****** Maaliskuiset 05 alkuviikkoon******

Hyvää alkanutta viikkoa!



Meillä viime viikko loppui tietoon edelleen jylläävästä korvatulehduksesta ja korvien putkituksesta. Eli huomenna olisi jo operaatio edessä. Ihan hyvä, että nykyään nuiden korvatulehduksien kanssa toimitaan nopeasti ja laitetaan putkitukseen pikimmiten, jos on havaittavissa korvakierrettä. Ja sitähän tässä nyt on havaittavissa, kun kuukauden sisällä syödään kolmatta kuuria.



Vähän jänskättää tuo huominen, kun mies ei saa vapaata, niin joudun menemään yksin Helmin kanssa sinne leikkaukseen. Ja leikkausaika on vasta iltapäivällä, eikä ohjeiden mukaan päivän aikana saa syödä kuin nestemäisiä ruokia, jottei nukutuksessa tule oksennus.



Mitenkähän tuo Helmi reagoi, kun ei hän ole oikein tottunut mihinkään varsinaisesti nestemäiseen ruokaan (siis jos lasketaan pois mehut, maito, vesi, jogurtti). Hän kun ei oikein pidä esim. kasvisosekeitosta, kiisseleistä tms. Ainakaan suuria määriä nuita ei saa menemään. Jotta saattaa raukalle tulla nälkä päivän aikana. Neljä tuntia ennen leikkausta ei saisi syödä mitään paitsi juoda kirkkaita mehuja. Eikä niitäkään enää kaksi tuntia ennen leikkausta. No, pitää laskea niin, että kun leikkaus on klo. 17.00, niin syöttää ruoan (mitä se nyt sitten onkaan...) viimestään välillä 12 - 13 ja laittaa tytön sitten päiväunille. Eipä tuo unien aikana mitään ole ennenkään syönyt tahi juonut. Puoli viideksi jo pitääkin mennä sitten ilmoittautumaan ja siellä lääkärissä on niin paljon leluja ym. että taitaan Helmin mielenkiinto suuntautua enemmän niihin kuin nälkään tai janoon. Eipä varmaan auta tuotakaan etukäteen liikaa murehtia. Menee sitten, miten menee. Eihän tuo lapsi nyt muutamassa tunnissa nälkään tai janoon kuole. Mutta miten mahtaa tehdä kauppansa iltapala?



Onko muilla kokemusta korvien putkittamisesta? Ja millaisia?



Eilen meillä kävi vieraita. Ystäväni opiskeluajoilta. Ovat olleet kimpassa ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien eli vuodesta -95 ja naimisissakin jo kolmisen vuotta. Just lauantaina mietin, että kehtaanko tiedustella taas kerran, että mitkä ovat heidän perheenperustamissuunnitelmansa. Onko tiedossa lapsia vai ei? Kun jotenkin ehkä olin jo keittänyt toivon heidän suhteensa. Niin nyt sitten kuulimmekin ilouutisia jo ennen kuin ehdin edes kysyä asiasta. Eli vauva on tulossa! Tässä onkin nyt sitten lähipiirissä jo kolme pariskuntaa jotka lisääntyvät tasaisin väliajoin loppukesästä eteenpäin. Heinäkuussa toivottavasti kuulemme ensimmäiset vauvauutiset. Tosin sitä ennen syntyy siskon lapsi toukokuussa. Siihen ei ole enää onneksi kauan aikaa.



Kyläilynukkumajärjestelyistä oli ollut puhetta. Me otamme Helmille aina matkasängyn mukaan. Siellä nukkuu hyvin. Yleensä nukumme normaalioloista poiketen kaikki samassa huoneessa. Harvassa paikassa on mahdollisuus laittaa lasta omaan huoneeseensa. Eikä se ole tarpeellistakaan ainakaan meidän tapauksessamme.



Eipä tule nyt mieleen muuta.



lehtovi ja Helmi

Kiva et Lehtovi oli pinon jo avannut : )



Mä täällä istun lukemassa tenttiin (lue: surffaan netissä). Ei tule sitten lukemisesta yhtään mitään kun taloasiat pyörii päässä. Niin, me hylättiin se vanha talo kokonaan kun siihen olis uponnut vielä niin paljon rahaa ja alettiin katselemaan uudempia taloja. Eilen löysimme kivan talon, jossa oli kaikki suuret remontit tehty (myös katto, öljysäiliö ym.) ja oli sisältä aivan upea. Mutta se piha oli aivan järjettömän pieni ja jotenkin karun oloinen. Meiän lisäksi esittelyssä oli yksi mies ja hän rupes jo tarjousta tekemään joten lähdimme sitten pois. Tuon lisäksi kävimme katsomassa kahta muuta taloa ja yhtä rivitaloa ulkoapäin. Rivitalossa oli niin pieni piha että se olisi kyllä ruennut ahdistamaan. Taloista toinen oli surkeassa kunnossa ja lattia olohuoneessa oli aivan vino eli talo on jonkin verran painunut. Ei siis tietenkään tuollainen kiinnosta. Viimeinen talo oli ihan hieno mutta aivan liian kallis. Kymmenen vuotta vanha talo ja samalla hinnalla saa jo aivan uuden! Se siis myös hylättiin.

Netistä bongasimme myös kivannäköisen 2001 rakennetun paritalon. Kävimme ulkoapäin eilen katsomassa ja tontti vaikuttaa tosi kivalta. Tänään on sitten esittely. Kuvien mukaan on kyllä upea talo. Ja se, mikä mua ilahdutti on että talot eivät ole kiinni toisissaan vaan välissä on kaksi kahden auton autokatosta eli ei kaikki kuulu suoraan seinän läpi. Nyt pitäisi vielä selvittää, miten sielläpäin on järjestetty lasten päivähoito. Se on kuitenkin aikas tärkeä asia. Ihan vieressä ei päiväkotia ole mutta miehen työmatkan varrella kuitenkin. Itseäni askarruttaa se, että bussipysäkille on reilu kilometri matkaa. Eiköhän sen jaksa kävellä??? Onko muilla tuollaista matkaa? Oon niin tottunut, että bussi menee aina melkein kotiovelta. Haluan kuitenkin päästä liikkumaan ihmisten ilmoille. Se on mulle tärkeää. Mutta tuolta olisi Turkuun moottoritietä pitkin noin kymmenen minuutin matka. Olisi siis kuitenkin hyvällä paikalla ja kuitenkin ihan " maaseudulla" . Busseja menee aikas usein pitkin päivää.

Ollaan aikas innostuneita menemään tänään katsomaan tuota taloa. Pitää olla heti paikalla kun esittely alkaa : )



Tulehan TEL kertomaan sitten kun olette esittelyissä köyneet! Toivottavasti mieleinen talo löytyy!



Vein Henrin vasta kymmeneltä tarhaan. Hän ei olisi halunnut lähteä sitten millään. Aina ennen on innoissaan tarhaan mennyt ja nyt on viikon ajan sanonut, ettei mennä tarhaan. Vein sinne tänään juuri vastauslapun kyselyyn kesäajan päivähoidosta. Henri on kotona kesä- ja heinäkuun. Ja jos muutamme, hän vissiin on seuraavan vuoden kotona koska tuskin saamme uutta päivähoitopaikkaa jos äiti on kotona...



Täällä oli juttua, miten lapsi nukkuu kyläreissuilla. Mökillä meillä on aina matkasänky mukana. Ulkomaanmatkoilla ollaan hotellista saatu matkasänky. Sitten taas esim. mamman ja pappan luona nukkui eilen päikkärit lastensängyssä. Heillä on myös matkasänky mutta se oli henrin serkulla lainassa. Omaa matkasänkyä meillä ei ole. Jos muuta sänkyä ei ole, Henri voi hyvin nukkua meidän välissä.



Nyt tarttee yrittää lukea. Tulkaahan taas kirjoittelemaan kuulumisianne.



Kalamami, Henri ja masuasukki rv 32



Ps. Meilläkin otettiin viikonloppuna päiväunitutti pois. Lauantaina ei nukkunut ollenkaan, huusi vain mutta sunnuntaina nukkui mamman ja pappan luona hyvin. Tänään sanoi, että tarhassa ei anneta tuttia eikä äiti anna tuttia : ) On se rankkaa.

Piti oikein sammuttaa telkkukin ;)



KALAMAMILLE onnea siihen paritalon metsästykseen!! Tules kertomaan kuulumiset!!



LEHTOVILLE tsemppiä huomiseen päivään!! Kaikki menee varmasti hyvin. Noihin korvajuttuihin en osaa vastata, meillä kun ei ole ollut vielä ensimmäistäkään tulehdusta. *koputtaa puuta*



Päivä on ollut taas Mimmin kanssa huono. Voi naapuriparat ketkä on päiväsellä kotona, Mimmin kiukkuaminen ja itkeminen varmasti kuuluu sinne asti.. Toivoton olo näinä päivinä. Pahinta oli kun Mimmille yritin pukea päivävaatteita. Riisui sitten sitä mukaan pois, kerta toisensa jälkeen valittaen sitä tuttua itkukitinää..johon sitten lopulta hermostuin ja repäisin kovakouraisesti paijan pois niin että kynnet teki naarmut kylkiin. Voih, kyllä mie oon sitten tuota itkenyt tänään..millainen hirviö minusta on tulossa? Mikä miuta vaivaa?



Ulkona sitten käytiin temmeltämässä, mutta meillä oli liian vähän päällä- piti tulla tunnin kärvistelyn jälkeen sisälle.



Parisuhteessakin on nyt pieni ongelma. Tämä on kerran kaksi vuodessa--mies lähti käymään lauantai-iltana kuuen maissa, huom käymään serkkunsa kanssa niitten tallilla. Oletin tulevan viimeistään klo 2 kotia. Mie sitten hoidon kaikki iltahommat ja käytiin Mimmin kanssa nukkumaan kympin jälkeen. Ei taaskaan yhtään sitä " omaa" aikaa..No, yhen jälkeen heräsin ja aloin odottamaan miestä kotia. Mie kun en osaa nukkua, jos se on jossain. Puoli VIISI soitin että missä sie oot? Johon mies, että tallilla-kohta lähen himaan. Vastasin että haista pas*a. Meillä ei ole koskaan haistateltu, mutta se vaan lipsahti kun tiesin mikä aamulla odotti..No, mies tuli VIIDEN jälkeen kotiin. Haisi niin pahalle, kun olivat mopoilla ajellut, auton kumppaa polteltu ja nuotiolla kai istuttu. Tokas että anna olla viimeinen kerta kun miulle alat haistattelemaan..no, tottahan se on, tein väärin. Tytöt heräsi seiskalta ja krapulainen isä makas ämpärin kanssa sängyssä. Yhdeksältä aamulla miulla oli kimpsut ja kampsut, tytöt ja koirat pakattu autoon ja läksin isälleni. Tultiin illalla klo 19 kotiin, ni ukko ol kai ne samat kalsarit jalassa makaamassa sängyssä kun meijän lähtiessä. Oli siis maannut koko päivän, mitään kotihommia ei ollut tehnyt. Ai, että mie kihisin. Jätin tytöt ja koirat siihen sijoilleen ja läksin kapungille. Istuskelin kuppiloissa ja kirjoittelin päiväkirjaa. Kotiin tulin kun kaikki oli jo nukkumassa...Nyt kun tuo herra töistään tuleen, lähen jumppaan, ja kiire kotiin ei ole. Ottaa niin päähän, kun meijän piti eilen pessä ikkunat ja laittaa partsille koukkuja kattoon yms hommaa. Ihan kaikki jäi tekemättä. Tänään olen sitten siivonnut ja pessyt herran pahalle haisevia vaatteita. On tämä parisuhdekin välillä vaikeaa..



No juu, itkettämään kävi taas..näinköhän nämäkään pillerit ei sovi miulle. Miun vaan pitää syyä 3kk näitä, jotta voidaan olla varmoja.



Erittäin surullinen Tuulia

Juu,elikkäs äsken kotiuduttiin Oulun reissulta.Lehtovin tavoin meillekin määrättiin putkitus korviin.Meillä on menossa neljäs korvatulehdus ja siis nytkin tulehdus päällä mut lääkäri sanoi ettei ole akuutti tapaus mut jos rupee kovin tuskainen olemaan niin eikun kuuria hakemaan.Me kun päästään putkitukseen vasta kesäkuussa....



Tuulialle myötätuntoa parisuhteeseen täältä päin!Kohtalotoverisi olen,meilläkin miehen kans tökkii nyt ja pahasti...ja naimisiin pitäs mennä.....minä kun oon jotenkin henkisesti väsynyt juuri nyt ihan kaikkeen..töihin,lapsen hoitoon,kotitöihin,talo-ja hääprojektiin....mies ei sitte tunnu tajuavan asiaa lainkaan vaan ihmettelee et mistäs päin nyt tuulee!Tietty ymmärrän et paineita on hälläkin omien töiden(oma yritys) ja talohomman kans,mut siltikin mä odottaisin jonkinlaista apua kotihommissa yms... Ja kun Juusollakin on taas menossa joku " kiukkuan äitille" kausi niin kyllä ottaa päähän!!!No,jospa tää tästä...toivottavasti.



Heitänpä vielä galluppia:Et syökö teidän muksut vielä kaupan purkkiruokia?Entäs niitä hedelmäsoseita?Meillä syödään kotiruokaa,mut tänään esim oli mukana kaupan ruokaa,se kun maistuu Juusolle myös kylmiltään niin sai ajon aikana syödä.



Jep,vaan nyt suihkuun.



Suohomppeli81 ja Juuso

Tsemppiä kaikille korvien kanssa taisteleville!!!

Minä olen täällä myös " hiukan" neuvoton, tosin vähän eri syistä. Tänään tuo likan ummetus meni kyllä todella pahaksi. Tyttö itki lohduttomasti " sattuu, pipi" ja käveli varpaillaan. En oo tollasta itkua kuullu ikinä :( Ajattelin jo ihan oikeasti että kohta viedään sairaalaan. No kakka tuli pienissä osissa ja hirveän huudon kanssa. Huoh.

Tuulialle lämpimät halaukset!!! Voin kuvitella että sapettaa ja pahasti. Meillä myös omat ongelmamme, johtuvat lähinnä vaan siitä että molemmilla on paljon töitä ja jonkun pitäis ne kotihommatkin tehdä. Toivottavasti saatte asiat kuntoon.

Samoiten Suohomppeli :/

Tuntuu että miunkin lähipiirissä on jokaisella samoja ongelmia. Pienet lapset = aviokriisi. En siis tarkoita että lapset ne aiheuttaa vaan kaikilla nyt vaan on niitä lapsia ja ongelmat alkaneet sen jälkeen.

Onpa masentavaa tekstiä. Mitähän piristävää keksisi. No keskiviikkona on ainakin ultra-aika, se jo vähän jänskättää :)

Eilestä episodista hieman toipuneena. Minä olin niin järkyttynyt, mutta oli siinä hyvätkin puolensa.Jos niin voi sanoa. Meinaan minuun se jätti lähtemättömät arvet, vaikkei Mimmi asiaan edes juurikaan reagoinut. Eikä häneen jäänyt mitään naarmuja, silloin vain näytti siltä.. Minä kyllä säikähdin ja kovasti.



Tänään Mimmi heräsi klo 6.30. Mietin milloin se kitinä mahtaa alkaa, kun meillä oli niin mukavaa kölliä vierekkäin. No, siihen meni tasan puoli tuntia ja normaali kitinälissu valtasi sen herttaisen Mimmin. Huoh..



Ajattelin eilen illalla olla aikuinen ja jutella miehen kanssa. Sanoin sanottavani, kuinka tuollainen ottaa päähän..Se ryökäle ei sitten vastannut mitään ja siitäkös mie otin herneet nenään. Ennen on aina puhunut asiat selväksi, jos ongelmia on ollut. Taitaa johtua siitä, että hänen mielestään se ei ole tehnyt mitään väärään ja minä olen kaikkeen syypää- voi elämänkevät..Minä luulen, että lähetään pappalaan tällä kertaan ihan yökylään. Yhtään ei tee mieli olla kotona, koti siistinä ja ruoka tehtynä, kun isi tulee kotiin. Olenko minä nyt lapsellinen, ehkäpä..



Sellasta täällä siis tällä erään.



Muillekin parisuhdeongelmaisille jaksuja. Se kuitenkin on niin, että asiat järjestyy ja sitten se elo on mukavaa ja oma ukkokultakin rakas. Vaikkei nyt siltä tuntuisikaan. Riitoja täytyy olla, ei muuten ilma puhdistu..Onko se näin?



Nasulinan Nooralle, toivottasti vatsa alkaa toimia. Tiiättekö mikä vatsan vetää kovaksi? Auttaako luumut yms tuotteet?



äiti syliin..jep lopetan lyhyeen.



tuulia

Aika paljon monella näköjään samoja asioita, aina löytyy joku vertaistuki tässä pinossa:)



Kalamamille onnea sen paritalon kanssa. Kuulostaa hyvältä, jossei ole liian " maalla" . Miten kävi?



Lehtovilla varmaan tuo putkitus auttaa tulehduksiin. On kyllä nopeaa toimintaa! Suohomppelilla samaa sitten odotellaan, mutta pian tuo kesäkuukin tulee. Hui, onko kesä tosiaan niin ovella jo?



Tuulialle sympatiat suhteeseen. Kyllähän se meilläkin ärsyttää jos mies joskus harvoin on liikenteessä ja makaa aina sit seuraavan päivän kuolleena sängyssä krapulassa (on miehellä huono viinapää, mutta siinä on hyvät puolensakin- ei viina ala viemään miestä). Mua ei ne menot ärsytä, vaan se toimeton krapulapäivä kotona, jolloin aina hitusen valitan, koska mulla olis kans aina jotain hommia/tekemistä tiedossa myös miehelle ja itellä energiaa kun toinenkin on kotona. Mutta toisaalta ymmärrän miestäkin, vaikka silloin itseä ärsyttää. Ei se niin iso asia kuitenkaan ole, kun niin harvoin tapahtuu (se kerran-kaksi vuodessa).



Ja erityisesti Suohomppelille jaksamista. Teillä on aikasen monta projektia päällekkäin ja varmasti ne väsyttävät kumpaakin.





Meillä elämä uomissaan. Eilisen sadepäivän vietettiin liikenteessä. Aamupäivän olin kylässä tyttöjen kanssa ja sitten kun esikoinen kotiutui koulusta lähdettiin toiseen kylään. Sieltä sitten kauppojen kautta kotiin. Tuli ostettua vielä vappuasuja (maaliskuinen on leppäkerttu, keskimmäinen keiju, esikoinen viikinki, mies Elvis ja minä Hörhö- eli karnevaalitunnelmaa haetaan). Ilta vielä saunottiin, niin päivä meni että hujahti vesisateesta huolimatta. Tosin sovittu kävelylenkki peruuntui.



Tänään täällä vielä harmaata ja märkää, joten ei viitsitä lähteä ulos. Iltapäivästä sitten perhekerhoon ja illalla isommat osallistuvat korttelijuoksukisoihin ja sitten meillä on vielä asukasilta lähikoulun tilanteesta (säilymisestä).



Kivasti siis puuhaa ja sitten odotellaankin jo säiden lämpiämistä ja ulkoilmasta nauttimista. Sunnuntai kun oli hieno sää meni aamupäivä ulkoillessa, sitten iltapäivä kummipojan 1v synttäreillä ja illan kun pääsin kotiin olin vielä lasten kanssa ulkona- ahdisti sen verran se sisällä vietetty aika. Ulos siis tekee taas mieli ja aurinkoa kaipailen, meillä siis eletään säiden mukaan (ehkä liikaakin, mutta hyvinä päivinä eletään ulkona).



Synttäreillä käydessä mietittiin myös miten meillä toimitaan vieraiden kanssa. Riippuen tietenkin vieraista yritetään jatkossa saada enemmän rennompaa tunnelmaa: Kaikki kun eivät ole niin leppoisia itsessään. Pitäisi varmaan panostaa terassi viihtyisämpään kuntoon ja muistaa tarjota vieraille alkoholiakin (tätä emme ole pahemmin harrastaneet, mutta yhdessä kaveriperheessä on tapa ja on toimiva tarjota jollekin olut tai toiselle lasi viiniä ja moni tykkää, jopa ne vanhat mummot- tosin ehkä enemmän konjakista kahvin kanssa). Meillä mielellään oltaisiin pihalla vieraidenkin kanssa lämpöisinä vuodenaikoina ja aurinkoisella säällä mentäisiin uimarannalle tai laitetaan lapsille kahluuallas. Pitäisi oikeasti panostaa vielä lapsivieraiden viihtymiseen pienellä ohjelmalla (vaikkei mikään juhla olisikaan) ja aikuisille taustamusiikki voisi olla kanssa kiva. Huomattiin että pientä panostamista vieraisiin meilläkin olisi... Pikkuhiljaa olen sentään oppinut että vien aina kylään mennessäni jotain tuliaisia ja juhlista kysyn toisinko jotain tarjottavaa. Yritän siis muuttua avuliaammaksi. Ja tarkoitus olisi tosiaan panostaa vähän vieraisiinkin, sillä kun itse käy joskus sellaisissa paikoissa on yleensä todella mukavaa. Ensimmäisiä kertoja oikeasti ollaan mietitty viime vuosina miehen kanssa tälläisiä asioita: Taitaa tarkoittaa että meilläkin on aikaa panostaa muuhunkin kuin pelkästään arjen jotenkin pyörittämiseen (siis taloprojektit, töiden ristiin tekemiset, raskaudet ja vauva-ajat on ohi).



Ei siis mitään ihmeempää asiaa meidän elämässä meneillään.

Täällä sitä pakerretaan, vaikka ei kyllä yhtään huvittaisi...



Tänään alkaisi vielä viimeinen viestinnän luentosarja, sitten alkavat ne hommat olla voiton puolella (vielä yksi kirjatentti tämän lisäksi). Ei jaksaisi millään istua 3,5 h luennolla, mutta kai se on pakko...



Meillä on Nuutti kipeänä. Eilen valitti aamulla mahaansa, mutta se meni ohi. Iltapäivällä nousi sitten kuume, joten hain hänet kotiin. Kuume kyllä laski, mutta edelleen mahaa välillä kipristää. Nyt mies on ollut siis tämän päivän Nuutin kanssa, että minä olen saanut tehdä töitä. Mutta saas nähdä, voiko viedä huomenna hoitoon vai ei.



Käytiin sunnuntaina katsomassa asuntoja. Yksi olisi potentiaalinen, mutta on vähän huonossa paikassa. Muita hyviä ei oikein ollut. Nyt menemme ensi viikonloppuna uudelleen... Oma asuntokin on jo myynnissä, ensimmäinen näyttö on ensi sunnuntaina. Iski kyllä ekan kerran kunnon haikeus, kun tajusi, että oikeasti nykykodista on lähdettävä ja jätettävä kaikki tutut naapurit, lasten hoitaja jne. Mutta ei auta, toivottu muutos on joka tapauksessa, mutta kun on tällainen turvallisuushakuinen ihminen kuin minä, niin muutokset ovat aina pahasta ;-)



Parisuhde on kyllä välillä näin pikkulapsiaikana kovilla. Minä meinasin pimahtaa ihan täydellisesti viime perjantaina, kun miehen piti tulla klo 22 pintaan kotiin ja ilmoittikin sitten menevänsä kaverin kanssa vielä parille. Annoin ukaasin, että klo 24 on oltava kotona, jotta saamme imuroitua yms. lauantaina aamulla (välittäjää varten). No, eikös puhelin soi paria minuuttia vaille puolen yön ja mies sanoo, että jääkin vielä hetkeksi... Olisin voinut kuristaa äijän! Sanoinkin tulikivenkatkuiset kommentit, mihin mies sitten lupasi ja vannoi, että tulee pian ja imuroi jne. kiltisti. Minä siinä sitten kihisin pari tuntia raivosta (en tietysti saanut unta) ja nukahdin juuri ennen kuin mies tuli kotiin. No, koska hän sitten nousi lauantaiaamuna kiltisti imuroimaan, annoin asian olla... Mutta kyllä silloin yöllä otti kaaliin! Ja se on kumma, että meilläkään mies ei tuntenut tehneensä mitään väärää, kun petti lupauksensa kotiintuloajasta. Jos minä olisin tehnyt samoin, hän olisi suuttunut ihan varmasti. Nyt ei ollenkaan ymmärtänyt, miksi olin niin kärttyisä...



Yleensähän tosiaan nuo riidat puhdistavat ilmaa ja tekevät jopa ihan hyvää parisuhteelle, jos ne käydään loppuun. Mutta ovat ne kyllä raskaita ja inhottavia, kun ovat " päällä" . Tsemppiä siis kaikille parisuhdeasioissa! PIanhan se alkaa helpottaa, kun pikkulapsiaika on takana!



Sellaista siis täällä Nyt pitänee jatkaa työntekoa...



Terkuin Terhi

eipä tässä kummempia, muutaman sanasen ajattelin kirjoitella ennen kuin siirryn taas kouluhommien pariin. Nyt pitää tehdä, kun on draivi päällä. Seuraavaan kertaan kun saattaa taas mennä kuukausitolkulla aikaa.



Onnea kaikille suurten muutosten tekemiseen! Ja tsemppiä parisuhdekriiseihin. Meillä on siitä kummallinen suhde, ettei me oikeastaan koskaan riidellä. Tottakai joskus tulee jotain sanomista ja ollaan me muutaman kerran riideltykin, mutta näiden 12 vuoden aikana ne kerrat on kyllä laskettavissa melkeinpä yhden käden sormilla.. Sanomista ei tule, kun me ajatellaan ja toimitaan lähes kaikessa samalla tavalla. Mun röökinpoltosta mies naputti aiemmin, mutta nyt kun en ole liki kolmeen vuoteen polttanut, niin ei ole siitäkään enää tarvinnut. Mutta ei se riitelemättömyys silti sitä tarkoita, etteikö toisen touhut joskus ottaisi päähän!! Ja näin kuuluukin olla, eihän sitä aina ole tyytyväinen omiinkaan touhuihinsa, miten sitten toisen ihmisen..



Kaisaa kiukuttaa edelleen nukkumaan meneminen, mutta joka aamu tyttö polleana ilmoittaa ettei tarvitse enää tuttia. Tiukka paikka se on selvästi ollut ja tarhassakin nukahtaa huonommin. Ylipäänsä Kaisa nukkuu tällä hetkellä 1-2 tuntia vähemmän / vrk kuin ennen tutista luopumista. Ihmeen hyvätuulisena likka on kuitenkin pysynyt, mitä nyt tarhasta kotiin tuleminen on melkoista kiukkuamista. Mutta sitä se taisi olla jo ennenkin.



Nyt niihin kouluhommiin. Muistuttelen kuitenkin vielä kesäkuun tapaamisesta, ettei jää pitämättä!!



kua ja Kaisa

ja raapustan suhteellisen pitkän tauon jälkeen pari sanaa. Töissä on sellaista hulabaloota, että illat olen vain kotona ja --- siis olen vain! Melkeis zombiena. Oppilailla alkaa olla tähän aikaan vuodesta kevättä rinnassa, joten kovasti tarttee motivoida ja tsempata, että saataisiin hommat hoidettua, kunnolla. Sitten on itsellä takki tyhjänä, eikä kotihommiin jääkään energiaa...



Energiaa on kuitenkin ollut sen verran, että olen muistanut kyllä kesätapaamisemme! Hyvä Kua, että muistuttelet!! Meidän pitäisi varmaan vähitellen päättää passeli päivä. Sopiiko, jos ehdotan jo?! ;)) (mitä, minäkö malttamaton?) Heittäisin ehdotukseksi 8.6. elikäs perjantaipäivän. Ajelen lasten kanssa kaveritapaamiseen Jklään ja sieltä voisin hurauttaa sitten vielä hieman etelämmäksi. Ja jos vaikka taas siskon tykö pääsisin majailemaan viikonlopuksi tms. Ja nyt kun olen ehdotukseni heittänyt, niin todella toivon, etteivät opiskelukaverini päätä muuttaa tapaamisaikatauluamme...



Mies on pelaamassa, menen laittamaan lapsukaiset nyt petiin. Palaillaan

Perjantaisin kun mulla on joka tapauksessa vapaata!



kua

Tänään molemmat lapset heräsi klo 5.30. Nukahtivat illalla klo 21.20, eli mitä siitä unta sitten tulee..8h10min. Moona nukkui eilen päikkäreitä yhteensä 1h30min ja Mimmi 5min. Jep Jep. Minä oon ihan neuvoton. Mimmi tarvii koko ajan sitä ohjattua toimintaa, ulkoillaan 2hpvässä, mikään ei tunnu riittävän. Nitinää, itkua, kiukkua kaikesta huolimatta. En taas muista milloin meillä on ollut ns.normaali päivä. Ei tällainen ole kyllä normaalia, tai sitten miulla oli aivan väärä käsistys kotiäiteydestä. Eihän kellään muulla ole tällaista???



Nyt koira pyytää ulos, voi ei..ei muuta kuin pukemaan lapsille päälle.



T

Koira on taas ripulilla. Eipä siinä ollut aikaa pukea lapsia, vaan piti viedä koira heti pihalle. Hyvä että sinne asti edes kerittiin. Nyt tästä aamupalan jälkeen ajetaan taas isälleni ja jääköön koira vanhus nyt sinne hoitoon(koiratarha ei ole vielä valmis, ettei voi jäädä sinne vielä kai kokonaan).. Voih, ei olis nyt tarvinut sairastua.



Meille sopii se 8.6 myös oikein hyvin? Mites muut? Odotan innolla!!



Hienosti Kuan Kaisa irrottautui tutista ;), ihania kommentteja kun lapset osaa jo niin hyvin ilmaista itseään.



Nyt lopetan, ennen kuin Mimmi painaa jotain näppäintä ja kaikki katoaa..



Tuulia taasen

Rauha maassa!Eilen illalla saatiin miehen kans riidat riideltyä,ihan jopa aikuisten oikeesti ja sovittua asiat.Ja nyt siis kaikki hyvin.Miehellä on tänään synttärit,joten olisi kyllä ollut kurjaa olla riidoissa.Me ostettiin Juuson kans lahjakortti ihonpuhdistukseen miehelle synttärilahjaksi.Saa käydä kaksi kertaa,eka kerta nyt keväällä ja toinen sit pari viikkoa ennen häitä.



Tuulialle vastailen, että meillä kans asustaa sellainen maalislapsi,jolle pitää suurimmaksi osaksi olla ohjattua toimintaa...vaikka olis päivän hoidossa,jossa siis saa rymytä ja touhuta mielin määrin.Luulis et olis ees hitusen väsyny illemmalla eikä tartteis niin kauheesti touhuta,mutta ei,kokoajan jotain touhua pitää olla.Meillä on kans sitä turhanpäivästä kitinää vähän väliä.

Mutta poikkus vahvistaa säännön eli joskus taas Juuso saattaa leikkiä pitkätkin tovit itsekseen.



Mulla ois tänään sit siivouspäivä.Eilen pesin ikkunat ja nyt siis kuuraan asunnon putipuhtaaksi.Huomenna taas työt kutsuu.



Suohomppeli81 ja Juuso

Meillä esikoisen tauti jatkuu... Eilen ja toissapäivänä mahaa vain kipristeli, tänään on sitten jo oksennettukin. Ja nyt on minun vuoroni olla kotona, olen tämän ja huomisen. Huomenna on lisäksi Saanalla silmälääkäri (kun minun mielestäni hän karsastaa), joten vipinää riittää. Ja kun huomenna iltapäivällä tulee lauma kiinteistövälittäjiä tutustumaan kohteeseen, pitää vielä siivoillakin... Ja sit pitäis tehdä töitä.



No, kai tää taas tästä.



Tuulialle jaksamista aktiivisen Mimmin kanssa. Meilläkin lapset välillä kaipaavat kovasti sitä aktiivista tekemistä ja seurustelua, välillä on sitten päiviä, jolloin leikkivät kivasti yksinäänkin. Onneksi purkavat hoidossa suurimman osan energiastaan, joten usein arkisin haluavatkin leikkiä itsekseen. Viikonloppuisin yritetään keksiä sitten aktiivisemmin puuhaa heillekin (huom, yritetään...). Mutta minä olen kyllä niin huono tuossa aktiivisen tekemisen keksimisessä, että olen onnellinen, ettei sitä tarvitse tehdä joka päivä...



Kesätapaaminen 8.6. sopii minullekin, voin pitää silloin vapaapäivän. Silloin oleilemme vielä täällä pk-seudulla, joten ei tarvitse edes matkustella...



Meillä on Saanalla ollut taas parina päivänä ihan hirveitä uhmiskohtauksia. Eilen mieskin huomasi (mistä olen pari kertaa varovasti yrittänyt sanoa, mutta ei ole mennyt perille...) olevansa ihan liian löysä neidille. Ihan hyvää siis teki, että joutui olemaan lasten kanssa eilen iltamyöhään, kun minä oli luennolla... Mies totesi tänään, että ei varmaan auta kuin ruveta kuuntelemaan niitä karjumisia, johon minä sanoin, että niinpä... Itse olen siis kyllä kuunnellut huutoa, kun neiti ei saa, mitä tahtoo, mutta onneksi siis meni vihdoin perille miehellekin ;-)



Jahas. Nuutilla on kuulemma nälkä. Hyvä merkki, toivottavasti tauti on menossa ohi...



Aurinkoista keskiviikkoa!



T: Terhi ja yksi sairas, yksi terve lapsi

Ollaan Helmin kanssa kotona ja ulkoiltukin jo ja nyt tuo tuijottaa DVD:ltä Nemoa. Se on tämän hetken hitti. Joka päivä katsotaan " Nemoja" ja vois katsoa ties kuinka monta kertaa. Jaksaa myös katsoa koko elokuvan kertaistumalta, jos vain antaisin. Huolestuttavaa.



Toisaalta kuitenkin ihan kiva, että saan rauhoitettua tytön hetkeksi, jotta voin itse vapaasti puuhastella ilman, että joku roikkuu kokoajan lahkeessa ja on pyytämässä syliin. Pitää kuitenkin pitää huoli, ettei mene koko päivä telkkua töllöttäessä.



Onneksi Helmi ei ole ihan niin ohjatun toiminnan perään kuin Tuulian Mimmi, vaikka kyllä joskus tuntuu, että kokoajan kitistään tekemään sitä ja tätä. Yllättävän hyvin kuitenkin viihtyy itsekseenkin. Tuo tosin on kausiluontoista.



Niin, eilen sitten asennettiin ne putket korviin. AAmupäivä meni yllättäen oikein hyvin. Ruokailut ja kaikki. Ensin ihan aamusta keittelin tytölle mannavellit, minkä söikin ihan hyvin. Sitten käytiin pyörähtämässä pikaisesti Itiksessä ja äkkiä kotiin, jotta sain tytön syötettyä ennen yhtä. Tein peruna-purjososekeittoa ja sekin upposti yllättäen oikein hyvin. Eli ei mennyt ihan kiukkuamiseksi ja nälkähuudoksi tuo aamupäivä.



Yhden maissa laitoin Helmin päikkäreille ja neljän aikoihin jouduin herättää, kun hän olisi koisannut ties kuinka pitkään. Meidän piti sitäpaisti olla ilmoittautumassa siellä läkärissä jo 16.30. Vähän meinasi tulla kiire, kun Helmi oli tosi kärttynen sen takia, kun joutui herätä kesken unien. Ja oli varmaan nukkunut vähän liikaa. Hän raivosi vissiin 10 min, ennenkuin sain edes joten kuten otettua syliin ja vaihdettua vaatteet. Onneksi asumme niin lähellä Itäkeskusta, missä lääkäriasema sijaistee, että kerittiin sit loppuviimein ihan hyvin.



Viideltä sitten hoitaja pyysi meidät leikkauhuoneeseen ja siellä anestesialääkäri heti alkoi puhella Helmille ja asetella maskia naamalle. Tytön reaktio vieraisiin ihmisiin nykyään on se, että painetaan kädet naamalle ja silmille, mistä syystä maskin saaminen nenälle oli pienen työn takana. Toisaalta taas , kun Helmi piti käsiä naaman edessä, niin kun lääkäri sai maskin käden alle, piti tyttö sitä ikäänkuin itse siinä ja ei aikaakaan kun jo liiteli Höyhensaarille.



Kymmenisen minuuttia kerkesin lukea lehteä odotushuoneessa, kun lääkäri jo tuli pois leikkaushuoneesta. Ja melkolailla pian sen jälkeen alkoi heräämöstä kuulua kauhee huuto ja kiukkuaminen. No, hoitaja sitten tulikin ja pyysi, että lähtisin sinne rauhoittelemaan tyttöä. Helmi oli toisen hoitajan sylissä ja kiemurteli ja huusi kuin olisi päätä leikattu irti. Rauhoittui kuitenkin hieman, kun pääsi minun syliin. Mutta melkein koko sen ajan, kun olimme heräämössä (n. 45 min) tyttö huusi mun sylissäni. Mikään ei ollut hyvin, kaikkia vieraat ihmiset, jotka huoneeseen tuli, saivan aikaan uuden huutomyrskyn. Vähän tuo suostui siemailemaan mehua ja puolikkaan tikkujätskin söi, mutta sitten taas huudettiin.



Sitten tulikin hoitaja sanomaan, että me voimme lähteä, jos Helmi vaikka sitten rauhoittuisi, kun ei enää oltaisi sinä pienessä tilassa. Ja niinhän siinä kävikin, että heti odotustilan puolell tullessamme huuto loppui ja tyttö oli kuin eri ihminen. Sylistä ei kuitenkaan saanut laskea tai huutoa alkoi heti.



Kun pääsimme ulos ja läksimme kävelemään autolle päin, näki Helmi Hesburgerin ja totesi:" Tuonne syömään!" No, tyttö vaikutti sen verran hyväkuntoiselta, että menimme sitten sinne ja tilasin hänelle ranskalaiset ja mehun, jotka tämä veti hyvällä ruokahalulla. Myös ravintolassa olevaan liukumäkeen piti päästä. Eli ei ollut enää tuossa vaiheessa merkkiäkään kipuilusta. Eikä ole ollut sen jälkeenkään! Ihme tapaus. Olin varautunut siihen, että ilta itketään ja yökin menee risaiseksi. Mutta ei, yön nukkui seitsemään saakka ilman mitään ääniä. Ja nyt on kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Että tosi hyvin meni kaikki!



Ja sitten kesätapaamisesta. Minullekin sopii se 8.6. Ja jos olette tänne meille tulossa, niin olisi varmaan pereekin sopia! Pitää vaan laittaa päivämäärä heti ylös, niin ei sitten tule sovittua mitään muuta tuolle päivälle. Ja pitäähän sekerhohuonekin varata. Toivottavsti olisi oikein hyvä sää, että voitaisiin ulkoilla. Vaikka toisaalta, väkimäärästä riippuen, varmaan saadaan aika kulumaan kerhohuoneessakin, kun vaikka tuon leluja täältä meiltä sinne alas.



Nytpä ei kummmempia. Lähden tästä väsäämään ruokaa. Mitä nyt pystyn saada aikaiseksi. Huomasin tuossa aamulla, kun olimme lähdössä kauppaan, että rattaat olivatkin jääneet auton perään ja mies meni autolla töihin. Ei sitten mentykään kauppaan. Pitää siis raapia jotain kokoon pakastimesta.



Ok. Ei muuta.



lehtovi ja Helmi

Köh köh!



Tein töitä ja lopetin just. Mutta koska koneella olen (siirsin materiaalin sähköpostitse työmaalle), niin pieni piipahdus tännekin.



Helmin putkitus taisi mennä putkeen! Hih, hassusti sanottu. Tällä aivokapasiteetilla tähän aikaa illasta naurattaa kovasti... Mutta siis mainiota, että kaikki meni hyvin.



Paranemisia kaikille, myös Tuulian koirulille.



Meitähän on ilmoittautunut jo moni kesän treffeille! Jippii.



Oli muka jotain juttua, mutta ei irtoa nyt. En muista mitään. Suihkuunkin pitäisi vielä mennä. Miksi en mennyt jo aiemmin, nyt piristyn liikaa ja menen tukka märkänä nukkumaan - siskoni opettamalla metodilla aamukampaus taitaa huomenna hoitua siten, että tukka kastellaan ja laitetaan pipo hetkeksi päähän.