***KOTILOT VK 46***

Nostelen, kun oltiin tiputtu aika alas.



Huiskuttimelle jaksuja. Ikävää kun pieni sairastaa!!

Menihän se isänpäivä siinä =) Oli kiva päivä, syötiin noutokebabia, isän toiveesta... Mä olen tosi sitkeessä flunssassa, mutta eiköhän tää kohta jo helpota! Meillä isäntä on ihan tosissaan alkanut kuumeilemaan vauvaa. Ei ole ennen juurikaan puhellut, mutta nyt viikonlopun aikana on miettinyt autonvaihtoa ja -uskokaa tai älkää- että miten me se poika taas saataisiin alulle, että vaihtelu virkistää. Mua nauratti ihan hirmuisesti miehen kommentti, koska TIEDÄN, että oikeasti sukupuolella ei ole hänelle merkitystä. Olen vain niin iloinen, että huomaan toisen olevan tässä 100% mukana. Tuossa kuukausi sitten miehen asenne oli vähän, että kun sä nyt tykkäät olla kotona ja haluat vielä lapsia. Nyt on ihan erilainen, ja mulla tietysti omasta vauvakuumeesta paremmat fiilikset ;o)



Kiva, että sain kirppikselle vietyä tavaraa eilen. Huomenna käyn katsomassa, että onko tehnyt kauppansa, ja voinko viedä lisää myytävää. Olen säästänyt kaikkein söpöimmät tyttöjen vaatteet, itse kun taas ajattelen, että niille tulisi käyttöä...



Peppi on nukkunut taas hieman paremmin! Olen vaan väen vänkään pitkän kaavan kautta syöttänyt isomman annoksen puuroa illalla, ja auttoi se! On muuten aivan sama, mihin aikaan neiti herää yöllä syömään, niin herätys näyttäisi olevan aina se 6.30. No, toi on musta vielä ihan kohtuullinen, varsinkin kun isommat lapset heräävät kuin kellot juuri tuohon aikaan ;o) Meillä on Adalatin kanssa samanlaiset rytmit, heh. Koska teidän neidillä on 8kk neuvola? Olisi kiva vertailla mittoja kun tytöt ovat olleet niin samankokoisia olleet syntyessään, samanikäsiä ja vielä molemmat täysimetettyjä n.puoleen vuoteen (eiks se niin mennyt...)? Meillä on 29.11., joten hetki menee ennenkuin saa taas mittoja. Toi onkin se " liukuhihnalääkärikäynti" , meidän lääkärillä ei tunnu noissa tarkastuksissa menevän kuin yksi hujaus tyyliin hyvinkö-sitä-voidaan-kiitos-näkemiin...



Perjantaina on keskimmäisen lapsen 3-v neuvola, hieman myöhässä, mutta ei sentään kuin sen pari viikkoa. Ei tunnut tässä iässä enää tuo pari viikkoa missään. Neuvolatäti antoi ajan kivasti niin, että voidaan viedä esikoinen kerhoon ja sitten mennä sinne. Kivasti ajateltu...



Ymmärrän Huiskuttimen masennuksen aivan täysin! Nämä kelit :-/

Ja muutenkin, en tiedä kuinka oman jaksamisen laita olisi, jos isovanhemmat eivät auttaisi yhtä paljon kuin nyt. Asuvat tässä aika lähellä, mutta eivät sentään naapurissa ;o) Joka torstai vanhemmat lapset menevät iltapäiväksi miehen vanhempien luokse iltapäiväksi ja tulevat kotiin iltapalan syöneinä. Ihanaa vapaata Pepin kanssa! Ja muutenkin saan innokkailta isovanhemmilta lastenhoito- ja ulkoilutusapua aika usein, varmaan useamminkin, mutta yleensä odotan, että tarjoavat apua, niin tiedän, että oikeasti haluavat/jaksavat tulla. Joskus on ihanaa siivota kun lapset lähtevät mummon kanssa puistoon, yleensä niin että Peppi nukkuu päiväunia vaunuissa. Että hallelujaa lähellä asuvat auttavaiset isovanhemmat! Miten muilla isovanhemmat auttaa Kotiloiden perheitä, jos auttavat/asuvat lähellä?



Kylmin syysterveisin Anttuli kera lasten

Meillä on 8 kk lääkärineuvola 4.12, joten silloin saadaan sitten tuoreita mittoja täältä suunnalta. Vähän jännityksellä taas odotan millainen lääkäri siellä tällä kertaa on vastassa kun olen kuullut " vähän juttuja" .



Meillä isovanhempien apu on oikeastaan nolla. Miehen vanhemmat ovat molemmat työelämässä kuten myös minun äitini, isäni on eläkkeellä. Molempien vanhemmat asuvat n. 50 km päässä, joten ei nyt niin ylivoimainen matka ole, mutta ei apua juuri siltä suunnalta tarjota. Minun vanhempani hyysäävät siskoani ja mieheni vanhemmat...plääh, en tiedä. Meillä esikoinen on toistuvasti sanonut, että haluaisi päästä kakkosen kanssa yökylään jommallekummalle mummille, kun serkkutyttö (ihan vähän vanhempi kuin esikoinen) oli ollut viime kesänä mieheni vanhemmilla pari yötä ja siitä tyttöni innostui, että haluaa myös. Pyyntö on välitetty kummillekin isovanhemmille ainakin kolme kertaa, mutta aikaa siihen ei tahdo löytyä, joten olkoot sitten. En tiedä missä vika; välillä tuntuu, että pitäisi heittäytyä ihan kädettömäksi, että tässä suvussa saisi joskus vähän apuja. Tuntuu, että meidän isovanhemmat ajattelevat, että " nuo pärjäävät itsekin, hyysätään noita, jotka eivät pärjää lastensa kanssa" ja siinä samassa meidän lapsemme jäävät sivuun. No, ok sen verran on ollut apuja, että synnytysten aikaan äitini on ollut täällä, mutta siitäkin siskoni veti herneet nenään...Parempi lopettaa valitusvirsi ennen kuin alan ihan nähdä punaista ja savu nousta päästä. Välillä ottaa niiiiiin pattiin tälläinen eriarvoinen kohtelu. Parempi kun yrittää sivuuttaa koko asian ja porskuttaa omin avuin eteenpäin.



adalat

...kirjoittamaan sisarusten eriarvoisesta kohtelusta vaikka kuinka! Mä kanssa olen ajatellut sen niin, että vanhemmat laittaa aikuisia lapsiaan sen mukaan auttelujärjestykseen, että miten pärjäilevät -tai miten he ajattelee, että lapset pärjäävät! Itse en koskaan aio tehdä niin.



Mulla on isoveli- ja sisko, ja siskon kanssa en ole enää missään tekemisissä. Se on oikeasti niin pitkä juttu, että siihen liittyy tosi paljon inhottavia asioita, siskon skitsofrenia, uhkauksia, lapsilla kiristämisiä ja ym. Mutta pohjalla on se, että kun mun siskoni joskus kielsi mua tapaamasta omia lapsiaan, niin sanoi, että omien lapsien kohdalla joskus saat tehdä kuten itse tahdot. No, nyt ei muista koko asiaa ja vähän väliä haluaa välit takaisin... Siskonlapset ovat jo isoja ja asuvat omillaan, mutta siskon aloittama mustamaalaminen on auttanut, eivät halua olla missään tekemisissä mun kanssa =(

Itse en halua, että sisko on enää missään tekemisissä mun lasten kanssa. Mulla ei ole lämpimiä tunteita siskoa kohtaan -todellakaan!



Kaikista tyhmimmäksi tämän jutun tekee isäni! Vaikka siskoni on todella vähän tekemisissä vanhempiensa kanssa, isäni juuri sanoi, ettei ollut saanut toiselta tyttäreltään edes puhelua isänpäivänä, niin silti on AINA siskon puolella. Vaikka olen yrittänyt puhua, uhkailuista ym. ikävästä, ja tietää skitsofreniasta (taitaa kieltää koko asian), niin on täysin siskon puolestapuhuja! Esim. keskimmäisen ristiäisiin yritti kiristää siskolle kutsun sillä, että uhkasi itse olla tulematta koko juhliin, jos siskokaan ei tule =( Ja mun sisko kyllä osaa pilata juhlat kuin juhlat!

Vasta ristiäispäivänä isäni sitten päätti tulla ristiäisiin. Jos olisi siskoni kutsumattomuuden takia jäänyt pois, niin olisi saanut sitten pikkutytölle itse selittää sen joskus! Ja mulle ja miehelleni jaksettiin jauhata siitä, että olimme joskus velkaa 500mk vanhemmilleni ja sitten maksoimme sen heti pois kun opiskelut loppuivat. Siskoni taas on lainannut vanhemmiltaan tuhansia euroja, ja sitten itse päättänyt, että ei se ole velkaa, vaan oikeastaan vanhemmat ovat sen velkaa hänelle hänen surkeasta elämästään, ja toista suurinpiirtein silitetään päähän... Harmittaa tollanen!



Itse yritän muistaa vanhempieni (+miehen vanhempien) synttärit ja hääpäivät, äitienpäivät ja isänpäivät, joulut, annan lasten kuvat säännöllisin väliajoin, niin minkä takia? Vain, että olen se huonompi sisko :-/ Toinen saa haistatella (olen kuullut tätä livenä vuosia sitten) ja tehdä " velkaa" ilman huolenhäivää eikä tarvitse edes pitää yhteyttä kuin hyötymistarkoituksessa! Mieheni on ainoa lapsi, joten anopin mielestä olen aina se joka vei hänen poikansa. Mutta appiukko on tosi jees, aina mun puolella ja käy ulkoiluttamassa koiria kun mies on joskus työmatkalla. Appiukko on niin mukava, että olen ihmetellyt, kuinka on anopin kaltaisen tiukkapipon kanssa päätynyt yhteen ;o) Tulen kyllä anopin kanssa toimeen, mahdutaan samaan huoneeseen oikein hyvin, mutta en mitään ylimääräisiä touhua sen kanssa todellakaan!



Tämän viikon aloitukseksi olisi voitu laittaa " Kotilot ja ihmissuhdesolmut uuteen vkon 46" , heh. Mä voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka, mutta lupaan lopettaa! Olisi varmaan pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta sinne Adalatin aloitukseen ihmissuhde-palstalle... Helpottaa kun saa kirjoitella! Nyt menee hankalaksi kirjoittelu kun Peppi auttaa mua näiden näppäimien kanssa, heh.



T:Anttuli taasen

Mun vanhemmat asuu 400km päässä,ja niistä ei apua usein=(Kun vauva oli 2kk,niin käytiin siellä,ja valittelin väsymystä,niin siellä oli kommentit et kyllä nuorena jaksaa yms..oltiin kumpikin ihan romahtamassa uupumukseen kun vauvalla silloin koliikki=(Yx ilta sitten itkin vaan siellä makkarissa,että en enää jaksa kantaa kun poika vaan karjui ja karjui..silloin äitini tajusi että taidetaan olla oikeesti lopussa..muuten oli käynyt sukua kylässä ja ne naureskellu ja vähätelly tilannetta=/Tuon mun romahtamisen jälkeen äiti tajusi,että ollaan tosiaan loppu,ja rupesi tarjoomaan apuaan.Sanoikin mulle että pidän häntä varmaan maailman huonoinpana mummina=(Itse oli jo raskausaikana ilmoittanut mulle että isompia voi ottaa hoitoon,mutta vauvoja ei rupee enää hoitamaan.Enkä mä sitten sitä oo kysynytkään.Äitini on juuri 50-vuotta täyttänyt vanhus=)

Kävivät viimeksi kylässä lokakuussa,ja äitini hoiti poikaa kun oltiin kylpylässä,nyt ollaan menossa sinne ja aiko hoitaa koko sakkia,et saadaan olla rauhassa.On nyt päättänyt että päivällä hoitaa vauvaa,että saadaan levätä=)Ja joulukuun lopussa kaikki lapset on siellä pari päivää kun lähdetään häihin.Äitini kanssa on oikeesti hyvät välit,ja sanoinkin ettei tarvii hoitaa jos ei jaksa=)

Miehen vanhemmat asuu lähellä,mutta ne ovat kiireisiä,eikä vauvan hoito ole ykkössijalla.Kerran ollut äiti pojan kaa pari tuntia.Enkä kehta pyytää kaikkia lapsia hoitamaan,kun eivät oo kuiteskaan isompien mummo ja ukki.Miehen sisko on ollut hoitamassa muutaman kerran,ja itse on tarjoutunut vahtimaan lapsia,mitä arvostan tosi paljon=)Itselläänkin on lapsi mutta viimeksi otti koko porukan sinne yökylään=)Mutta isommat on pari viikonloppua kuussa isällään,niin silloin on rauhallista,ja kesällä olivat äidilläni 2viikkoa ja isällään 2viikkoa..ei putkeen,mutta paljon olivat poissa=)

Oishan se unelma kun kerran viikossa sais lapset laitettua johonkin,ja vois vaikka tuijotella aivottomana tv:tä=)

Nyt ruuan tekoon=)

On pirteempi olo kun vauvan kanssa vaan köllitty päivä kotona tekemättä mitään=)Huomenna onkin sitten tas kaikenlaista menoa.

Onpas vuodatusta.Suku taitaa olla kaikille se pahin=)Me menossa ens kesänä naimisiin,ja päätettiin pitää juhlat vaan kavereille,koska osaa suvusta ei ois voinu kutsua,ja siitä ois sitten syntyny semmonen soppa=)

Eli mennään maistraatissa ja pidetään bileet kavereille=)Miehen vanhemmat ei ees tiedä näistä,koska varmasti tulisi painostus isoihin häihin..siskon häissä ollut vanhat naapuritkin=)

varsin sukupainoitteista tosiaan, täytyy olla onnellinen että on hyvät välit omien vanhempien, sisarusten, miehen vanhempien ja hänen sisarusten kanssa. Meillä hoitoapua saa aina kun tarvitsee, vaikka kaikki vielä ovat työelämässä. Onneksi asutaan kaikki lähellä toisiamme... ei tupata mutta aina ollaan valmiita auttamaan toisiamme =)

Meillä olisi tänään 5kk neuvola, siitä sitten myöhemmin. Muutenkin olisi paljon asioita hoidettavana, passi kuvia ym. Kunhan saisi nuo pikkumiehet hereille niin voisi ruveta suunnittelemaan.



Kirpakkaa pakkaspäivää !



JB72

Pakko tulla teille purnaamaan kun on ollut puhetta isovanhemmista ja sisaruksista. Siis kertokaa, voiko näin omahyväistä ja ahnetta ihmistä olla?? Armas siskoni soitti minulle eilen; oli käynyt ultrassa ja saanut tietää vauvan olevan tyttö. Hänellä on siis poika entuudestaan. Nyt hän alkoi puhelimessa vaatia, että minun pitää antaa hänelle vauvan vaatteita ja AINKIN se adidaksen collegepuku, jonka hän toi esikoiselleni synnärille (hän on esikoiseni kummi) ja " perinnemekko" , jonka äitini on aikanaan virkannut kun siskoni oli vauva ja joka on ollut kaikilla meidän tytöillä 1 v kuvassa ja haluan sen laittaa tälle kolmosellekin. Sanoin siskolleni, että sitä pukua hän ei saa, koska se on sellainen, jonka haluan säästää itselläni, joitain vaatteita hän voi saada, mutta ei kaikkia ja sen perinnemekon hän voi saada sitten kun kolmosesta on otettu 1v kuva. Mutta eihän se käy! Minä en saa itse valita mistä vauvan vaatteista haluan nyt tässä vaiheessa luopua ja se mekkokin pitää saada heti...Hän haukkui minut puhelimessa " itsekkääksi ja niin pirun täydelliseksi" ja minä sanoin hänelle, että palataan asian kun olet kasvanut vähän aikuisemmaksi ja löin luurin korvaan. Hitto että suututtaa!! Minä en kyllä anna nyt periksi! En varmasti! Olen niin täynnä siskoani tällä hetkellä, että ei tosikaan. Tässäkin nähdään taas se, että hänelle ei riitä mikään. Minä annoin hänelle lelukoiran, joka oli joskus vuonna väinö ostettu HÄNELLE ja HÄN haluaa sen HÄNEN lapselleen. Viis siitä, että se oli ollut meillä neljä vuotta kun vanhempani sen esikoiselleni varastosta antoivat, eikä sitä hänen poikansa kaivannut ja se oli erityisesti kakkoselle rakas lelu. Sen verran v-mäinen olin silloin, että laitoin koiran mukaan lapun, jossa toivotin pojalle hyviä leikkihetkiä ja toivoin, että koirasta tulee pojalle yhtä rakas kuin se oli minun tytölleni.



Pitää vetää syvään henkeä ja rauhoittua vähän. Tulee hakattua näppistä tässä niin, että mies huomauttaisi jos näkisi. :0) Onhan se muuten tietysti aika hyvä jos tyyliin pahin solvaus, jonka siskoni keksii heittää on se, että " olet niin pirun täydellinen" . :0D



Jospa sitten hyppäisin asiasta kukkaruukkuun...Onkos teidän vauvoilla mitään tiettyä unilelua? Meillä tämä kolmonen rakastaa riepukissaansa. On ollut jännä huomata miten nyt ihan viime aikoina kissasta on tullut tärkeä ja se pitää olla aina käsissä nyhjättävänä kun tyttö nukkuu omassa sängyssä. Esikoisella oli aikanaan uninalle, jonka hatun tupsua tyttö imeskeli. Nalle on kyllä vieläkin tytölle tärkeä unikaveri. Kakkonen sensijaan on riepulapsi. Hänelle ei pehmot unikaveriksi kelvanneet vaan yhä nyhjää riepua käsissään. Huvittavinta on, että tätä riepua ei saisi millään pestä ja muut rievut eivät voi the-riepua korvata. Joskus riepu on ihan pakko kuitenkin laittaa koneeseen kun tuoksut, jotka muuten tytöstä ovat ihania, muuttuvat kohtuullisen voimakkaaksi. Meillä kakkonen on muutenkin haju-lapsi. Hän tykkää nuuskutella kaikkea esim. kun olin töissä hän haki monesti yöpaitani ja nuuskutteli sitä.



adalat + tyttöset

Iltaa!



Ihan ensiksi! Mulla tuli ihan sympatiakiehahtaminen kun luin Adalatin kirjoituksen -tuollaista mullakin olisi, jos olisin siskon kanssa väleissä! Just tota... Huh. Pidä ihmeessä puolesi, kun haluat tietysti samassa mekossa otattaa 1-v kuvan kuopuksestasi kuin isommista tytöistäsi =)



Mä pääsin tänään yksin lähtemään käymään Ikeassa! Ajomatkoineen meni tietty aika lailla aikaa, mutta kivaa oli. En nyt kauheasti laittanut rahaa palamaan, mutta hain sisustusideoita, joita voi alkaa kypsyttelemään *lue=siis pehmentämään miestä mun villiin makuun*

=) Mun äiti soitti aamulla, että voisi tulla iltapäiväksi jos haluan käydä jossain, kun illalla on tuossa meidän naapurissa kokoontuu yksi eläkeläisten kerho missä käy, niin olisi matkan varrella. Ihana äiti ;o)!



Meillä on Pepillä unirätti, mikä on aivan ehdoton! Kuviolliset harsot ovat tosi POP, ja harso rauhoittaa neidin melkein paremmin kuin tutti. Hipeltää harsoa ja rauhoittuu usein salamannopeasti. Appiukko puhuukin aina taikarätistä tämän ominaisuuden takia ;o) Jos Peppi kitisee ja en ehdi hätiin, niin isoveljen eka toimi on katsoa että vauvalla on oma harso lähellä, ja sitten alkaa katselemaan tutin perään! Toisaalta toi harso on tosi hyvä, kun niitä voi vaihdella vähän väliä kun likastuu. Yhteen unileluun kiintyminen tuo aina loppuviimex kysymyksen, koskas se menee pesukoneeseen. Se on kyllä suloista kun lapsella on se ihan ikioma rakas vanunut pehmo, joka on sit jo tosi kulunut kun vuodet vierii =) Vanhemmilla lapsilla ei ollut unileluja vauvana, ja esikoisella on nyt vanhemmiten ollut sängyssä mukana joku pieni pehmolelu ja pikkuauto. Keskimmäisellä oli vauvana sängyssä aina about miljoona tuttia, kahta hiplaili ja yhtä piti suussa! Mutta kun tutti jäi niin tilalle tuli pehmolelut. Nukkumaan lähtevät pehmot vaihtelevat välillä, ja kummallakin vanhemmalla lapsella on omat pehmosuosikkinsa. Ihan hyvä, kun niitä pehmoja saa neuvottelujen jälkeen pestä ;o) Isomummo kyllä kysyi, onko Pepillä omaa ainun unipupua, ja kun meinasin, ettei ole, niin sanoi, että " pukki voisi tuoda" =) Ne ainun unipuput ovat ihania! Keskimmäisellä on oma punainen, mutta ei ole koskaan nukkunut sen kanssa...



Ei hitsi nyt nukkumaan, kun muu perhe jo vetää zetaa =)



T:Anttuli kera kauniiden nukkuvien lapsiensa, heh.

...Toivottavasti olet jo Adalat rauhoittunut eikä ole enään niin kovin " paha" mieli, saanko kysyä millainen ikäero sinulla ja sisarellasi on? Minulla ja veljelläni on ikäeroa 11v ja välistä tuntuu että elämme täysin eri planeetalla, kuitenkin välimme ovat hyvät. Pikkuveli on vähän meidän kokoperheen lellikki...ja sen kyllä huomaa =D



Neuvolassa käytiin eilen ja Rasmus oli 8150g ja 69,2cm. Ihan kivasti siis ollaan kasvettu. Flunssa rokotetta ei saa. Korvat hieman punoittivat ja täti neuvoi antamaan illalla supon ja katsomaan vaikuttaako mitään. No Rasmus oli aivan yhtä rauhallinen kuin ennenkin joten korvat eivät vaivaa, loppukuusta on sitten kontrollikäynti sinne yksityiselle niin katsotaan hengitystä ja korvat. Nyt kyllä jo huomaa että lääke vaikuttaa koska pahin vinkuminen alkaa olla takanapäin.



Viralliset passikuvatkin sitten otettiin, tuli aivan syötävän ihanat =) Kakkosella on kanssa 5kk ikäisenä otettu passi ja kuva on sen mukainen, nyt sitten eilen poliisiasemalla juttelin siitä ja virkailija kehoitti hankkimaan pojalle uuden passin vaikka vanha on voimassa, sanoi että Jenkeissä ollaan todella tarkkoja ja varsinkin kun ei ole mikään " seura" matka kyseessä. Pakko se kai on 47¿ + kuvat, kerran se vain kirpaisee...ja täytyy sanoa että kakkonen oli riemuissaan eihän kohta kuusivuotias voi millään vauva pasilla lähteä!



Minäkin haluan Ikeaan, tässä jo suunnittelin postimyynnistä tilaamista mutta nuo postikulut jäivät hieman hämärän peittoon, täältä kun ei nyt niin kovin pitkä matkakaan olisi ihan paikanpäälle. Katsotaan.



Noista unileluista, esikolla on sellainen sairaalaan tuotu Ainun unipupu edelleen (tässä jo mietin voisiko sitä täyttää uudelleen) sitten toinen on sellainen vähän isompi ihana valkoinen nalle pösö (tuli siitä kun esikko sanoi nallea söpöksi mutta ei osannut... siis pösö) ja auta armias jos pösö on illalla hukassa, lisäksi meillä ainakin tuo pesu juttu on todella tarkkaan ajoitettava, esikon täytyy itse siitä ensin puhua pari viikkoa ja sitten heti aamulla pösö laitetaan koneeseen että varmasti olisi illalla kuiva ja jos ei ole niin sitten nukutaan kostean pösön kanssa...ei haittaa.

Kakkonen on lempinimeltäänkin Eppu joten se kertookin kaiken, todellinen rättimies. Nykyään on sitten kaikki pehmo koirat mitä vain huoneesta sillä hetkellä löytyy, täytyy varmaan hankkia pojalle isompi sänky että mahtuu kaikkien kavereidensa kanssa nukkumaan.

Rasmuksella on sellainen rätti-tiikeri, jota on ihana hypistellä ja lussuttaa, varsinkin pesulappua jaksaa hereillä ollessaan ihmetellä ja maistella =)

Lapset ovat kyllä hellyyttäviä noiden lelujensa kanssa, minullakin on sellainen pehmo leijona " tinka" (löytyy vieläkin lasten lelujen joukosta) joka kainalossa nukuin vielä kun muutin pois kotoa, nyt tuo on vaihtunut oikeaan ja karvaiseen kuorsaavaan leijonaan =D



Pojat vetelee vieläkin sikeitä, taidanpa ottaa toisen kupin kahvia ja lukea lehden rauhassa.



3:n K:n kotiäiti JB72

Me lähetään tänään kohta reissuun ja tulen varmaan vasta ti takas poikien kanssa.Mies ja esikko palaa jo sunnuntaina,kun esikolla koulu ja miehellä työt.Tein just kakkupohjan pakkaseen kun ens viikolla tuon kakkosen synttärijuhlat,niin ei tarvii kun täyttää=)

Lunta on tullut isot kinokset,ja täytyy hakea sukset ja pulkat kun tullaan kotiin,jos on vielä silloin maassa=)

Kiirus on,mutta hyvät viikonloput kaikille!!

Huh, huh..Onpa täällä ollut suvun kanssa ongelmia yhdellä jos toisellakin!..



Minä tosiaan pinon avasin maanantaina, mutta en sitten ehtinyt kirjoittaa mitään ja toinen pino oli avattu melkein samaan aikaan..



VANHEMPIEN APU:

Meillä asuu molempien vanhemmat samassa kaupungissa kun mekin, joten saadaan apua aina kun tarvitaan!

Molempien isät ja äidit on tosin työelämässä vielä, mutta eipä me juuri viikolla apua tarvittaisikaan ja muutenkin viimeaikoina vähemmän..

Äitini soittelikin joku aika sitten, että olis kiva kun meitäkin näkis.!

Tässä lasten -ja kodin kanssa touhutessa menee aika niin, ettei ehdi juuri muuta ajatellakaan!

Mun äidille suostun jättämään kaikki pojat, mutta miehen äidille vaan nuo isommat!

Ei oo kovin vauvanhoitaja-tyyppiä ja tavat hiukan erilaiset kun äideillä (mummoilla) yleensä, joten en luottas, että osais hoitaa vauvaa kunnolla!

Esimerkkinä;

Isänpäivänä käytiin pikaisesti kylässä ja anoppi kaivoi jäätelöä isommille pojille. Otti kolmannenkin ja sanoi, että tämä on Peetulle. Minä sanoin, että ei Peetu voi vielä syödä (oon antanu maistaa, mutta anoppi tarkoitti kokonaista mansikka-eskimoa) johon mummeli -" kyllähän sekin tarvii ja eikö muka voi syödä, ei sen maha pilalle mene jos yhden jäätelön syö" ..

Voi elämä...Mies onneksi puuttui hommaan ja sanoi niin että tuli selväks kaikille, että Peetu ei todellakaan vielä syö jäätelöä!

~No nyt tääkin lipsuu jo suku on pahin-linjalle!~

Eli siis anopille en vauvaa anna vaikka monta kertaa olis ollu ottamassa!

(Anopin äiti olis juottanu Peetulle kesällä 5kk.n iässä limsaa jos en olis menny väliin..Ei oo omena kauas puusta pudonnu!)



Me käytiin Peetun kans eilen uimassa ja kylläpä se taas nautti! Kiljui ja hihkui onnesta samalla kun " kroolas" !



Musta tuntuu, että meillä nukutaan paremmin sisällä kun ulkona..!

Tai ainakin pisempiä unia. Onkohan se niin, että ulkona nukkuessa ei tarvii niin pitkään unta, vai herääkö siellä vaan herkemmin ?!

Pari päivää oon nukuttanu taas flunssan jälkeen ulkona ja siellä nukkuu n. tunnin. Sisällä nukkuu pari-kolme tuntia, joskus neljäkin!



Meillä isänpäivä meni mukavasti kotosalla lukuunottamatta anoppilan vierailua. Mun isä ja mummo kävi meillä kahvilla ja sit oltiin ihan omalla porukalla.



Seuraavaan juhlapäivään:

Onko teillä Itsenäisyyspäivälle jotain suunnitelmia? Juhlitteko yleensä kotona sitä päivää?





Meillä ei yleensä oo mitään erikoisempaa, kynttilä ikkunalla tms.

Nyt aattelin, että jos edes valmistais juhla" illallisen" ja samalla katsois linnan juhlat.

Ainut perinne on juuri tuo juhlien katsominen ja joskus käydään hautausmaalla.



Juup, nyt taitaa poika heräillä. Hauskaa viikonloppua!

mammutti ja Peetu 8kk

Juu, kyllä olen jo lauhtunut. En jaksa kerätä pahaa mieltä siskoni toilailuista, niitä kun on vuosien varrella kertynyt PALJON. Enhän minä sille mitään voi, ettei hän osaa ottaa muita huomioon. Minun ei tarvitse vajota samalle tasolle vaan elän ihan omaa elämääni, mutta en myöskään enää anna hänen kävellä ylitseni. Sen olen päättänyt. Onneksi mieheni tukee minua täysin. Ikäeroa meillä on 1v 3kk ja siskoni on siis vanhempi.



Mammutti kyseli itsenäisyyspäivästä. Meillä ei ole mitään traditioita. Kynttilät ajattelin ikkunalle virittää kun meillä on niin hyvät ikkunalaudat ja ehkä Linnanjuhlia tulee puolellasilmällä seurattua. Yleensä on kyllä ollut jotain vähän parempaa ruokaa. Niin varmaan myös tänä vuonna.



Pieni-neito tynkäuni heräsi, joten pitänee lopetella. Lupasin tehdä isoille lastenhuoneen ikkunaan talvimaiseman ja laittaa jouluvalot kun vauveli herää, joten pitänee syöttää pikkuinen ja mennä lunastamaan lupaus.



adalat + tyttötrio

Meillä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Ikävä kyllä suurin osa ikävää, tai ne tapahtumat ovat tietysti nyt päällimmäisenä mielessä. Heti ristiäisten jälkeen 11.10. isäni meni lääkäriin ja hänen todettiin olevan vakavasti sairas.



Viime viikon maanantaina teimme lasten kanssa isälle/ukille isänpäivälahjaa, mutta sunnuntaina vietimme isänpäivää ja keskimmäisen poikamme syntymäpäivää ilman häntä. Kynttilä laitettiin terassin kaiteelle muistamaan isää. Suru on niin suunnaton ja koko asia tuli niin salamana kirkkaalta taivaalta. Kukaan ei voinut aavistaa tätä, vaikka isäni olikin ollut väsynyt ja laihtui jonkin verran.



Neuvolassa totesivat, että tytön paino laskee, luultavasti maito vähenee mielialanikin takia... Nyt sitten annamme maitoa lisäksi pullosta ja hyvin maistuu. Kaksi yötä onkin nukkunut n.22-5 heräämättä. Kun vain itsekin pystyisi nukkumaan.



Kyllä nyt arki tuntuu raskaalta kolmen lapsen kanssa ja mies ei voi töistä ottaa vieläkään vapaata. Kaikki isyyslomat edelleen pitämättä.



Muistetaan viettää paljon aikaa lastemme kanssa ja antaa heille rakkautta ja hellyyttä. Isona muistavat viettäneensä kanssamme elämänsä onnellisimmat hetket!!! Ei kukaan aikuisena ajattele, että olipas minulla ihana äiti kun aina siivosi tai isä kun aina töistä tullessa nukkui sohvalla. Minulla oli maailman paras isä, joka aina jaksoi käydä kanssani juoksemassa ja heittämässä palloa koulun kentällä. Olisin halunnut pitää hänet vielä kauemmin, elämä voi olla liian lyhyt ja loppua yllättäen. Meillähän muuten isäni oli se joka vielä ristiäisiin asti hoiti lapsia milloin vaan!



Ikävää onkin lukea muiden kommentteja huonoista väleistä. Yrittäkää sopia välejä, jos mahdollista. Koskaan ei voi tietää milloin se on liian myöhäistä! Mä en oikein voi edes lukea kokonaan viestejä, selailen vaan. Pitääkö jotain tälläista sattua, että tajuaa, mitä meillä on? En koskaan ollut esimerkiksi nähnyt vanhempieni välillä sellaista rakkautta, jota näin viimeisinä viikkoina. He eivät vain tajunneet, että aika loppuu lyhyeen.



Musta huumori kukkii ja jos jotain positiivista löytyy, niin raskauskilot tippuu vauhdilla kun ruoka ei maistu... Isäni kuitenkin pääsi tuskistaan nopeasti, meille muille vain jäi niin kova ikävä.



Helpa, pojat -00 ja -05 sekä Kaarina 3kk

Ensin omia kuulumisia; Me erotaan. Mies vaan yhtäkkiä ilmoitti, että tää on aivan kamalaa ja lapset kärsii ja lähti vanhempiensa luo yöks. Seuraavana päivänä luin sen postit ja sain tietää, että se on pettäny mua ja siitä tämä äkillinen mielenmuutos. Tuli siis ihan puun takaa koko juttu... Huomasin kyllä, että mies muuttui. Alkoi kytätä vaakaa ja peiliä ja jatkuvasti kyseli kaikkea näyttääkö hän hyvältä ja hirveen epävarma kaikin puolin. Sit piti päästä kaikkialle ryyppäämään, risteilemään yms. Mitään isompia riitoja meillä ei oo ollu, mut tähän kolmanteen vauvaan mies ei oo osannu luoda samanlaista suhdetta kuin isompiin lapsiin aikanaan. Ei osallistunu enää lasten juttuihin eikä kotitöihin yms.



Nyt sitten sitä mieltä, että kaikki vuodet menny hukkaan. Se toinen nainen ei sit sitä huolinu kun oli vapaa, mut en mäkään. Käyttäytyy ylimielisesti ja vihaisesti. On sitä mieltä, että tää on lapsille ihan helppo nakki. Nurkissa se vielä majailee, kun tätä eroa on tehty vasta 3vkoa. Ekat 2vkoa oli kauheita. Nyt viimeisen viikon olen ollut selkeesti jo voimissani, vaikka suren yhä etenkin lasten puolesta. Nyt en anna sen enää polkea itseäni. Tää on mun kämppä ja se tekee kotitöitä niin kauan kun mun nurkissa majailee. Nyt sit on käyny ilmi ja mies on itekin myöntäny, että se ei kolmen kanssa tunne oloansa luontevaksi. Ei se koskaan suostunu hoitamaan vauvaa ja isompia yhtaikaa. Edelleen se koittaa sitä tehdä, että jos sillä on vauva sylissä, niin se ei voi antaa tytöille ruokaa yms. Nyt oon tylysti kieltäytyny sitten sellaisesta, koska onhan sen opittava pärjäämään!



Mutta, että siis tällaista. Olen hämmentynyt, etten tunne tuota yhtään. En tajunnu, että se on sellainen ihminen joka voi jättää vaimonsa (ja pettää) kolmen lapsen kanssa jolloin nuorin on vasta 4,5kk. (Nythän se on jo reilu 5kk) Ja olen vähän myös katkera siitä, että mies voi tuolla tavalla vain luovuttaa. Nyt hän näkee lapsia vain säännöllisesti ja vähän kerrallaan. Mä hoidan niiden kaikki kylvetykset, kynsien leikkaamiset, yms arkiset. Mies tavallaan kerää kermat päältä. En tosin ite mistään hinnasta luopuis lasteni arjesta, mutta jostain syystä tuo silti pistää niin vihaksi. Täällä varmasti kaikki tietää mitä se arki kolmen lapsen kanssa on. (Lapset on nyt 6v, 4v ja 5kk)



No, mutta jos jotain muutakin juttelis. Sukulaisista oli puhetta. Appivanhemmat on hoitanu tätä ennen mieluummin lastemme serkkua, mut nyt ovat sitten meiän lapsia hoitaneet. Jättäneet jumpat väliin yms. Eli selkeästi hoitavat niiden lapsia joilla kokee olevan vaikeuksia. Ois kiva, jos niitä ois hoidettu jo ennen tätä. Mut oon silti tosi iloinen, että tukevat mua näin. Oma äitini on aina ollu kaikessa mieheni puolella ja ollu sitä mieltä, että jos jotin riitaa on niin se on mun syytä. Nytkin kun kuuli erosta niin syytti mua siitä. Kunnes sit kuuli oikean syyn... Sen jälkeen kyllä sain sympatiat, mutta en ole niitä valmis vastaanottamaan. Kaiken huipuks pitää mua jotenkin epätoivoisena ja kyselee kaikista miehistä, että etkös sä tota vois huolia? Haloo, ei ollu ees ku reilu viikko eropäätöksestä. Et sellaisia...



Meillähän on vauvan kanssa ollu melko kuoppainen tie. Epileptisia kohtauksia alkoi saada muutama päivä ennen eroa. Sitä ennen huolta aiheutti kehityksen viivästyminen ja käytiin fysioterapiassa. 1kk iässä meillä kävi ambulanssikin ja oltiin sepsis-epäilyn takia sairaalassa osastolla. Ja mun loppuraskaushan oli myös tosi vaikea sen verenvuodon takia. Tän jälkeen musta tuntuu, että mä selviän elämästä ihan mistä vaan.



Mut vauva on aivan ihana. Oon nauttinu imetyksestä ja syödään jo soseita, kun kasvu ihan jumissa. 5kk: 5610g ja 60,1cm. Eli lähes vastasyntyneen kokoa edelleen... Helpoin vauva kaikista. Hirveen innoissaan olis jo pääsemässä isompien lasten leikkeihin. Riemastuu kauheesti, jos tytöt jaksaa sen kanssa olkkarin lattialla olla.



Nyt aamupuuhiin. Kai joku mut täältä vielä ees muistaa? :D



Hulda ja kolmikko.

Hulda: Tiedän tilanteen, olen itsekin eronnut kerran ensimmäisen lapsen jälkeen. Toivon, että jaksaisitte vielä yrittää ainakin lasten takia. Käykää ainakin parisuhdeterapiat ja keskustelkaa, riidelkää, puikaa asioita niin että kaikki on purettu. Jos kuitenkin päädytte eroon on kaikki ainakin käyty läpi. Erosta koituu kaikille vielä läpi elämän vaikeita asioita niin henkisiä kuin käytännön pulmiakin. Vaikka se voi nyt tuntua turhauttavalta niin myöhemmin huomaatte sen kannattaneen. Itse annoin kaikessa periksi vain koska halusin äkkiä pois huonosta suhteesta. Nyt seilaan kolmen miehen välillä yrittäen pitää kaikki tyytyväisenä, välillä saaden kaikkien kiukut päälleni. Vaikka yritän vain tehdä kaikkeni, jotta lapseni saisi parhaan mahdollisen elämän, jonka onkin mielestäni saanut. Se vain on rankkaa. Hae siihen apua, älä missään nimessä yritä selvitä yksin, koska ei tarvitse!!!



Helpa kera surun ja lasten

Voi miten surullisia juttuja tässä pinon lopussa. Voimia sekä helpalle että Huldalle arjessa selviytymiseen!



Kyllähän se niin on, että kuolema aina pysäyttää miettimään ja kieltämättä monet riidat esim. siskoni kanssa tuntuvat aika pieniltä ja vähäpätöisiltä. Toivoisin kovasti, että voisimme olla siskoni kanssa hyvissä väleissä ja auttaa ja tukea toisiamme vaikka tässä vaativassa äidin tehtävässä, mutta kun toinen ei näe omassa toiminnassaan mitään korjattavaa ikinä ja tuntuu kuvittelevan toisten ihmisten olevan täällä vain palvellakseen häntä, niin sopiminen on aika vaikeaa. Olen vahvasti sitä mieltä, että sisaressani on vahvoja narsistin piirteitä. En väitä, että hänellä olisi persoonallisuushäiriö, mutta vahvoja piirteitä tosiaan on. Ei minusta minunkaan kuulu kaikkea niellä ja olla hänelle kynnysmattona ja antaa kaikessa periksi. Näin olen tehnyt suunnilleen koko sen ajan kun kotona asuin ja nyt kun olenkin alkanut pitää puoliani, saan p*skaa niskaani aina kun en tee juuri kuten hän haluaa. Minua myös mustamaalataan yhteisille tutuille ja muuta tämmöistä kivaa.



No se siitä. Täällä meillä päin tuntuu talviset kelit olevan ainakin hetkeksi historiaa; vettä tihuttaa ja se vähäinenkin lumi taitaa olla mennyttä. Toivottavasti edes jouluksi tulee lunta. Viime joulu kun oli säiden suhteen tosi ankea kuten myös uuden vuoden aatto. Pamauteltiin rakettaja kaatosateessa....Kohta puoleen pitäisi alkaa vääntämään laatikoita pakkaseen. Taidan olla aika aikaisessa liikkeellä, mutta eipähän tule viimehetken paniikkia sitten. ;0) Onkos kukaan muu vielä aloittanut jouluvalmisteluja?



Jouluhörö adalat + tyttötrio

Suunnittelen kanssa joulumenyytä ja laatikoitten valmistusta!

On hyvä olla ajoissa liikenteessä! Inhoan sitä jos joulun kanssa tulee kiire ja stressi! Yleensä aloitan hyvissä ajoin, että saa nauttia kaikessa rauhassa lähestyvästä joulusta!



nyt ei ehdi muuta, on mentävä ruokkiin lapset!



m

Täräytetään viesti nyt sitten tähän LapaLepan aloitukseen kun mammutti päätti haudata omansa... :0)



Mitenkäs teidän isänpäivänvietto sujui? Meillä meni oikein kivasti. Esikoinen oli tosi pollea kerhossa tekemästään lahjasta ja kakkonenkin oli iloinen kun sai antaa isille lahjaksi lompakon, jonka olimme käyneet yhdessä ostamassa. Isi oli tosi otettu lahjoista. Iltapäivällä meidän molempien vanhemmat tulivat isänpäiväkakulle. Vähän vaan surettaa kun minun isälläni on todettu Alzheimer ja toimintakyky tuntuu laskevan kuin lehmän häntä. Joka kerta tuntuu olevan vähän enemmän " pihalla" ja sulkeutuneempi. No, pääasia, että tuli kuitenkin. Tarjoilut onnistuivat hyvin. Tosin vähän taas karkasi tältä mammalta mopo käsistä kun alkuun piti olla vaan kakku. No sitten ajattelin, että jos jotain suolaistakin. Tein sitten kinkku-juustopiiraan. Sitten esikoinen keksi, että haluaisi kuivakakkuakin. No mikäpä siinä. Oikeastaan se sopiikin kahvipöytään. Sitten hokasin, että meillähän ei ole pipareita ollenkaan. Nou hätä! Leivotaanpa isänpäiväpipareita. Lauantaiksi sattui vielä niin huono kelikin, että mikäs siinä oli tyttöjen kanssa puuhatessa. :0D



Taas muuten menee jutut yksiin anttulin kanssa. :0) Meidän pikku typy syö myös sen kaksi tai kolme kertaa yössä; klo 24, 03 ja joskus vielä klo 5. Olen vähän itse ajatellut, että ehkä liian helposti tulee turvauduttua tissitainnutukseen, mutta en kyllä pysty mitään unikoulua vetämään. Siihen olen liian lälly, että yhtään huudattaisin vauvakaista ja toisaalta myös isommat heräisivät varmaan parkuun. Pitäisi kokeilla aina ensin, että jos tutilla nukahtaisi, koska tekee sen päikkäreilläkin. Mutta jotenkin yöllä on ensireaktio " tissiä ja nopeasti ettei se vaan herää kokonaan" . Nyt tyttönen on ihan yllättäen alkanut aamulla nukkumaan pitempään. Viikonloppuna meni klo 8 asti ja tänäänkin piti ihan herättää, että ehdimme viemään esikoisen kerhoon. Ei kyllä ole yhtään ikävä niitä klo 5.30-6 herätyksiä. Toivottavasti pysyvät poissa.



Joulua odotellessa



adalat + tyttötrio

Isänpäivästä..Tilasin miehelle lehden ja tein vähän parempaa ruokaa.Minä oon hirveen huono juhlimaan mitään,ja jotenkin oli vaan semmonen olo,että pirun isänpäivät ois tässä nyt muutakin=(Käytiin miehen vanhemmilla kun kutsuivat sinne,mutta mitään ei viety..oonkohan ihan kauhee ihminen kun ei riitä energia näihin..tai mielenkiinto.Omalle isälle en laittanu ees korttia tai mitään..huokaus=(Lapset kävi miehen kanssa uimassa,kun mä oon ollu flunssassa kanssa.Mieshän ei oo noitten vanhempien bio isä,mutta jaksaa silti touhuta.Omalle isälleen lapset soitti ja vievät sitten tekemänsä lahjat kun seuraavan kerran menevät isälleen

Poika on nyt oppinu nousee kontilleen ja siitä punnertaa varpailleen=)ja naama edellä lattiaan=)kohta se jo juokseepi.Antibiooteista on ollu maha kipeenä ja sekaisin vaikka oon maitohappobakteeria antanu lisäksi=(

Tämä pimeys saa mut masentumaan,tuntuu että seinät kaatuu päälle kun niin ankeeta.huokaus.Kaupassa käytiin räntäsateessa haukkaamassa happea.Täytyy vaan jaksaa tämän pimeyden yli joteskin=)

Vanhemmilleni mennään ens viikonloppu,ja äiti saa hoitaa lapsia niin käydään miehen kanssa kaksin kaupungilla shoppailee,syömäs yms..tekee kyllä hyvää!!asuvat 400km päässä,niin ei paljo ole apuja sieltä suunnalta.

Huiskutin ja muksut tyttö 99,poika 02 ja poika 07