Tottelemattomat 4 ja 2 vuotiaat.

ja nyt on ollut jo ongelmia hoidossakin. Aloitinkin siitä ketjun että mikä auttaisi. Pojat ovat 3,5 ja 1,5 v. Minulta ei siis heru kuin myötätuntoa, tuolla yläkerrassa ne nytkin riekkuvat, vaikka huomenna olisi hoitopäivä. Ainut mikä meidän poikiin auttaa on metsäkävelyt, retket, pyöräily, uimahalli, kaikki mahdollisimman fyysinen, esim. majanrakennus. Mutta tällaiseen ei tietenkään hoitopaikassa riitä rahkeet ja illalla on koko perhe yleensä liian väsynyt enää harrastamaan. Mutta siis liikunta auttaa meidän poikiin, energianpurku.

tutulta kuulostaa.



Enkä minäkään osaa auttaa, koitetaan vaan kestää ja toivoa että menee ohi.



(Mulla ja siskollani meni tappelu- ja nahistelukausi ohi vasta siinä parinkympin paremmalla puolella...)

Meillä oli keväällä kiltteyspäiväkampanja. Mutta....meidän lapset olivat 4,5 ja vajaat 7v eli ei onnistu vielä tuon pienemmän kanssa. Minulla meni hermo jatkuvaan keskinäiseen tappeluun ja kinaan siitä, kumpi on saanut olla enemmän äidin sylissä, istua vieressä tai ylipäänsä ruokapöydässä lähempänä. Piirsin isolle pahville kuvia mieluisista tekemisistä: junalla Tikkurilaan jätskille, yö teltassa kotipihassa, makkaranpaisto Kuusijärvellä, Lintsireissu, metsäretki. Sitten pisteytin nämä tekemiset. Lapset keräsivät pisteitä olemalla kilttejä TOISILLEEN ja pisteen sai vain jos molemmat olivat kilttejä. Nollalinjaa en pitänyt, vaan riitti että riekunta tai riita loppui heti, kun muistutin miten toiselle ollaan kilttejä. Kuukaudessa meillä oli ihan eri fiilis kotona ja kesä meni sitten mukavasti, kun toteutettiin näitä ansaittuja retkiä. Lapset ovat jopa pyytäneet uutta kiltteyspäiväkampanjaa, mutta en ole nähnyt siihen nyt tarvetta. Muutos on ainakin osittain ollut pidempiaikainen.

ja kuulostaa älyttömän tutulta! Aamulla lähdetään ulos vähän höyryjä päästelemään,mutta ennen sitä on käyty taistot jo monesta asiasta. Pukeminen meillä se ensimmäinen ongelma! Riehutaan ja riekutaan eikä korvaa lotkauteta kun pyydän isompaa pukeutumaan. Pienempi sitten haluaa pukea itse ja se kestää ja kestää, ja sitten menee lapselta hermot kun ei onnistu :) Jos haluan, että kuivaksi opettelu onnistuu laisinkaan, niin ainakin neljä kertaa on käytävä potalla ennen n. klo.10 ulos lähtöä.Ja auta armias niitä kerho aamuja! Tyttö lähtee kyllä mielellään, mutta sitä kiirettä ( tuo pienempi kun todellakin haluaa tehdä kaiken itse )!

Ongelmia aiheuttaa myös isomman siirtymävaihe pois päiväunista. Jos nukkuu niin illat venyy ja vauhtia piisaa tuonne kymmeneen, jos ei nuku, niin kukaan ei jaksa kuunnella sitä mankumista!

Kaikki menis hyvin, jos kokoajan olis joku leikkimässä lasten kanssa. Vähänkin jos haluan jotain koti hommia tehdä, niin alkaa riehuminen! Koko aikaa ei jaksa olla lapsille lukemassa tai tekemistä keksimässä. Me ei mieheni kanssa suvaita sitä juoksemista ja kiljumista enää illalla ja siitä tulee riitaa joka ilta. Harmittaa kun aina pitää samasta asiasta sanoa ja korottaa ääntä.

Välillä tytöt saa aikaan jo kivoja yhteisleikkejä, mutta usein päättyvät tappeluun. Ja iltaa kohden leikit senkun fyysistyy.

Lisäksi molemmat neidit todella voimakas tahtoisia! Isompi yrittää pomottaa ja pienemmällä 2v uhma päällä. Lisäksi se jatkuva kysely:" Äiti, mikä tuo on...miksi ihmisillä on sitä ja tätä jne..." Kuulostaa varmaan tutulta???

Vaikka välillä on rankkaa, niin olen ylpeä siitä että itse hoidan lapseni ja olen kotona! Liikunta iltaisin kummasti piristää ja onneksi mukaan mahtuu niitä mukaviakin päiviä. Eli täältä tulee täydet sympatiahalit!



Minsku ( joka menee illalla lapsia väsyttämään uimahalliin :) )

että alan kiljua jos joku ehdottaa tarroja tms. Koko talo hukkuu tarroihin ja niitä on sitten sängynpäädyt ja kaapin ovet täynnä. Ei kiitos!

Muutenkaan en usko että tämän ikäisillä tuo " lahjominen " paljonkaan auttaisi. Muisti on niin lyhyt ja valikoiva.

Uhkauksissakin se paha puoli, että ne täytyy sitten toteuttaa ja meillä jäisi kaikki mukava tekemättä! Aamulla jos sanon että ulos ei mennä jos et tule nyt pukemaan, niin vastaus on että ei sitten! Pakkohan sinne on mennä. Jos sanon että sinä jäät kyllä nyt kotiin, niin tyttö sanoo että heippa ja tulkaa kohta takaisin, minä olen jo iso tyttö ja pärjään kyllä! Mitäpä siihen sitten lisäät?!

Jäähyjä ei meillä käytetä varsinaisesti, mutta sanat " omaan huoneeseen rauhoittumaan " toimii noin nanosekunnin.



Minsku

Jäähylle tietyistä väärin tekemisistä. Selkeä linja, mihin puuttuu. Sopii myös pienemmälle. Tarvittaessa voi istua ja pitää lapsen sylissään siinä penkillä. Ja vaikka vain 1 min. alkuun. Minusta viesti siinä onkin tärkein: joudut pois leikeistä, jos et leiki nätisti/riehut.

Meillä juokseminen sisällä on kielletty ja yhdessä vaiheessa laitoimmekin juoksijan kertalaakista jäähylle, kun ei ollut ensi alkuun kuullunymmärrys aivan kohdallaan. Jäähyltä pääsi itse pois ilmoitettuaan, että osaa olla ihmisiksi. Sitten tultiin äidin/isän luokse ja käytiin " kehityskeskustelu" : -" Miksi jouduit jäähylle?" -" Koska juoksin, vaikkei saa" . Jos ei muuta, niin alkaa kehityskeskustelut potuttaa ja välttää siksi töllöntöitä ;-D Tarvittaessa poika oli kohta uudelleen jäähyllä tai jopa nurkassa. Kyllä se siitä sitten helpotti! ;-D Tässä vain on se hankaluus, että hommaan täytyy puuttua heti ja joka kerta samalla tavalla. Sitkeästi.

Lapset eivät tunnetusti ole tyhmiä, vaan oppivat tunnistamaan porsaanreiät ja epäsäännöllisesti toimivat " säännöt" . Sääntöjä ei tarvitse olla montaa, kunhan niistä pidetään kiinni. Ja kun lapsi saa kehuja yhdestä parantuneesta käytöstavasta, se poikii helposti lisää parempaa käytöstä.

Olen joskus harrastanut meidän riitaviikareiden kanssa sitä, että kun leikit sujuvat nätisti ja tappelematta, kehun heitä kuin ohimennen: kylläpä onkin kivan kuulosta/näköistä, kun leikitte noin hyvin yhdessä. JOskus kehaisen isänkin kuullen poikien hyvin sujuneita leikkejä.

Tsemppiä! " Nimim. poikatroikan äiti" ;-)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riittää. ;0) Minun kasvatuskeinoni ovat yksinkertaiset; johdonmukaisuus ja ennakointi. Ikinä en uhkaa asialla, jota en voi toteuttaa. Koskaan en jätä puuttumatta toisen satuttamiseen. Sitä meillä ei suvaita yhtään. Muuten yritän puuttua tilanteisiin ennen kuin homma karkaa käsistä.



Meillä käytetään ihan fyysistä lapsen pysäyttämistä esim. jos riehaantuvat liikaa. Otan lapsen olkapäistä kiinni ja sanon lujasti esim. " nyt loppuu juokseminen ennen kuin kaadut" . Ja päästän sitten menemään. Jos ei lopu, lapsi joutuu sohvalle rauhoittumaan. Varsinainen jäähy meillä rapsahtaa toisen tahallisesta satuttamisesta. Siitäkin varoitetaan etukäteen, jotta voi lopettaa ja pyytää anteeksi. Näin selviää ilman jäähä. Jäähy tarkoittaa paria minuuttia tuulikaapissa (ovi on auki). Selitän aina lapselle miksi hän joutui jäähylle ja sen jälkeen vielä jutellaan asiasta.



Yritän aina myös etukäteen selvittää lapsille miten odotan heidän käyttäytyvän esim. kauppareissuilla; mitä mennään ostamaan ja muuta ei oteta. Tytöt tietävät myös, että jos eivät käyttäydy nätisti niin seuraavalla kerralla eivät pääse mukaan. Kerran olen esikoisen joutunut tästä syystä kauppareissulta pois jättämään (isän kanssa kotiin) ja toista kertaa ei ole tarvinnut näin tehdä.



Meillä pyritään säännöistä pitämään kiinni. Toisaalta pyrimme antamaan tytöille myös paljon positiivista huomiota ihan normaaleista hyvin sujuvista jutuista. Suomalainen mentaliteettihan on yleensä se, että hyvä käytös jää huomiotta, huonoon kyllä puututaan. Itse olen ihan tietoisesti yrittänyt tehdä toisin. Minä en esim. kuule mitään jos joku naristen tulee jotain pyytämään. Sitten kun pyytää nätisti saatan sanoa, että " onpa kiva kun osaat noin nätisti pyytää, kyllä saat mehua" . Otan tytöt myös mukaan kotitöihin ja kehun samalla kovasti niin mielenkiinto pysyy yllä.



Tsemppiä! Ovat nämä kyllä ajoittain aikamoisia pinnan kasvattajia. Ainakin minulla kärsivällisyys on pidentynyt aivan hurjasti lasten myötä.

kirjoitat asiaa.Meillä myös on konkreettisesti puututtava tilanteisiin. Juupas-eipäs-väittelyihin on turha lähteä. Juoksuralli on todellakin pysäytettävä.

Minäkin olen isomman tytön joskus jättänyt matkasta kun ei ole pukeminen kiinnostanut. Huusikin sitten tuulikaapissa sen koko tunnin minkä isi ja pienempi sisko kaupassa olivat. Mutta ei näkyvää tulosta. Samasta asiasta saa aina riidellä. Meillä toimii varoitus: " kohta isi / äiti ärähtää " .



Tuo kiittäminen ja kehuminen toimii myös ja saa meillä isomman hoitamaan / auttamaan pienempää. Yllättäen lelujen kerääminenkin onnistuu mukavasti jos jaksaa kehua koko ajan.



Meillä myös periaatteena, että narisevalla tai komentavalla äänellä ei palveluita saa. Siitäkin kyllä saa muistuttaa useaan kertaan päivässä:)



Tänään puistosta tullessa isompi yritti saada kohtauksen aikaan siitä, kun ylitettiin tie hänen mielestään väärästä kohtaa. En ottanut itkua kuuleviin korviini vaan jutustelin muita mukavia. Menikin yllättävän helposti ohi. Onnekseni tyttö oli seisomalaudalla niin ei voinut heittäytyä maahan tai lähteä omille teilleen.



Ennakointi on kyllä kaiken A ja O. Nälkäinen tai väsynyt uhmaikäinen on kyllä ympäristöriski :)



Minsku kera tyttösten

Meillä 2v6kkvuotias tyttö ja 3v10kk poika. Parhaiten meillä toimii jäähypenkki ja kehuminen. Jos toinen alkaa kiukutella niin monesti riittää pelkästään se että toista kehuu, että onpas kiltti tyttö/poika... Silloin sisarus " herää" että niin olen minäkin ja siihen voi sanoa, että nyt et kyllä ole ja yleensä sopu löytyy näin. Ja tosiaan tuo " ennaltaehkäisy" , ei nälkä saa yllättää ja yllättävää kyllä isommalla jo pelkkä pissahätä saa aikaan raivarit! Monesti kiukku johtunut pelkästään siitä että on liian kauan kun on viimeksi käynyt pissillä.. Jäähyä joudutaan käyttämään esim. jos iltaisin menee yhteiseksi riehumiseksi, juoksuksi. Siinä sitten alimmalla portaalla istutavat niin kauan kun rauhoituttuvat, jotta asia voidaan sopia. Ja aina kysyn että miksi jouduit siihen, että tulee selväksi mikä oli jäähyn syynä. Että näin mennään.