. nykyisin piirtelemme kaloja, sillä poika innostui niistä nähtyään Nemo-elokuvan.

Illusi@:


Olen toki itsekin huomannut että lapsi ei ole erityisen kiinnostunut askartelusta ja kotihoidossa ollessa ei niin säännöllisesti ole edes askarrellutkaan. Myöskään piirtäminen ei kauhesti kiinnosta ja ote kynästäkin on hutera ja jälki ei ole napakkaa ja " siistiä" . Neuvolassa todettiin että ei ole ikätasoista em. asiat.

Eli missä mahtaa olla vika? Mielestäni halu näiden asioiden oppimiseen lähtee lapsesta itsestään, eikä ympäristö voi kauheasti vaikuttaa? Itse ainakin muistan ihan itse opetelleeni lapsena kaikki asiat, ei minua kukaan erityisesti opettanut. Voiko lähtökohtana olla lapsen luonteenpiirteet, ei ole kovin oma-aloitteinen ja päättäväinen. Ja tämä heijastuu oppimiseen? Vai voiko kyseessä olla jokin häiriö vai miksi sitä pitäisi kutsua?

Ongelmat ovat vain tällä alueella, esim. palapelit sujuvat hienosti, tietokonetta hiirellä käyttää todella hyvin eikä hahmottamisessa muuten ole ongelmia. Onko muilla kokemuksia tällaisesta, mistä on kyse ja voidaanko sitä hoitaa? Toimintaterapian mahdollisuutta väläytettiin, onko siitä oikeasti hyötyä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
29.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilllä 4-v ' jäi kiinni' neuvolassa kun ei suostunut katsomaan vasemmalla silmällä. Silmälääkärissä selvisi, että toinen silmä on voimakkaasti heikkonäköinen. Nyt on 2,5 kk käytetty silmälaseja sekä peittohoitoa (sitä jo vähennetty, aluksi peitettiin silmä joka päivä). Sitten fysioterpeutti huomasi,, että käden ja silmän yhteistyö ei oikein suju (vaikka esim. tekee palapeljä, pujottelee helmiä ym. ). Tuo kylläkin todennäköisesti johtui siitä, että oli toinen silmä peitossa siellä lapun alla.



Toki voi olla sun lapsella ihan tuota harjaantumattomuuttakin. Itse olen nyt ajatellut, että siksi ehkä ei poikaa olen niin kiinnostanut piirtäminen ja jälki on ihan sotkua. Ihan viime aikoina on värittäminen alkanut kiinnostaa ja siinähän käden ja silmän yhteistyötä tarvitaan ja jälki on parantunut huimasti harjoittelun tuloksena.

Vierailija
4/4 |
29.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Useammalla kaverin lapsella ollut tätä. Yleensä neuvolassa kiinnitetään huomiota ja tarpeen mukaan kai saaneet harjoitteita kotiin. Tämä on juuri näkynyt kynäotteessa, saksilla leikatessa, molempikätisyydessä yms. Ei tunnu olevan mitenkään harvinaista. Mutta tarvitsee harjoitusta, sillä aika vaikeaksi tulee koulun alkutaival jos homma takkuaa pahasti.



Miten lapsen karkeamotoriikka? Miten liikunnallisesti yhdellä jalalla hyppelyt, pyörällä ajo yms.? Onnistuvatko ne hyvin?