Onko muiden n. 4,5-vuotiailla uhmaa, miten ilmenee?

se kestää murroskikään,joka kestää pitkälle aikuisuuteen.



Kerjääkö marisijasi huomiota ja potee halipulaa???

Kyllähän tämä arki kieltämättä kiireistä tuppaa olemaan. Jää ehkä pieni liian vähälle huomiolle.

tuossa olenkin ihmetellyt, onko tämä jotain uhmaa vaiko jo esipuberteettiä :o) loukkaantuu joka asiasta, valittaa joka asiasta, päiviä jolloin ei osaa tehdä mitään itse, päiviä jolloin ei saa auttaa ollenkaan, marinaa, haukkumista (tämä on ihan uutta, joka päivä opin mitä ihmeelllisimpiä nimityksiä, ovat itse asiassa aika huvittavia), lähteminen on yhtä tuskaa, keskittyminen usein hukassa jne...

onneksi vastapainoksi sitten on kaikkea ihanaa, uusia asioita joita tyttö oppii, välittämisen näyttämistä, kertoo usein kuinka tykkää äidistä ja siskosta, leikkii paljon pikkusiskonsa kanssa ja on muutenkin reipas tyttö. taitaa tytön luonne olla niin temperamenttinen (skorpioni) että täysin sopuisaa meillä tuskin tulee ikinä olemaan :O) mutta toivon että olen vahva sitten kun se murrosikä alkaa !!!!!!!!!!!!!!!

mulla on nyt 5,5v tyttö ja 2,5v poika ja olen huomannut, että iän karttuessa marinat lisääntyy - toisaalta myös ne onnenhetket, mutta tosiaan meidän halikammoinen tyttö potee monesti halipulaa. Illalla nukkumaan mennessä saattaa mutristella (ensin kiukutellut koko illan) ja sanoa, ettet ole halannut minua vielä tänään ollenkaan. Sitten kun on hetki rutistettu, niin johan helpottaa.



Joskus saatta aivan hetki kahdenkeskistä huomiota riittää ja syliä. Meillä kun esikoinen on jäänyt vähemmälle hellittelylle kun kkuopus on sellainen halipoika ja hellyydenkipeä.



Kyllähän sitä työpäivän jälkeen helposti hoitaa vain kotihommia eikä ole lasten kanssa, mutta pienikin hetki läsnäoloa auttaa. Meillä pahimmat ajat on juuri silloin kun ei ole ehtinyt viettää tarpeeksi lasten kanssa aikaa. Sitten alkaa tappelut, marinat ja valitukset. Kitinällä ne kuitenkin ilmaisee, että kaikki ei ole nyt hyvin. Kyllähän sitä vaimonakin tulee jäkätettyä äijälle kun oikeasti kaipaisi halipusua ja hetkiä kahdestaan ;D

todella ohi. Huomiota saakin sitten antaa muilla tavoin.



Ja vastauksena ap:lle: kyllä, meillä on selvästi tullut jotakin ihan uudenlaista mutta minusta se ei ole uhmaa vaan jotakin kumallista elämisen vaikeutta ;)



Tuntuu että useimmat asiat ovat väärin, huonosti, tyhmiä. Ja tosiaan pojalle EI SAA NAURAA [vaikkei ketään varsin nauratakaan mikään], loukkaantumiskynnys on 2 milliä. Sanoisinko että päivän aikan kaveri loukkaantuu todella verisesti 5 kertaa ja " muuttaa silloin naapuriin" .



Taitaa tosiaan olla teini-ikä jo =))



Esim. nyt vihdoin satanut kauan odotettu lumi on " vääränlaista ja typerää koska siitä ei saa lumilinnaa [koska on pakkasta äidin huom]" .



Ja marinaa kyllä riittää, siis marinaa!!! Että liekö tullut joku perisuomalaisuuskausi että nyt valitetaan niin pirusti kaikesta...

Loukkaantuu herkästi, ei saa vanhingossakaan nauraa hänelle... Mutta itse sitten nauraa isolle veljelle joka asiasta vahingoniloisena.

Jonkinlaista uhmaahan tämä on. Samanlaista oli isolla veljellä samassa iässä. Oikeasti usein naurattaakin nämä uhmailut, kun tulee isonveljen entiset uhmailut mieleen.

Kaikesta panee vastaan. Erilaista uhmaa kuin pienempänä. Ei raivoamista, vaan sellaista sanallista uhmaa ja vastaan panemista joka asiasta. Ärsyttää kaikkia perheessä tahalteen välillä, varsinkin isoaveljeä.

Meillä myös 4,5 vuotias prinsessa on alkanut muuttua käyttytymiseltään. Tuittuilukohtauksia enemmän, samoin vetkuttelee joka asiassa. Tekee asioita, joita varsin hyvin tietää kielletyiksi jne. Halimiset ja pusuttelut ovat ennallaan, niitä harrastetaan paljon. Minä ainakin liitän nämä ikään...

...odotahan vain 6-v uhmaa, se oli meidän esikoisella se rasittavin! Mutta todella lapset kehittyy sykäyksittäin, uhmavaihe edeltää muutosta jonka jälkeen lapsi on taas vähän " isompi" . Seesteiseen vaiheeseen vaan tottuisi niin mielellään...

Meillä siis huhtikuussa 5v täyttävä ja tosi rasittava vaihe menossa. Käyttäytyy silleen ylimielisesti, haluaa itse määrätä asioistaan, ja auta armias jos häntä autetaan jossain! ja sitten ne rumien puhumiset! osaa tahallaan ärsyttää ja on vähän semmoinen ilme, että " sä et määrää mitä minä sanon" . Ei kuitenkaan marise turhista eikä käyttäydy vauvamaisesti. Sitten ennen nukkumaan menemistä hänelle pitää vakuuttaa että häntä rakastetaan ja tykätään jne. Kun hän suuttuu, hän tosiaan raivostuu ihan kamalasti nykyään, mutta sen jälkeen kun on rauhoittunut, tulee iso tarve olla äitiä lähellä, ihan kuin vähän säikähtäisi omia tunteitaan.



Meillä vielä 3,5 v pikkusisko jolla samaan aikaan aivan ihana 3v- uhma menossa.