KÄÄK!!! 2vuotiaan syöminen täyttä tuskaa!
Eli siis meillä pari vuotias nappula, joka ei suostu syömään oikeastaan mitään ruokaa. On aina ollut todella huono syömään. Tuntuu että hän voisi olla vaikka viikon syömättä, jos itsellä kantti siihen kestäisi. Ainoat lämpimät ruuat mitkä kelpaavat ovat riisiä, kanaa, makaroonia ja ranskalaiset. Välipaloilla ainoastaan syö jugurttia, keksiä, omenaa, banaania, hapankorppua, voileipäkeksiä ja leivänpäältä margariinit.... " Väkisin syötettynä" syö purkkiruokaa joskus, muuta ei. Mutta jos lautasella on mieliruokaa esim.kanaa ja riisiä niin poika vetelee itse haarukalla kaiken ja ottaa vielä lisääkin. Kaikkea kyllä haluaa maistaa mutta räkii sitten takaisin lautaselle ja sanoo että pahaa, en syö! Poika on nyt ollu kuukauden kaks kertaa viikossa perhepäivähoidossa, eikä ole sieläkään mitään syönyt.
Mitä pitäisi tehdä? Antaa joka päivä kanaa ja riisiä vai antaa olla syömättä niin kauan kunnes syö muutakin? Nyt ollaan kolmatta päivää pojan kanssa sotajalla ja syöminen on jäänyt niin vähiin, että itseäkin alkaa jo huolestuttamaan.
Keinot vähissä ja voimat lopussa! Vinkkejä, kiios etukäteen!
Kommentit (4)
Kaveri on nyt 1v 6kk, eikä ole koskaan ollut kova syömään. Välillä on mennyt päiviä, ettei ole laittanut mitään suuhunsa. Ja ruokavalikoima, jonka hyväksyy, on todella rajallinen. Kuulostaa aika samalta kuin teidänkin vekaran lista :) Kummallista sinänsä, mistä moinen nirsoilu on alkanut, sillä vuotta vanhempi siskonsa syö mitä tahansa ja kokeilee innolla uusia makuja ja ihan samalla tavalla olen kasvattanut. Tässä muutamia vinkkejä, joilla ainakin meillä on onnistuttu syömään paremmin.
1. Syö yhdessä lasten kanssa. Anna hänen nähdä, että sinun lautasellasi (ja sisarusten) on samaa ruokaa kuin muillakin. Laita hänenkin lautaselleen pikku palat salaattia, kurkkua, tomaattia, jos laitat muillekin, vaikka tiedät etteivät mene suuhun. Maista omaa ruokaasi, ja näytä että pidät siitä, maiskuta ja sano nam nam. Varmasti pikkuisetkin kohta maistelevat ja matkivat tätä. Mutta älä laita mitään paineita, jos toinen ei syö. Pysy rentona, älä hermostu, vaikka ruoka menisi lattialle tms.
2. Anna lapsen syödä mahdollisimman paljon itse. Nirsoilijaa ärsyttää, jos epäilyttävää ruokaa työnnetään väkisin nenän alle. Laita ruoka pieniksi paloiksi, joita voi noukkia itse kädellä suuhun. Kannattaa välttää kastikkeita tms, jotka hämäävät, selkeät ruoat voi olla parempia. Kokeile kokonaisia keitettyjä maissintähkiä, niistä tuli meidän nirson lempiruokaa, siihen on ihana upottaa hampaat ja jyrsiä.
3. Jos löytyy ruoka, josta pitää (kuten meillä kanapasta ja jauhelijakastike) laita niitä usein. Sillä tavalla ruokailusta tulee mukavaa, vähenee turha tappelu siitä syökö vai ei.
4. Ota lapset keittiöön kun laitat ruokaa, anna heille omat kattilat ja kauhat, joita voivat paukutella. Meillä 2.5 vuotias sekoittaa joka päivä salaatin ja 1 vuotias laittaa jokaisen lautaselle leivän. Ovat aivan tohkeissaan näistä omista " velvollisuuksistaan" . Samalla on lisääntynyt kiinnostus ruokaa ja ruoanlaittoa kohtaan. Kaupassa käydessäkin kyselen heidän mielipiteitään ja ostan sitten sitä kanapastaa, jos ehdottavat.
Meidän pieni nirsoilija ei edelleenkään ole kova syömään, mutta tappelu ja taistelu ja itkut ruokapöydässä on kyllä vähentyneet.
Tsemppiterkuin, Belllis
rölliina85:
Mitä pitäisi tehdä? Antaa joka päivä kanaa ja riisiä vai antaa olla syömättä niin kauan kunnes syö muutakin? Nyt ollaan kolmatta päivää pojan kanssa sotajalla ja syöminen on jäänyt niin vähiin, että itseäkin alkaa jo huolestuttamaan.
Keinot vähissä ja voimat lopussa! Vinkkejä, kiios etukäteen!
Kyllä, anna riisiä ja kanaa pääruuaksi, vaihtele lisukkeita. älä PAKOTA syömään, mutta anna MAHDOLLISUUS maistaa. Lapsi, kuten aikuinenkin, tarvitsee monia, kymmenen tai enemmän, maistelukertaa ennenkuin tottuu uuteen makuun. Tai sitten ei oikeasti tykkää. Itse olen 34 vuotta enkä edelleenkään tykkää tomaatista, sienistä ja sinihomejuustosta (vaikka kaikkia maistan kerran pari vuodessa). Jos mun mies lattais mulle näitä nenän eteen joka päivä niin taatusti oltais sotajalalla!
Ja kuten joku muukin sanoi - lapsi mukaan ruuanlaittoon, pöydän kattamiseen jne. Ehkäpä leikkikeittiö jossa omat leikkiruuat joita voi muille tarjoilla (perheenjäsenille, nukeille tai Tomi Traktorille) voi olla tapa tutustus ruokaan turvallisella tavalla (turvallinen = kukaan ei pakota syömään).
Tsemppiä ja pitkää pinnaa, lapsesi ei kutenkaan noilla syömisillä näivety ;-)
Tai syöminen on kausittaista.
Mielestäni lapsesi itse asiassa suostuu kuitenkin syömään aika montaakin ruoka-ainetta. Ja jopa monipuolisesti - kanaa, riisiä, hedelmää... niistäkin saa jo erilaisia ravintoaineita.
Meillä ei mene esim. MITKÄÄN kasvikset MISSÄÄN muodossa nykyään, enää ei hedelmät / marjatkaan! Jopa banaani ja puuron päällä kelvanneet hedelmäsoseet stoppasi. (ja puuro)
Lähinnä kaikki liha kelpaa. Lautaselta osataan noukkia mieluista palat, ja kaikki kasvikset tiputellaan lattialle (mikä on raivostuttavaa ja siinä vaiheessa otan yleensä lautasen pois, mutta sitten toisaalta ei syö YHTÄÄN MITÄÄN, jos otan lautasen kesken ruokailun).
Mutta uskon että tämäkin vaihe menee ohi joskus.
Luuletko että voisi yrittää kokeilla esim. riisiä + lihaa jossain ´muussa muodossa (esim. lihapullat pilkottuina?), eli joku mieluisa aine yhdistettynä toiseen?
Tai ranskalaisille saa vaihtelua / totutusta perunaan näin: tee kuorituista raaoista perunoista suikaleista, pyörittele kulhossa parin ruokalusikallisen öljyä ja tlk suolaa kanssa, laita pellille ja paista uunissa n. 30 min. Kääntele pari kertaa paistamisen aikana. On ranskalaisen tapaista, mutta kuitenkin terveellisempää (kelpaa meillä, ainakin välillä). Tietty menee vähän enemmän aikaa kun perunat pitää itse kuoria ja suikaloida.
Meillä ei kelpaa aina edes jäätelö :-).
Luulen että ruoasta kieltäytyminen liittyy jotenkin uhmaikään myös. Eli halutaan periaatteesta olla eri mieltä asioista - ja jos syömisestä kerrankin on vähänkin noussut numeroa niin pienethän muistaa sen ja pitkään, että " tässä voinkin jotenkin hallita ja saada äidin hötkyilemään" . :-)
Noh, meillä on myös pari isoa koululaista, ja on nekin vieläkin nirsoja, mutta sentään hengissä :-D. Eipä ainakaan nähdä nälänhätää kun meillä on vara lapsillakin nirsoilla ruoasta, kai nämä on hyvinvointiyhteiskunnan ongelmia :).
Meillä on kolme tyttöä. Esikoinen on 4v 8kk, kakkonen 3v ja kolmonen kohta 11kk. Molemmilla isommilla on tullut ja mennyt kausia jolloin lapsi tuntuu elävän kirjaimellisesti murusilla. Meillä on kuitenkin pidetty sillä tavalla tiukkaa linjaa ruokailun kanssa, että ruokaa on tarjolla ruoka-aikoina eikä ylimääräisiä välipaloja tipu. Meillä vanhemmat päättävät mitä ruokaa tarjotaan ja lapset saavat esittää toivomuksia, mutta pelkälle lempiruokalinjalle en lähde, vaan välillä on tarjolla niitä ei niin mieluisia ruokiakin. Meillä on periaatteena se, että pöytään tullaan ja maistetaan, mutta pakko ei ole syödä jos ei maistu. Se on sitten kiitos ja pois pöydästä.
Kuten sanottu, näitä nirsoilu/syömättömyyskausia on tullut ja mennyt. Kyse saattaa välillä olla ihan kasvun tasaantumisesta ja toisaalta myös uhmasta. Itse yritän suhtautua asiaan neutraalisti, koska etenkin uhmaikäisen kanssa saa aikaan vain entistä pahempaa vastustusta mitä enemmän pakottaa ja määrää. Itse luotan siihen, että lapsi ei itseään nälkään tapa ja lapsi itse tietää kaikkein parhaiten sen miten nälkäinen hän on ja miten paljon syö. Ruokailuun kannattaa yrittää luoda mahdollisiman rento ja mukava ilmapiiri. Meillä kaikki syövät samaan aikaan (isä tietysti puuttuu lounaalta töissä ollessaan) ja jutustellaan kaikkea mukavaa, jolloin ruoastakieltäytyjäkin saattaa ihan huomaamattaan pistellä muiden mukana sapuskaa poskeen tai sitten ei, mutta syömään en pakota enkä lahjo.