kotiäiti-lapset hoidossa?

Minulla tosin kaksoset eikä muita lapsia ja on ollut pakko tottua jatkuvaan riittämättömyyden tunteeseen, mutta ovat oppineet siinä sivussa kuitenkin toisiltaan paljon. Alkuun oli hankalaa kahden pienen kanssa (keskosena syntyivät eli arki oli tosi rankkaa) eikä vauva-aikanakaan pystynyt vastaamaan tarpeisiin riittävän nopeasti, mutta kaksosten kanssa ei ole edes vaihtoehtoa viedä toista hoitoon.



Hoitoon vieminen on mielestäni ihan perusteltua, jos on erityinen tarve lapsella, äiti masentunut yms. mutta kyllä pienen on parempi muuten kotona olla, vaikka odottamaan joutuisikin. Enemmän sitä kotona kuitenkin huomiota saa kuin isossa päiväkotiryhmässä. Itse olisin ehkä niin laiska, etten edes viitsisi lähteä toista viemään hoitoon, jos asiaa miettii siltä kantilta. Itselleni tulee tunne, että nykyään viedään lapsi pois alta uuden synnyttyä. Kyllä useammankin kanssa pärjää, mutta on sekin rankkaa. Uskoisin itse kuitenkin, että hoitopäivän jälkeen lapsi voisi jopa kiukkuilla enemmän kuin silloin, kun on äidin ja vauvan kanssa kotona. Mielestäni 2v ei tarvitse vielä edes kerhoa.



En halua lisätä kenenkään syyllisyyttä, asiat ovat jokaisen perheen, mutta taloudelliselta kannaltakin pitäisin lapset kotona, oman kukkaron ja yhteiskunnan. Yksi hoitopaikka maksaa yhteiskunnalle maltaita kun taas kotihoitoa yli 3v ei tueta ja hyvin pienen rahan sai silloinkin, kun olin hoitovapaalla. Sinänsä luulisi, että kotihoitoa alettaisiin tukemaan enemmän, on yhteiskunnalle paljon halvempaa.

Siis jos ihan perusterveet lapset ja äiti eikä muutoinkaan mitään erityistarpeita. Kokonaan eri juttu jos äiti olisi esim. masentunut tms. Itsekkin kolmen lapsen kokemuksella tiedän kyllä tuon tunteen, mutta tiedän myös että päiväkodissa lapsi saa vielä paljon vähemmin yksilöllistä huomiota!! Siellä todella 5-7 lasta hoitajaa kohden ja ulkoiluissa yms. saattaa ollaa yhtä hoitajaa kohden vaikka 15 lasta.. (miten ei tietenkään asian pitäisi olla..). Sitä paitsi eihän hoitotädin syli voi koskaan äidin syliä korvata!!

Kotona kannattaa pitää. Lapset ehtii olla hoidossa ja koulussa tarpeeksi myöhemmin. Jos vanhempi lapsi kaipaa virikettä, suosittelen kevyttä kerhotoimintaa, 2-3 tuntia 1-3 kertaa viikossa. Kerhossa saa oman ikäisiä leikkitovereita, siellä askarrellaan, lauletaan, leikitään ja ulkoillaan. Kotona oleminen sisaruksen kanssa samaan aikaan opettaa lapset nimenomaan jakamaan huomiota, leluja ym. Olen myös törmännyt paljon mustasukkaisuuteen niissä talouksissa, joissa vanhempi on päätetty tuoda hoitoon; leikki-ikäinen ei aina ymmärrä miksi uusi tulokas saa jäädä äidin kanssa ja hän joutuu hoitoon.

tai on vielä tämän viikon tarhassa tuo esikko 3.5v. Kuopus on 3kk.



Työelämästä jäin sairaslomalle loppuraskauden ajaksi ja lääkäri suositteli että esikko jäisi tarhaan vielä niin sain kunnolla levätä ja olla. Juttelin tarhan kanssa ja poika jäi 3 kertaa viikoss 6h kerrallaan tarhaan.

Nyt ollaan kuopuksen syntymän jälkeen jatkettu tähän asti, mutta nyt otan pois. Vaihdetaan kevyempään vaihtoehtoon eli kerhoon. 2 kertaa viikossa ja 2 tuntia. Syksyllä sitten 3 kertaa viikossa ja 3 tuntia, kun pääsee isompien ryhmään.



Itse en ole potenut huonoa omaa tuntoa. Luontevasti jäi pikkusisaruksen syntymän jälkeenkin tarhaan, kun oli siihen jo tottunut.



Mutta jos teilläpäin on mahdollista tuollainen kevyt kerhoilu suosittelen sitä. Saat hetken hengähtää ja esikoinen saa virikkeitä ja kavereitakin.

Joutuu jakaantumaan moneen suuntaan. Onhan ihan selvää, että kun lapsia on useita, ei voi hyöriä vauvan kanssa samaan tapaan kuin esikoisen vauva-aikana. Monilla on lapsia vielä enemmän kuin kaksi. Mutta jos useamman lapsen perheen lapset joutuvatkin pienestä pitäen jakamaan vanhempansa toisten sisarusten kesken, he saavat kuitenkin paljon sellaista mitä ainokaisella ei ole; sisaruksen. Eli laittakoon ihmiset vaikka 2-vuotiaat lapsensa hoitoon pois tieltä jos haluavat, mutta mielestäni sille ei ole mitään todellista, perusteltua tarvetta jos itse eivät ole esim. sairaana.

Jos esikoinen ei varsinkaan ole ollut hoidossa, niin en kannata hänen viemistään hoitoon nyt. Kyllä sitä pärjää kahden kanssa ihan mainiosti, jos kaikki ovat perusterveitä... Eihän se helppoa ja ihanaa AINA ole.



Meidän kuopuksesta sanoin vauvana että on oikea kituvan maan kasvi kun isoveli tuppasi viemään kaiken huomion, kuopus nukahti vaikka lattialle itsekseen ja tyytyi kohtaloonsa... Mutta hyvin pian oppi hänkin ottamaan oman tilansa ja ääni on ainakin kovempi kuin esikoisella ;)

Sitä tekee sen minkä ehtii ja siinä järjestyksessä kun kokee tarpeelliseksi. Ja tuntee sitä syyllisyyttä, joka minusta on tervettä eikä siitä tarvitsekaan päästä kokonaan eroon.



Muistan aikanaan kun koin syyllisyttä kun toinen lapsi joutui odottamaan ja huutamaan kun toisen kanssa oli kiireempää tai sitten joutui keskeyttämään toisen kanssa homman rientääkseen toisen luo (imetys ja vessatilanteet yhtä aikaa tai nukutus ja toinen satutti itsensä yhtä aikaa olivat pahimpia). Tässä on minusta paljon tekemistä sen vanhemman lapsen iällä, itse tunsin että se alle 2v toisen lapsen syntyessä ja vielä sen jälkeenkin hitusen yli 2v oli itsekin vielä niin pieni, että olisi tarvinnut enemmän äitiä. Kolmannen syntyessä 3,5v ja 5,5v ikäerolla vastaavaa surua lapsen puolesta ei tullut, koska 3,5v lapsikin oli jo isompi ja itsenäisempi.



Hoitoon viemisen osalta en usko että tuossa tilanteessa auttaisi. Samalla lailla ne lapset pitää hoitaa hoitoajan jälkeenkin vai olisiko sinulla silloin aina toinen aikuinen? Lisäksi hoidossa se 1aikuinen 4-7lasta kohti ei ehdi välttämättä senkään vertaa huolehtimaan siitä yhdestä lapsesta.



Tietyllä lailla sitä syyllisyyttä ja ajan jakamista lasten kesken se tulee olemaankin. Tosin helpottaa ihan perushoidon osalta kun molemmat lapset kasvavat. Nyt on se kurjin aika kun vauva ei voi odottaa kovin pitkiä aikoja ja isompikin on vielä aikasen pieni odottamaan. Joskus itse mietin siinä tilanteessa kaksosten äitejä, että pahinta minulle olisi se että en niin pienellä lapsella pystyisi vastaamaan lapsen tarpeisiin tarpeeksi nopeasti jos olisin juuri toisessa yhtä pienessä lapsessa kiinni.



Kannattaa varmaan kokeilla käytännön järjestelyjä mitkä auttaa:

-Imetysaikana toinen kainaloon lukemaan kirjaa tms. erityispuuhaa

-Puuhaa isomman kanssa niin että vauva on kantoliinassa, eikä tällöin vaadi käsiä

-Ulkoilun ajoitus vauvan uniaikaan

-Nukkumisjärjestelyt toimiviksi

Eli miettiä ne ongelmallisimmat asiat ja pureutua niiden parantamiseen.



Itse muistan kun opin aikanaan imettämään pienempää ja pissattamaan isompaa yhtä aikaa pihalla:). Yksi käsi kummallekin lapselle riitti, mutta pari kertaa piti kokeilla että oppi. Lisäksi aika usein kannoin molempia sylissä yhtä aikaa kun isompikin väsähti, silloin kyllä hiki valui. Sitten nukuimme kaikki samassa makuuhuoneessa, koska samalla kun nukutin isompaa sain imetettyä pienempää (ja mitä siitä jos söikin vähän liikaa maitoa). Jne. Moni homma siis onnistui kun hieman kokeili tai jousti.