Vauva itkee
Meillä on nyt kuusi viikkoinen poika ja ihmettelen kovasti, kun hän tuntuu itkevän melkeinpä koko ajan. Ainoastaan öisin on pidempi pätkä jolloin ei itkeskele (nukkuu ensin 3-4h, sitten herää ekan syönnin jälkeen parin tunnin tai puolentoista välein) tai päiväuniaikaan puolilta päivin, kun nukkuu sellaiset 3-4h ulkona.
Voiko todellakin olla mahdollista, että vauva haluaa imeä lähestulkoon koko ajan tissiä syödäkseen vai voisiko olla kyseessä vain ns. tapa (jos nyt näin pienellä ihan tavasta voidaan puhuakkaan) tai mikä ihme pojalla mahtaa olla...
Syönnin jälkeen malttaa olla n.15-30min. ilman sen kummempia viihdyttelyjä sylissä ja sitten tarttis taas päästä tissille. Paino nousee kyllä tasaisesti ja pituuttakin on tullut, joten omaa maitoa pitäisi sen perusteella olla riittävästi. Korvikettakin kokeilin tässä yksi päivä, josko sen jälkeen olisi malttanut pidempään olla tyytyväinen, mutta eipä ollut silläkään vaikutusta.
Väsymyskin on varmasti yksi (ei malta mennä nukkumaan) ja näin aamupäivästä nukahtaakin yleensä vaunuihin, kun vain pistän nukkumaan huudosta huolimatta (nukahtaa yleensä kyllä ennen vaunuun laittoa), mutta iltapäivästä ja illasta tämäkään ei enää toimi. Nukkuu kyllä syliin, jos liikkuu, mutta annas olla jos pysähtyy sohvalle istumaan tai viet omaan sänkyyn (tai mihin vain muualle kuin syliin), niin johan alkaa ähinä ja puhina ja kohta huudetaan jo täyttä kurkkua. =(
Masussakin on varmasti ilmaa ja on saanut siihen cuplatonia, mutta en tiedä onko sillä ollut vaikutusta. Nyt olen sitä vähentänyt, kun en tiedä aiheuttaako se vauvalle kovan mahan. Siitäkin ollaan nyt kärsitty jonkin aikaa.
Huoh... alkaa olla pikku hiljaa väsy tähän päivittäiseen itkurumbaan.
Neuvolastakaan en muuta apua oikein saanut kuin sen, että vauva on itkuisimmillaan juuri näillä viikoilla, mutta onko tuokaan nyt sentään normaalia.
Alkaa olla itsellä varsin avuton olo, kun ei tiedä mikä toisella on hätänä. Esikoinen siis kyseessä, joten siksikin pallo vähän hukassa.
Oisko kellään mitään neuvoa antaa? Vai voiko todellakin vain olla näin, että vauva nyt vaan itkee ja se helpottaa sitten ehkäpä muutamien viikkojen päästä?
-viivi ja poika 5vkoa6pv
Kommentit (18)
Onko vauvan itkut alkanut nyt vai onko niitä ollut kauemmin? 6 viikon kohdallahan vauvat ovat itkuisimmillaan ja silloin tulee myös ensimmäinen tiheän imun kausi, joka voi kestää viikonkin...
Meillä esikoinen oli kanssa tuollainen ja pahinta kesti 3kk. Suostuuko vauva nukkumaan sylissä jos vähän itse heilut, ettei tarvitsisi kokajan kävellä, oletko kokeillut kantoliinaa, että saisit kädet vapaaksi? Entäs allergian mahdollisuus?
Eli tosiaan, tuo itkuisuus on vaivannut melkeinpä alusta lähtien, mutta jos nyt tarkkaan ajatellaan, niin EHKÄ voisi olla nyt lisääntynyt viikon parin aikana. En oikein osaa sanoa.
Tuossa oli yksi vaihe jolloin vauvan pahin itkukohtaus yllätti tuossa illasta kymmenestä puol kahteentoista ja silloin karjuttiin. Tämä onneksi mennyt ohi ja mitä luultavimmin johtui masuvaivoista, jonka yhdistin tuohon d-vitamiiniin, koska loppui kun jätin sen pois. Nyt olisi tarkoitus ottaa toisen merkkinen d-vitamiini käyttöön, jottei oltaisi ilman.
Allergiasta en osaa sen kummemmin sanoa.
Eikös silloin kuitenkin pitäisi olla jotain iho-oireitakin tai vastaavaa?
Meillä on onneksi neuvolalääkäri maanantaina, kun vain sinne asti jaksettaisiin, josko hänellä olisi jotain neuvoa antaa.
Kun ei vain itkettäisi koko aikaa, muuten unohdan varmaan kaikein mitä on mielen päällä. =P
Mitenköhän tuon vyöhyketerapian kanssa... oiskohan Espoossa hyviä vyöhyketerapeutteja ja mitähän sellainenkin mahtaisi maksaa?
-viivi-
Kantoliinaa on kokeiltu ja pahimpaan itkun aikaan ei siitäkään tunnu olevan apua. Itku kerkeää alkaa ja yltyä mahdottomaksikin, sillä välillä kun yritän sitoa liinaa, joten sitten onkin vaikeampi saada toinen rauhoittumaan. Liinankin kanssa pitäisi yleensä olla sitten liikkeessä ja ei nyt ihan koko aikaa jaksaisi kävelläkään.
Joskus saattaa kyllä olla olla tuosta paikallaankin heijailusta apua, mutta yleensä ei.
Kannattaa jättää ruokavaliosta kaikki ilmaa kasvattava, niin ei ainakaan ne lisää pienen vatsavaivoja. Yleensä allergioista tulee iho oireita, mutta ei aina, Kannattaa lääkärille kertoa tarkkaan miten mahdotonta vauvan kanssa on, jotta ottaa tosissaan! Paljon jaksamista sinne lähettelen! Kyllä se vielä helpottaa, vaikka tällä hetkellä ei ehkä siltä tunnukkaan!
Jos vielä haluat liinaa kokeilla, niin kokeile, että sidot sen aamulla valmiiksi ja jätät sen päälle sidottuna, sitten sopivan hetken tulle sujautat vauvan liinaan.
Allergia voi oireilla myös pelkästään suolisto- ja vatsaoirein (kakkaa paljon,löysä kakka, kakka haisee, pulauttelee, heräilee vähän väliä,ei rauhoitu rinnalle, ei viihdy vaakatasossa jne.) . Neuvolasta et saa apua allergiasioissa, siellä pistetään kaikki koliikin ja " kaikki vauvat itkevät piikkiin" . Toki pienillä voi olla ihan normaalia vatsavaivaakin, mutta koko ajan itkevä ja huonosti nukkuva vauva kaipaa lastenlääkärikäyntiä, vaikka se sitten osoittautuisi turhaksi.
Sitä olen tässä jo miettinytkin, mutta luulisi nyt neuvolastakin apua löytyvän edes sen verran, että ohjaavat sitten lääkäriin menemään tai vastaavaa, jos kerran aihetta voisi olla.
Sitähän varten hekin siellä ovat, että auttavat jos on epäilyksiä ettei kaikki ole kunnossa.. näin ainakin minä olen aina luullut.
että neuvolasta saa apua, mutta neuvolan täti vähätteli vauvan itkuja, kun neuvolassa sattui olemaan hyvän tuulinen, mutta 3kk lääkärineuvolassa lääkäri laittoi kiireellisen lähetteen maitoaltistukseen, kun kuuli meidän ongelmista! Joten kyllä mä suosittelen lääkäri reissua.
Mutta ilmeisesti ei sitten mitään väliä.
Koitetaan varmaan jaksaa tuohon maanantaille ja jos neuvolalääkäri ei saa mitään tolkkua tähän asiaan, niin pitänee varata aikaa ihan yksityiselle.
Aluksi Viiville lämpimät onnittelut pienen pojan johdosta!
Kirjoittamasi teksti oli juuri kuin meidän elämästä viime syksyltä. Meidän vauva oli myös todella itkuinen ja välillä tuntui, että päivään ei mahtunut yhtään hyvää hetkeä, vain itkua ja itkua. Välillä itki sekä vauva että äiti yhtä aikaa. Me käytiin juuri vauvan ollessa kuusi viikkoa lastenlääkärillä, koska itkua oli niin paljon. Lääkäri ei löytänyt vauvalta mitään vikaa, mutta kehotti minun olemaan pari viikkoa ilman maitotuotteita. Dieetti ei auttanut silloin itkuihin, vaikka myöhemmin vauvalla todettiinkin puolen vuoden iässä maitoallergia.
Itsellä on vauvan pari ensimmäistä kuukautta ihan hämärän peitossa juuri noiden itkujen vuoksi. Vauvalle kertyi ilmaa mahaan ja se oli varmasti suurin syy itkuihin. Käytimme Rele-tippoja ja Disflatyliä, en osaa sanoa auttoivatko ne jotain, ehkäpä itkua olisi voinut olla vielä enemmän ilman niitä.
Tutut lohduttivat silloin, että 3-4 kk:n iässä helpottaa ja itsestä ainakin silloin tuntui, että tuo maaginen ikä ei tule koskaan täyteen. Laskin päiviä ja viikkoja ja toivoin ajan kuluvan. No, niinhän siinä kävi, että aika paransi itkut ja masuvaivat ja nyt meillä on ollut jo pitkään aurinkoinen vauva talossa :)
Tsemppiä sinulle! Me ei kokeiltu vyöhyketerapiaa, mutta olen kuullut monen saaneen siitä apua!
Kuulostaa toiselta tytöltäni vauvana. Hän oli koliikkihuutaja, eikä siihen auttanut yhtikäs mikään. Annoin erinäisiä tippoja ja mallasuutetta, kannoin ja hytkytin ja yritin kaikkeni mutta vauva huusi aamusta iltamyöhään kaiken hereilläoloajan ja nukkui pienissä pätkissä päivisin. Yöllä saattoi nukkua muutamia tunteja, mutta aina kun heräsi syömään, valvoi sen kunniaksi pari tuntia. Se otti tosi koville vanhemmilla, varsinkin minulla joka hoidin vauvaa suurimman osan ajasta ja kaikki yöt.
Huomasin, että on lähes sama miten itkuun reagoi koska vauva karjui joka tapauksessa. Ainut asiaa helpottava tekijä oli se että laittoi itelle korvatulpat ja vaihteli välillä karjujan hoitajaa. Lähempänä 3 kk ikää vauva alkoi huutaa vähemmän, oikeestaan just 4-7 viikkosena oli pahimmillaan. Tutustuttuani tyttööni paremmin olen huomannut että hän on tosi temperamenttinen tyttö, joka varmaan myös pahensi asiaa. 3-vuotiaanakin kun lapsella on esim. nuha, hän ei kestä sitä vaan karjuu hirveesti. Normaalisti hän on ihana tulisieluinen tyttö, hyvässä ja pahassa dramaattinen. Dramaattisen luonteen omaavan oli jo vauvana vaikeampi kestää vatsakipuja. Vauva ei myöskään tykännyt koskettelusta, esim. vaatteiden vaihdosta jne eikä vieraista paikoista. Olimmekin monta kuukautta kotona. Autokaan ei auttanut, karjui sielläkin vaikka tunnin putkeen. Ja vaunussa karjui myös kovasti, kuten myös sylissä, lattialla, sitterissä ja kaikkialla.
Enhän voi tietää onko lapsellasi joku allergia tms ongelma, mutta meillä ainakin koko juttu johtui mahavaivoista yhdistettynä voimakkaaseen luonteeseen, eikä siihen auttanut kuin AIKA.
VOIMIA!!!
Nyt kun sain kolmannen lapsen 4 vuotta myöhemmin, jännitin alkaako sama taas mutta ei alkanut, ONNEKSI.
ja erityisen ahdistunut vauva oli rintarepussa, rinkassa tms. laitteissa joissa vauva yleensä viihtyy. Eniten viihtyi vapaana lattialla.
Tuo ap:n teksti kuullosti meidän mieheltä noin puolitoista vuotta sitten :) Nyt jälkeenpäin voin sanoa että itkuista ainakin 1/3 osaa johtui luonteesta. Ensimmäiset 3-4kk mies viihtyi tiukasti liinassa ja silloinkin mieluusti piti olla liikkeessä... Näin " jälkiviisaana" voin sanoa että häntä varmasti vaivasi masun nipistelyt, mutta siihen kun lisätään vielä tämä luonne niin huh hu.... Luulen että häntä kertakaikkiaan otti niin päähän tuo vatsan vääntely että menetti sen kanssa hermot ja sitten kun kaiken lisäksi väsymyskin vielä vaivasi. Nyt on herralla hieman särmät hioutunut. Hän on ollut aina hirmu helposti hermot menettävä ja rauhottuminen on aina vienyt huomattavasti enemmän aikaa mitä esim. esikoisellamme.
Toki kannattaa jutella allergian mahdollisuuksista yms, mutta on myös hyvä muistaa että lapset ovat yksilöitä ja nämä luonneasiat paljastuvat meille vanhemmille hieman myöhemmin :) Nyt kun kolmas on syntymässä niin koitan muistaa tämän kakkosen huudot ja luonteenpiirteen, ehkä siitä saa lisävoimaa jos joudutaan samaan rumbaan...
Vanttu
Vaikka eihän tämä itkurumba mitään ihanaa olekaan, mutta ainakin tiedän, että se helpottaa varmasti joskus.
Kiitos paljon kaikille rohkaisevista kommenteista, ehkäpä tämä tästä.
Eilis iltakin tuntui taas vaihteeksi menevän paljon mukavammin ja oli useampiakin pätkiä, että vauvakaan ei itkeskellyt. =)
Pian on onneksi maanantaikin, niin päästään lääkärin juttusille ja toivottavasti saadaan sieltäkin sitten jotain apua tähän meidän ongelmaan.
Ajattelin maanantaina varata myöskin tuon lääkärin jälkeen sen vyöhyketerapeuttiajan. Eipä siitä nyt haittaakaan varmasti ole.
-viivi-
ihana kuulla, että muillakin on samanlaista. poika on nyt 9 vkoa ja ehkä aavistuksen itku vähentynyt. on ollut todella itkuinen alusta alkaen, mielestäni esikoinen ei ollut kyllä tällainen, vai kultaako aika tosiaan muistot? nyt olen kokeillut disflatyliä, rela-tippoja, deetippojen poisjättöä, vyöhyketerapiaa ja mistään näistä ei huomattavaa apua. ilmakylvystä tykkää.
mäkin ajattelin vyöhyketerapiasta avun löytyvän, mutta ei ole tuottanut meillä tulosta. tykkää kyllä kun hieron öljyllä, mut itku ei ole vähentynyt.
deetipat-merkkiset tipat meillä käytössä. ei tosiaan muutosta asiassa, annanko tipat vai en, joten jatkan niiden antamista.
mielestäni kaikkea olen kokeillut, joten nyt taidetaan jäädä vain odottelemaan, että tuo 3 kk tulee täyteen ; )
on kyllä erilaista tuo arki tyytyväisen tai itkuisen vauvan kanssa. jaksamista meille kaikille ja kyllähän nuo hymyt ja juttelut tyytyväisinä hetkinä on aivan ihania!!!
Meillä poika nyt 15vkoa ja alku oli ihan samanlaista. Oli mahavaivaa alusta asti ja se paheni ajan kuluessa. Oli pahimmillaan juuri noilla viikoilla. Ilmaa siis meni mahaan syöttäessä, eikä poika osannut röyhtäillä alkuun ollenkaan. Nukkui vaunuissa vain jos ne oli liikkeessä, rintarepussa tai sylissä, jos olit itse liikkeessä. Paikalleen ei voinut pysähtyä, itku alkoi lähes heti. Pahimmillaan kuljin rinkiä 8 tuntia putkeen, sitten itki jo poika ja äiti. Yöt nukkui kyllä, mutta ähisi ja tuhisi ja söi parin tunnin välein.
Kun se maaginen 3kk alkoi lähestyä, itkuisuus väheni ja nyt meillä on " normaali" poika. Hymyilee, kikattaa, on jopa helppo nukuttaa, nukahtaa yleensä itse omaan sänkyynsä tutin ja harson kanssa. Minä jo siinä parin kuukauden iässä ajattelin, että tämä poika ei hymyile ikinä, itkee vaan.
Kokeilin relatipat, cuplatoman, disflatylin ja vyöhyketerapian. Relatipat lisäsi itkua, disflatylistä kakka meni aivan vedeksi (sisältää keinotekoista makeutusainetta), vyöhyketerapia vain kiihdytti aineenvaihduntaa ja poju kakkasi muutenkin koko ajan. D-vitamiinia en pystynyt antamaan ensimmäiseen kuukauteen, sitten deetipat alkoi käydä. Nukutin välillä mahalleen, ilma tuli paremmin pihalle. Cuplaton auttoi eniten ja se AIKA. Nyt siis meillä on oikein ihana tyytyväinen hymyilevä poika. Hyvin aktiivinen kaveri tosin, koko ajan kädet ja jalat käy, ei pysy paikallaan hetkeäkään. Nukkuu yleensä yöt jo yhdellä syötöllä joskus neljän maissa ja saattaa nukkua 11h yhteensä yössä.
Voimia ja jaksamista
Meillä vauvan itkut alkoivat 2 viikon iässä ja ne pahenivat vähitellen ja kaikkein pahin vaihe oli noin 7-viikkoisena. Kun kävimme 6-viikkoisena neuvolassa, lääkäri sanoi, että kuuden viikon ikä on usein juuri se pahin koliikissa. Hänellä itsellään oli tuore kokemus omasta koliikkisesta vauvasta... Kun sitten kyselin, miten voi erottaa pienellä koliikin ja esimerkiksi maitoallergian, niin hankalaa se kuulema on.
Kuten oletkin jo saanut vinkkejä, niin varmasti kannatta selvittää lääkärissä, ettei ole mitään " syytä" noihin itkuihin.
Meillä avun ehti tuoda ennen lääkärille vientiä vyöhyketerapia. Jos haluat tietää vyöhyketerapeuttimme nimen, meilaa minulle iituli1970@suomi24.fi. Terapeutti ottaa vastaan kotonaan Helsingin Torpparinmäessä. Olen nähnyt tällä palstalla, että moni muukin on häntä suositellut.
Niin, meille vyöhyketerapia toi välittömän avun. Kahtena pahimpina yönä ennen ekaa käyntiä vauva itki aamukuuteen asti. Vaivat pahenivat pahenemistaan siitä kahden viikon iästä tuonne 7 viikon ikään asti.
Onneksi enää enää muista tarkalleen tuon kauhuajan tuntoja. Itkin väsymystä ja epätoivoa monta kertaa päivässä. Vauvakaan ei tuottanut niin kauhean paljon iloa, onneksi sentään aina välillä. Kaikki tuntui olevan synkkää ja mustaa. Tuntui, että yksikin tunti oli silloin niin loputtoman pitkä, saati sitten jokin 3 kk:n rajapyykki. Kyllähän ne itkut herättivät myös katkeriakin ajatuksia, kun joidenkin vauvat nukkuivat jo muutaman viikon ikäisinä jopa öitä putkeen eivätkä inahteneet päivisinkään. Meillä öisin karjuttiin useita tunteja ja pahimmillaan tosiaan koko yö.
Me kävimme vyöhyketerapiassa kolme kertaa, ja se riitti. Tosin pari viikkoa vikasta käynnistä tuli mieleen, täytyykö lähteä vielä käymään, mutta ei tarvinnutkaan. Nyt tyttömme on hyväntuulinen, ihana 4-kuukautinen tapaus. :-)
Toivotan kovasti viivi99:lle ja muillekin itkevien vauvojen äideille kovasti voimia ja tsemppiä!
Vauvan itku - varsinkin kun kyseessä on esikoinen - voi olla todella ahdistavaa ja pelottavaa. Helposti tulee ajatelleeksi, että itse tekee jotain väärin, ei osaa hoitaa vauvaa oikein, ei ymmärrä vauvan viestejä jne. Väsymys vielä helposti saa nämä ajatukset moninkertaisiksi.
Kuten tässä edellä on kirjoitettu, todennäköisesti kyse on vain siitä, että vauvat itkevät juuri tuon ikäisinä kaikkein eniten. Jos ilmavaivoja on syystä tai toisesta paljon, itkuakin on enemmän. Ja tempperamenttiset vauvat itkevät usein " ponnekkaammin" kuin rauhalliset tapaukset.
Yritä asennoitua niin, että tätä kestää muutaman viikon, ja helpottuu sitten ihan varmasti. Anna vauvan olla rinnalla, jos se auttaa. Itse asetuin sohvalle esikoisen ollessa " karjumisiässä" , hankkiutin itselleni jotain hömppäkomedioita, ja annoin syödä rintaa niin usein kuin halusi - olipahan silloin hiljaa. Ja itse sain hieman kevennystä olooni elokuvien muodossa.
Raskasta se on, mutta menee ohi. Koita pitää itsesi jotenkin kasassa, itku loppuu kyllä aikanaan, se on täysin normaalia.
Jaksamista ja auringonpaistetta!
Liisuliini
meidän esikoinen itki " koko ajan" , älä nyt pelästy, mutta 3 kk:n ikään asti.. sit loppui kuin seinään. mutta kokeilepa vyöhyketerapiaa ja röyhtäyttämistä usein . joskus röyhyt on niin tiukassa ettö niitä saa ootella pitkäänkin ja sit vähän helpottaa. tsemppiä!!