Kaikki unikoulua harkitsevat ja aloittavat! -ketju
Pähkäiltäisiinkö yhdessä unettomia öitä ja niiden parantamista?
Mietin kovasti yöimetyksen lopetusta unikoulun avulla, ja ajattelin josko täältä löytyisi vertaistukea unikoulun suunnittelemiseen ja aloittamiseen.
Yöt ovat meillä todella rikkonaisia, ja aina nukahdetaan tissille, oli ilta, yö tai päivä. Meillä nyt 8 kk tytteli on viitannut kintaalla tutille ja tuttipullolle alusta asti, joten niitä ei voi käyttää hyödyksi. Korviketta ei juo mistään, vaikka vesi meneekin nokkamukista hyvin. Aina ollaan herätty useamman kerran yössä, ja nyt on mennyt vain hullummaksi. Imemisen tarve tuntuu olevan edelleen valtava, eikä uni tule silmään edes autossa enää ilman tissiä. Sydäntä särkee jo etukäteen, sillä kova paikkahan yötissittelyn lopetus tulee olemaan (sekä äidille että vauvalle..!), mutta toisaalta monien tuttavien hyvät kokemukset sekä oma alituinen väsymys motivoivat. Nyt meillä on tosin puhjennut juuri 3 hammasta ja vielä neljäs tulossa, joten voipi tietysti vielä pahentaa tilannetta. Tyttäreni sinnikkyys ja tissiriippuvaisuus lupailee kyllä luultavimmin aika tuskaisaa aikaa, mutta eihän sitä tiedä, jos vaikka yllättyisi positiivisesti... Nyt heräillään 4-15 kertaa yössä, eikä iskä voi ikinä nukuttaa, joten näihin jos jotain muutoksia saisi.
Me nukumme perhepedissä helppouden vuoksi, ja on se ollut ihanaakin. Ainakin monien tassuttelu-unikouluohjeiden mukaan jo iltanukahtaminen pitäisi aloittaa omassa sängyssä. Toisaalta nyt meillä iltanukahtaminen melko helppoa tissille, tyttö ei enää edes yritä nousta pystyyn siinä vieressä, mietityttää että minkälaiseksi hulabalooksi illat siiten mahdollisesti muuttuvat. Mutta sitten taas toisaalta perhepedissä tassuttelu saattaa olla hankalaa kun typy pääsee niin lähelle rintaa hamuamaan, ja kyllähän sitä ennen pitkää mielellään ottaisi enemmän tilaa omassa sängyssä! Omaan huoneeseen en kyllä vielä sänkyä siirrä.
Mutta huh, ilman kunnon raivareita ei tuloksia taatusti synny, ja yritän henkisesti valmistautua tuntikausien huutoon, mutta vähän hurjalta tuntuu. Itse aion hoitaa tassuttelun, mies tukena myös. Osa minusta haluaisi odottaa että tissittely jäisi itsestään pois, mutta pelkään siihen menevän pari vuotta, ja toivoisin pystyväni lopettaa imetyksen kokonaan reilu 1vuotiaan lapsen kanssa. Ja myöskin tuntuu, että mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä kovempi saattaa olla tottumus ja tahtokin.
Löytyykö täältä muita samanlaisia ajatuksia päässään pyörittäviä ja hyvinnukutuista öistä haaveilevia vanhempia?
Kommentit (24)
Me aloitimme unikouluttamisen ensin päiväunista, koska niitä ei oikeastaan meillä edes ollut. Nyt on menossa kolmas viikko päiväkoulua ja toinen viikko yökoulua. Meillä ei ollut mitään rytmiä päivässä (välillä ei nukuttu kuin yhdet puolen tunnin päiväunet ja niiden eteen tehtii kovasti työtä) ja yötkin alkoivat olla hulinaa (puolen tunnin - tunnin välein itkemistä heti nukahtamisen jälkeen). Tarkat syöntiajat ja muut rituaalit tukevat myös rytmiin luomista. En imetä ennen nukkumaan menoa ollenkaan.
Päiväkoulun kanssa meni reilu viikko ennenkuin poika alkoi rauhoittumaan sänkyyn ja nukahti jo 15-30 minuutissa sinne, niin että välillä rauhoitin syliin ja laskin takaisin sänkyyn. Nyt poika nukahtaa joskus jo ilman sylittelyäkin sinne melko nopeasti. Ja päiväunien kesto on pidentynyt 30 minuutista jopa reiluun tuntiin! Yöllä on vielä heräämisiä, mutta selvästi jo vähemmän. Syötän 1 kerran yöllä ja yritän venyttää sen klo 5 saakka.
En uskonut, että poika oppii näin nopeasti (ja äiti myös). Ensimmäinen viikko päiväkoulua oli tuskaa. Poika itki jo makuuhuoneen nähdessään ja itku yltyi aina hysteeriseksi. Sitten yhtenä päivänä vain naps, ja nukahtaminen oli helpompaa. Kyllä on itsellä olo keventynyt, kun ei tarvitse enää niin pelätä nukkumattomuutta ja nukutusrumbaa. Sitkeyttä ja rauhallisuutta toki vaatii ja kannassaan pysymistä, mutta lopputulos on sekä vauvalle että äidille hyvä!
Tsemppiä nukkuma-asioihin!
Myttö ja 6,5kk poika
Itseäkin aihe kiinnostaa.
Täällä siis myös yksi äiti, joka koittaa päästä yösyötöistä unikoulun avulla. Reilun viikon verran on nyt silitelty uneen aina kun yöllä on herännyt ja on öitä jolloin ei herää kertaakaan ennen puolta viittä tai viittä, jolloin olen sitten antanut maitoa (rinnasta) ja siitä on sitten jatkettu unta vaihtelevasti puolestatoista tunnista melkein kolmeenkin tuntiin. Yleensä noustaan ylös siinä seitsemän ja kahdeksan välillä aamulla.
Nyt on vain alkanut tuntumaan, että ensin menee yö tai kaksi hyvin noin ja sitten tulee taas yksi yö väliin että koko yö kukutaan tunnin parin välein. Silloin silittelyyn saattaa mennä vaikka kuin kauan. Hetkeksi helpottaa ja sitten kun menen huoneesta pois alkaa huuto pian uudelleen. Viime yönä rupesi juttelemaan ja menin sitten huoneesta pois, niin rupesi tietysti itkemään. Valvottiin puolisentoista tuntia kunnes sain pojan takaisin uneen.
Mietinkin sitten, että pitäisiköhän lopettaakin kokonaan tuo aamuyön imetys, jos poika vain odottaa sitä ja koittaa sitten heräämisellään varmistella, että joko nyt saisi....?
Ruoka- ja päivärymit meillä on kyllä pääsääntöisesti mielestäni varsin säännölliset.
Aamulla siis herätään 7-8
aamupuuro 8.00-8.30
päiväunet n.10.00-10.30 siitä tunti tai puoltoista unta
liha-kasvis 11.30-12.00
välipala 14.00-14.30
päiväunet n.14.30-15.00 siitä puoltoista tai kaksikin tuntia unta
kasvis 17.00-17.30
iltapuuro n.19.30
nukkumaan 20.30-21.00
Iltarutiinitkin on olleet jo pitkään käytössä. Puuron jälkeen pestään hampaat ja sitten mennään pesulle. Viimeiseksi imetän olohuoneessa ja sitten sanotaan isille hyvää yötä ennen kuin vien pojan nukkumaan. Useimmiten unille meno sujuu ihan ongelmitta, mutta öisin ei tunnu onnistavan.
Pitäisikö siis tosiaan koittaa jättää kokonaan tuo aamuyön imetyskin pois?
Toisaalta poika kyllä aina mielestäni syö kunnolla, mutta mistä sitä sitten tietää josko vain tapa ja läheisyyden tarve niin kova.... hmmh...
Mitenkäs muilla sujuu?
-viivi ja ukko 8,5kk (pian 9kk)-
Meillä esikoisen kanssa yöt meinasivat mennä hulinaksi. Pitkään venytimme unikouluttamista milloin milläkin verukkeella. Oli eroahdistusta, hampaita, poikkeuksellisia päiviä, huonoja päivärytmiä, uusia ruokia, kasvukausia, oppimisjaksoja ja vaikka mitä. Lopulta väsähdimme mieheni kanssa niin, että meidän oli pakko opettaa tyttäremme nukkumaan yöt.
Ensi alkuun kokeilimme tassutusta, minkä avulla yösyötöt saatiinkin joksikin aikaan karsittua. Sitten kävi, kuten monilla muillakin, että tyttö alkoi vaatia öisin tissin sijaan tassua. Vanhemmalle se on ihan yhtä raskasta, tosin kumppanikinhan voi myös tassutella. Joka tapauksessa tassutusvoimatkin hupenivat ja aloimme etsiä järeämpää keinoa.
Neuvolasta ei juuri herunut apua, kun ongelmamme oli suhteellisen pieni. Satuin kuitenkin jonakin epätoivon hetkenä surffaamaan netissä ja löytämään sieltä hakusanalla Unen ja unirytmin häiriöt -tekstin, joka muutti elämämme. Saimme ihan uutta ulottuvuutta noihin yöllisiin heräilyihin ja sen tiedon avulla päätimme kouluttaa lastamme, kuten ammattilaisetkin olisivat häntä luultavasti kouluttaneet. Tassuttelun sijaan kokeilimme siis " huudattamista" . Olin etukäteen ajatellut, että huudattaminen ei kävisi mitenkään päinsä. Etten pystyisi sitä lapselleni tekemään. Lopulta kuitenkin kävi niin, että aloin pitää lapsen kannalta inhimillisempänä sitä, että hän joutuisi mahdollisesti itkemään muutamana yönä enemmän kuin että hän joutuisi itkemään joka ainoa yö, kuukaudesta toiseen ja kenties pitempäänkin, lyhyempiä pätkiä. Aloin pitää lapsen kannalta parempana sitä, että unikouluttaisimme hänet. Lapsikin saisi lopulta kehityksen kannalta tärkeät eheät yöunet ja ehkäpä ruokahalukin siitä kohenisi. Päiväuniinkin kunnon unitavoille oppiminen voi monilla vaikuttaa positiivisesti.
Yllätys oli iloinen, kun unikoulu onnistui nopeasti ja verraten helposti. Viikossa lapsi oppi nukahtamaan itse ja heräsi aamulla hyvällä tuulella, eikä edes hirmuisen nälkäisenä. Kertaheitolla tilanne koheni niin, että jos joskus myöhemmin lapsi onkin alkanut heräillä öisin, olemme heti havahtuneet ja puuttuneet asiaan samalla metodilla eli ensin nopea tsekkaus, että lapsella on kaikki hyvin, Nyt on yö, nyt nukutaan-toteamus, pikkuinen silitys katsekontaktitta ja sitten pois. Viiden minuutin päästä toisto, jos lapsi itkee selvästi sellaista itkua, johon hän tarvitsee apua. Sitten välin venytys kymmeneen minuuttiin jne. Ongelmia ei tytön unien kanssa ei myöhemmin juuri ole ollut. Astmayskäkään ei ole tyttöä hereillä pitänyt, vaikka meitä vanhempia aikanaan kovasti valvottikin.
Toisen lapsen kanssa tulokset eivät ole näin positiivisia. On meillä ollut samaa ajatusta nytkin, mutta ihan turhaan on tullut lipsuttua ja vaihdettua toimintatapoja pitkin öitä. Semmoin vehtaaminen ja vaihteluhan ei ole lapsen etu, vaan pahemmin sotkee unirutiineja.
Ehkäpä tämän ketjun innoittamana mekin voisimme taas kokeilla oikeasti lopettaa yöheräilyt. Kaikenlaiset, kaikista mahdollisista syistä tapahtuvat. Tuo Unikirja voisi ehkä taas auttaa, vaikken tiedäkään, missä määrin vanhentunutta sen tieto on. Silloin kolme vuotta sitten se oli vielä aika tuore. Tuskinpa lapset kuitenkaan ovat kolmessa vuodessa niin radikaalisti muuttuneet.
Tsemppiä kaikille öihin! Toivottavasti saadaan pian kaikki nukkua hyvin. Laadukasta unta tarvitsee myös aikuinen.
Tituliini
Symppisketju, jotenkin huojentavaa lukea näitä tarinoita, kun ongelmat ovat yhteisiä.
Meillä koht 7kk ja suurin kriisi koetaan nukuttamisen yhteydessä. Vielä kuukausi sitten neiti nukahti nätisti sekä päivin että illoin, torpahti rinnalle ja sänkyynsä siirrettäessä saattoi vavahtua, mutta jatkoi unia.
Nyt on ihan eri meininki. Päivisin ottaa kahdet unet ja nukahtamis show alkaa todella rassata. Herää sänkyynsä siirrettäessä ja tassuttelu ei auta. Nyyhkytys muuttuu kovaksi itkuksi. Ei oikein auta muu kuin ottaa syliin ja rauhoittaa. Kun siirrän takaisin sänkyyn, itku alkaa kunnolla uudestaan. Tätä kierrettä jatkuu sitten sellainen 30min-pahimmillaan 1h20min. Kun ei sitten rauhoitu enää sylissä kantaen, annan rintaa ja yleensä jossain vaiheessa on jo niin väsynyt, ettei herää enää kun siirrän sänkyynsä.
Ajatus tassuttelusta nukahtamisen apuan kuulostaa jotenkin liian ideaalilta. En tiedä miten kauan itkua, pahimmillaan täyttä kirkunaa pitäisi jaksaa kuunella, ennen kuin sortuu antamaan rintaa. Yritän kyllä rauhoittaa lapsen sänkyynsä silittelemällä, mutta kun itku kovenee, ei itse kestä kuulla sitä hätää, vaan otan syliin rauhoittumaan.
Tällä hetkellä vauva on kaiken hyvän lisäksi niin fiksautunut minuun, etti isän tassuttelu yritykset auta mitään, vaan vauva alkaa kirkua kahta kauheammin.
Niin ja neiti ei ole ottanut tuttia eikä pulloa, vaikka kokeiltu on. Eli rinta on ainut minne rauhoittuu.
Yöt sinänsä vielä menevät, heräilee 3-5 kertaa, tähän ei siis lasketa alkuillan heräilyjä. Öisin nukahtaa syötyään ja siksi en olekaan ajatellut yösyöttöjen lopettamista, koska pelkään siitä seuraavan niin kovaa vastustusta. Nykyään olen lipsunut hieman ja otan kaverin jossain vaiheessa yötä sänkyymme, kun en jaksa nostella niin montaa kertaa edestakaisin sängystään syömään. Välillä on tuntunut, että on nukkunut jopa rauhallisemmin aamuyön isänsä vieressä kuin jos olisi omassa sängyssään.
Mutta kertokaa ihmeessä, onko teillä jotain apuja juuri tuohon nukuttamiseen. En ole huomannut mitään eroja, siinä jos on päivällä ollut paljon toimintaa/kylpemistä illalla. Sama taistelu on kuitenkin aina edessä. Väsyttävää, varsinkin kun nyt mieskään ei voi oikein auttaa.
Ja mitä nyt olen tätä ketjua lukenut, niin hulinaa on vaan luvassa lisää, jahka motoriset kyvyt entisestään lisääntyvät, jiihaa!
Maxi5
...vaikka poikani on jo 1v10kk. Unikoulujutut ovat nimittäin meillekin edelleen ajankohtaisia. Sillä vaikka ei tekisi mieli mieltänne järkyttää mutta täytyy todeta, että ei se nukkuminen välttämättä parane vaikka mitä tekisi... Meillä lopetettiin jo 3kk ikäisenä tissittely ja pullosta päästiin sitten eroon vasta kun 1v-synttärit oli jo menny. Vieläkin haluaa ekaksi herättyään juoda maitoa tai vettä ja saattaa sen jälkeen makoilla vanhempien välissä HETKEN eli max 15min. Poika nukkuu omassa sängyssä ja omassa huoneessa, sillä samassa huoneessa saatikka perhepedissä nukkuminen pahensi tilannettamme vain entisestään.
Poika on aina nukkunut huonosti tai tosi huonosti. Välillä herättiin 8-10kk vanhana 30min välein koko yö ja silti jo 06 viimeistään herättiin ja keiteltiin silmät ristissä kahvia. Neuvolassa olivat huolissaan ja oltiin jo menossakin Ensi-ja turvakodin järjestämään unikouluun kunnes yritettiin sitten itsekin kotona unikoulua, ja nimenomaan sitä ns. huudattamista. Tassuttelulla saatiin vain harmia aikaiseksi, poika huusi ja suuttui kahta kauheemmin jos yritettiin pitää kättä selän tai pakaran päällä, tunsi olonsa ilmeisesti ahdistuneeksi... Niimpä huudatettiin ensin 5min, sitten 10min jne. Tämä auttoi ja saatiin nukuttua eka oikea yö! Poika oli tuolloin 1v1kk. Huutamista kesti noin viikko. Sitten nukuttiin hyvin pari kuukautta, kunnes meno taas yltyi ja herättiin aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Se on totta, että aamuvirkkua lasta ei pysty opettamaan nukkumaan pitempään! Eli silloin vanhempien on vain hyväksyttävä tämä tosia-asia. Ollaan molemmat onneksi aamuvirkkuja itsekin mutta kieltämättä joskus tekisi mieli nukkua 06 asti. Meillä herätään poikkeuksetta joka aamu 5-5.30. Ei herkkua, mutta hyväksyttävä se on. Nyt tilanne on se, että välillä joudutaan uusimaan unikoulua ja sitten taas nukutaan ok, mutta pelottaa, että sitten , kun on aika siirtyä isojen poikien sänkyyn, huudattaminen ja tämänkaltainen harjoittelu ei enää onnistukaan kun pääsee karkuun sängystä...
sekavaa tekstiä mutta sitä se väsymys teettää. Toivottavasti joku tajusi jotain... Tarkoitus ei ollut masentaa, päinvastoin, sinnikkäästi vain taistelette parempien unien puolesta! ja muistakaa, että ei ne lapset heti rikki mene vaikka huutaisivatkin hetken!
Joo, eli meillä tyttö hulinoi öitä edelleen, unikoulua en ole vieläkään rohjennut aloittaa, ja meillähän on tosi sama tilanne kuin esim. teillä Maxi5, että ikinä ei mikään muu kuin tissi ole kelvannut lohdukkeeksi nyt 8,5 kk ikäiselle tytölle. Tällä hetkellä herätään ihan koko ajan illasta aamuun, ja väsy alkaa olla äipällä melkoinen, kumminkin olen ajatellut siirtää yövieroitusta tästä kaamosajasta vähän eteenpäin.
Olen kyllä tutuilta kuullut varsin rohkaisevia kertomuksia, joten kyllä meillä yöimetys saa loppua vuoden ikään mennessä, siinä paikkeilla olen ajatellut lopettaa imetyksen muutenkin, niin en sitten tiedä olisko helpointa lopettaa kerralla? Vai liian rajua? On nää sellaisia juttuja, että pitää kai vain jotain kokeilla, ja sitten on viisaampi. Ja kai pitäisi tosiaan ajatella, ettei pieni huutaminen, varsinkaan vanhempien läsnäollessa, lasta satuta.
hei!
meidän neiti kohta 10kk myös kova hulinoimaan yöllä. Tissittely loppui reilu kuukausi sitten tassuttelulla (ja sylittelyllä), nyt sitten ollaan " koukussa" tassutteluun.
Iltaisin nukahtaa hyvänä iltana n.15minuutissa tassulle (joskus riittää että seisoo vieressä). Hirveä huuto alkaa heti, jos poistuu huoneesta ennen kuin on syvässä unessa. Yöllä heräilee 45min välein, ja uudelleen nukahtaminen saattaa viedä joskus jopa 1,5h, käsi pitäisi olla selän päällä, ja jos yrität poistua, niin vauva nousee seisomaan ja alkaa huuto.
Neiti nukkuu päikkäreitäkin 45min rytmissä, (ulkona saattaa mennä joskus 1,5h, sisällä ei koskaan). Ei siis osaa nukahtaa itse. Yöt on kuitenkin nyt pakko saada kuntoon, muuten hajoaa pää. Olisinkin siis kiinnostunut unikoulusta " huudattamis" -tyyliin. Voisiko joku laittaa tarkemmin tietoa, miten toimitaan? Lasta ei varmaankaan ihan kokonaan " hylätä" sänkyyn itkemään.
Pakko kommentoida tuoreeltaan. Olin valmistautunut taas pidempään taisteluun, mutta neiti päättikin yllättää. Söi ja kun laskin sänkyyn alkoi tuttuun tyyliin itkeskellä. Isänsä sitten tuli heijailemaan sänkyä ja lauloi samalla pari eri kansallishymniä (niimpä, alkaa ola laulurepertuaari aika lailla läpi käyty). Uskomatonta kyllä, neiti taipui unten maille alle 10 min. Ja kotona vallitsee (sormet ristissä) rauha.
Tsemppiä kaikille ja eritoten ketjun aloittajalle, anemonelle. Välillä rassaa, kun tuntuu että olisi niin kätevä antaa tutti suuhun rauhoittumiseen, eikä itse toimia ihmistuttina.. Tykkään kovasti imettää lastani, mutta välillä tuntuu, että oppiikohan tämä ollenkaan ottamaan pullosta/nokkamukista vettä. No nyt menee asian viereen. Mutta jatketaan ihmeessä tätä ketjua! Kertokaa kokeneemmat käytännön vinkkejä siihen " huudattamiseen" .
Maxi5
Meillä on juuri puolentoista viikon mittainen unikoulu takana ja koko perhe on nyt nukkunut muutaman yön todella hyvin. Suosittelen unikoulua koko sydämestäni.
Meidän vauva on aina heräillyt monesti syömään yön aikana ja kesästä asti on ollut jos jotaskin vaivaa(hampaiden tuloa, flunssaa ym), niin että kunnolla meillä ei olla nukuttu oikein koskaan. Nyt sitten viime aikoina alkoi sellainen, että vauvaa ei saanut millään nukkumaan omaan sänkyyn eikä todellakaan ilman syömistä. Vauva myös heräili kaiken aikaa ja itkeskeli unissaankin levottomana. Kun ei mitään fyysistä vikaa nyt tuntunut olevan, päätimme alottaa unikoulun ja yövierotuksen.
Unikoulu alkoi meillä niin, että minä nukuin esikoisen kanssa lastenhuoneessa muutaman yön ja isä nukkui vauvan kanssa meidän makkarissa (missä vauva on aina nukkunut omassa sängyssään). Sitten kun yöt rauhottui hiukan (mikä oli melkein heti kun minua ei ollut lähettyvillä ), vauva siirrettiin lastenhuoneeseen ja isä nukkui siellä melkein viikon ja rauhotteli vauvaa tarvittaessa.
Kun sitten isä siirtyi omaan makkariin, on vauva nukkunut heräilemättä tai yhdellä heräämisellä jo useita öitä.
Nyt ihmettelemme miten emme tehneet tätä aikaisemmin. Vauva on nyt siis 11 kk. Ainoa ongelma tässä nyt on, että vieläkin jos minä yritän nukuttaa tai rauhoitella vauvaa illala tai yöllä, ei hän meinaa millään rauhottua. Siihen tarvitaan nyt melkein aina isä. Mutta se on pieni ongelma kun koko perhe nukkuu paremmin kuin koskaan :)
Meidän neiti oli 5kk kun heräili öisin 10-20 kertaa tissille. Kerroin ongelmasta neuvolasta ja soitin synnärillekin. He päättelivät, että lapsella on nälkä ja rintamaito ei riitä, koska intamaito sulaa liian nopeasti.
2h päiväunien aikaan neiti heräsi 2-3krt syömään.
Ohjeeksi saimme antaa 5 ruokaa päivässä ja KORVIKETTA yöllä. Lapsi sai ruokaa ja söikin. Heräsi öisin enää 3kertaa mutta se oli imetyksen loppu. Asia harmittaa todella paljon ja näitä ohjeita EI missään tapauksessa kannata noudattaa varauksetta. Riski on että imetys päättyy.
Nyt on tietty helppo sanoa kun vauva nukkuu paremmin ja itsekin jaksaa, mutta toivoisin takaisin imetyksen ja mielummin valvoisin.
Edelleen meillä herätään syömään ainakin 3 kertaa yössä ja enää tuskin on nälkä.
Tsemppiä ja jaksamista kaikille valvojille!
Meillä on siis 7kk ikäinen poika, joka ei syö tuttia ja ei ole vielä saanut korvikettakaan pullosta. Koko pienen elämänsä aikana poika on ollut todella huono nukkumaan ja ainoastaan tissille nukahtaa öisin. Ennen kuin aloitettiin kiinteät (5kk ikäisenä), poika heräsi pahimmillaan 1/2h-1h välein, ei todellakaan aina nälkään vaan siihen että sai pitää minua tuttinaan. Nyt tilanne on hieman rauhoittunut, mutta herää edelleen yöllä 4-8kertaa ja vain tissille nukahtaa uudelleen. poika syö päivällä jo 4-5kiinteää ateriaa rinnan lisäksi.
Ollaan mieheni kanssa aika loppu, koska soppaa häämentää vielä 1v8kk vanha poika joka heräilee myöskin x-kertaa yössä ja lisäksi vielä kaksi alle 5v lasta...hyvät neuvot ovat todellakin tarpeessa!
Aihe kiinnostaa kovasti. Meillä poika juuri täytti 9kk ja edessä on uusinta yritys tassuttelu unikoulusta sekä nukahtamisesta omaan sänkyyn.Kerran jo kokeilimme yösyömisen lopettamista,silloin poika oli 7,5kk, alku oli lupaava.Ekana yönä heräsi vain kerran ja nukahti 10min silittelyn jälkeen. Seuraavana yönä herättiin kahdesti ja taas lyhyillä taputtelulla nukahdettiin.Ensimmäiset 4 yötä isä oli mukana tassuttelussa, sitten koska miehellä on aikainen töihin lähtö,sanoin pärjääväni yksin. Mutta,mutta hulinaksi muuttui, jatkuvaa heräilyä.Tissiä ei etsi, mutta aina kiipeää pinnasänkyä vasten itkemään.Kolme viikkoa jaksoin ,sitten väsyin. Minulle aina vaikein aika on aamuyö.Nyt heräilee kahdesti yössä, otan rinnalle ja jatkan myös uniani.
Nyt kuitenkin harkitsen aloittavani uudelleen.Niin meillä ei ole ikinä huolinut tuttia eikä syönyt pullosta.Ja tissille on helposti nukahtanut.
Jään seuraamaan vinkkejä.
Elizabeth Pantley: Pehmeä matka höyhensaarille ei ole tuttu niin lukaise se. Siellä on jotain neuvoja/ohjetta pehmeämpiin tapoihin jos oma jaksaminen ei enää anna periksi.
Itse olen kastia lapset syö ja nukkuu pienenä todennäköisesti itselle " sopimattomasti" ja sen koitan sietää. Melkein siinä onnistuin 2 kanssa, tokan kanssa valitettavasti 1-2 vikat tisuttelut (ilta/yö) lopeteltiin 1 v 8 kk isässä. No toki ilman ihanaista perhepetiä lapsentahtisuudesta ei olisi tullut mitään.
Mieheni tassutteli 9 kk poikaamme neljä yötä, joiden jälkeen yöimetyksestä päästiin eroon. Unikoulun aikana poika huusi 1-1,5 h yössä, mutta nukkui sitten aamu 07 asti. Unikoulun jälkeen minä siirryin tassuttelijaksi ja sain huomata, että vaikkei poikaa enää kiinnosta rinta, niin hän heräilee koko ajan tunnin tai kahden välein. Tutti ja tassuttelu auttaa alkuyön, mutta vanhoihin imetysaikoihin, eli noin klo 02 ja 05 on täysi hulina päällä. Poika pyrkii seisomaan pinnasängyssä ja viimeistään klo 06 hän tekee usein kakan ja vaatii, että hänen kanssaan pitää nousta leikkimään. Tässä ei auta enää tassuttelu, eikä viereen ottaminen, eikä pullomaitokaan (josta vain piristyy), vaan on pakko nousta sängystä ja aloittaa päivä väsyneenä luonnottoman aikaisin.
Mistä löytyisi apua unirytmin muuttamiseen? Kaikissa ohjeissa vannotaan päivärytmin nimeen ja sitä olenkin yrittänyt hioa. Olen myös kokeillut erilaisia nukkumaanmenoaikoja välillä 20-22, mutta tällä ei tunnu juuri olevan vaikutusta yön aikatauluun. Päiväunet nukkuu kahdet, niitäkin olen yrittänyt lyhyitä ja pitkiä, mutta ei silläkään ole ollut vaikutusta, paitsi iltakäninän määrään (jos unia on vain yhdet tai kahdet lyhyet).
Unikoulun positiivinen vaikutus meille oli yöimetyksen loppuminen ja siitä johtuen kiinteän ruoan huomattava kulutuksen lisäys. Eli jotain positiivistakin :)
piti hienosäätää nimimerkkiä kun tökki sisäänkirjautuminen jostain syystä. Kiva että löytyy muita samassa jamassa olevia! Tai siis ei kivaa että joudutte valvomaan, mutta tiedättehän..=)
Minä olen lueskellut jonkin verran kirjoituksia imetyksen lopetuksesta lapsentahtisesti, ja olen myös lukenut tuon Elizabeth Pantleyn kirjan. Siitä en kumminkaan meillä saanut hyötyä, olen kyllä koittanut viimeiset kuukaudet irrottaa vauvan aina mahdollisimman nopeasti tissistä nukuttaessa, mutta esim. yöllä ei jaksa itse aina valvoa tätä varten. Meidän sisupussilla ei näy mitään vaikutuksia näillä minun yrityksilläni, mutta toki joku saattaa saada tuloksia. Olen koittanut myös sitä, että tassuttelisin ennen kuin annan tissiä, jos se riittäisikin. Ehkä kaksi kertaa olen onnistunut.. Kokemusteni perusteella olen todennut, että meillä valitettavasti yöimetyksen lopetus = unikoulu, ei se muuten onnistu. Ja vaikken ikipäivänä anna lapsen yksin huutaa sängyssään, niin taitaa se silti aikamoiset huudot vaatia jotta onnistuisi. Tietysti sitä voisi odottaa vuoden-pari, että lapsi itse lopettaa, mutta kyllä yli 10 kertaa yössäkin on liian rankkaa, ja toisaalta kyllä toiveena olisi joskus päästä yksin/kaksin miehen kanssa vaikka iltaa viettämään että mummokin voisi nukuttaa. Jos meillä syötäisiin esim. kerran yössä, niin tuskin alkaisin mihinkään toimenpiteisiin, mutta viime yönäkin en edes laskenut kertoja, niitä oli älyttömän paljon.
Ja edelleen on kymmenkuisen pojan yöt yhtä hulinaa :/ Tai siis, alkuyön herämiset ovat ihanasti vähentyneet, mutta klo 03-04 välillä iskee se kunnon herääminen, jonka seurauksena valvotaan helposti tunti, ellei ylikin. En viitsisi vielä kolmelta imettää, koska ei ole vielä aamu, mutta kummasti viime yönäkin valvottuamme 03.20-05.10, taivuin antamaan rintaa...
Mies ei oikein kestä noita valvomisia, ja alkaa aina painostaa jossain vaiheessa mua antamaan maitoa pojalle. (Hän saisi siis kyllä nukkua joidenkin herätysten ajan, muttei pysty, koska poika huutaa niin kovaa että pienehkö asunto raikaa.) Eli pattitilanne.
Poika menee kahdeksalta nukkumaan, herää ehkä kerran alkuillasta (isänsä tassuttelee alle 5min takaisin unten maille), ja sitten seuraava herätys saattaa tulla vasta kolmen jälkeen. Mutta se onkin juuri se hankala hetki. Miehelläni on hermot öisin niin kireällä, että nukuttamisyritykset päättyvät aina huutoon molempien osalta. Itse taas haisen niin maidolta, ettei poika oikein malta nukahtaa.
Onko kenelläkään ideoita, miten päästä tuosta aamuyön tuskahetkestä eroon?
Joo, kerronpa jatkoa meidän hulinoille. Poika siis heräsi tänään klo 5 ja yritin antaa sille pullomaitoa, josta tuo vain piristyi, joten oli pakko nousta ja ruveta aamutoimiin. Mies nousi 6 jälkeen pojan leikkiessään pitämään meteliin (meillä myös pieni asunto, jossa korvatulpatkaan ei aina auta) ja passitti mut nukkumaan. Klo 7 jälkeen mies lähti töihin ja toi väsymystä kitisevän pojan mun viereen. Annoin rintaa ja jatkoimme unia klo 9 asti, jolloin poika heräsi, itse olin yhä silmät ristissä. Koko aamupäivä on mennyt niin, että poika leikkii lattialla, mutta kitisee koko ajan väsymystä. Itse yritän tehdä kotiaskareita, enkä pysty koko ajan viihdyttämään kitisevää lastaa, eli molempien hermot menee. Päivä ei tunnu lähtevän liikkeelle kun aamu menee eestaas noustessa ja petiin palatessa. Nyt sain pojan nukkumaan klo 12.30 ja tekisi mieli mennä itse viereen, mutta sitten en ehdi hoitaa mitään asioita ja taas menee hermot. Nyt se nukkuu jo periaatteessa toista päiväunta, koska yö oli niin rikkonainen ja lyhyt, ja tiedän sen pyrkivän unille vielä alkuillasta.
Ymmärrän, että säännöllinen päivärytmi olisi tärkeä, mutta miten se tehdään, kun yö sekoittaa päivän, enkä saa sen vuoksi rytmistä kiinni! Kertokaa vinkkejä, mitä tehdä aamuyölle, jotta saisi päivän alkamaan vasta klo 7? Ja mikä on parhaaksi todettu aika laittaa lapsi yöunille? Unikouluohjeissa suositaan usein klo 20 nukkumaan menemistä. Minusta kuitenkin tuntuu, että meillä klo 20 tietää takuuvarmaa ennen 6 herätystä. Yleensä olen laittanut nukkumaan vasta klo 21, vaikka pyrkisi unille jo 20, vaan onkohan tässä mitään järkeä?
Mä en muuten olisi varmaan alkanut unikouluun ellen olisi huomannut, etten pystynyt enää hallitsemaan pojan hulinointia edes viereen ottamisella ja imettämisellä. Poika vain virkistyi klo 5 imetyksestä ja niin teki siis tänään pullomaidostakin. Ajattelin, että pakko on kokeilla tassu-unikoulua, mutta kuten arvelin, niin vaikka yösyönti loppui, niin hulinointi jäi.
Toivottavasti tämä on vain joku vaihe, joka johtuu konttaamisesta ja seisomaan pyrkimisen tarpeesta ja jää (pian) itsestään pois...
nopea kommentti niille parille, jotka pohti että unikoulu ei lopettanut hulinoita, syömiset kyllä. en lukenut kaikkia vastauksia, eli voi tulla toistoa.
meillä oli/on sama tilanne. Syömiset loppui unikoululla 8,5kk iässä, tämän jälkeen oli pari viikkoa parempi vaihe, jonka jälkeen heräily yltyi 15 min välein kitinäksi. nukkui joskus paremmin meidän välissä, eli tuli sitten välillä aamuyöstä väliin. tämä jätettiin pois, kun alkoi nukkua levottomasti.
eli pari vinkkiä ja tsempitystä:
- voi oireilla eroahdistusta (itse tulkitsin näin)
- vauva omaan huoneeseen /herkempiuninen vanhempia (..siis äiti...) pois vauvan huoneesta
- sitkeää tassuttelua omaan sänkyyn
- jakakaa yöt: äiti hoitaa ekat heräämiset, sitten tulpat korviin ja isän vuoro
- toiset päiväunet pois jossain vaiheessa (meillä 10-11 kk alkoi vähentää)
- nukutustoimien vähentäminen (meillä edelleen pidellään vähän kättä päällä, mutta lapsi ei saa esimerkiksi nipistellä ihoa :)
- jos tuntuu, että vauvalla joku vika, niin (suolioireisia) allergioita kannattaa miettiä jossain vaiheessa. mutta muistakaa, että hyvin pieni osa lapsista on loppujen lopuksi allergisia
ja sitten neuvojen neuvo: luota siihen, että ajan kanssa muuttuu paremmaksi
t. a, 1v+ yöheräilijän äippä
Siis ihana siinä mielessä, että on kiva tavata kohtalotovereita ja kenties saada hyviä vinkkejä :)
Meidän tytön yöt alkoivat mennä levottomaksi siinä 8kk ikäisenä, kun hän oppi nousemaan seisomaan. Järkyttäviksi yöt menivät kuitenkin vasta sitten, kun hän sai ekan korvatulehduksen. Sairastelun aikana hän kai tottui silittelyyn ja kantamiseen ja nyt hän vaatii sitä aina herätessään.
Tyttö ei huoli pulloa, mutta tuttia kaipaa sitäkin enemmän. Viime viikolla päätimme, että nyt on aika lopettaa yösyötöt, kun tyttö on jo 11kk eikä näytä merkkejä siitä että olisi itse ne lopettamassa.
Kolme ruuatonta yötä on takana ja vieläkin ovat yöt hulinaa. Hän herää n. 3-4 tunnin päästä siitä, kun on mennyt nukkumaan. Viime yönä hän valvoi tuolloin tunnin, mutta joskus hän saattaa olla valveilla kaksikin tuntia... Kun hän vihdoin nukahti heräsi hän taas 2h päästä ja vaati silittelyä. Lopullisesti hän heräsi viiden jälkeen, jolloin edes kantaminen ei auttanut.
Ongelma siis meillä on siinä, että emme saa tyttöä nukahtamaan muuten kuin silittämällä. Silitystä pitää jatkaa 20-60min ja jos se lopettaa liian aikaisin tyttö nousee seisomaan ja karjuu täyttä kurkkua. Pitäisikö häntä siis vain huudattaa sängyssään, että hän oppisi nukahtamaan itse?
Eli aloitettiin muutama yö sitten nukuttamaan edelleen vieressä illalla kasin-ysin aikaan, mutta ilman tissiä, ja yöllä sitten tassutellaan ja hymistään, ja aamulla olen antanut viiden aikaan aikaisintaan yhden tissitankkauksen, mutta en antanut nukahtaa tissi suussa. Yllättävän hyvin on mennyt yöt, illalla kyllä alkaa huutaa heti kun menee makkariin pimeään ja tajuaa ettei tissiä tule, mutta parinkymmenen min huudon jälkeen on toistaiseksi nukahtanut, eikä yöllä sitten enää ole huudettu, vaan silittely on auttanut. Toki on vielä vaatinut tassua muutaman kerran.
Ongelmaksi on nyt muodostumassa päiväunet. Niille kun nukahdetaan myös ainoastaan tissi suussa. Minulla ei jaksaminen riittäisi millään huudattaa silloinkin, varsinkin kun rytmi tällä hetkellä tosi olematon, eli en ole varma milloin on oikeasti menossa nukkumaan, ja puolen tunnin huudatus ennen puolen tunnin päikkäreitä tuntuu ylivoimaiselta. Toisaalta stressaa,että meneekö vauva sekaisin, kun päivisin saa tissille nukahtaa, mutta illalla yhtäkkiä ei. Olen aika sekaisin ja stressaantunut itse, kun minun on vielä kovin vaikea kuunnella itkua, vaikkei se ihan hysteeristä olekaan. Vaunuihin ei nukahda, eikä mihinkään muuhunkaan. On tämä hankalaa!