2,8 v:n agressiivinen käytös
Mulla siis 2 v 8 kk-ikäinen poika. Aina on ollut tosi vilkas ja temperamenttinen. Harrasti tuossa 1.5 -2 -vuotiaana aika paljon toisten lasten läpsimistä ja tönimistä. Kuitenkin viime kesä meni jo paremmin, kunnes loppukesästä syntyi pikkusisko. Alku menikin ihan hyvin, mustasukkaisuus on lisääntynyt vauvan kasvaessa. Kuitenkin on puistossa mennyt suht. hyvin koko syksyn, välillä on tullut kärhämää kavereiden kanssa, mutta aikas harvoin. Mutta nyt viimeiset pari viikkoa on ollut ihan hirveitä. Pojalla on muutenkin pahempi uhmakausi menossa, uskon että liityy siihen sekä myös mustasukkaisuuteen. Kysymys kuuluukin, että mitä tässä tilanteessa pitäisi toimia? Poika siis tönii, läpsii ja käy sekoittamassa muiden leikkejä/vie leluja käsistä. Jäähyä kokeilin, mutta se tehosi sen aikaa, kun jäähyllä istui. Olen mennyt lapsen tasolle, katsonut silmiin ja sanonut tiukasti, että toisia ei saa lyödä/läpsiä/töniä. Anteeksi osaa pyytää, mutta ei aina meinaa millään sanoa. Minusta tuo jatkuva anteeksipyytely on vähän ristiriidassa tämän asian kanssa, koska käytös on aika pitkälle varmasti huomion hakua, ja sillainhan hän saa täyden huomion, kun 15 min. maanitellaan anteeksipyyntöä. Tuo nyt tuntuu vaan olevan puistoissa joku kultainen sääntö, että tyyliin vuoden ikäisestä asti pyydellään anteeksi, muuten joutuu äiti " mustalle listalle" ja saa huonon kasvattajan maineen, jos lapsi ei pyydä anteeksi joka käänteessä. Tuolla olikin hyvä ketju juuri tuosta anteeksipyytämisestä ja mielipiteet näköjään jakautuvat siinäkin. Tottakai hyvät tavat on hyvä opettaa, mutta kuitenkin enemmän ainakin meillä kotona pikkusiskon läpsimiseen ym. tehoaa paljon paremmin positiivinen huomio kuin rangaistukset. Pikkusiskoa ei enää pahemmin enää vahingoitakaan. Mutta nyt minulle on kuitenkin tullut tunne, että jotenkin täytyisi tuo puistokäyttäytymisen negatiivinen kierre saada katkeamaan. Ja olenkin miettinyt, että pitäisikö ottaa sellainen linja, että ensin kielto, sitten kielto ja varoitus kotiinlähdöstä ja sitten lähtö kotiin puistosta. Onko jollain tällainen tapa tuonut toivottua tulosta. Pojalle kuitenkin puistokaverit on tärkeitä ja heistä puhuu joka päivä ja innolla haluaa mennä puistoon. Pelkään vain sitä, että jos seuraavat puoli vuotta joudumme lähtemään puistosta n. 10 min päästä, jos ei tehoa millään lailla. Onko jollain siis kokemuksia tällaisesta ramgaistuksesta? Kun tuo puhe ei tunnu tehoavan sitten millään lailla ja tuntuu kohta että keinot on vähissä ja en saa mitään otetta tuohon poikaan. Muuten siis menee suht " hyvin" , tuo puistokäyttäytyminen on vaan riistäytynyt käsistä...Toivottavasti saitte selkoa tästä sekavasta selostuksesta!!
Kommentit (5)
Jouduin tekemään kesällä monesti niin, sillä tytöllämme joka oli silloin 2v4kk oli tosi paha uhma ja käyttäytyi agressiivisesti muita kohtaan. Mielestäni se on selvä peli. Jos et jaksa leikkiä nätisti toisten kanssa niin silloin lähdetään kotiin(parin varoituksen jälkeen esim.). Jos et halua lähteä sisälle niin voihan sitä leikkipaikkaa vaihtaa sellaiseen missä ei muita ole tai vaikka lähteä kävelylle. Myös omien lelujen jakaminen oli vaikeaa ja linjaksi otettiin että ulos otetaan vain sellaisia leluja millä muutkin saavat leikkiä ja niitä oli pakko sitten lainata.
En usko että sitä tarvitsee kymmeniä kertoja tehdä. Muutaman kerran kokeilee varmasti että tarkoitatko sitä tosissasi, mutta kun linja pitää niin leikkii varmasti useimmiten nätisti(kunnes pitää tarkistaa taas, oletko tosissasi).
Minusta tuntui että uhman lisäksi meillä joskus oli ns.huonoja päiviä kun unet olivat jääneet vähiin tai flunssa teki tuloaan. Silloin eivät leikit suju ja on helpotus kaikille kun rauhoitetaan homma ja tehdään välillä muuta. Anteeksi pyytämisestä en osaa sanoa kun en ole saanut sellaista asiaa väkisin puristettua lapsestani ulos. Onko se sitten oikeanlainen anteeksipyyntö jos se on väkisin rutistettu? Pyytää kyllä anteeksi vilpittömästi jos vahingossa tönäisee kaveria tai astuu vaikka koiramme hännälle.
Mulla on samanikäinen vesseli ja kesällä syntyi vauva. Meidän jässikkä on myös ollut ' puiston kauhu' tönimisillään ja hiekan heittelyllään aina 1-2-vuotiaaksi asti. Poika oli ihan mahdoton ja kaikki kokeiltiin sun yrittämtä kikat. Ei tehoa. Kotiinkin lähdettiin (minä kannoin kiukkuavaa uhmista ison mahani kanssa...) minesti, ei auttanut. Koin, etten voi mennä lapsen kanssa enää puistoon ja niin teimmekin, että taukoa siitä pidettiin.
Kesä tuli ja syntyi vauva. Mustasukkaisuutta oli ilmassa, muttei niin paljon kuin luulin aluksi. päätimme mieheni kanssa, että etsimme pojalle kivan kerhon/tarhan, jossa saa käydä ' opettelemassa' sosiaalisia taitoja aamupäivisin. Tajusin aika pian vauvan tulon jälkeen, ettei elämästämme tule mitään, jos taapero ei pääse muiden lasten kanssa leikkimään ja energioitaan purkamaan. Vauva oli tissitakiainen, tunnin välein söi ja poika turhautui kotona kökkimiseen.
Kun kerho alkoi ( yksityinen pieni päiväkoti), pojan käytös muuttui kuin salaman iskusta. Aggressiot loppui kuin seinään ja piuistossa iltapäivisin leikki ihan eri poika. Tarhassa sanoivat ja kehuivat kuinka nätisti poika osaa leikkiä ja olla mudien kanssa. Ei pienintäkään riitaa/tönimistä yms.
Nyt poika on kotona kaikki päivät ja osaa olla ihan eri lailla. vauvan kanssa, kotona, puistossa jne.
Tarha teki siis meillä hyvää! poika olis iis n. 4x viikossa n. 5h kerralla hoidossa ja iltapäivät oltiin sitten yhdessä.
f.
Meillä vauva syntyi viime syksynä ja pojan käytös kerhossa, puistossa, oikeastaan joka paikassa, missä oli toisia lapsia, muuttui juuri teidän muiden kuvaamaksi aggressiivisuudeksi. Töni toisia lapsia, vei leluja yms. Tätä on nyt jo jatkunut monta kuukautta ja itsellä alkaa loppua keinot ja alkaa hävettääkin, sillä tuntuu siltä, että lähipuistojen mammat kohta alkavat karttaa meitä. Meillä suurin ongelma on ehkä se, että poika (3v) tekee kolttosiaan enemmän silloin, kun minä en ole paikalla, eli lähinnä kerhossa. Meidän on jo kertaalleen katsottu ulos sieltä ja olen yrittänyt sanoa, että toivoisin heidän puuttuvan pojan käytökseen ja tarpeeksi lujasti, jotta se loppuu. Mitä muutakaan voin tehdä, kun en ole itse siellä paikalla?? Huomion hakua ja rajojen kokeilua tämä minunkin mielestäni on, mutta millä tällaisen ei-toivottavan käytöksen saa poikki? Huomiota olemme yrittäneet antaa, mutta tuntuu, että ei sillä ole toivottua vaikutusta. Auttakaa viisaammat!
että jollain muullakin on samankaltainen tilanne. Minua kanssa välillä suorastaan hävettää pojan käytös, silloin kun oli jotain 1,5 vuotias, niin pystyi vielä laittamaan iän piikkiin, mutta nykyään tuntuu, että kun on jo noin " iso" , niin pitäisi jo säännöt pikkuhiljaa mennä jakeluun.
Tiedän, että poika ei ole ilkeä, on kotona oikein äidin halipoika, ja kotona meillä meneekin suht. hyvin, siskoa enemmä kuitenkin hellitään kuin satutetaan. Vie aina siskolle leluja, haluaa syöttää sosetta ym. mutta tuo puisto-,kerho- ym.käyttäytyminen on ihan kamalaa. Monena päivänä olen vaan itkenyt, kun mies on tullut kotiin, että en enää jaksa tuon pojan kanssa, lähden kohta töihin lepäämään, vaikka olinkin ajatellut vielä olla pari vuotta kotosalla. Uskon, että mustasukkaisuus on iso syy käyttäytymiseen. Olisiko niin, että kun vauvaan on jo kuitenkin kiintynyt, niin purkaa sitä mustasukkaisuutta ja pahaa oloa muihin lapsiin. Tiedän että on tosi mustis, vaikka huomiota saa paljon, kuopus kun on helppo vauva ollut aina ja nukkuu pitkiä päiväunia. Yöllä esim. näkee painajaisia ja huutaa " sisko pois, sisko pois..."
Tuntuu kuitenkin epäreilulta, että muut lapset sitten joutuvat toimimaan sijaiskärsijöinä, ja kohta varmaan pelkäävät tuota poikaa. Että siinä mielessä myös olisi niin ihanaa, jos joku keino löytyisi. Toki aika varmaan helpottaa, mutta kun ei tiedä, että jatkuuko kuitenkin vielä monta pitkää kuukautta tuo käytös.
Mites hyvin teidän muiden lapset puhuu? Meillä poika puhuu vielä aika heikosti, että olen ajatellut sen olevan yksi syy, kun ei osaa sanallisesti ilmaista tunteitaan. Ja jotenkin hakee huomiota myös toisilta lapsilta. Olen huomannut, että käy tönimässä usein sellaisia lapsia, jotka eivät kiinnitä häneen mitään huomiota. Olenkin yrittänyt selittää, että jos haluaa leikkiä jonkun kanssa, voi vaikka ottaa kädestä kiinni ja sanoa, ett' " tule leikkimään."
en nyt vielä tiedä tuosta puistosta poistumisjutusta vielä, kun on jotenkin sellainen aavistus, että ei tehoa välttämättä tuohon viikariin. Ja sitten kun siinä linjassa on pysyttävä jos siihen lähtee. Kun tuntuu, että kun sellainen " aggressiivisuuspuuska" iskee, niin ei jotenkin pysty hillitsemään itseään.
Joo mutta menen nyt nukkumaan, katsotaan, uskalletaanko lähteä huomenna puistoon....??!!!!!...
Meillä saman ikäinen poika ja pikkusisaruksen syntymän aikoihin aggressiivista käytöstä juuri kuvaamasi kaltaista vauvaa sekä muita lapsia kohtaan. Itse totesin kaikki puhelut, selittelyt, kehotukset silittelemiseen jne, anteeksi pyynnön vaatimiset yms turhiksi. Ainut mikä meillä toimi on se, että JOKA löynnistä yms lähtee lelu pois. Ja aloitan aina pojan lempilelusta. Kun RAKAS potkuauto muutaman kerran lähti tunniksi/päiväksi pois niin johan lyöminen loppui! Jos ei nyt ihan kokonaan niin väheni huomattavasti! SUOSITTELEN KOKEILEMAAN! Mikä parasta tämän voi toteuttaa kotona omassa rauhassa ilman yleisöä toisin kuin puistosta pois lähteminen kesken kaiken voi olla melkoista showta.