kokemuksia sairaalojen unikouluista?
Hei,
en ole nyt aikoihin lueskellut palstaa, joten en tiedä onko aiheesta ollut keskustelua lähiaikoina? Meillä siis 9 kk. ikäinen poika heräilee viidestä kymmeneen kertaan yössä. Tätä on jatkunut jostain keväästä asti ja nyt alkaa olla oma pinna aika kireällä ja univajetta on kertynyt (esikoinen reilun vuoden vanhempi joten on jo hyvät " pohjat" alla). Kaikennäköistä on kotona kokeiltu alkaen valot päällä nukkumisesta ja perinteisistä sängyn kohottamisista. Tissiä olen pyrkinyt antamaan vain kerran yössä, koska en varsinaisesti usko sen olevan enää muuta kuin rauhoittumiskeino ja pelkään vähän kierrettä... kesällä pahimmillaan kun olin liian väsynyt muuhun tyynnyttelyyn annoin pojan nukkua tuntikausia tissi suussa ja itse makailin puoli tokkurassa... ei jaksanut kannella... Pojat nukkuvat tätä nykyä eri huoneessa kuin vanhemmat mutta siirrosta ei tuntunut olevan juurikaan apua. Poika nukkuu yleensä alkuyöstä sen pisimmän yhteinäisen pätkänsä ja alkaa sitten tuskaisesti kiemurrella ja itkeä ensin unissaan ja lopulta herää omaan itkuunsa ja jatkaa sitä sitten hereillä. Neuvolasta ehdotettiin nyt sairaalan unikoulua ja lääkäri kirjoitti lähetteen. Itsellä vaan on tosi epävarma olo asiasta, että onko tässä tehty kotona kaikki voitava? vähän huono omatunto, että olenko luovuttamassa liian helpolla ja olenko epäonnistunut äitinä. Ja lisäksi se puoli, että tuntuu todella onholta ajatukselta viedä poikaa sairaalaan... oon superhuono jättämään lasta kenellekkään ja varsin huutavaisen vauva-ajan vuoksi ei halukkaitakaan kyllä ole ollut. Onko kenelläkään kokemuksia näistä unikouluista tai vinkkejä/ajatuksia tilanteeseen..? Miten ääriratkaisu tällainen unikoulu on?
Mukavia aurinkoisia syyspäiviä kaikille! ... Ja rauhallisia öitä!!!
Kommentit (4)
Voin vain kuvitella, millainen fiilis on noin pitkään kestäneen univajeen seurauksena, kun itselläni vajaan vuoden heräily alkaa jo verottaa jaksamista. Meillä esikoinen nukkui aikanaan hyvin, mutta tämä 8,5 kk pikkukakkonen on herkkäunisempi - heräilee yhä vaihdellen 1-2 krt tai jopa 5-6 kertaa yössä. Ja sekin siis jo väsyttää, kun raskausaika meni myös heräillen milloin mihinkin.
Oma terveys - myös jaksaminen! - pitää ottaa vakavasti. Samoin toki myös pienokaisen terveys. Mieleen tulikin, onhan häneltä jo suljettu pois kaikki allergiamahdollisuudet? Allergia kun saattaa valvottaa, vaikka mitään muuta näkyvää oiretta ei olisi. Myös nälkä
saattaa
vaivata vielä alle 1-vuotiaita öisinkin, mikäli päivällä syöminen on ollut vähäistä. Lapset on tässäkin yksilöitä, vaikka tuskin pelkkä nälkä ihan tuollaista heräilyputkea saisi aikaan.
Sairaalan unikouluja on ymmärtääkseni monenlaisia - sellaisiakin, joissa " hoidetaan" koko perhettä eli äiti/isi on mukana. Jotakin apua varmasti tarvitset univajeen paikkaamiseksi, kannattaa vaatia tietoa kaikista vaihtoehdoista. Esim. liinassa kantaminen paljon päivällä on joillakin rauhoittanut öitä; muitakin vinkkejä on, mutta olet varmasti kokeillut jo lähes kaikkea...? Voimia!
Hei!
Ystäväni poika oli myös huono nukkuja. Kun hän oli vuoden vanha päädyttiin sitten sairaalan unikouluun.... ja se oli heidän PARAS päätös!!! Kolmen sairaalayön jälkeen poika nukkuu yöunensa tosi hyvin, nyt hän on jo täyttänyt kaksi!
Täällä meidän sairaalassa äiti oli mukana mutta nukkui omassa huoneessa eikä saanut mennä pojan luo yöllä. Mutta ennen nukkumaanmenoa äiti oli mukana ja sitten taas heti aamulla.
Unikoulu oli hyvä sekä pojalle että koko perheelle! Nyt kaikki saavat nukkumisrauhaa!
Tsemppiä sinulle!
Sanoit että imetät, mutta saako lapsi lehmänmaitoa ruoassa tai korvikkeena? Moni muukin ruoka-aine saattaa aiheuttaa kuvaamasi laisia yöitkuja. Varatkaa ensin aika allergialääkärille että pääsette testeihin (vaikkeivät nekään täysin varmoja ole). Jospa vauvalla on oikeasti tuskainen olo.
Tsemppiä!
mutta oletko saanut neuvolasta MLL:n unikouluesitettä? Eli sitä, jossa kehotetaan aluksi lopettamaan yöimetykset? Idea on, että lapsi rauhoitetaan omaan sänkyyn silitellen ja taputellen. Ehkä kannattaisi vielä kokeilla jotakin vaihtoehtoa kotona, siis toki jos itsestä tuntuu, että jaksaa. Onhan lähete sitten olemassa, joten siihen voi tukeutua.
Entä saisitko ketään muuta valvomaan omaan kotiisi vauvasi kanssa? Sinut kohdatessaan vauvasi todennäköisesti haluaa rintaa, isän/kummin/isovanhemman/ystävän jne. kanssa voisi rauhoittua paremmin.
Sori, jos nämä keinot on jo kokeiltu...tiedän kyllä, että kun on väsy, niin on väsy...itse siis olen samantapaisessa tilanteessa ja harkitsen kotiunikoulun starttaamista.